Yli 55-vuotiaat ovat timanttisia työntekijöitä digitalisoituvassa terveydenhuollossa

Digitalisaatio on mullistanut terveydenhuoltoa nopeasti, ja työntekijöille tulee jatkuvasti uusia osaamisvaatimuksia ja työtehtäviä. Uudet teknologiat tukevat pitkällä aikavälillä tuottavuutta ja hyvinvointia, mutta niiden käyttöönottoon liittyvät murrosvaiheet voivat lisätä myös eriarvoisuutta ja heikentää työkykyä. Suuret ikäluokat ikääntyvät ja työkyvyn tukeminen on entistä tärkeämpää yhteiskunnassa, jonka huoltosuhde on noususuuntainen.

Kirjoittajat: Sari Soininen, Henna Tarvainen & Tuija Rinkinen

Ikääntyvän työvoiman työkyky ja erityispiirteet

Työkyky-käsite on monimerkityksinen. Työkyky tarkoittaa yksinkertaisimmillaan ihmisen kykyä suoriutua työtehtävistään. (Järvikoski ym. 2018, 8.) Terveyden ja toimintakyvyn lisäksi työkykyisyyteen liittyy myös ammatillinen osaaminen. Työkyvyn ylläpitämisen perusta ovat johtaminen, työyhteisö sekä työolosuhteet. (Paanetoja 2021, 6–8; Työterveyslaitos 2023.) Kokemus työnimusta puolestaan tukee työssä jaksamista ja työkykyä. Työnimulla tarkoitetaan työssä suoriutumista edistävää positiivista tunnetilaa, jolloin työntekijä on aloitekykyinen, sitoutunut ja motivoitunut työn tekemiseen. (Uutela 2019, 37–38.) Kaltiaisen ym. (2023, 5, 13) tutkimuksessa yli 55-vuotiaat kokevat työkykynsä paremmaksi kuin nuoremmat työntekijät. Heillä on useammin vahva työnimu, ja he kokevat työn useammin positiivisena asiana suhteessa muuhun henkilökohtaiseen elämään. Tutkimuksessa ei myöskään havaittu yhteyttä ikääntymisen ja heikentyneen työkyvyn välillä. Siitä huolimatta yli 55-vuotiaiden on vaikeampi työllistyä työttömäksi jäätyään (SAK 2023, 6). Ikäsyrjivät asenteet hankaloittavat paitsi työn saamista, myös työtehtävien tekemistä ja työvuosien jatkumista (Halen 2019, 41).

SAK:n (2023, 6) mukaan ikää pidettiin myös toiseksi suurimpana syynä työttömyyteen. Suomalaiset työnantajat kuitenkin suhtautuvat yli 55-vuotiaisiin työntekijöihin pääosin myönteisesti. Suurin osa työnantajista kokee heidän olevan yhtä hyviä tai jopa hieman parempia työntekijöitä kuin työntekijät keskimäärin. Ominaisuuksia, joita pidettiin ikääntyvien hyveinä, olivat muun muassa itsenäisyys ja oma-aloitteisuus työssä, ammattiosaaminen, vuorovaikutustaidot, työmotivaatio ja esihenkilötaidot. Vähintään puolet työnantajista arvioi, että yli 55-vuotiaat työntekijät suoriutuvat näillä osa-alueilla paremmin kuin työntekijät keskimäärin. Vähän heikompina osa-alueina olivat terveys ja toimintakyky, valmius oppia uusia asioita sekä kyky sopeutua muutoksiin. (Järnefelt ym. 2022, 5-7, 22-23.)

Työelämä digitalisaation murroksessa

Työelämä muuttuu jatkuvasti, ja tämä näkyy työolosuhteissa, työturvallisuudessa ja työhyvinvoinnissa. Suomalaista työelämää muovaavat muun muassa teknologian kehitys, väestörakenteen muutokset ja ilmastonmuutos. (Dufva ym. 2023, 10–12.) Digitalisaatiolla on keskeinen rooli erityisesti sosiaali- ja terveysalalla, missä sen odotetaan vastaavan työvoimapulaan ja parantavan palveluiden laatua (Koivisto 2023,15).

Uudet teknologiat, sähköiset asiakasjärjestelmät ja etäpalvelut ovat tulleet osaksi Sosiaali- ja -terveydenhuollon arkea, mikä vaatii jatkuvaa uuden oppimista ja sopeutumista erilaisiin muutoksiin (Jauhiainen 2020, 99). Hoitohenkilökunnan rooli on siirtynyt yhä enemmän tiedonhallintaan, digitaalisten palvelujen tuottamiseen ja teknologian käyttöön osana asiakastyötä (Alasoini 2018, 15). Tekoäly ottaa myös yhä isompaa roolia sosiaali- ja terveydenhuollossa. Terveydenhuollon ammattilaiset hyötyvät jo nyt esimerkiksi älykkäästä päätöksenteosta ja tehokkaammasta tiedonhallinnasta. Tekoälyllä voidaan parantaa myös johtamista, muun muassa resursoinnin ja palvelutarpeen ennustamisen kautta. (DigiFinland 2024, 30.)

