Ammattikorkeakoulun opettajan oppimisympäristö

Ammattikorkeakoulun opettajan työ ja asiantuntijatehtävät edellyttävät teorian ja käytännön yhdistämistä sujuvasti. Ammattikorkeakoulujen muutos on haastanut ja haastaa opettajat hakemaan, kokeilemaan ja oppimaan uusia tapoja toimia. Ammattikorkeakoulun opettajan työtä määrittävät ammattikorkeakoulun monimuotoiset tehtävät opetuksessa ja TKI-työssä. Artikkelissa esiin nostetut asiat perustuvat kirjoittajan kokemuksiin ja näkemyksiin opettajien työelämäjaksosta ja sen tarpeellisuudesta.

Kirjoittaja: Kirsi Kallioniemi

Perinteiset harjoittelujaksot ja opinnäytetyöt ovat tärkeitä työelämäyhteistyön muotoja. Monella alalla tämä ei riitä, vaan uusia tapoja toimia yhdessä kaivataan, asiantuntijuuden kehittymisen eri vaiheisiin (Nykänen & Tynjälä 2012). Jotta korkeakoulutus voi tukea asiantuntijaksi opiskelevaa tai kokenutta oppivaa asiantuntijaa, sen tulee olla perillä työ- ja eri harrastuspaikkojen tavasta jäsentää osaamista ja oppimista (Mäki & Siirilä 2020). Henkilökohtaisella tasolla olen kokenut, että ammattikorkeakoulun ja siellä työskentelevän opettajan on kyettävä vastaamaan yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin, opettajan antaman koulutuksen tulisi olla vaikuttavaa, opetuksen tulisi integroitua TKI-toimintaan ja opettajan tulisi osallistua aluekehitystyöhön.

Opettajan työn ulottuvuudet

Ammatinopettajan työelämäjaksolla tarkoitetaan määräaikaisen jakson kestävää aikaa, jolloin opettaja on oppilaitoksen ulkopuolella oman alansa työpaikassa osallistumalla työn tekemiseen tai seuraamalla sitä. Työelämäjaksojen tavoitteena on opettajien ammattitaidon kehittyminen ja ajantasaistaminen. (Eerola & Majuri 2006, 18–19). Marttilan (2010) mukaan ei ole olemassa mallia, mitä tarkoitetaan korkeakoulutasoisella ammatillisella opettajalla vaan opettajat ovat rakentaneet ja rakentavat tulkintaa omasta identiteetistään. Jokaisella opettajalla se rakentuu eri lähtökohdista. Marttila (2010, 2–3) jaottelee Kotilan (2003) teokseen perustuen neljä ammattikorkeakoulun opettajan identiteettiä, jotka ovat a) ammattilainen, b) kasvattaja-opettaja, c) korkeakouluopettaja ja d) palveluntuottaja. Kasvattaja-opettaja keskittyy opettamiseen ja ammatillisen kasvun tukemiseen. Korkeakouluopettaja voi toimia myös tutkijana. Palveluntuottaja opettaja toimii yrittäjämäisesti ja tekee TKI-työtä.

Opettajan työelämäosaamisen kehittäminen vaatii opettajilta näkökulman muutosta. Se edellyttää toimintatapojen ja -käytäntöjen muuttamista ja halua sekä pyrkimystä jatkuvaan itsensä kehittämiseen ja muutokseen. Lisäksi se edellyttää opettajilta toimimista niin koulutus- kuin työelämäverkostoissa sekä yhteistyötä ja yhteistoimintaa työelämäorganisaatioiden ja työntekijöiden kanssa autenttisissa ympäristöissä. (Mäkinen & Harra 2012.)

