Artikkelissa kuvataan strukturoidun vuorovaikutuksen rakentamista synkronoidussa verkko-opetuksessa. Tulokset paljastavat verkko-ohjauksen ja verkko-opettajan työn solmukohtia, joiden avaamiseen tarvitaan opettajienvälistä yhteistyötä ja keskustelua. Kun opiskelu siirretään kokonaan verkkoon, opettajan vuorovaikutustaidot, ohjaustaidot ja yhteistyötaidot tarvitsevat päivityksen digitaaliseen ympäristöön. Tekstissä esitellään verkko-opetuksessa hyväksi havaittuja toimintatapoja.

Kirjoittaja: Anita Hartikainen

Yrittäjyys- ja kielivalmiuksia verkossa

KOKOMA-hankkeessa kehitetään verkkokoulutus, joka tukee korkeakoulutettujen maahanmuuttajien yrittäjyysvalmiuksien sekä yrittäjän suomen kielen taidon kehitystä. Hanke on koostunut suunnittelujaksosta, kahdesta pilotoidusta verkkokoulutuskokonaisuudesta sekä MOOC-verkkokurssin rakentamisesta ja verkko-ohjausoppaan kirjoittamisesta. Koulutuksen ensimmäinen 12 viikon pilottitoteutus alkoi keväällä ja toinen marraskuussa 2019. Toista koulutusta kehitettiin ensimmäisen pilottikoulutuksen palautteen perusteella. Palautteessa korostuu vuorovaikutuksen ja ohjauksen tarve, joten toista pilottikoulutusta kehitettiin erityisesti tästä näkökulmasta (Kuvio 1). Tässä artikkelissa kuvaillaan toisen pilottikoulutuksen alkuvaihetta. Koulutuksia tutkitaan, mallinnetaan ja niistä kehitetään MOOC-oppimisympäristö (Razmerita ym. 2019), jossa kurssin tai sen osia voi suorittaa omaan tahtiin. Opettajat, jotka opettavat korkeakouluissa tai maahanmuuttajakoulutuksissa yrittäjyysvalmiuksia ja tarvitsevat helppokielistä materiaalia, voivat käyttää kurssia ja ohjausopasta opetuksessaan.

kaavio jossa esitetty ensimmäisen koulutuspilotin palaute, jonka perusteella kehitettiin koulutusta.

Kuvio 1 Verkkokoulutusta kehitettiin palautteen perusteella. Toteutus pilotoitiin kaksi kertaa. (Kuvio: Anita Hartikainen)

Hankkeen lähtökohtana ovat yrittäjyyskasvatuksen suositukset (Arene 2018) sekä yrittäjyyskasvatuksen teoria, jonka mukaan yksilöiden sisäistä yrittäjyyttä kehitetään opiskelijan sen hetkiseltä lähtötasolta tavoitteena olevalle tasolle (Pittaway & Cope 2007; Peltonen 2014). Yrittäjyysvalmiuksia tarkastellaan EntreComp-viitekehyksessä, jossa pyritään vahvistamaan yksilöiden yrittäjyyskompetenssia (Bacigalupo ym. 2016). Yksilön kehitysvaiheet on huomioitu opetusta ja ohjausta suunniteltaessa ja opiskelijoille on tarjottu tämän kieli- ja yrittäjyysvalmiustasolle sopivaa ohjausta. Ohjauksen teoreettinen lähtökohta on ryhmänohjausteoriassa, joka sopii erityisen hyvin monikulttuuristen ryhmien ohjaamiseen (Peavy 1997, Puukari 2002). Ohjattavia kannustetaan tunnistamaan ja sanallistamaan omat tietonsa, taitonsa, kokemuksensa ja persoonalliset piirteensä. Kun osaaminen on sanallistettu, kannustetaan kehittämään vahvuuksia.