Teknologian käyttöönotto voi aiheuttaa hoitohenkilöstölle teknostressiä, jolla on havaittu olevan vaikutuksia työntekijöiden työhyvinvointiin ja työkykyyn. Teknostressille altistavat nopeasti muuttuvat ja kehittyvät teknologiat. Iäkkäämmät työntekijät ovat alttiinpa teknostressille kuin nuoremmat työntekijät, mutta myös yksilölliset erot vaikuttavat teknostressin kokemiseen. Teknostressin kokemisen on huomattu olevan yhteydessä heikompaan digiosaamiseen. (Golz ym. 2021, 13; Rikala ym. 2022, 330–331; Jarva 2024, 86.)

Yli 55-vuotiaiden työterveyshoitajien digiosaamisesta ja digitalisaation merkityksestä työkykyyn

Digitalisaatio on muuttanut myös työterveyshuollon toimintatapoja (Väänänen ym. 2024, 81). Työterveyshoitajan työ toteutuu yhä enemmän digitaalisia työvälineitä käyttäen, mikä edellyttää jatkuvaa digitaalisen osaamisen vahvistamista (Kousa 2022, 11-12).

Soininen & Tarvainen (2025) selvittivät soveltavassa tutkimuksessaan yli 55-vuotiaiden työterveyshoitajien digiosaamista ja digitalisaation vaikutuksia merkitystä heidän työkykyynsä. Tutkimustulokset osoittivat, että digitalisaatio ei heikennä haastateltavien työkykyä, ja työkyky koettiin hyväksi. Digitaaliset välineet koettiin hyödyllisenä, mutta niiden runsaus ja toimintaongelmat kuormittivat työterveyshoitajia. Digiosaamisen taso koettiin pääsääntöisesti hyväksi ja riittäväksi työn tekemisen kannalta. Ikääntymisen ei koettu olevan este uuden oppimiselle tai työelämässä mukana pysymiselle. Ikääntymiseen nähtiin muun muassa hyvä ja rauhallinen ote työhön, elämänkokemus sekä vahva työmoraali. Ikäsyrjinnän kokemukset olivat haastateltavilla vähäisiä. Asenteiden ja motivaation merkitys uuden oppimisessa ja digitaalisten työvälineiden käytössä koettiin ensiarvoisen tärkeäksi, myös työyhteisön ja johdon tuen merkitys korostuivat. Nuoremmat hoitajat koettiin olevan etevämpiä digitaalisten työvälineiden käytössä ja ikääntyvillä taas koettiin olevan laajempaa substanssiosaamista.

Tutkimukseen johtopäätöksinä todettiin, että digiosaaminen ei ole iästä riippuvaista ja siihen voidaan vaikuttaa koulutuksella, tuella ja luomalla myönteistä työilmapiiriä. Työntekijöiden positiivisen asenteen ja muutosjoustavuuden tukeminen nähtiin merkittävänä tekijänä digitalisaation muokatessa työtehtäviä ja työvälineitä. Digitaaliset työvälineet tukivat työntekoa, mutta niissä oli vielä runsaasti kehittämisen varaa. Organisaatioiden on tärkeää tunnistaa ikääntyvien potentiaali ja rakentaa käytäntöjä, jotka tukevat eri-ikäisten työntekijöiden yhteistoimintaa, kouluttautumista ja työkykyä. Ikääntyvien työterveyshoitajien tukeminen digiosaamisen ylläpidossa ja kehittämisessä on investointi paitsi heidän omaan työkykyynsä, myös koko työyhteisön kestävyyteen ja osaamispääomaan. (Soininen & Tarvainen 2025.)

Työkykyjohtamisen tärkeys ikääntyvien digiosaamisessa

Ikääntyvien mukana olo työelämässä tuo myös merkittäviä taloudellisia ja yhteiskunnallisia hyötyjä (Kokkinen ym. 2025). Aktiivisen ja saavutettavan työkykyjohtamisen on havaittu olevan merkittävässä roolissa ikääntyvien työntekijöiden työhön sitouttamisessa. Huono johtaminen ja ikäsyrjintä taas heikentävät työssä pysymistä ja kannustavat eläkkeelle siirtymiseen. Pelkästään työpaikoilla tehdyt toimenpiteet, kuten ikäohjelmat ja työkyvyn tukemiseen tarkoitetut ohjelmat, eivät riitä varmistamaan ikääntyvien työntekijöiden jaksamista ja työuran jatkumista. On tärkeää, että esihenkilöt osaavat ja haluavat toteuttaa näitä käytäntöjä arjessa sekä aktiivisesti tukea kokeneempien työntekijöiden työkykyä ja työssä jatkamista. (Halen 2019, 3, 41, 50, 212; Ruokolainen ym.2023, 17, 49.)

