Kolme eri motivaatiota tietoisuustaitojen opetteluun

Tietoisuustaitojen pariin hakeudutaan eri motivaatioista käsin. Terveys, syvällinen itsetuntemus tai henkisyys eroavat tarpeina toisistaan mutta menetelmät oppimiseen voivat yllättäen olla samantyyppisiä. Tietoisuustaito-ohjaajan puhuessa kieltä, joka koskettaa kaikkia kolmea motivaatiota, ohjattava saa tehokkaampia välineitä johtaa itseään tietoisuustaitojen oppimisessa.

Kirjoittaja: Minna Kuvajainen

Itsetuntemus ja tietoisuustaidot ovat korkeakoulusta valmistuvan ammattilaisen keskeisiä metataitoja. Niiden avulla työntekijä johtaa työssä jaksamistaan, laajentaa omaa persoonallista potentiaaliaan, lisää myötätuntoa ja saa rohkeutta etsiä työpaikan, joka vastaa omia arvoja. Myös organisaatioiden kehittämisen tasolla huomioidaan nykyään kognitiivista ergonomiaa (Sjöblom 2017).

Olen opettanut tietoisuustaitoja ammattikorkeakoulussa kuuden vuoden ajan. Minulta kysytään toisinaan, ovatko tietoisuustaidot tutkimustietoon pohjautuvaa opetusta. Tähän vastatessa on tarpeen eritellä eri puolia tietoisuustaidoista, koska esittämissäni motivaatioissa painottuvat erilaiset tutkimusperinteet. Esimerkiksi lääketiede tavoittaa heikosti laadullisia tekijöitä hyvinvoinnissa, kuten henkilön muuntunutta suhdetta itseen, oireisiin tai maailmaan laajemminkin, mikä taas voi harjoittajan näkökulmasta muuttaa kaiken, vaikka ulkoisesti mitattuna mikään ei muuttuisi (Raevuori 2016).

Määrittelen tietoisuustaidot käytännöllisesti seuraavasti: ne ovat mielen taitoja suunnata huomio siihen mitä ilmenee kehossa, tunteissa ja ajatuksissa, oli se sitten miellyttävää tai epämiellyttävää. Tietoisuustaitoihin liittyy valppaan utelias, tutkiva, leikkisä, hyväksyvä ja avoin ote kehomielen reaktioihin ja elämän eri tilanteisiin. Ja lopulta, tietoisuustaidot ovat taitoja suunnata toimintaa tilanteessa tarkoituksenmukaisella ja myötätuntoisella tavalla, esimerkiksi rauhoittaa itseä stressaavassa vuorovaikutustilanteessa tai pyrkiä vaikuttamaan tehokkaalla tavalla ympäristön asioihin.

Tietoisuustaidot eivät ole synonyymi rentoutumisen taidoille tai positiiviselle ololle. Ne molemmat voivat kehittyä tietoisuustaitojen kautta, mutta tietoisuustaidoissa niihin ei pyritä suoraan. Tietoisuustaidoissa harjoitellaan seuraavia osataitoja liittyen omiin ajatuksiin, tunteisiin ja kehotuntemuksiin: havainnointi, kuvaileminen, aloittelijan mieli, arvostelemattomuus, ei-reagointi, myötätunto, kiitollisuus, kärsivällisyys (esim. Kabat-Zinn 2015).

Haastattelin vuonna 2018 kurssini opiskelijoita ja he nostivat esiin yhtenä tärkeimmistä asioista tietoisuustaitojen kokonaisvaltaisen otteen hyvinvointiin (Kuvajainen 2018). Jaottelen tietoisuustaitoja eri motivaatioiden perusteella kolmeen pääluokkaan (Kuvio 1), mutta tärkeää on ymmärtää, etteivät ne ole tarkkarajaisia, ja moni kokee, että oma harjoittaminen vastaa kaikkiin kolmeen tarpeeseen. Idean kolmijaotteluun olen saanut Ari-Pekka Skarpilta (2019).