Koulutukseen osallistujilta edellytettiin kielitaidon eurooppalaisen viitekehyksen mukaista taitotasoa A2.2 (Opetushallitus 2020). Korkeakoulutuksesta tai suomen kielen taitotasosta riippumatta maahanmuuttajataustaisella voi mennä pitkä aika, ennen kuin kielitaito on riittävän hyvä, jos tavoiteammattiin vaaditaan erittäin hyvää suomen kielen taitoa. Kielitietoinen yrittäjyysvalmiuksien opiskelu vahvistaa yksilön toimijuutta huolimatta siitä, päätyykö tämä yrittäjäksi. Toimijuus on sosiaalisen osallistumisen prosessi, jossa vaikuttavat niin yksilön kuin verkoston kokemukset ja rutiinit, nykytilanteen ehdot ja tarjoumat sekä tulevaisuuden havaitut ja todellistuvat mahdollisuudet. (Vanhalakka-Ruoho 2014, 195.) Yksilön itsetietoisuutta ja osaamisen sanallistamista täytyy tukea, esimerkiksi ohjaamalla yksilö sellaisten verkostojen, toimialojen ja palveluiden luokse, jotka tätä kiinnostavat ja innostavat. Ammattilaiset tarvitsevat tuekseen vertaisia, jotka pystyvät puhumaan yhteisellä ammatillisella tasolla.

Sattumat ohjailevat myös maahanmuuttajataustaisten urapolkuja. Onnekkaiden sattumien uraohjausteorian (Mitchell ym. 1999) mukaan sattumat voivat olla suunniteltuja, niihin voi orientoitua etukäteen ja mahdollisuuksia voi oppia tunnistamaan, kun niitä kohdalle tulee. Onnekas sattuma siis käy useammin niille, joiden toimijuus ja yrittäjyyskompetenssi eli taipumus hakeutua tai ajautua paikkoihin, jotka edistävät asteittain heidän päämääriänsä, ovat vahvoja. Sopivat koulutukset ja ohjaustilanteet voivat olla maahanmuuttajille onnekkaita sattumia.

Elämme kielessä (Savickas 2013, 148). Sanat ja merkitykset ovat lähde, jota ilman itsetuntemus ja käsitys omasta osaamisesta ei muotoudu. Monikulttuurisissa toimintaympäristöissä tarvitaan paljon ohjausta (Sue ym. 1992; Atkinson ym. 1993). Kielen lisäksi reflektioon ja itsetuntemukseen tarvitaan kokemuksia, ihmisten välistä vuorovaikutusta ja kokemusten vaihtoa, koska ”minuus” rakentuu ulkoa sisään – sosiaalisesta kanssakäymisestä oman pään sisälle (Savickas 2013, 148). Ohjausprosessit on muotoiltava niin, että ohjaus vastaa ryhmän kielellistä taitoa ja osallistujien akkulturaatiovaihetta. Verkkoryhmien opetuksessa verkko-opettajia suositellaan perustamaan opetus sosiokognitiiviseen ohjauskäsitykseen (esim. Brown ym. 2011) ja sosiokulttuuriseen (Lantolf 2011) oppimiskäsitykseen, joiden keskisiä piirteitä ovat jaettu kielellinen resurssi, opiskelijoiden jaetut kokemukset ja ongelmien ratkaisu yhdessä. Nämä tehostavat vuorovaikutusta ja luottamusta opiskelijoiden välillä. Verkko-ohjauksessa jaetun resurssin ajatus on loistava keino ryhmäyttämiseen, kun sosiaalinen tai ammatillinen verkosto rakentuu alusta lähtien verkkoon.

Valintakoe verkossa

Verkkokoulutuksen suunnittelu haastaa perinteistä opetussuunnittelua, koska ohjausprosessin vaiheet täytyy tehdä entistä tarkemmin. Tarvitaan ohjelmoinnillista ajattelua (Kotsopoulos ym. 2017) eli tarkkaa suunnitelmaa siitä, missä järjestyksessä asiat ja työvaiheet näkyvät, miten valinnat vaikuttavat etenemiseen ja meneekö kaikki oikein ohjetta seuraamalla. Ohjausprosessi alkaa jo, kun koulutuksen järjestämisestä ilmoitetaan. Ilmoituksessa täytyy näkyä koulutuksen ovat tavoitteet ja mitä hakijalta edellytetään. Jos hakijoita karsitaan valintakokeella verkossa, kirjoitetaan ilmoitukseen valintakokeen aika, sijainti ja tarvittavat välineet. Verkkovalintakokeessa opiskelijalla täytyy olla toimiva internet-yhteys sekä kuva- ja ääniyhteys.

