Laajenevassa sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatiossa on kiinnitetty huomiota käyttöönoton haasteisiin muun muassa digitaalisten kuilujen ja osallisuuden eriarvoistumisen näkökulmista. Vähemmän keskustelua on käyty siitä, miten digitalisaatio näyttäytyy naisten näkökulmasta.

Kirjoittaja: Arja-Tuulikki Malin

Sukupuolittunut digitalisaatio

Digitalisaation sukupuolivaikutuksia tutkiva Euroopan tasa-arvoinstituutti (EIGE) on nostanut useita sekä ammattilaisiin että kansalaisiin kohdistuvia eriarvoistumisen teemoja. Sukupuolittuneet erot ilmenevät jo nuoruudessa, millä on vaikutuksia sukupuolten digipolkujen eriytymiseen. Myös kansallisia eroja on tunnistettu Euroopassa. Esimerkiksi suomalaisilla nuorilla on muita maita heikompi luottamus omaan digiosaamisessa ja tytöillä jopa 25 % heikompi kuin pojilla. Tytöt ja naiset myös hakeutuvat poikia ja miehiä harvemmin tieto- ja viestintätekniikan alan koulutuksiin sekä alan töihin. Onkin arvioitu, että naisten potentiaalista vain pieni osa on käytössä digitalisaatioon liittyvillä aloilla. (Eige 2018.) Myös digitalisaatioon liittyvät haitat ja uhkatekijät kohdistuvat varsinkin naisiin. Naisiin kohdistuva väkivalta on saanut uusia ilmenemisen muotoja digivälitteisen, vainon ja häirinnän muodossa (Raiski & Viuhko 2022).

SOTE-palvelut naisten näkökulmasta

Naiset ovat heterogeeninen ryhmä, jonka näkökulmaa sote-palvelujen käyttöön valottaa tilastotiedot suomalaisten hyvinvoinnista ja palveluiden käytöstä sekä tarpeista (ks. Karvonen ym. 2022). Naisilla ja miehillä on väestötasolla ja menoerittäin tarkasteltuna eroja palvelutarpeissa. Kun tarkastellaan suurimpia menoeriä, miehillä ne muodostuvat erikoissairaanhoidon ja naisilla ikääntyneiden hoivan palvelujen käytöstä. Väestörakennekehityksen myötä ikääntyneiden palveluiden tarve tulee jatkossa myös lisääntymään, sillä vanhemmissa ikäluokissa naisten osuus on miehiä suurempi myös tulevaisuudessa. Sukupuolten välillä on eroja myös sairastavuudessa sekä kuolleisuudessa, mihin vaikuttaa myös muut tekijät, kuten sosioekonominen asema. (Honkatukia & Vaittinen 2022.)

Sukupuolierot ilmenevät tarkasteltaessa tyydyttämätöntä palvelutarvetta. Miehiä useammin naiset kokivat saaneensa liian vähän lääkärin palveluja vuonna 2020. (Aalto ym. 2022.) Myös pienituloisuus kohdistui naisiin miehiä enemmän vuonna 2019 ja kehityskulku vaikuttaa kasvavan myös tulevaisuudessa (Mukkila ym. 2022).

Työllisyys on yhteydessä hyvinvointiin sekä terveyspalvelujen käyttöön, mikä yksittäisissä tutkimuksissa on ollut korkeampaa pitkäaikaistyöttömillä naisilla, jotka arvioivat itse terveytensä huonoksi, ovat pienituloisia sekä asuvat pääkaupunkiseudulla (Saikku ym. 2022). Yleisellä tasolla naisten työllisyys on viime vuosina kasvanut (Lammi-Taskula & Närvi 2022). Työmarkkinoilla tapahtuvista muutoksista koronapandemian negatiiviset vaikutukset kohdistuivat varsinkin naisiin ja ilmenivät heikentyneenä työllisyytenä (Saikku ym. 2022). Erityisryhmänä työllistymisen vaikeudessa näyttäytyy maahan muuttaneet naiset, joiden työllisyysaste on huomattavasti matalampi kuin maahan muuttaneilla miehillä (Nykänen ym. 2022).

Sosiaali- ja terveyspalveluja on luonnehdittu naisvaltaiseksi alaksi. Suurin osa työtehtävistä toteutetaan naisten toimesta. Myös alaan kohdistuvat muutokset kohdistuvat näin ollen suurelta osalta naisiin. Muutoksilla on nähty myös mahdollisia positiivisia vaikutuksia työhön ja tasa-arvokysymyksiin sekä johtamiseen monipuolisesti. (ks. Kurvinen ym. 2020; Sutela ym. 2019.)