Kuvio 1. Kolme näkökulmaa tietoisuustaitoihin

Terveys – ihminen biologisena olentona

Aivoterveys, palautumisen taidot ja stressin anatomian ymmärtäminen kehon ja mielen yhteyden kautta on noussut salonkikelpoiseksi tietoisuustaitojen osaksi lääketieteellistä tutkimusnäyttöä edellyttävissä yhteyksissä. Esimerkiksi pitkäaikaisen meditaation terveysvaikutuksista on meta-analyyseilla osoitettua tutkimusnäyttöä kroonisen kivun ja stressin lieventymisessä, kuten myös ahdistus- ja masennusoireiden lievittymisessä (Raevuori 2016). Tällainen perustelu on usein tarpeen henkilölle, joka ei halua lähteä mihinkään ”hömppään” mukaan, ja jotta hän jaksaa jatkaa harjoittamista niin kauan, että hän saa omakohtaisen kokemuksen menetelmän hyödystä.

Itsetuntemus – ihminen persoonallista potentiaaliaan laajentavana olentona

Psykologian hyväksyntä- ja arvopohjaisessa lähestymistavassa tietoisuustaidot lähtevät resilienssin kehittymisen viitekehyksestä. Tämä tarkoittaa sitä, että harjoitellaan kohtaamaan sekä myönteisiä että kielteisiä ajatuksia, tunteita ja kehotuntemuksia ja olemaan niiden kanssa lempeästi kiirehtimättä. Vaikeiden sisäisten tuntemusten kohtaaminen tapahtuu aluksi turvallisen sietoikkunan sisällä, jolloin psykologinen joustavuus vähitellen laajenee. Tietoisuustaitoharjoittelu auttaa löytämään loogisuuden omissa tunnereaktioissa, kun vaikeita tunteita ei heti tyrmätä tai luokitella epäkypsiksi. Suhtautuminen tunteiden tutkimiseen on myötätuntoista, minkä kautta on helpompi olla itselleen rehellinen.

Reflektion tietoinen laajentaminen ns. reunatuntemusten eli epämukavien tuntemusten alueelle laajentaa ammattilaisen osaamista, kun työntekijä uskaltaa tarvittaessa luopua käsityksistä, jotka aiemmin tuntuivat itsestään selviltä ja tuottivat turvallisuutta (Mälkki 2019). Keskeneräisyyden ja epävarmuuden sietäminen on oppimishaluisen ammattilaisen yksi tärkeimmistä taidoista.

Joskus ihminen hakee arvostusta toisilta epäterveellä uhrautumisella sivuuttaen oman hyvinvointinsa perustarpeet. Tällöin tarvitaan hyvinvoinnin palikoiden kokonaisvaltaista tutkimista (Kuvio 2). Hetken aikaa tietoisuustaitojen harjoittaminen saattaa näyttää itsekkäältä, kun omien rajojen paikkaa haetaan. Kokonaisuudessaan tietoisuustaidot kuitenkin sisältävät myös ihmisen yhteisöllisen puolen, johon kuuluu keskeisesti merkityksellisyys.

Kuvio 2. Hyvinvoinnin palikat

Henkisyys – ihminen merkitystä ja oivallusta etsivänä olentona

Tunnustettu nuori keksijä Perttu Pölönen on sanonut haastatteluissa, että hän ei pelkää epäonnistumista, koska siitä selviää häpeän tunteella, vaan sitä, että hän huomaa onnistuneensa väärissä asioissa. Tämä nuoren sukupolven vastuunotto maailman tilasta on ihailtavaa henkistä aikuisuutta. Kirjassaan Tulevaisuuden lukujärjestys Pölönen toteaa, että onnellisuudessa on usein kyse meistä itsestämme, mutta merkityksellisyyden saa vain muiden ihmisten kautta (Pölönen 2019, luku Pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys). Ja kun teemme asioita merkityksellisyyden kautta, jaksamme jatkaa sinnikkäämmin myös epäonnistumisen jälkeen. Filosofi Frank Martela (2020, luku 12) sanoittaa asian näin: elämän merkityksellisyys syntyy siitä, että tekee itselleen merkityksellisiä asioita sillä tavalla, että tulee niiden kautta merkitykselliseksi toisille ihmisille.