KOKOMA -hankkeen toisessa pilottikoulutuksessa käytettiin Zoom-videoneuvottelua sen helppokäyttöisyyden vuoksi. Yhdestä linkistä hakija pääsee sisälle Zoom-luokkaan ja näkee heti opettajan. Valintakoe verkossa on oivallinen tilaisuus testata, soveltuuko hakija kurssille ja riittääkö opiskelijan kielitaito. Alkutestissä testattiin, onko hakijan suomen kielen taito tasolla A2.2. Ohjeet verkkotilanteessa toimimiseen piti ymmärtää suomeksi. Hakijoita haastateltiin kysymällä, mitä ajatuksia heillä on yrittäjyydestä ja onko toiveissa oman yrityksen perustaminen. Näin testattiin samalla, toimivatko tekniikka ja vuorovaikutus verkossa, ymmärtääkö hakija ohjeet ja riittävätkö digitaaliset valmiudet opiskeluun.

Opettajalla täytyy olla valmius auttaa opiskelijaa verkon kautta. Ohjauspuhe auttaa: ”Kameran kuva on vasemmassa alakulmassa. Klikkaa siitä, niin sinun kamerasi avautuu. Mikrofonin kuva on vieressä. Klikkaa, niin kuulen sinut.” Opiskelijan on helpompi seurata verkossa tapahtuvaa opetusta, kun opettaja selittää mitä on tekemässä ja mitä opiskelijan pitäisi nähdä ruudullaan. Kun opettaja jakaa näyttöään, näyttää ohjeita samaan aikaan, kun puhuu ja liikuttaa samalla hiiren kursoria, opiskelija tietää, mitä kohtaa ruudusta hänen odotetaan seuraavan.

Kun ohjeet olivat selvät, valintakoe alkoi. Henkilöllisyyden todennettiin näyttämällä henkilöllisyystodistusta web-kamerassa. Haastatteluosuuden tehtiin, jos ääni- ja kuvayhteys toimii ja kirjallinen osuus tehtiin Google Forms -lomakkeilla. Opiskelijalla oli tunti aikaa tehdä ja palauttaa tehtävä. Opiskelijaa voi seurata, kun tällä on kamera auki, mutta valvoja ei näe, huijaako hakija, jollei tällä ole video auki esimerkiksi puhelimessaan samalla, kun hän tekee tehtävää tietokoneella. On suositeltavaa, että tehtävät mittaavat omaa päättely- ja ilmaisukykyä, ei ulkoa opittavaa.

Kirjautumisiin ja tunnistautumisiin tarvitaan ohjausta

Tunnusten aktivointiin on hyvä lähettää ohjeet hyvissä ajoin ennen kurssin alkamista. Lisäksi lähetetään tieto, keneen voi olla yhteydessä, jos tunnusten aktivointi ei onnistu. Tietoturvan takia opiskelijoiden tietojen on oltava tunnusten takana, mutta suunnittelussa tulee pyrkiä siihen, että yhdellä kirjautumisella pääsisi kaikkiin tarvittaviin paikkoihin. Suurin osa opiskelijoista pääsee kurssialueelle, jos ohjeet ovat videona ja kuvankaappauksina vaihe vaiheelta toimintaohjeen kanssa. Opettajalla pitäisi olla ohjekuvia kaapatessa ja ohjevideota tehdessä täysin samanlainen näkymä kuin opiskelijalla eli myös opettajan pitäisi ohjeita tehdessä kirjautua ensimmäistä kertaa sähköpostiin tai oppimisympäristöön. Tietoturvasyistä korkeakoulujen tietohallinnot eivät suosittele ylimääräisten profiilien luomista, eivätkä välttämättä luovuta ylimääräisiä tunnuksia.

Kun kirjaudutaan korkeakoulun verkkokurssille, opiskelija rekisteröityy korkeakoulun tietohallintojärjestelmään. Opiskelijan tulee ymmärtää, että on olemassa kaksi tunnusta: ID ja sähköpostiosoite. Koska useiden korkeakoulujen kurssit ovat Moodle-alustalla, se valikoitui myös Kokoma-koulutukseen paikaksi, johon aikataulut, ohjeet ja tehtävät jaetaan. Jos Moodle-alusta on saman korkeakoulun kuin tunnukset, opiskelija voi kirjautua suoraan korkeakoulun tunnuksilla. Jos Moodle-alue on toisen organisaation, opiskelijoille ohjeistetaan ensin Haka-kirjautuminen, sen jälkeen organisaation lyhyellä tunnuksella tunnistautuminen ja sen jälkeen vielä kurssialueelle kirjautuminen työtila-avaimella. Opettajien kokemusten perusteella työtila-avaimen olisi hyvä olla mahdollisimman helppo. Tietohallinto suosittelee vaikeampia salasanoja. Itseohjautuvat opiskelijat saavat kirjautumiset tehtyä apukuvien kanssa, verkko-opiskelun kanssa kokemattomat tarvitsevat ohjausta kirjautumisen eri vaiheissa.