Hanke mahdollisti lyhyen työelämäjakson

Yritys-Hunter-hankkeen kautta minulle mahdollistui osallistuminen viikon pituiselle korkeakouluopettajan työelämäjaksolle. Yritys-Hunter-hankkeessa luotavan uuden alueellisen yhteistyömallin tavoitteena on synnyttää oppilaitoksille uusia yrityskontakteja ja tukea alueen opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden (LAB-ammattikorkeakoulu, LUT-yliopisto, Koulutuskeskus Salpaus) sijoittumista alueen yrityksiin. (LAB 2022). Työelämäjaksot mahdollistavat opettajille mm. ennakointitiedon saamisen työelämästä. Lisäksi työelämäjaksot antavat opettajalle näkymän siihen, millaisia työntekijöitä työelämä tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa sekä millaisia haasteita tästä seuraa koulutukselle. (Olli 2011, 16).

Viime vuosina korkeakoulujen opetussuunnitelmista on pyritty laatimaan osaamisperusteisia, jolloin painopisteenä on ollut niiden kriteeripohjaisuus, autenttisuus sekä jossain myös työelämälähtöisyys. Yleisemmin on puhuttu työelämärelevanssista eli siitä, että korkeakouluopintojen pitää tuottaa valmiuksia työelämään. Korkeakoulujen työelämäyhteistyöllä tarkoitetaan näkyviä välineellisiä hyötyjä yhteiskunnalle ja elinkeinoelämälle. Korkeakoulupedagogiikan odotetaan fokusoituvan yritysyhteistyöhön, yritysprojekteihin ja aluekehitystyöhön, esimerkiksi ohjaamalla opiskelijoita tekemään yritysprojekteja osana opintojaan. (Kotila & Palonen 2018.)

Työelämäjakso tuki ammatillista identiteettiä

Työelämäjakson suunnittelu käynnistyi osaltani keskustelusta kollegan kanssa, jolla oli kokemusta opettajan työelämäjaksosta. Koin haastavaksi löytää omaan opettajaidentiteettiin sopivaa jakson tavoitetta. Opinnoista Osaajaksi (2012) Eväitä koulutuksen ja työelämän kohtaamiseen loppuesitteessä on kuvattu erilaisia oppilaitosyhteistyön muotoja työelämän näkökulmasta. Noista yhteistyön muodoista halusin vahvistaa erityisesti alakohtaista yhteistyötä ja mahdollista opiskelijoiden rekrytointia yrityksiin. Edellisistä johtuen omaksi työelämäjaksoni tavoitteeksi valikoitui harjoittelu ja sen kehittäminen. Yritys-Hunter-hankkeen kanssa täsmennettiin tavoitteeksi myös ajantasaisen tiedon hankkiminen siitä, miten restonomiopiskelijoiden harjoittelut ovat sujuneet sekä millaisia kokemuksia työnantajilla on harjoittelijoista. Lisäksi haluttiin tietää millaista osaamista matkailu- ja tapahtuma-alan ammattilaiset näkevät restonomeilla olevan nyt ja millaista osaamista restonomeilla tulisi olla tulevaisuudessa. Autenttisesta oppimisympäristöstä luovuttiin, koska työelämäjakson kesto oli vain yksi viikko.

Koen, että henkilökohtaisesti omaan tarpeeseen suunniteltu työeläjakso tuki osaltaan kaikkia erilaisia korkeakouluopettajan identiteettejä tai sen osia. Koen olevani hieman enemmän osaava Marata-alan ammattilainen ja kasvattaja-opettaja. Työelämäjaksolla pieni Marata-alan tutkijan minä heräsi taas eloon ja kiinnostuin muutamista uusista tutkimusaiheista. Osa palveluyrittäjäopettajan identiteetistä sai vinkkejä, ideoita uusiin hankkeisiin ja kiinnostuneita uusia yhteistyökumppaneita mahdollisiin tuleviin hankkeisiin. Lisäksi koin työelämäjakson aikana voimaantumista ja iloa sekä aitoa dialogia työelämän edustajien kanssa.