Vanhoissa itämaisissa perinteissä tietoisuustaitoihin kuuluu laajempana tavoitteena oivallusymmärryksen lisääminen (Skarp 2019). Oivallusta ei voi selittää sanoilla, ja siksi siitä on hankala puhua korkeakoulun osaamistavoitteiden kielellä. Syvä sisäinen oivallus kuitenkin tuo kokijalleen sellaista ymmärrystä, joka voi olla ihmiselle itselleen merkityksellisempi kuin joku mitattavissa oleva seikka.

Ohjaajan osaamista on jatkuva itsekasvatus tietoisuustaidoissa ja oman osaamisen rajojen tunnistaminen. Korkeakouluopetuksessa painottuvat terveys ja itsetuntemus, mutta viime vuosina on kehitetty sekä käsitteellisesti että käytännön tasolla kontemplatiivista pedagogiikkaa eli meditatiivisluontoisten menetelmien hyödyntämistä korkeakouluissa (esim. Pulkki 2014). Tämä puoli arvostaa uudella tavalla myös oivalluksen tuomaa ymmärrystä itsestä, elämästä ja ihmisyydestä.

Lähteet

Kabat-Zinn, J. 2015. 9 attitudes of mindfulness. YouTube. [Viitattu 25.10.2020]. Saatavissa: https://www.youtube.com/watch?v=2n7FOBFMvXg

Kuvajainen, M. 2018. Tietoisuustaidoista hyvinvointia opiskeluun ja elämään. Teoksessa: Mirola T. (toim.) Opiskelijahyvinvoinnin kehittäminen Saimaan ja Lahden ammattikorkeakouluissa. Lappeenranta: Saimaan ammattikorkeakoulu. Saimaan ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A: Raportteja ja tutkimuksia 85, 25–34. [Viitattu 25.10.2020]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7055-54-0

Martela, F. 2020. Elämän tarkoitus. Suuntana merkityksellinen elämä. Helsinki: Gummerus. [Viitattu 25.10.2020]. Saatavissa: https://www.bookbeat.fi/kirja/elaman-tarkoitus-219338

Mälkki, K. 2019. Reflektiokuvio. Matkakirja EDU. Tampereen yliopisto. [Viitattu 25.10.2020]. Saatavissa: https://peda.net/tuni/matkakirja/taskutuutori_EDU/reflektiokuvio

Pulkki, J. 2014. Voiko kontemplatiivinen pedagogiikka haastaa konsumerismin? Aikuiskasvatus. Vol. 34 (1), 4-16. [Viitattu 25. 10.2020]. Saatavissa: https://doi.org/10.33336/aik.94070

Pölönen, P. 2019. Tulevaisuuden lukujärjestys. Keuruu: Otava. [Viitattu 25.10.2020]. Saatavissa: https://www.bookbeat.fi/kirja/elaman-tarkoitus-219338

Raevuori, A. 2016. Mindfulnessin terveysvaikutukset – Mitä lääkärin on hyvä tietää? Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. Vol. 132 (20), 1890-1897. [Viitattu 25.10.2020]. Saatavissa: https://www.duodecimlehti.fi/duo13356

Sjöblom, K. 2017. Työn mentaalinen tila. Teoksessa: Sipilä, A., Starck, S. & Wegmüller, M. (toim.) 3TILAA -muutosagenttivalmennus. Kohti innostavaa työpaikkaa. Helsinki: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Haaga-Helian julkaisut 5/2017, 22-24. [Viitattu 25.10.2020]. Saatavissa: http://www.e-julkaisu.fi/haaga-helia/3_tilaa/pdf/HH_3tilaa_verkkoon_29617.pdf

Skarp, A.-P. 2019. Mielen laboratorio. Tietoisuustaidot ja taitava vuorovaikutus. Keuruu: Basam Books.