Moodle-alustaa voi käyttää kurssin viestintään, jolloin kurssialueelle tulevat viestit ohjautuvat korkeakoulun sähköpostiosoitteeseen. Jos halutaan, että opiskelijat alkavat käyttää lyhyessä koulutuksessa korkeakoulun sähköpostiosoitetta, täytyy terävöittää alussa jatkuvasti, mistä sähköpostin kirjautumissivu löytyy ja lähettää pikaviestimellä tieto, että uusi viesti löytyy Moodlesta ja sähköpostista. Lyhytaikaisten koulutusten opiskelijat saa helpommin kiinni heidän henkilökohtaisista sähköpostiosoitteistaan, joten niiden käyttö on opetus- ja ohjaushenkilöstön näkökulmasta tehokkaampaa. Pikaviestimen käyttö on vielä tehokkaampaa. Jos opiskelijoille perustetaan esimerkiksi WhatsApp-ryhmä, opettaja voi perustaa ryhmän, jakaa ryhmän linkin ja kutsua opiskelijat sinne. Opettaja voi liittää opiskelijan ryhmään tämän pyynnöstä. Opiskelijan täytyy antaa lupa siihen, että toiset ryhmässä olijat näkevät hänen puhelinnumeronsa ryhmän tiedoista, joten opiskelijalla on oikeus kieltäytyä tulemasta pikaviestiryhmään.

Korkeakoulutettujen maahanmuuttajien ohjaaminen verkossa

Verkko-ohjauksen täytyy olla teknisesti, pedagogisesti ja kielellisesti saavutettavaa (Ahola ym. 2019; Hartikainen, ym. 2019). Itsenäisen opiskelun lisäksi verkossa voi järjestää tapaamisia, joiden vuorovaikutustilanne on samalainen kuin perinteisessä luokkahuoneopetuksessa (Gabor & Ing 2019; Joshi 2016). Verkko-opetustilanteessa varmistetaan tekniikan toiminta ja ymmärrys, jotta tilanne on tasavertainen kaikille osallistujille. Tasa-arvo toteutuu, kun kaikki tilanteeseen osallistuvat ovat omalla laitteellaan ja kaikilla on käytössään videokuva ja mikrofoni. Jos osa opiskelijoista on verkossa ja osa luokassa, verkossa olijat jäävät huonompaan asemaan vuorovaikutuksessa (ks. esim. Ahola 2019). Kun verkko-ohjauksen pysyvät lainalaisuudet opitaan yhdellä välineellä, tiedot ovat valideja, kun uusia ohjelmia otetaan käyttöön organisaatioissa, esimerkiksi, kun Skype for Business korvautuu Teamsilla vuoden 2021 aikana.

Verkkokoulutuksen etikettiin kuuluu, että työvälineet toimivat ja niitä käytetään. Kultaisia sääntöjä ovat toimiva video- ja ääniyhteys sekä chat, johon voi kirjoittaa. (Guttorm ym. 2017). Kontaktiopetus verkossa kannattaa järjestää aina samaan aikaan, että opiskelijat tottuvat ja rutinoituvat toimimaan verkossa. Verkkoluokkaopetuksessa käytetään videoneuvotteluohjelmaa. Lisäksi tarvitaan helppo, matalan kynnyksen viestintäkanava, jolla opiskelija voi lähestyä ohjaajaa tai opettajaa. Kolmanneksi tarvitaan oppimisympäristö, josta opiskelijat ja opettajat löytävät kurssilla tarvittavat tiedot ja materiaalit: aikataulut, tehtävät, tavoitteet, suoritustavat, ohjeet, arvioinnit ja palautuspäivät.

Kun lähdetään kehittämään uutta verkkokoulutuskokonaisuutta, täytyy valita paikka, jossa verkkokurssi toimii. Esimerkiksi suojattu blogi, Microsoftin Teams ja Moodle voivat toimia tällaisena kotipesänä. Koulutuksen vastuuvetäjän täytyy tietää ja hallita kurssin palaset verkossa (Gabor & Ing 2019). Mitä tapahtuu taustalla sillä välin, kun opetustilanne on käynnissä verkkoluokassa? Missä opiskelijoiden yhteystiedot ovat? Mihin tehtävät ja ohjeet jaetaan? Mihin tehtävät palautetaan ja miten ne arvioidaan? Voiko arvioinnin tehdä digitaalisesti vai käsityönä? Mihin ja miten data säilötään? Automaattiset toiminnot säästävät työaikaresurssia, mutta mistä opettaja tietää, minkä voi automatisoida? Esimerkiksi Moodleen voi saada toimintoja, jotka helpottavat arviointia. Riippuu korkeakoulun Moodle-versiosta ja oletusasetuksista, mitä toimintoja käyttäjän saatavilla on.

