Keskusteluja innovaatiotoiminnasta

LAB-ammattikorkeakoulun kolmen henkilön delegaatio osallistui joulukuussa 2023 ISPIM Connects 2023 -konferenssiin Salzburgissa, Itävallassa. Jokaisella LABin delegaatioon kuuluneella osallistujalla oli myös oman tutkimusartikkelin esitys osana konferenssin ohjelmaa. ISPIM-konferenssin teema oli tällä kertaa ”Sound of innovation” ja osallistujia oli ympäri maailmaa yliopistoista, korkeakouluista, yrityksistä ja julkishallinnosta yhteensä noin sata. Tässä artikkelissa esitellään lyhyesti joitakin kirjoittajaa kiinnostaneita poimintoja konferenssin esityksistä ja keskusteluista.

Kirjoittaja: Pasi Juvonen

Fokus verkostoitumiseen

Kirjoittajan kokemuksen mukaan konferenssien ohjelma alkaa yleensä puheiden kuuntelulla ja verkostoituminen käynnistyy myöhemmin tauoilla ja etenkin järjestetyn iltaohjelman aikana. ISPIM-konferenssissa ensimmäinen puolitoista tuntia kestänyt pyöreän pöydän keskustelu oli kuitenkin tarjolla jo ennen lounasaikaa. Järjestäjät hyödynsivät Open space -menetelmää, jossa kukin osallistuja sai valita oman pöytänsä neljästätoista tarjolla olleesta aiheesta. Jokaisessa pöydässä oli valmiina yksi keskustelun ohjaaja. Pöytää sai vapaasti vaihtaa ja puolessa välissä kaikkien tuli vaihtaa pöytää. Jokainen osallistuja pääsi siis keskustelemaan vähintään kahdesta valitsemastaan aiheesta.

ISPIM-konferenssia on kehuttu järjestäjien ohjelmaan lisäämien verkostoitumismahdollisuuksien osalta. Vaikka päivät olivat pitkiä, niin myös kirjoittaja koki ohjelman toimivaksi. Tässäkin konferenssissa oli kahtena iltana yhteinen päivällinen ja päivien aikana oli riittävän pitkiä kahvitaukoja, mikä mahdollisti koetun reflektointia sekä työkavereiden kesken, että lisäkeskustelut kiinnostavista esityksistä esittäjien kanssa.

Uusia perspektiivejä

Innovaatiotoiminnan johtaminen, korona-ajan kiihdyttämä työn murros, osaavan työvoiman puute, etätyön lisääntyminen koronan jälkeisenä aikana, sekä kasvokkain vietetyn ajan tärkeys innovaatioprosessin alkuvaiheessa puhuttivat monia osallistujia.
Useissa yrityksissä ja korkeakouluissa työntekijät tottuivat – pakon edessä – tekemään työnsä kotitoimistosta käsin. Monissa tapauksissa melko puutteellisilla viestintäratkaisuilla. Kun digiratkaisuja saatiin vähitellen kuntoon, työntekijöiden kiinnostusta palata työpaikalle koronaa edeltäneelle tavalla ei kukaan raportoinut. Yhteisöllisyyden vahvistamiseksi tai uudelleen rakentamiseksi on kokeiltu mm:

Tiimin rakentamiseen liittyviä löyhän agendan kohtaamisia, mm. yhteisiä vaellusretkiä.
Avoimien ovien päiviä ja muita teemoitettuja kohtaamisia asiakkaille.
Korkeakoulujen osalta alumnitoiminnan aktivointia tai sen edelleen kehittämistä, henkilöstö toteuttamassa tapahtumia.
Kontrollinen tiukentamista eli mm. aikoja ja ajankohtia, jolloin kaikkien tulee olla tavoitettavissa joko paikan päällä tai etänä.
Yhteisiä fasilitoituja innovointityöpajoja.
Olemassa olevan tilanteen hyväksymistä ja keskittymistä toimimaan uudesta tilanteesta käsin.

Kenelläkään keskusteluihin osallistuneista ei ole ollut tarjota viisasten kiveä tilanteeseen, jossa osa organisaation henkilöstöstä kaipaa yhdessä tekemistä kasvokkain ja osa ei. Keskustelu tuotti kuitenkin ymmärrystä johtamistyyleistä ja monenlaisia näkemyksiä innovaatiotoiminnan johtamisesta. Osassa konferenssin esityksissä taustalla olevan ajatus vaikutti olevan, että innovaatiotoimintaa johdetaan mm. konsepteilla, taksonomioilla, malleilla, menetelmillä, prosesseilla ja niihin kytketyillä mittareilla. Moni organisaation on lähtenyt toteuttamaan LEAN-mallia innovaatioiden johtamisessa, toiset taas ovat todenneet sen olevan täysin sopimaton omaan organisaatiokulttuuriinsa. LEANin jatkuvan parantamisen periaatteen koettiin olevan hyödyllinen inkrementaaleissa innovaatioissa.

Toinen selkeästi konferenssin esityksissä ja muissa keskusteluissa erottunut tulokulma oli sopivien olosuhteiden luominen innovaatiotoiminnalle. Keskustelu kääntyi ihmisten työnteon edellytysten kehittämiseen. Tämän näkökulman edustajat myös jonkun verran kyseenalaistivat malleihin, menetelmiin, prosesseihin ja mittareihin perustuvaa innovaatiojohtamisen tulokulmaa. Keskusteluissa kysyttiin myös ”Voiko innovaatiotoimintaa ylipäätään johtaa?”.

Keskustelijoita yhdistävä näkemys oli, että olemme tekemisissä varsin kompleksisen aiheen kanssa ja aiheessa voi onnistua tai olla onnistumatta useilla tavoilla. Erilaisten tapojen kokeileminen ja niistä tiedon jakaminen nähtiin arvokkaaksi.

Opittua

Hyvien keskustelujen ja muutaman uuden kiinnostavan kontaktin lisäksi kirjoittajaa jäi pohdituttamaan miten monenlaista näkökulmaa, suhtautumista ja perusteltua mielipidettä innovaatiotoimintaan ja sen johtamiseen konferenssissa oli tarjolla. Joissakin maissa todetaan jonkun tilanteen monimutkaisuus ja ehkä vähitellen jossain kokeillaan asian tai sen osan muuttamista. Osassa maista taas edetään varsin järjestelmällisesti, aikatauluista huolehtien jne. Olemmekohan me suomalaiset hieman hätähousuja tässä asiassa?