Hyvinvointialan kehitys ja teknologia opetuksessa

Teknologia hyvinvointialalla on lisääntynyt ja kehittynyt, tuoden erilaisia välineitä kliinisten taitojen harjoittelun apuvälineeksi. Hoitotyön kädentaitoja opetellaan koulutuksen aikana ja annetun tuen vastetta seurataan potilaasta mitattavin arvoin. Saadut arvot eivät aina heti kerro potilaalle tapahtuvaa haittaa, mitä liian tehokas mm. hengityksen tukeminen paljeventilaatiolla pahimmillaan voi tehdä. Reaaliaikainen palaute auttaa säätämään siinä hetkessä tuen tarpeen potilaskohtaisesti oikein ja saadaan minimoitua haittariski.

Kirjoittaja: Mervi Hietanen

Opiskelijat harjoittelevat hengityksen tukemista

Mekaanisesti avustettu potilaan riittämättömän tai kokonaan puuttuvan hengityksen tukeminen, on yksi sairaanhoidon ammattilaisen perustaitoihin kuuluvia asioita.

Maskiventilaatio hengityspalkeen avulla on toimenpide, jonka avulla turvataan elimistön riittävä hapensaanti, mm. jos potilas ei jaksa hengittää itse riittävän tehokkaasti ja tarvitsee siihen tukea. Hengityspalkeella ventilaatio voidaan toteuttaa kasvomaskin, tai jos potilaalla ei ole omaa hengitystä mm. elvytystilanteessa, endotrakeaalisen ilmatien (intubaatioputki, trakeostomiakanyyli tai kurkunpäänaamari tai -putki) kautta. (Alanen ym. 2022, 152)

LAB-ammattikorkeakoulussa sairaanhoidon ydinosaamisen opetuksessa opiskelija valmentuu hengityspalkeella avustettavaan hengityksen tukemiseen. Syventävissä opinnoissa opiskelijat tutustuvat teoria- ja harjoitustunneilla hengityslaitteessa olevan potilaan hoitoon. Potilaan intubaatio (endotrakeaalinen ilmatie) vakavassa potilastilanteessa toteutetaan turvaamalla potilaan riittävä hapensaanti intubaatioputken ja palkeen avulla. Maski-palje- tai putki-palje-hengityksen avustamisen suurin riski on potilaan keuhkojen venyttäminen.

Palje on 2–3 litran muovinen osa, johon yhdistetään lisähappi happipistokkeesta. Varaajapussin kautta saadaan potilaalle annettua yli 60 % lisähappea. Palkeessa itsessään ei ole painevastuksen rajoitinta, joka kertoisi palkeen käyttäjälle mahdollisen vastuksen hengitysteissä. Painevastuksen tunnistamiseen ammattilaiselle muodostuu kokemuksen myötä tuntuma.

Intubaation jälkeen potilas liitetään hengityslaitteeseen, joka tunnistaa putkessa mahdollisesti muodostuneen vastustuksen ja ilmaisee sen käyttäjälle laitteen painehälytyksellä. Hengityslaite ei tuolloin annostele enempää haluttua painetta potilaan keuhkoihin ja hoitaja tarkistaa tuolloin mahdolliset syyt, mm. potilas on hereillä ja puree intubaatioputkea lyttyyn, intubaatioputkessa on limaa estämässä hengityksen avustamisen tai potilaan keuhkoissa on tapahtunut jokin muutos, joka vaikuttaa asetettuihin säätöihin ja haluttuun painetuen toteutumiseen.

Kuva 1. Paljeventilaatio reaaliaikaisen palautteen kanssa (Kuva: Mervi Hietanen)

Intubaation jälkeen ennen hengityslaitteeseen asettamista, potilasta ventiloidaan käsin paljeventilaatiolla. Tällöin varmistetaan intubaatioputken oikea paikka ja riittävä intubaatioputken syvyys. Tähän käsin tehdyn paljeventilaation hetkeen on tullut opetuskäyttöön manuaalisen ventilaation harjoituslaite Archeon Medicalin EOlife X, joka kertoo potilaan hengitystyötä tukevalle, mikä on kyseisen potilaan riittävä ventilaatiotuki. Laitteen avulla opiskelija ja ammattilainen voivat harjoitella itselleen teknistä sormituntumaa, mikä on riittävä tilavuus ja hengitystyön rytmi. (Medidyne 2024)

EOlife X -laitteesta saadaan valittua kolmesta potilaskoosta arvio potilaan keuhkojen tilavuudesta. Laitteesta voidaan valita myös ohjattu tai sokkoventilaatio, jolloin tuen vastetta seurataan pulssioksimetrin avulla happisaturaatiota (SpO2) ja kapnometrilla hiilidioksidipitoisuutta (EtCO2).

Laite kerää datan avustetusta paljeventilaatiosta. Yhteenvedossa näkyvät prosentuaalisesti (0–100 %) riittävästi annetut ventilaatiot, sisäänhengityksen tilavuus (Vi), kertahengitystilavuus (Vt, tidal volume) ja hengitysfrekvenssi/min. Laitteen keräämän datan voi lähettää edelleen esim. opiskelija voi lähettää datan palautuksena omasta hengityksen avustamisen suorituksesta Moodleen.

Laitteen avulla avustettu hengitys on potilaskohtaisempaa ja ohjaa huomioimaan liian suurilla kertahengitystilavuuksilla annetun tuen. Tällöin riski keuhkojen ylivenyttämiselle pienenee.

EOLife X – laitteen edustajan ja käyttäjien näkökulmia

EOLife X:n edustaja Ari Heikkurinen kertoo laiteteknologian kehityksen tarpeesta seuraavasti:

Elvytyspalaute on ollut jo pidempään osana laadukasta peruselvytystä defibrillaattoreissa sekä ammattilais- että maallikkopuolella. Ventilaatioon ja sen laadukkuuteen on keskitytty vähemmän mutta myös ventilaation tulisi perustua näyttöön ja mittausarvoihin toiminnan laadun varmistamiseksi.

LAB-ammattikorkeakoulu on ensimmäinen, joka on ottanut laitteen osaksi opetuksesta. Anestesia- ja tehohoitotyön opetuksen harjoitustunnilla laitetta käyttänyt ensihoidon opiskelija Kalle Almonkari kuvaa laitteen käyttökokemusta seuraavasti:

Hyvä puoli on se, että laitteessa voi valikoida potilaan koon, joka havainnollistaa ventilaatiotilavuuden vaihtelun eri kokoisilla potilailla. Ensimmäisen kierroksen tulokseksi sain 68%. Korjaavien toimenpiteiden jälkeen sain parannettua sokkona tehtyä tulostani 97 prosenttiin. Uskaltaisin siis väittää, että laitteesta oli hyötyä omalla kohdallani. Laitteesta näki hyvin mihin suuntaan omaa tekemistä piti korjata.

Ventilaatio-palautteen käytön hyötyjä opetuksessa kommentoivat myös ensihoidon opiskelijat Lotta Hakulinen ja Viola Porri:

Laite oli hyvä apu palkeen painelusyvyyden harjoitteluun, en ollut ajatellut aiemmin, että voisin ambuttaa liian kovaa. Potilasta tulee herkästi hyperventiloitua, jonka ennaltaehkäisyyn tämä oli myös hyvää treeniä.