Vuorovaikutus ohjaa tilannetta

Ohjaukseen verkossa kuuluvat olennaisesti kysymykset: ”Näetkö? Kuuletko? Löydätkö?” Verkko-ohjaus vaatii opettajalta rauhallista, kärsivällistä ja ohjaavaa puhetapaa verkkotapaamisten puheenjohtajana sekä paljon toistoa. ”Minä kirjoitan nämä tärkeät päivämäärät chatiin. Löydätkö chatin? Se löytyy alarivistä oikealta, pieni viestikupla, klikkaa, niin chat avautuu”. Näyttöä jakamalla voi näyttää esimerkiksi palautuksiin liittyviä polkuja. Taas tarvitaan ohjauspuhetta: ”Minä jaan näyttöä, näkyykö Moodlen etusivu?” Vasta, kun ohjaaja on varma, että sivu näkyy, ohjausta jatketaan ”Kun rullaat alaspäin aikatauluotsikon alle, siellä näkyvät tehtävien palautuspäivät. Klikkaa. Nyt pitäisi näkyä päivämääriä.” On parempi kysyä, näkeekö osallistuja oikean näkymän kuin edetä liian nopeasti. Jos ohjaaja vain puhuu verkkoistunnossa, osallistujan keskittyminen herpaantuu nopeasti, jos ruudulla ei tapahdu mitään. Ohjaajan digitaalisiin taitoihin kuuluu se, että hän pystyy puhuessaan näyttämään näyttöä jakamalla tai digitaaliseen valkotauluun piirtämällä ja kirjoittamalla, mistä on kysymys ja mitä hän puhuu. Ennen verkkotapaamista on hyvä miettiä tapaamisen tavoite ja miten asiaa voisi käsitellä kysymysten avulla. Voiko opiskelija tutustua etukäteen materiaaliin, jota verkkoluokassa käsitellään lämmittelykysymyksillä ja pienryhmätyöskentelyllä?

Opettajan vuorovaikutustaidoissa korostuvat kielitietoisuus, ohjauspolut ja esiintyminen. Pehmeä puhetapa rauhoittaa opiskelijoita ja on helppo ymmärtää. Kielitietoisuutta, eli pyrkimystä yksinkertaisen ja ymmärrettävän kielen käyttöön, kannattaa harjoitella sekä suomalaisten että ulkomaalaisten opiskelijoiden kanssa. Eri alojen sanastot ovat uusia myös suomea äidinkielenä puhuville. On parempi, että opettaja puhuu vaikeista asioista helpoilla lauserakenteilla ja esimerkillä, tauottaa puhettansa, näyttää puhumansa asiat ja pitäytyy tapaamisen tavoitteissa, että opiskelija tietää, mitä opiskella tapaamisen jälkeen.

Verkkotapaamisissa opettajilla on oltava aikaa ja pelisilmää huomata, jos jollakulla ei toimi viestinnän perusedellytykset, kuva ja ääni. Opettaja ei saa ahdistua opiskelijan teknisestä ongelmasta. Parempi vaihtoehto on ohjeistaa muut opiskelijat tekemään ja auttaa sitten sitä, jolla on tekninen ongelma. Jos opettaja on rauhallinen, myös opiskelijat pysyvät rauhallisena. Opettajan on hyvä pitää teknisen tuen yhteystiedot lähettyvillä, jos hän on opetustilanteessa yksin. Koulujen tulee huolehtia siitä, että verkko-opetuksen yleistyessä opettajilla on käytössään päivystävä tekninen tuki.