Työkykyjohtamisella on tärkeä merkitys myös digiosaamisen parantamisessa ja ylläpitämisessä (Herukka ym. 2021; Tepponen ym. 2024, 174). Terveydenhuollon ammattilaisilta edellytetään kyvykkyyttä hallita ja ohjata digitaalisia välineitä. Työhyvinvoinnin kannalta on keskeistä, että digitaalisten välineiden aiheuttamia stressitekijöitä vähennetään. (European Commission 2022.) On myös tärkeää edistää osallistavaa kulttuuria, jossa työntekijät innostuvat kokeilemaan rohkeasti uusia digitaalisia välinteitä. Erilaisten oppimisympäristöjen hyödyntäminen, tukipalveluiden lisääminen sekä työntekijöiden osallistaminen yhdessä kehittämiseen auttavat uusien digitaalisten työvälineiden käyttöönotossa ja käytön oppimisessa. Esihenkilön vastuulla on tunnistaa työntekijöiden osaamistarpeet sekä digiuupumisen ja kuormittumisen merkit. (Herukka ym. 2021; Tepponen ym. 2024, 174.)

Lähteet

Alasoini, T. 2018. Digitalisaatiolla työn uudelleenajatteluun. Millaista tutkimusta ja kehittämistä tarvitaan? Työterveyslaitos. Viitattu 10.9.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:9789522618429

DigiFinland. 2024. Tekoäly hyvinvointialueilla: sosiaali- ja terveydenhuollon käyttötapaukset ja kansallinen edistäminen. Esiselvitystyön loppuraportti, maaliskuu 2024. Viitattu 10.9.2025. Saatavissa https://digifinland.fi/wpcontent/uploads/2024/03/DigiFinland_tekoaly_loppuraportti_210324.pdf

Dufva, M. & Rekola, S. 2023. Megatrendit 2023. Ymmärrystä yllätysten aikaan. Sitra. Viitattu 12.9.2025. Saatavissa https://www.sitra.fi/julkaisut/megatrendit-2023/#esipuhe

Golz, C., Peter K –A., Muller, T-J., Mutschler, J., M. G. Zwakhalen, S. & Hahn, S. 2021. Technostress and Digital Competence Among Health Professionals in Swiss Psychiatric Hospitals: Cross-sectional Study. JMIR Publications. Vol. 8(11): e31408. Viitattu 10.9.2025. Saatavissa https://s3.ca-central-1.amazonaws.com/assets.jmir.org/assets/preprints/preprint-31408-accepted.pdf

Euroopan komissio. 2022. Digitaaliset oikeudet ja periaatteet. Viitattu 11.9.2025. Saatavissa https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/fi/ip_22_7683

Halen, K. 2019. ”Raha ei ollut se ensisijainen, vaan ihan muut…” työssä jatkaminen ja eläkkeelle siirtyminen sopimuksellisuuden kehässä. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta. Helsinki. Viitattu 10.9.2025. Saatavissa http://hdl.handle.net/10138/298993

Herukka, A., Tuohimaa, T., Kiviniemi, L. & Koivunen, K. 2021. Terveydenhuollon ammattilaiset sähköisten palveluiden käyttäjinä ja kehittäjinä. ePooki. Oulun ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitystyön julkaisut 12. Viitattu 8.9.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202102262710

Jarva, E. 2024. Digital health competence of healthcare professionals in healthcare settings. Väitöskirja. Oulun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta. Oulu. Viitattu 8.9.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202404152739

Jauhiainen, A., Sihvo, P., Hämäläinen, S., Hietanen, A., Nykänen, J. Hämäläinen, J., Franssila, P. & Tikkanen, K. 2020. eAmmattilaisten osaaminen käyttöön sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Finnish Journal of EHealth and EWelfare. Vol. 12(2). Viitattu 10.9.2025. Saatavissa https://doi.org/10.23996/fjhw.85401

Järnefelt, N., Riekhoff, A-J., Laaksonen, M., Liukko. J. 2022. Työnantajien mielikuvat yli 55-vuotiaista työntekijöistä, tuki työurien jatkumiselle ja esteet palkkaamiselle. Eläketurvakeskuksen tutkimuksia : 05/2022. Viitattu 12.9.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-691-350-9

