Äkillisen sekavuustilan eli deliriumin riittävä ennaltaehkäisy vähentää inhimillistä kärsimystä, lyhentää sairaalahoitopäiviä ja säästää yhteiskunnan varoja. Deliriumin ennaltaehkäisyn keinot ovat melko hyvin tiedossa, mutta jokapäiväisessä hoitotyössä niiden käyttö on yllättävän vähäistä. Hyvinkin yksinkertaisilla keinoilla ja hoitoympäristön muutoksilla saataisiin aikaan deliriumin ennaltaehkäisyn kannalta optimaalisemmat olosuhteet.

Kirjoittajat: Heidi Koivumäki, Leena Malinen & Riitta Airola

Koivumäen ja Malisen (2020) opinnäytetyössä tarkasteltiin ikääntyneiden deliriumia ja sen ennaltaehkäisyä. Delirium on äkillinen sekavuusoireyhtymä, joka ilmenee kokonaisvaltaisena toimintakyvyn, ymmärryksen ja tarkkaavaisuuden häiriötilana, joka kehittyy nopeasti, jopa tunneissa (Laurila ym. 2006, 5; Huttunen 2018). Riskiryhmiin kuuluu erityisesti iäkkäät ihmiset, jotka ovat monisairaita, leikkauspotilaita tai joilla on jokin muistisairaus taustalla. Näillä henkilöillä deliriumin esiintyvyys sairaalajakson aikana on jopa 50-85%. (Erkinjuntti ym. 2015, 221.) Tutkimusten mukaan deliriumiin sairastuminen aiheuttaa inhimillisen kärsimyksen ja lisääntyneen kuolleisuuden lisäksi yhteiskunnalle lisäkustannuksia.

Delirium ja sen alatyypit

Delirium jaetaan useimmiten kolmeen eri alatyyppiin; hyperaktiivinen delirium, hypoaktiivinen delirium ja sekamuotoinen delirium. Hyperaktiivisesta deliriumista kärsivä potilas on kiihtynyt ja levoton. Potilaalla voi olla näköharhoja ja hän voi olla vaikeasti hoidettava, koska hän on pelokas ja ahdistunut (Laurila 2016, 379-380; Erkinjuntti ym. 2015, 220). Hypoaktiivisessa deliriumissa potilas on psykomotorisesti hidastunut ja unelias. Potilaan ajattelu on usein järjestäytymätöntä eikä hän hereillä ollessaankaan pysty täyteen vireystilaan. (Laurila 2016, 380; Erkinjuntti ym. 2015, 226.) Sekamuotoinen delirium on näiden kahden yhdistelmä, ja nämä eri muodot saattavat esiintyä vaihdellen eri vuorokauden aikoina (Laurila ym. 2006, 7). Delirium on yleensä alidiagnosoitu liittyen sen vaikeaan tunnistamiseen. Hyperaktiivisen muodon voi herkästi sekoittaa akuuttiin psykoosiin tai vierotusoireisiin. Hypoaktiivista deliriumia sairastavaa potilasta puolestaan voidaan pitää masentuneena tai ajatella hänen olevan helppo potilas. Sekamuotoisen deliriumin tunnistamista vaikeuttaa usein suuri vuorokausivaihtelu potilaan vireystilassa.

Miten ennaltaehkäistä deliriumia?

Deliriumiin ei ole varsinaista hoitokeinoa ja siitä paraneminen voi olla hidasta ja siitä voi jäädä pysyviä haittoja. Tästä syystä ikääntyneiden deliriumin ennaltaehkäisy sairaalahoitojakson alkuvaiheessa olisi tehokkain ja edullisin hoitomuoto. Deliriumiin liittyviä haittoja voidaan hoitaa lääkkeellisesti, mutta pääsääntöinen apu löytyy lääkkeettömistä keinoista. Lääkkeettömien hoitokeinojen tulisi olla jokaisen hoitotyöntekijän tiedossa ja kuulua osana päivittäiseen toimintaan, varsinkin jos työskennellään iäkkäiden ihmisten parissa. Omaisten ja muiden läheisten kanssa tehtävä yhteistyö helpottaa sekä deliriumin tunnistamista että sen lääkkeetöntä hoitoa. Omaisten rooli on tärkeä deliriumin tunnistamisessa, jotta potilaan aikaisempi toimintakyky ja vireystila voitaisiin ottaa huomioon. Lisäksi omaisten tai muiden läheisten läsnäolo parantaa potilaan orientaatioita, luo turvallisuudentunnetta ja näin ollen ennaltaehkäisee deliriumiin sairastumista ja nopeuttaa siitä paranemista. Deliriumin tunnistamiseen on kehitetty myös erilaisia testejä, joista käytetyin on CAM-testi (Confusion Assessment Method). (Kuva 1).

KUVA 1. CAM-testi (Mikkonen 2019).