Täydennyskoulutusta opetus- ja ohjaushenkilöstölle

Jos halutaan varmistaa laadukas verkko-opetus, opetus- ja ohjaushenkilöstölle täytyy varata aikaa oppia digitaalisia työtaitoja, vähintään tarvittavat teknologiat, hieman digitaalista pedagogiikkaa sekä oppimisympäristön käyttämistä (Gabor & Ing 2019). Näihin taitoihin kuuluvat tekniikan lisäksi viestiminen ja vuorovaikutuksen tekeminen luontevaksi verkossa, pikaviestimellä ryhmän perustaminen ja ylläpitäminen niin, että ohjaaja tietää, keitä ryhmässä on ja ketkä pystyvät aktiiviseen viestintään. Lisäksi ohjaajien on hyvä sopia etukäteen, mitä yhteisessä verkko-opetuksessa tehdään ja kenellä on vastuu. Opetuksen valmisteluun voi varata rauhallisia tilanteita, joissa testataan perusasiat kameran käyttöön totuttelusta mikrofonin sulkemiseen silloin, kun ei ole oma puheenvuoro. Opettajatiimissä kaikilla on eri kehitysvaihe opettajanuran lisäksi verkko-opettajan uralla (Kuvio 2). Kollegojen tuki ja hiljainen tieto ovat tarpeen. Verkossa täytyy kohdata, kuunnella, näyttää, ohjata ja aktivoida.

kuvio, jossa esitetty verkko-opettajan kehitysvaiheet

Kuvio 2. Verkkoon oppiminen on opettajalle kuin toiset pedagogiset opinnot. (Kuvio: Marja Ahola ja Anita Hartikainen)

Verkkotapaamisia ei kannata käyttää luennointiin. Luennoista voi tehdä videon tai podcastin, johon liittää diat. Jos opettajasta tuntuu vaikealta tuottaa sisältöä, korkeakoulujen täytyy järjestää täydennyskoulutusta. Ongelma on yleinen, mutta ainakin ennen kevättä 2020 toimintakulttuuri oli sellainen, että jos käsketään tehdä verkkokurssi, opettaja yrittää tehdä jotain mahdollisimman vähällä kyselyillä. Jo 20 vuotta se on tarkoittanut kurssin materiaalin lataamista Moodleen. Digitaaliset työtaidot eivät välttämättä ole hyvät, jos osaa kirjoittaa sähköpostin. Verkkokurssin rakentamiseen tarvitaan vuorovaikutustaitoja verkossa, opiskelutaitojen ohjausta, taitoja ohjata opetustilannetta verkossa, huomioida yksilöt, kerätä ja arkistoida dataa, ryhmäyttää verkko-opiskelijat sekä rohkaista ja ohjata opiskelijoita työskentelemään pienryhmissä verkossa. Luottamuksen rakentaminen vaatii panostusta (Hartikainen, Haikala & Ahola 2019). Verkossa opiskelijaa täytyy huomioida enemmän ja opettaja joutuu antamaan itsestään enemmän, jos haluaa saada tulosta eli opiskelijat opiskelemaan ja oppimaan.

Yhteisopettajuuden kehittäminen

Digitaalisia työtaitoja ja vuorovaikutustaitoja tarvitaan, kun aloitetaan yhteisopettajuus verkossa (Gabor & Ing 2019). Työnjako sovitaan tarkemmin kuin perinteisessä luokkaopetuksessa ja käytetään aikaa verkkotapaamisten käsikirjoittamiseen: kuka puhuu, kuka jakaa näyttöä, kuka hoitaa chatin, kuka jakaa tehtävät. Tämä onnistuu myös yhdeltä opettajalta, mutta tilanne täytyy hallita ensin.

Kun opettaja tiedostaa, että verkkotunnit ovat opiskelijalle kuin osallistavan nettivideon katselua, ymmärtää paremmin myös sen, että verkkotapaamiseen täytyy olla käsikirjoitus ja ohjaus. Opiskelijoita kannattaa aktivoida alusta alkaen ja suosia pienryhmätyöskentelyä niin, että opettajat kiertävät ryhmissä. Toinen opettaja on teknisenä taustatukena, silloin, kun toinen opettaja opettaa tai ohjeistaa tehtäviä. Jos opiskelijalla on ongelmia päästä verkkotapaamiseen, toinen opettaja auttaa tekniikan kanssa puhelimitse tai pikaviestimessä. Näin koko ryhmä ei kärsi siitä, että opettaja keskittyy yhden opiskelijan ongelmaan. Jotta edellä kuvailtuun tilanteeseen päästään, täytyy opettajien käyttää aikaa työnjaosta sopimiseen. Jos opettajat ovat eri kaupungeissa, suunnittelu- ja työnjakopalaverit ovat usein myös verkossa, joten tilanteita voi harjoitella etukäteen. Opettajat voivat ennen verkkokurssin alkua perustaa pikaviestiryhmän, niin rohkeutta kohdata opiskelijat pikaviestimessä on harjoiteltu etukäteen.

