Ideoiden tuottaminen

Organisaatioiden toiminnassa on tärkeää löytää ideoita tunnistettujen ongelmien ratkaisemiseksi. Tässä kirjoituksessa annetaan vinkkejä erilaisiin lähestymistapoihin ja menetelmiin, joilla saadaan aikaan runsaasti ideoita.

Kirjoittaja: Sami Heikkinen

Kaksi lähestymistapaa

Ensimmäinen vaihtoehto on hyödyntää ongelman kanssa tekemisissä olevien toimijoiden näkemyksiä (Heikkinen 2023a). Näissä ratkaisuvaihtoehdoissa on se hyvä puoli, että toimijoiden suusta tullessaan ne ovat toimijoiden hyväksymiä. Jos ulkopuolinen toimija tarjoilee ideoita heille, eivät ne välttämättä kuulostaa yhtä hyviltä. Moni on ehkä aiemmin kohdannut ilmiön, jossa joku alkaa pitää ideasta vasta, kun luulee itse keksineensä sen.

Aina toimijoiden itsensä tuottamat ideat eivät kuitenkaan tuo kokonaisratkaisua. Silloin joutuu itse keksimään ratkaisuja. Ratkaisujen kehittämisessä on tärkeä muistaa, että parhaat ideat vaikuttavat ongelman taustalla oleviin avainmuuttujiin. Näitä voi arvioida esimerkiksi syy-seuraussuhteita (Rohlfing & Schneider 2018) avulla. Kuviossa 1 on esitetty esimerkki, johon on kuvattu junalla matkustamiseen liittyviä tekijöitä ja näiden välisiä syy-seuraussuhteita. Kuvion perusteella radan suoruus ja turvavarustelu, sekä matkustajien, pysähdysten ja kaluston määrä ovat avainmuuttujia, joiden ratkaisemiseen kannattaa erityisesti panostaa. Kun taustalla vaikuttavat tekijät on tunnistettu, voidaan seuraavaksi pohtia tapoja vaikuttaa näihin avainmuuttujiin.

Kuvio 1. Junalla matkustamiseen vaikuttavien tekijöiden syy-seuraussuhteet (kuvio: Sami Heikkinen).

Attribuuttien muokkaus

Ei kannata huolestua, jos ei heti keksi oikealta tuntuvaa ratkaisua. Ratkaisujen kehittämisessä on tärkeää kehittää ensin paljon ideoita ja vasta sen jälkeen valita niiden joukosta parhaat vaihtoehdot. Tätä voi kokeilla käytännössä esimerkiksi muokkaamalla kehitettävän kohteen attribuutteja (Heikkinen 2023b). Ensin kehitettävän kohteen attribuutit täytyy listata. Sen jälkeen voi miettiä, mitä attribuutteja voisi muokata. Kaikki tunnistetut attribuutit kannattaa käydä läpi yksitellen ja kirjata ylös kaikki mahdolliset tavat muokata yksittäisiä attribuutteja. On tärkeää olla järjestelmällinen ja käydä kaikki attribuutit läpi. Sillä tavalla löytää enemmän vaihtoehtoja, joiden joukossa paras ratkaisu on piilossa.

Synektiikka

Joskus käy niin, että mieleen ei vain yksinkertaisesti tule tapoja, joilla attribuutteja voisi muokata. Silloin avuksi voi ottaa menetelmän nimeltään synektiikka. Synektiikassa on kyse siitä, että kaksi tai useampia yleensä toisiinsa kuulumattomia asioita yhdistetään yhteen. Tällainen yhdistelmä voisi olla vaikkapa ilmapalloa pitelevä koira (artikkelikuva).

Synektiikassa haasteena on löytää toisilleen vieraita asioita. Mieli harvemmin toimii satunnaisgeneraattorin tavoin, jolloin sitä täytyy auttaa hieman. Tätä varten voi etsiä satunnaisia asioita esimerkiksi ottamalla käteen jonkin kirjan, selaamalla satunnaiselle sivulle ja laittamalla silmät ummessa sormen tekstin päälle. Sen jälkeen voi miettiä, miten sanan voisi yhdistää ratkaistavaan ongelmaan.

Toinen vaihtoehto on lähteä kävelylle ja kiinnittää huomiota ympärillä näkyviin asioihin. Koiraa ulkoiluttaessa voi nähdä esimerkiksi jalkapalloa pelaavia lapsia, vanhoja autoja, toisia koiria, paljon puita, kaupan ja kaupunginorkesterin mainoksen. Kun nämä satunnaiset asiat yhdistetään aiemmin kuvattuun haasteeseen junamatkustamisen kysyntään, voidaan löytää ratkaisutapoja kuten matkustamalla juniorijalkapallojoukkueen kanssa, ihaillen vanhoja autoja junan sisustuselementtinä, matkustamalla tasaveroisesti koirien kanssa, istuttamalla puita ravintolavaunuun, sijoittamalla ruokakaupan yhteen junanvaunuun tai järjestämällä pieniä konsertteja matkan aikana (kuva 1).

