Hyvinvoinnin ekologia ammattikorkeakouluissa

Elämme ihmiskuntana, eurooppalaisina, suomalaisina ja ammattikorkeakoulumme edustajina murrosaikaa, jonka merkityksen tulemme suurella todennäköisyydellä tajuamaan vasta myöhemmin. Hyvinvoinnin ekologia ei koske vain alan tutkijoita ja asiantuntijoita, vaan meitä kaikkia. Ammattikorkeakoululla on ammatteihin valmistavana organisaationa aivan keskeinen rooli kestävän hyvinvoinnin edistämisessä.

Kirjoittaja: Kati Kiiski

Hyvinvoinnin mittaaminen

Hyvinvoinnin mittaaminen on toteutettu jo vuosikymmenet bruttokansantuotteen eli BKT:n käsitteen avulla. Bruttokansantuote mittaa tehdyn tuotannon laajuuden yksityisellä ja julkisella sektorilla, siihen lasketaan mm. palkkatulot (Elinkeinoelämän keskusliitto 2022).

Kyseinen mittaaminen perustuu jatkuvaan talouden kasvuun. Olemme kuitenkin siinä tilanteessa, että itse luomamme jatkuvan talouskasvun järjestelmä on synnyttänyt myös ne ongelmat (viheliäisiksi ongelmiksikin kutsuttuja), joiden keskellä nyt elämme ja joita pitäisi yrittää alkaa ratkoa. Tutkimuksen kentällä ja osin jo yrityksien parissa tiedetään, että kestävyysmurros edellyttää muutoksia kaikilla aloilla. Suomalaisten vaikuttajien kesäkuussa 2023 julkaisemassa kirjassa todetaan, että kaikkia tarvitaan, jos mielimme saada aikaan muutosta (Foster ym 2023).

Tie kestävään hyvinvointiin tunnetaan, osaamista ja tieteellistä tutkimusta asiasta on, mutta yhteisiä päätöksiä, saati toimia asian edistämiseksi ei tehdä tarpeeksi nopeasti. Toivona kuitenkin on, että viheliäisten ongelmien tavoin tämä systeeminen murros luo vähitellen läpi yhtäaikaisesti eri tieteenalojen, markkinoiden, innovaatioiden, kansantalouksien, valtioiden ja yksittäisten kansalaistenkin toiminnan kautta. Pakko on paras muusa, mutta tässä asiassa toivon mukaan toiminnan inspiraatio syntyy kuitenkin hieman aiemmin kuin on pakko. Yksi keino on tiedon lisääminen.

Ympäristöahdistus

Ympäristötunteiden tutkija, dosentti Panu Pihkala on kehittänyt ympäristöahdistuksen prosessimallin (Pihkala 2022). Aiheeseen liittyy kuitenkin vastakkainasetteluja ja poteroista huutelua. Incropera (2015) on määritellyt termejä ilmastonmuutokseen eri tavoin suhtautuville. Ääripäihin kuuluvat denialistit eli kieltäjät ja calamatistit eli turhautuneet. Kieltäjät kieltäytyvät uskomasta esitettyjä faktoja, kun taas turhautuneilla voi olla riski faktojen vääristelyyn ja niiden avulla pelotteluun. Näiden ääripäiden välillä on kuitenkin myös skeptics eli epäilijät ja warners eli varoittajat.

Kuva 1. Ympäristöahdistuksen prosessimalli (Pihkala 2022)

Panu Pihkalan ympäristöahdistusmallissa kuvataan sitä, miten yksilö tajuttuaan ympäristön hälyttävän tilan, käyttäytyy ja alkaa toimia lopulta rakentavalla tavalla. Ymmärrettyään ympäristön tilan, yksilö alkaa surra ja ehkä jopa kieltää tai haluaa etääntyä asiasta. Lopulta kuitenkin löytyy itselle sopiva toiminta.

Ympäristöahdistus liittyy monellakin tavalla myös ammattikorkeakouluihin. Miten tämän päivän ammattikorkeakoulut vastaavat kestävyysmurrokseen, hyvinvoinnin ekologiaan ja jopa ympäristöahdistuksen nostamiin identiteettiin liittyviin seikkoihin? Miten ammattikorkeakoulut valmistavat opiskelijoitaan elämänpolkuihin, joita väistämättä ilmastonmuutos koskettaa? Opiskelijat pitää ottaa mukaan pohtimaan näitä kysymyksiä yhdessä ammattikorkeakoulujen henkilökunnan kanssa.

Elämme myös sellaisia aikoja, jolloin monet tällä hetkellä olemassa olevat ammatit tulevat tiensä päähän. Tekoälyn myötä toki, mutta myös siten miten ilmastoon ja ympäristöön liittyvät muutokset muovaavat elinkeinojamme ja ammattejamme. Myös Suomessa esimerkiksi alkuperäiskansat ovat tilanteessa, jossa perinteinen elämäntapa on muuttumassa ja estymässä jopa kokonaan. Tietoa ja osaamista tarvitaan. Ajatuksia herättää se, että juuri tuo elämäntapa, josta saamelaiset joutuvat nyt irrottautumaan, edustaa sellaista elämäntapaa, joka olisi kestävää (yleisesti ottaen). Toisin sanoen, elämäntapa, jota kohti kaikkien maapallon asukkaiden (ihmisten) olisi syytä siirtyä.