Tutkimusten mukaan tehokkaimpina deliriumin ennaltaehkäisykeinoina pidetään tehokasta kivunhoitoa, varhaista mobilisaatiota sekä potilaan orientointia, esim. näkö- ja kuuloapuvälineiden avulla (Laurila 2016; Hölttä 2017; Gorski ym. 2016). Lisäksi riittävä ravitsemus ja nesteytys, hyvä elektrolyyttitasapaino, uni- ja valverytmistä huolehtiminen, riittävä valaistus sekä rauhallinen ja selkeä hoitoympäristö toimivat ennaltaehkäisevinä keinoina. Potilaan geriatrinen kokonaisarvio, infektioiden välttäminen sekä lääkehoidon järkeistäminen tulisi tehdä kaikille iäkkäille potilaille sairaalahoitojakson alussa deliriumin ennaltaehkäisemiseksi. Tutkimusten mukaan liiallinen lääkitseminen on yksi deliriumille altistava ja laukaiseva tekijä. Tästä syystä, varsinkin iäkkäillä ihmisillä, tulisi lääkelista ajantasaistaa jokaisen sairaalahoitojakson aikana. Toisaalta riittävästä kipulääkityksestä tulee huolehtia, koska sen avulla voidaan ennaltaehkäistä deliriumin syntyä. Kajoavien hoitotoimenpiteiden, esim. katetroinnin välttäminen, vähentää infektioiden määrää sekä helpottaa potilaan vapaata liikkumista. Hoitohenkilökunnan määrän tulisi olla riittävä, jotta voitaisiin varmistaa potilaiden hyvä yleishoito deliriumin ennaltaehkäisemiseksi. Pitkällä aikavälillä työmäärä todennäköisesti kevenisi ja kustannukset pienenisivät deliriumin esiintyvyyden vähetessä. (Suomalainen 2016.)

Lähteet

Erkinjuntti, T., Laurila, J. & Pitkälä, K. 2015. Sekavuustila. Teoksessa Erkinjuntti, T., Remes, A., Rinne, J. & Soininen, H. (toim.) Muistisairaudet. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 218-230.

Gorski, S., Grodzicki, T., Halica, M., Kalwak, W., Piotrowicz, K., Rewiuk, K. & Rybak, P. 2016. Nonpharmacological Interventions Targeted at Delirium Risk Factors, Delivered by Trained Volunteers (Medical and Psychology Students), Reduced Need for Antipsychotic Medications and the Length of Hospital Stay in Aged Patients Admitted to an Acute Internal Medicine Ward: Pilot study. BioMed Research International. Vol. 2017. [Viitattu 12.3.2020]. Saatavissa: https://doi.org/10.1155/2017/1297164

Huttunen, M. 2018a. Juoppohulluus. [Viitattu 12.3.2020]. Lääkärikirja Duodecim. Kustannus Oy Duodecim. [Viitattu 12.3.2020]. Saatavissa: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00376

Hölttä, E. 2017. Neuropsychiatric symptoms in dementia and delirium. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, Yleislääketieteen ja perusterveydenhuollon osasto. Helsinki. [Viitattu 12.3.2020]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:ISBN 978-951-51-3848-4

Koivumäki, H.& Malinen, L. 2020. Ikääntyneiden delirium ja sen ehkäisy: kuvaileva kirjallisuuskatsaus. AMK-opinnäytetyö. LAB -ammattikorkeakoulu. Sosiaali- ja terveysala. Lahti. [Viitattu 12.3.2020]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202003193673

Laurila, J. 2016. Delirium. Teoksessa Pitkälä, K., Strandberg, T., Sulkava, R., Tilvis, R. & Viitanen, M. (toim.) Geriatria. Helsinki: Duodecim.

Laurila, J., Pitkälä, K. & Rahkonen, T. 2006. Dementiapotilaan äkillisen sekavuusoireyhtymän hoito: opas lääkäreille ja muulle hoitohenkilökunnalle. Helsinki : Suomen dementiahoitoyhdistys.

Suomalainen, T. 2016. Delirium sekoitetaan helposti dementiaan. Tehy-lehti 29.8.2016. [Viitattu 12.3.2020]. Saatavissa: https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/delirium-sekoitetaan-helposti-dementiaan

Kuvalähteet

KUVA 1. Mikkonen, T. 2019. CAM-testi auttaa tunnistamaan sekavuustilan. Esityksessä: Sekavuutta kerrakseen. Esitys NLY-koulutuspäivässä 26.10.2019. [Viitattu 12.3.2020]. Saatavissa: https://duodecim.videosync.fi/psykiatria?embed-view=1&seek=1125

Kirjoittajat

Heidi Koivumäki ja Leena Malinen  ovat LAB -ammattikorkeakoulusta valmistuvia sairaanhoitajaopiskelijoita.

Riitta Airola toimii lehtorina LAB -ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajakoulutuksessa.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/photos/tilanne-per-vanhusten-senior-2379003/ (CC0)

Julkaistu 6.4.2020

Viittausohje

Koivumäki, H., Malinen, L. & Airola, R. 2020. Deliriumin ennaltaehkäisy kannattaa. LAB Open. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: https://www.labopen.fi/lab-pro/deliriumin-ennaltaehkaisy-kannattaa/