Kuva 1. Synektiikan avulla luotuja ideoita junamatkustamisen kehittämiseen (kuva: Sami Heikkinen, toteutettu Midjourney Botilla)

Group passing -tekniikka

Group passing on ryhmässä käytettävä luovuuden menetelmä. Se on erinomaisen hyvä väline ideoiden jalostamiseen. Siinä ideana on istua ryhmässä ringissä. Jokainen kirjaa ensin ideansa ylös ja siirtää sitten ideansa oikealla puolella istuvalle ja saa itse eteensä jonkun toisen tuottamat ideat. Näitä tutkimalla voi keksiä niistä osaan tapoja lisätä erilaisia elementtejä. Hetken kuluttua siirretään ideat taas eteenpäin seuraavalle tarkasteltavaksi ja edelleen jalostettavaksi. Tätä kannattaa jatkaa, kunnes ideat palaavat lopulta takaisin keksijänsä eteen. Sen jälkeen niistä on hyvä keskustella ja pohtia, miten niiden kanssa voidaan jatkaa eteenpäin. Tätä menetelmää voi kokeilla myös verkon yli käyttämällä esimerkiksi yhtä verkossa jaettua dokumenttia, johon jokaiselle ideoijalla luodaan oma tyhjä sivu.

6-3-5-menetelmä

Toinen samankaltainen ideoiden tuottamisen ja jalostamisen menetelmä on 6-3-5-menetelmä. Alkuperäisessä mallissa ongelmaa ratkoo kuusi ryhmän jäsentä, mutta saman voi tehdä myös eri kokoisella ryhmällä. Jokainen ryhmän jäsen kirjoittaa ongelmaan kolme ratkaisutapaa paperille viidessä minuutissa. Kun aika on kulunut, kierrätetään paperit ringissä seuraavalle ryhmän jäsenelle. Seuraavan tehtävänä on keksiä viidessä minuutissa kaikkiin kolmeen ideaan jokin tapa jalostaa niitä eteenpäin. Viiden minuutin päästä paperit kiertävät jälleen. Kun kaikki paperit ovat palanneet alkuperäisten ideoiden esittäjien eteen, lopulliset ideat tutkitaan ja niistä valitaan parhaat edelleen vietäväksi.

Käänteinen aivoriihi

Käänteinen aivoriihi on erinomainen menetelmä, koska se hyödyntää loppumatonta luonnonvaraa eli negatiivisia ajatuksia. Käänteinen aivoriihi on menetelmä, jossa alkuperäinen ongelma käännetään ympäri. Esimerkiksi sen sijaan, että mietittäisiin “Miten parantaa kulkuyhteyksiä” pohditaankin “Miten heikentää kulkuyhteyksiä”. Tämä tuottaa yleensä valtavan määrän erilaisia ideoita siihen, miten asioita voisi tehdä entistä huonommin. Tähän ongelmaan ratkaisu voisi olla esim. “Poistetaan liityntäpysäköintimahdollisuudet”. Kun kaikki ideat ovat lopulta syntyneet, käännetään ne lopuksi vielä kerran vastakohdikseen. Äskeisestä ideasta syntyy siis “parannetaan liityntäpysäköintiä”, joka on itse asiassa mahdollinen ratkaisu alkuperäiseen ongelmaan.

Kannattaa kokeilla edellä kuvattuja menetelmiä. Netistä löytyy lisää menetelmiä kokeiltavaksi. Myös kaikille avoin luovan ongelmanratkaisun mikrokurssi (LAB-ammattikorkeakoulu 2023) tarjoaa välineitä ideoiden tuottamiseen ja luovuuteen.

Lähteet

Heikkinen, S. 2023a. Toimija-analyysi auttaa sovittamaan erilaiset tavoitteet yhteen. LAB Pro. Viitattu 2.6.2023. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/toimija-analyysi-auttaa-sovittamaan-erilaiset-tavoitteet-yhteen/

Heikkinen, S. 2023b. Attribuuttien listaus auttaa poistamaan luovan jumin. LAB Focus. Viitattu 2.6.2023. Saatavissa https://blogit.lab.fi/labfocus/attribuuttien-listaus-auttaa-poistamaan-luovan-jumin/

LAB-ammattikorkeakoulu. 2023. Luova ongelmanratkaisu -verkkokurssi. Viitattu 19.6.2023. Saatavissa https://mooc.lab.fi/course/view.php?id=172

Rohlfing, I. & Schneider, C.Q. 2018. A Unifying Framework for Causal Analysis in Set-Theoretic Multimethod Research. Sociological Methods & Research. Vol. 47 (1), 37-63. Viitattu 2.6.2023. Saatavissa https://doi.org/10.1177/004912411562617