Ohjauksesta itseään ohjaavaan verkko-opiskeluympäristöön

MOOCin ideana on, että opiskelijat voivat suorittaa opintoja itsenäisesti. Kokoma-hankkeen koulutuksesta tehdään MOOC. Haasteena on ohjauksen tarve verkko-opiskelussa. Yrittäjyysvalmiuksien ja kielen oppiminen edellyttävät vuorovaikutusta. Keskustelut, reagointi, vuorovaikutus ja reflektointi vertaisryhmän sekä asiantuntijaohjaajan kanssa vievät ideoita pitkin harppauksin eteenpäin verrattuna yksinäiseen opiskeluun.

Verkko-opiskelu voi olla osin itsenäistä, mutta sen ei tarvitse olla yksinäistä. MOOCin tekijän täytyy varmistaa, että opiskelijat tietävät mistä ja milloin ohjausta saa. Ihannetilanteessa opiskelijat muodostaisivat parven, jossa he auttaisivat toinen toisiansa. Parven muodostukseen tarvitaan myös ohjeet ja kannustusta sen järjestämiseen joko niin, että opettaja on ryhmässä mukana tai ryhmässä on sitoutuneita opiskelijoita, jotka hallitsevat aktiivisen vuorovaikuttamisen verkossa.

Lähteet

Ahola, M. 2019. Saavutettavaa työtä. LAMKwell-being. [Viitattu 29.4.2020]. Saatavissa: http://blogit.lamk.fi/lamkwell-being/2019/09/18/saavutettavaa-tyota/

Ahola, M., Haikala, R. & Zafar, A. 2019. Accessible language learning online. Teoksessa: ICERI2019 Proceedings. 12th annual International Conference of Education, Research and Innovation. Seville, Spain. 11-13 November 2019. Valencia: IATED. 2432–2439. [Viitattu 30.1.2020]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.21125/iceri.2019.0645

Arene. 2018. Korkeakoulujen yrittäjyyssuositukset. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry:n, Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry:n ja Suomen Yrittäjät ry:n yhteiset suositukset korkeakoulujen yrittäjyyttä edistävään työhön. [Viitattu 30.1.2020]. Saatavissa: http://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2018/Yritt%C3%A4jyyssuositukset/Yritt%C3%A4jyyssuositukset%20korkeakouluille%202018.pdf

Atkinson, D. R., Thompson, C. E., & Grant, S. K. 1993. A Three-Dimensional Model for Counseling Racial/Ethnic Minorities. The Counseling Psychologist. Vol. 21 (2), 257–277. [Viitattu 30.1.2020]. Saatavissa: https://doi.org/10.1177/0011000093212010

Bacigalupo, M., Kampylis, P., Punie, Y. & Van den Brande, G. 2016. EntreComp: The Entrepreneurship Competence Framework. Luxembourg: Publication Office of the European Union. [Viitattu 30.1.2020]. Saatavissa: https://doi.org/10.2791/593884

Brown, S., Lent, R., Telander, K. & Tramayne, S. 2011. Social cognitive career theory, conscientiousness, and work performance: A meta-analytic path analysis. Journal of Vocational Behavior. Vol. 79 (1), 81–90.

Gabor, P. & Ing, C. 2019. Front-of-house and back-of-house in online learning. Teoksessa: ICERI2019 Proceedings. 12th annual International Conference of Education, Research and Innovation. Seville, Spain. 11-13 November 2019. Valencia: IATED. 8784–8791. [Viitattu 30.1.2020]. Saatavissa: https://doi.org/10.21125/iceri.2019.2097

Guttorm, T., Hakkarainen, T., Kolehmainen, A., Mäenpää, K., Peltola, S. & Ylönen, H. (toim). 2017. Verkko-ohjaaja. Opas ohjaukseen sekä tieto- ja neuvontatyöhön verkossa. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu. ePooki 38/2017.[Viitattu 30.1.2020]. Saatavissa: http://urn.fi/urn:isbn:978-951-597-151-7

Hartikainen, A., Ahola, M. & Haikala, R. 2019. Guidance and forming communities online: highly educated immigrants in language-aware entrepreneurship education. Teoksessa: Peltonen, K. & Tommola, P. (toim). LAMK Well-being and Regenerative Growth Annual Review 2019. Lahti: Lahti University of Applied Sciences. The Publication Series of Lahti University of Applied Sciences, part 55. 68–77.