Digitaalisten palvelujen kehittämisen suuntia

Sosiaali- ja terveyspalvelujen digitalisaatio on keskeinen keino, jolla on pyritty edistämään alueellista tasa-arvoa palvelujen saatavuudessa ja saavutettavuudessa.  Vaikka myönteistä kehitystä on jo tapahtunut, hyödyt jakaantuvat yhä epätasaisesti väestöryhmittäin ja asuinalueittain, muun muassa maaseutualueiden väestön tarpeisiin vastaamisen jäädessä yhä kehittämisalueiksi. Eroja on myös kehityskulussa sosiaali- ja terveyspalvelujen välillä. Vuosien 2018 ja 2020 seurannassa asiakkaiden kokemus terveyspalveluiden saatavuudesta parani ja heikkeni sosiaalipalveluiden kohdalla. (Aalto ym. 2022.)

Selvitys digipalvelujen vaikutuksista sosiaali- ja terveydenhuollossa on tuottanut tietoa myös kehittämisen haasteista. Väestötasolla digitaalisten palvelujen käytössä on eroja Suomessa, ja erot perustuvat käyttäjien ikään, väestöryhmään, asuinalueeseen ja sukupuoleen. Digitaalisten palvelujen käyttöönotto edellyttää myös asiakkailta ja potilailta uudenlaista osaamista sekä valmiutta, missä on oletettavissa myös eroja palvelujen käyttäjäryhmissä. Sosiaalihuollosta on annettu palautetta, jonka mukaan digitaalisten palvelujen kehittämisessä vähäiselle huomiolle on vielä jäänyt useita väestöryhmiä: vähävaraiset, ikääntyvät, väkivallan uhrit, vammaiset, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt sekä kulttuurivähemmistöt.  Mikäli tämä kehityskulku jatkuu, sosiaalihuollon digitaalisten palvelujen käyttö saattaa lisätä näiden asiakasryhmän eriarvoista asemaa yhteiskunnassa. (Pennanen ym. 2023.)

Naissukupuolen huomioon ottaminen digitaalisten palvelujen kehittämisessä voidaan toteuttaa kohdentamalla palveluja sekä niiden käytön tukea ennaltaehkäisevästi ja ennakoivasti ryhmäkohtaisten erityistarpeiden sekä mahdollisten vaikutusten näkökulmasta. Sukupuoli yksin ei kuitenkaan ole riittävä näkökulma palvelujen kehittämiselle, tarkastellaan sitä sitten ammattilaisten tai asiakkaiden ja potilaiden näkökulmasta.

Naissukupuoleen liittyvien haavoittuvuuksien tunnistaminen edellyttää intersektionaalista näkökulmaan, jossa tunnistetaan useat erilaiset yhteiskunnallista asemaa heikentävät tekijät esimerkiksi osana työllisyyden kehitystä (ks. Alasoini ym. 2022). Digitaalisten palvelujen käyttöönottoon annetut suositukset kiinnittävät huomiota erilaisten asiakasryhmien tunnistamiseen, kenelle digitaaliset palvelut soveltuvat. Monikanavaisia palveluvaihtoehtoja tarjoamalla on mahdollista kehittää edelleen sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakaslähtöisyyttä. (ks.  Virtanen ym. 2022.)

Digitaalisten palvelujen soveltuvuuden arviointi potilaille ja asiakkaille kuuluu osana digitaalisten palvelujen kehittämistä ja muotoilua. LAB ammattikorkeakoulun digitaalisten palvelujen opetus (ylempi AMK) toteutetaan työelämälähtöisten palvelujen kehittämisenä. Osatuotoksena opiskelijat luovat suositukset siitä, mille potilasryhmille kyseinen digitaalinen palvelu soveltuisi. Tarkasteluun otetaan sukupuolen lisäksi mm. sairauden etenemiseen, motivaatioon ja osaamiseen liittyviä tekijöitä.

Lähteet

Aalto, A-M., Ilmarinen, K., Muuri, A. & Ikonen, J. 2022. Sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuus ja asiakaskokemukset. Teoksessa S. Karvonen, L. Kestilä. & P. Saikkonen (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2022.  Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 226–250. Viitattu 13.3.2024. Saatavissa https://www.julkari.fi/handle/10024/145692

Alasoini, T., Joensuu, M., Juvonen-Posti, P., Järnefelt, N., Riekhoff, A-J., Toivio, P. & Turunen. 2022. Työelämän ja työmarkkinoiden muutos. Haasteita ja kehittämistarpeita sosiaaliturvan uudistamiselle. Sosiaaliturvakomitean julkaisuja 2022:7. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 13.3.2024. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163973