On hyvä, että jatkuvasti on tarjolla enemmän ja enemmän niin akateemista kuin ammatillista pätevöittämiskoulutusta kestävän kehityksen saralla. Toisaalta keskustelu on hyvin polarisoitunutta ja vasta-argumentit ovat ”omaan napaan tuijottelua”. Väistämättä on tilanteita, joissa olemassa olevat elinkeinot ovat tulleet tiensä päähän tai ainakin niiden pitää radikaalisti muuttua (kuten maatalous) ja tämä luonnollisesti herättää vastustusta, huolta ja pelkoa. Samaan aikaan on syntymässä kokonaan uusia ammatteja. Kaiken keskiössä on tiedon lisääminen niin ammattilaisten kuin suuren yleisönkin keskuudessa. Miten ammattikorkeakoulut vastaavat tähän? Mitkä ovat niitä uusia ammatteja ja onko ammattikorkeakouluilla roolia niissä?

Taloustutkija Paavo Järvensivu (2016) nostaa esille ”teollisen 1–3 investointisyklin” keston. Tällä hetkellä paradigman muutos tulisi tapahtua vuoteen 2050 mennessä. Järvensivu tuo esille sen, että aikaa virheille ei ole ja muutos koskee laajasti kaikkia talouden aloja. Tämä väistämättä koskee kaikkia aloja, myös oppilaitoksia. Jotta 1–3 teollisen investointisyklin aikana ehdittäisiin tehdä tarpeelliset (isot ja vielä jopa keksimättömät) muutokset, tulisi osaamista ja tietoa olla saatavilla näiden toteuttajille. Oppilaitokset ovat väistämättä keskeisessä asemassa. Poliittisen päätöksentekojärjestelmän rinnalle pitäisi nostaa siis myös koulutus ja sen muutostarpeet. Ne oppilaitokset ja työpaikat, jotka eivät ole tällä hetkellä ottamassa askeleita kohti mallia, jossa ekologiset reunaehdot ohjaavat taloutta, jäävät väistämättä takamatkalle. Takamatkalle missä asiassa? Kestävän kehityksen kilpajuoksussa.

Yksi mahdollinen keino kestävämmän talouden vaateisiin on paikallistalous. Käsite on erittäin mielenkiintoinen ja hyvin kuvaava. Tki-toiminnassa on mahdollisuus kehittää lukuisia monialaisia hankkeita, joissa yhdessä paikallisten yritysten ja asukkaiden kanssa kehitetään paikallistalouksia. Näkökulman tulee toki olla monialainen.

Tieto on kestävän hyvinvoinnin saralla aivan keskeistä. Tai suuren muutoksen (tai muutoksen ylipäätään) kynnyksellä tiedolla on valtavan suuri merkitys. Ihmiset tekevät päätöksiä tiedon tai uskomuksiensa, esimerkkien tai totutun perusteella. Objektiivisen tiedon merkitys korostuu entisestään. Tai usein kaikki tieto itse asiassa onkin saatavilla. Kyse on lopulta siitä, mitä tiedolla tehdään. Voidaan siis puhua ehkä yksilötason ”tiedolla johtamisesta”. Ammattikorkeakouluilla on vastuu ajantasaisen ja jopa tulevaisuuteen nojaavan tiedon jakamisesta.

Planetaarinen terveys ja hyvinvointi

Planetaarinen terveys ja hyvinvointi ovat nousseet käsitteinä yleiseen keskusteluun. Planetaarinen ruokavalio on mm. neurologi Hanna Haverin erikoisalaa. Hän onkin Suomen ensimmäinen ja ainoa planetary health -lääkäri. Hän luotsaa tutkimushanketta, jossa tutkitaan luontointerventioiden vaikutusta aivotapahtumakuntoutujien kuntoutusprosessissa perinteisen osastokuntoutuksen sijaan. Luontointerventioiden suunnittelun taustalla on mm. psykologi Kirsi Salonen. Planetaarinen terveys syntyy muustakin kuin luontoympäristössä tapahtuvista interventioista. Se liittyy myös ruokavalioon.

Miten ammattikorkeakoulut vastaavat planetaarisen hyvinvoinnin ja terveyden ammattilaisten tarpeisiin? Koulutetaanko heitä?

Lähteet

Elinkeinoelämän keskusliitto. 2022. Viikon kysymys: Mitä bruttokansantuote mittaa ja miten se lasketaan? Viitattu 8.6.2023. Saatavissa https://ek.fi/ajankohtaista/uutiset/viikon-kysymys-mita-bruttokansantuote-mittaa-ja-miten-se-lasketaan/

Foster, R., Heikkinen, H.L.T., Nyberg, C., Saari, A., Salonen, A.O (toim.) 2023: Kertomuksia kestävästä elämästä. Into Kustannus Oy. Viitattu 19.7.2023. Saatavissa https://erepo.uef.fi/handle/123456789/29756

Incropera, F. P. 2015. Climate Change: A Wicked Problem – Complexity and Uncertainly at the Intersection of Science, Economics, Politics and Human Behaviour. Cambridge: Cambridge University Press.

Järvensivu, P. 2016. Rajattomasti rahaa niukkuudessa. Helsinki: Like.

Pihkala, P. 2022. The Process of Eco-Anxiety and Ecological Grief: A Narrative Review and a New Proposal. Sustainability. Vol. 14(24), 16628. Viitattu 19.7.2023. Saatavissa http://dx.doi.org/10.3390/su142416628

Salonen, A 2023: Studia Generalia: Omakätisen ruoantuotannon käytäntöjä ja keskinäisriippuvuuksia. Viitattu 19.7.2023. Saatavissa https://www.uef.fi/fi/tapahtuma/studia-generalia-omakatisen-ruoantuotannon-kaytantoja-ja-keskinaisriippuvuuksia

Kirjoittaja

Kati Kiiski on väitöstutkija Itä-Suomen yliopistossa WELMA (Welfare, Management and Health) -tohtoriohjelmassa ja TKI-asiantuntija hyvinvoinnin vahvuusalueella LAB-ammattikorkeakoulussa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/707874 (CC0)

Julkaistu 18.9.2023