Opettajien työelämäjaksot osaksi oppilaitoksen pedagogista strategiaa

Mäki (2020) kirjoittaa, jotta korkeakoulu olisi osaltaan mahdollistamassa opiskelijoiden asiantuntijuuden osaamisen kehittymistä, sen pedagogiikan tulee rakentua kolmen Y:n yhteisvaikutukseen. Ensimmäiseksi yksilöstä, opiskelijasta tulee kasvaa tai kehittyä kriittinen praktikko. Toiseksi yhteisö, korkeakoulun tulee rakentaa yhdessä opiskelijan kanssa ympäristön mahdollistama paikka kriittisten praktiikoiden kehittymiselle. Kolmanneksi yhteiskunnan ilmiöitä, ongelmia ja haasteita tulee ratkoa eri tahojen kanssa yhdessä. Nämä kolme toisiinsa liittyvää Y:tä korkeakoulupedagogiikassa varmistavat kokeilevan, käytäntökriittisen, tutkivan ja kehittävän työotteen, yhteistyöverkostojen ja osaamisen kehittymisen ja työelämäläheisyyden. Mielestäni opettajien työelämäjaksojen tulisi olla oppilaitoksen henkilöstöstrategiassa keskeinen työväline, jolla voidaan parantaa, työmotivaatiota, kehittää opettajan itsetuntoa ja lisätä työssäjaksamista.

Lähteet

Eerola, T. & Majuri, M.2006. Työelämäyhteistyön haasteet ja mahdollisuudet: selvitys ammatillisen peruskoulutuksen työelämäyhteistyön muodoista ja niiden toimivuudesta. Helsinki: Opetushallitus.

Kotila, H. & Palonen, T. 2018. Korkeakoulun ja työelämän kentillä. Yliopistopedagogiikka 1/2021. Viitattu 7.6.2022. Saatavissa https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2018/12/20/korkeakoulun-ja-tyoelaman-kentilla/

LAB. 2022. Yritys-Hunter. Kohtaa osaaja ajoissa. Viitattu 10.6.2022. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/yritys-hunter

Marttila, L. 2010. Mistä ammattikorkeakouluopettajuus on tehty? Lisensiaatintutkielma. Kasvatustieteen laitos: Tampereen opettajankoulutuslaitos. Tampereen yliopisto. Viitattu 10.6.2022. Saatavissa https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-20309

Mäki, K. & Siirilä, J. 2020. Löytävätkö korkeakoulu ja työelämä toisensa korkeakouluopinnoissa? Korkeakouluopiskelijoiden työelämävalmiuksien kehittäminen. Teoksessa Kimmo Mäki (toim.) Oppiva asiantuntija vai asiantuntijaksi opiskeleva? Korkeakouluopiskelijoiden työelämävalmiuksien kehittäminen. Haaga-Helia julkaisut 10/2020. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. 103-111. Viitattu 13.6.2022. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102185258

Mäkinen, E. & Harra, T. 2012. Korkeakouluopettajuus muutoksessa. Teoksessa Toini Harra & Elisa Mäkinen (toim.). Korkeakouluopettajuuden uudet nuotit. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja. AATOS artikkelit. 5-14. Viitattu 10.6.2022. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5797-05-3

Nykänen, S. & Tynjälä, P. 2012. Työelämätaitojen kehittämisen mallit korkeakoulutuksessa. Aikuiskasvatus. 32(1), 17–28.

Olli, T. 2011. Työelämäjaksojen merkitys ammatinopettajien ammatilliselle kasvulle. Lisensiaatintutkielma. Kasvatustieteiden tiedekunta. Tampereen yliopisto. Viitattu 7.6.2022. Saatavissa https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-21853

Opinnoista Osaajaksi. 2012. Eväitä koulutuksen ja työelämän kohtaamiseen. Pääkaupunkiseudun koheesio- ja kilpailukykyohjelma (PKS-KOKO). Viitattu 10.6.2022. Saatavissa https://www.hel.fi/hel2/Helsinginseutu/Hankkeet/Koko/OpOs/OpOs_loppuesite.pdf

Kirjoittaja

Lehtori Kirsi Kallioniemi (HL, AMo, opintojen ohjaaja) toimii LAB-ammattikorkeakoulussa LIITO-yksikössä matkailuliiketoiminnan opettajana. Kirsi Kallioniemi on ollut viikon pituisella opettajien työelämäjaksolla keväällä 2022.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/764440 (CC0)

Julkaistu 15.6.2022