Järvikoski ym. 2018. Työkyvyn käsite ja työkykymallit kuntoutuksen tutkimuksessa ja käytännöissä. Kela. Sosiaali- ja terveysturvan raportteja 3/2018. viitattu 12.9.2025. Saatavissa http://hdl.handle.net/10138/278322

Kaltiainen, J., Suutala, S. & Hakanen, J. 2023. Yli 55-vuotiaat voivat töissä hyvin, mutta kielteiset ikäasenteet haittaavat työurien jatkamista. Työterveyslaitos. Viitattu 10.9.2025. Saatavissa https://www.ttl.fi/sites/default/files/2025-03/miten-suomi-voi-tulokset-27-10-2023.pdf

Koivisto, T. 2023. Digitoimijuus terveydenhuollon ammattilaisen työssä. Väitöskirja. Tampereen Yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Tampere. Viitattu 12.9.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3102-3

Kokkinen, A., Jalasjoki, P., Obstbaum, M. 2025. Työikäisen väestön supistuminen ja heikko tuottavuus painavat Suomen pitkän ajan kasvunäkymää. Suomen Pankki. Viitattu 12.9.2025. Saatavissa https://www.eurojatalous.fi/fi/2025/artikkelit/tyoikaisen-vaeston-supistuminen-ja-heikko-tuottavuus-painavat-suomen-pitkan-ajan-kasvunakymaa/

Kousa, P. 2022. Työterveyshoitaja digitalisoituvassa työympäristössä. Työterveyshoitaja 2/2022, 10–12.

Paanetoja, J. 2021. Työkyky työsuhteessa. Helsinki: Edita Publishing Oy.

Rikala, P., Sorvali, J., Silvennoinen, K., Peltoniemi, A. J., Lämsä, J., Niilo-Rämä, M., & Hämäläinen, R. 2022. Työelämä digimurroksessa: jatkuvaa oppimista vai teknostressiä? Teoksessa Lemmetty, S. & Collin, K. Jatkuva oppiminen ja aikuispedagogiikka työssä, 331–357. Jyväskylän yliopisto. SoPhi, 150. Viitattu 12.9..2024. Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9443-3

Ruokolainen, M., Pöyry, M., Leivategija, T., Rivinoja, T., Airaksinen, J., Horppu, R. & Vuori, J.2023. Kokemus käyttöön työyhteisössä: Lähiesimies ja työura ikääntyvässä työelämässä -tutkimushankkeen loppuraportti. Työterveyslaitos. Helsinki. Viitattu 13.9.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-391-117-8

SAK. 2023. Työttömyyden syyt työttömien näkökulmasta – tutkimus. Viitattu 12.9.2025. Saatavissa https://www.sak.fi/wp-content/uploads/2024/09/tyottomyyden-syyt-tyottomien-nakokulmasta.pdf

Soininen, S. & Tarvainen, H. 2025. Yli 55-vuotiaiden työterveyshoitajien digiosaaminen ja sen merkitys työkykyyn. YAMK-opinnäytetyö. LAB-Ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Viitattu 12.9.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052515728

Tepponen, M., Ahonen, O., Turja, T. 2024. Käsikirja: Digitalisaatiota ja sitä koskevien toimintatapojen, osaamisen ja kulttuurin edistäminen. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:37. Viitattu 10.9.2025. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8657-2

Työterveyslaitos. 2023. Työkyky. Viitattu 8.9.2025. Saatavissa https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/tyokyky

Työturvallisuuslaki 738/2002. Viitattu 8.9.2025. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738#L2P11

Uutela, U. 2019. Valmentava esimiestyö työhyvinvointia ja työssä oppimista tukemassa. Fenomenografinen tapaustutkimus esimiesten ja työntekijöiden käsityksistä. Väitöskirja. Lapin Yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta. Rovaniemi. Viitattu 10.9.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-144-6

Väänänen, A., Toivanen, M., Selander, K., Joensuu, M., Airaksinen, J. (toim.) 2024. Työn Suomi. Työolot, työkyky ja työhyvinvointi Terve Suomi -tutkimuksessa. Työterveyslaitos. Viitattu 8.9.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-391-157-4

Kirjoittajat

Sari Soininen työskentelee työterveyshoitajana ja on valmistunut LAB-ammattikorkeakoulusta Sosiaali- ja terveyspalvelujen digiasiantuntija (YAMK) -koulutuksesta.

Henna Tarvainen työskentelee terveydenhoitajana ja opiskelee LAB-ammattikorkeakoulussa Sosiaali- ja terveyspalvelujen digiasiantuntija (YAMK) -koulutuksessa.

Tuija Rinkinen työskentelee lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa hyvinvointiyksikössä.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1550779 (CC0)