Joshi, M. 2016. Live Online Meetings Bringing Interaction and engagement into Online Teaching. Teoksessa: Tanskanen, I. & Rännäli, M. (toim). Spinning e-Pedagogical Nets. Pedagogical development and experiments in higher education. Turku: Turku University of Applied Sciences. Reports from Turku University of Applied Sciences 231. 180–192.

Kotsopoulos, D., Floyd, L., Khan, S., Namukasa, I., Somanath, S., Weber, J. & Yiu, C. 2017. A Pedagogical Framework for Computational Thinking. Digital Experiences in Mathematics Education. Vol. 3, 154–171. [Viitattu 9.4.2020]. Saatavissa: https://doi.org/10.1007/s40751-017-0031-2

Lantolf, J. 2011. Integrating sociocultural theory and cognitive linguistics in the second language classroom. Teoksessa: Hinkel, E. (toim). Handbook of research in second language teaching and learning, Volume II. New York: Routledge. 303–318.

Mitchell, K., Levin, A. & Krumboltz J. 1999. Planned Happenstance: Constructing Unexpected Career Opportunities. Journal of counseling & development. Vol. 77 (2), 115–124.

Opetushallitus. 2020. Eurooppalainen kielitaidon viitekehys. [Viitattu 30.1.2020]. Saatavissa: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/kehittyvan-kielitaidon-tasojen-kuvausasteikko

Peavy, V. 1997. Sociodynamic Counselling: A Constructivist Perspective for the Practice of Counselling in the 21st Century. Canada: Trafford Publishing.

Peltonen, K. 2014. Opettajien yrittäjyysvalmiuksien kehittyminen ja siihen vaikuttavat tekijät. Väitöskirja. Aalto-yliopisto, kauppakorkeakoulu, johtamistieteiden laitos. [Viitattu 30.1.2020]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-60-5941-9

Pittaway, L. & Cope, J. 2007. Entrepreneurship Education: A Systematic Review of the Evidence. International Small Business Journal. Vol. 25 (5), 479–510. [Viitattu 30.1.2020]. Saatavissa: https://doi.org/10.1177/0266242607080656

Puukari, S. 2003. Using Vance Peavy’s group method: the example of developing intercultural strengths. The guidance counsellor’s handbook. Section 7. Dublin: National Centre for Guidance in Education. [Viitattu 30.1.2020].
Saatavissa: https://osaamisenpaikka.fi/wp-content/uploads/2019/08/Vance-Peavys-group-method.pdf

Razmerita, L., Kirchner, K., Hockerts, K. & Chee-Wee, T. 2019. Modeling Collaborative Intentions and Behavior in Digital Environments: The Case of a Massive Open Online Course (MOOC). [Viitattu 30.1.2020]. Saatavissa: https://research-api.cbs.dk/files/59372008/liana_razmerita_et_al_modeling_collaborative_intentions_and_behavior_in_digital_environments_preprint.pdf

Savickas, M. 2013. Career construction theory and practice. Teoksessa: Brown, S. & Lent R. (toim). Career development and counseling: Putting theory and research to work. New Jersey: John Wiley & Sons. 42–70. [Viitattu 30.1.2020]. Saatavissa: https://ebookcentral.proquest.com/lib/kutu/detail.action?docID=1104490

Sue, D.W., Arredondo, P. & McDavis, R.J. 1992. Multicultural Counselling Competence and Standards: A Call to the Profession. Journal of Counselling and Development. Vol. 70 (4), 477–486.

Vanhalakka-Ruoho, M. 2014. Toimijuus elämänkulussa – ohjaustyön perusta? Aikuiskasvatus. Vol. 34 (3), 192-201.

Kirjoittaja

Anita Hartikainen työskentelee TKI-asiantuntijana LAB-ammattikorkeakoulussa ja projektipäällikkönä KOKOMA-hankkeessa. Hän tutkii väitöskirjassaan verkko-ohjausta ja opettajien digitaalisia valmiuksia.

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/fi-fi/kuva/aikuinen-asetelma-elektroniikka-henkilo-374820/ (Pexels Licence)

Julkaistu 8.5.2020

Viittausohje

Hartikainen, A. 2020. Kun opettajat päivittyvät verkko-ohjaajiksi, on vuorovaikutus on tärkeämpää kuin koskaan. LAB RDI Journal. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: https://www.labopen.fi/lab-rdi-journal/kun-opettajat-paivittyvat-verkko-ohjaajiksi-on-vuorovaikutus-tarkeampaa-kuin-koskaan/