EIGE. 2018. Gender equality and digitalisation in the European Union. European Institute for Gender Equality. Viitattu 13.3.2024. Saatavissa https://eige.europa.eu/publications-resources/publications/gender-equality-and-digitalisation-european-union

Honkatukia, J. & Vaittinen, R. 2022. Ikääntyminen, hoivatarve ja julkisen talouden kestävyys. Teoksessa S. Karvonen, L. Kestilä. & P. Saikkonen (toim.)Suomalaisten hyvinvointi 2022.  Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 333–349. Viitattu 13.3.2024. Saatavissa https://www.julkari.fi/handle/10024/145692

Karvonen, S. & Honkatukia, J. 2022. Työttömyys, lomautukset ja koettu toimeentulo. Teoksessa L. Kestilä., S. Kapiainen., M. Mesiäislehto. & P. Rissanen (toim.) Covid-19-epidemian vaikutukset hyvinvointiin, palvelujärjestelmään ja kansantalouteen. Asiantuntija-arvio, kevät 2022. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 45–53. Viitattu 13.3.2024. Saatavissa https://www.julkari.fi/handle/10024/144268

Karvonen, S., Kestilä, L. & Saikkonen, P. (toim.) 2022 Suomalaisten hyvinvointi 2022.  Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 13.3.2024. Saatavissa https://www.julkari.fi/handle/10024/145692

Kurvinen, A., Ylhäinen, M., Jolkkonen, A., Kahila, P., Keinänen, A., Moisio, M., Lemponen, V., Korsu, A. & Rauhut, D. 2020. Sukupuolten tasa-arvo sosiaali- ja terveysalan muutoksessa. Sote-henkilöstön tasa-arvotutkimus. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2020:7. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 13.3.2024. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162202

Lammi-Taskula, J. & Närvi, J. 2022. Työ, perhe ja hyvinvointi lapsiperheissä. Teoksessa S. Karvonen, L. Kestilä. & P. Saikkonen (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2022.  Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 132–145. Viitattu 13.3.2024. Saatavissa https://www.julkari.fi/handle/10024/145692

Mukkila, S., Moisio, P., Mäkinen, L. & Nykänen, E. 2022. Paljonko on riittävästi? Köyhyys ja perusturvan riittävyys. Teoksessa S. Karvonen, L. Kestilä. & P. Saikkonen (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2022.  Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 194–207. Viitattu 13.3.2024. Saatavissa https://www.julkari.fi/handle/10024/145692

Nykänen, S., García-Velázquez, R., Yüksel, H., Kuusio, H. & Rask, S. 2022. Työllisyys ja koettu elämänlaatu maahan muuttaneessa väestössä. Teoksessa S. Karvonen, L. Kestilä. & P. Saikkonen (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2022.  Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 116–131. Viitattu 13.3.2024. Saatavissa https://www.julkari.fi/handle/10024/145692

Riski, T. & Viuhko, M. (toim.) 2022. Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelma vuosille 2022–2025. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2022:7. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163902

Saikku, P., Väisänen, V. & Sinervo, L. 2022. Työttömien sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö ja kustannukset. Teoksessa S. Karvonen, L. Kestilä. & P. Saikkonen (toim.) Suomalaisten hyvinvointi 2022.  Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 208–225. Viitattu 13.3.2024. Saatavissa https://www.julkari.fi/handle/10024/145692

Sutela, H. & Pärnänen, A. & Keyriläinen, M. 2019. Digiajan työelämä – työolotutkimuksen tuloksia 1977–2018. Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu 13.3.2024. Saatavissa https://www.doria.fi/handle/10024/184209

Virtanen L., Kaihlanen, A-M., Kouvonen, A., Safarov, N., Laukka, E., Valkonen, P. & Heponiemi, T. 2022. Hyvinvointiyhteiskunnan digitaaliset palvelut yhdenvertaisiksi: 9 kriittistä toimenpidettä haavoittuvassa asemassa olevien huomioimiseksi. Päätösten tueksi 1/2022. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 13.3.2024. Saatavissa https://www.julkari.fi/handle/10024/143708

Kirjoittaja

Arja-Tuulikki Malin, lehtori, opettaa LAB ammattikorkeakoulussa digitaalisten palvelujen muotoilua hyvinvointialalla.

Artikkelikuva:  https://pixabay.com/fi/illustrations/digitalisointi-terveydenhuolto-6939537/ (Pixabay Licence)

Julkaistu 21.3.2024

Viittausohje

Malin, A-T. 2024. Digitaalisten sote-palvelujen kehittäminen naisten näkökulmasta. LAB Pro. Viitattu pvm. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/digitaalisten-sote-palvelujen-kehittaminen-naisten-nakokulmasta/