Yhteisopettajuuden hyödyt hoitotyön ja suomen opetuksen kehittämisessä

Tässä artikkelissa käsitellään kansainvälisten opiskelijaryhmien opetuksen pedagogisia kulmakiviä. Aihetta lähestytään filippiiniläisten sairaanhoitajien koulutuksen substanssiopetuksen ja suomen kielen opetuksen integroinnin ja yhteisopettajuuden näkökulmasta.

Kirjoittajat: Outi Niskanen & Aija Nurminen

Yhteisopettajuudesta kansainvälisten opiskelijoiden opetuksessa

Samanaikaisopettajuus on syntynyt erityisoppilaiden tukemiseksi 1970-luvulla peruskoulun myötä. Samanaikaisopetuksella tarkoitetaan opettajien työskentelytapoja luokassa tapahtuvaan opetukseen (ks. Malinen 2017). Suomessa samanaikaisopetusta alettiin soveltaa ammatillisen opetuksen ja suomi toisena kielen integroinnissa kv-opiskelijoille 2010-luvulla ESR- ja opetushallituksen rahoittamissa hankkeissa (mm. Nopsa 2010–2012, Tuomo – Tuottavuutta ja tulosta monimuotoisuudella 2011–2012 ja Toisin sanoen 2013–2014).

Ammatillisessa aikuiskoulutuksessa ja ammattikorkeakouluissa on havaittu tarve kehittää kansainvälisten opiskelijoiden opetusta ja ratkaisua on haettu kotoutumiskoulutusten ja suomi toisena kielen opetuksen hyvistä käytänteistä. Samanaikaisopettajuuden rinnalle on kehitetty yhteisopettajuuden malleja, jotka soveltuvat monikielisten ryhmien opettamiseen. Yhteisopettajuudella tarkoitetaan moniammatillista yhteistyötä, joka sisältää suunnittelun, opetuksen ja kehittämisen.

Tässä artikkelissa käsitellään yhteisopettajuuden onnistumisen edellytyksiä, käytännön kokemuksia ja pohditaan, miksi siihen kannattaa panostaa. Esimerkkinä kuvataan syksyllä 2023 toteutettu yhteisopettajuus osana filippiiniläisten sairaanhoitajien koulutuksen hoitotyön ja suomen kielen opetuksen integraatioprosessi ammattikorkeakoulukontekstissa.

Yhteisopettajuudesta hoitotyössä ja S2-kielessä

Filippiiniläiskoulutuksen aikana samanaikaisopetusta toteutettiin monen opettajan kanssa. Syksyn ensimmäisellä periodilla oli kuitenkin jakso, jolloin havaittiin, että hoitotyön lehtori ja S2-lehtori opettavat parin kuukauden ajan samaa ryhmää ja mahdollisesti pidempäänkin. S2-opettajalla oli tuntiresurssia osallistua samanaikaisopetukseen ja substanssiopettajalla oli kiinnostusta kv-ryhmien opetusmenetelmien kehittämisestä, jolloin tarjoutui tilaisuus toteuttaa yhteisopettajuutta.

Ennen opetuksen alkua käytiin tilannekatsaus, jossa käytiin läpi ryhmän kielitaitoprofiili, sovittiin toimintaperiaatteista sekä opetuksen tavoitteista ja rooleista. Samanaikaisopetus toteutettiin joustavasti vuorottelevan opetuksen mallin mukaan, jolla tuettiin opiskelijoiden kykyä oppia samanaikaisesti substanssia ja ammatillista kielitaitoa. Opetusmenetelminä käytettiin muun muassa selkokielistä johdatusta aiheeseen, toiminnallisia menetelmiä, simulaatiota ja sanoitusmenetelmää. Seuraaviin tapaamisiin valmistautuminen tapahtui käänteisen opetuksen periaatteiden mukaan yhteistoiminnallisesti, mikä mahdollisti opetuksen kohdentamisen oikea-aikaisesti ja opiskelijalähtöisesti.

Mitä opittiin ja miksi yhteisopettajuuteen kannattaa panostaa

Opettajan kielitietoisuustaidot ymmärretään usein suppeasti: selkokielen käyttö opetustilanteessa, sanalistojen laatiminen ja vaikeiden käsitteiden selittäminen. Niiden avulla opettaja edistää opiskelijoiden ymmärtämistä, mikä on ensimmäinen askel kv-opiskelijoiden opintojen tukemisessa. Toisen kielen oppimisen tutkimuksessa tästä käytetään affordanssin käsitettä (ks. Suni 2008; Aalto et al. 2009). Oppija pääsee oikea-aikaisesti kuulemaan oppimisen kannalta relevanttia kieliainesta.

Kielitietoinen opetus on välttämätön osa opiskelijan pääsyä tiedon lähteille. Ilman kielitietoisia substanssiopettajia suomen opettajan tehtävä on miltei mahdoton: kielenopettaja jää kv-opiskelijoiden kanssa teoreettiseen kuplaan. Kun opiskelijat näkevät opettajien toimivan yhdensuuntaisesti, se lisää heidän motivaatiotaan sekä ymmärrystään siitä, mikä kielenopiskelussa on olennaista.

Yhteisopettajuuteen kannattaa panostaa, koska se kehittää henkilöstön pedagogisia taitoja, joita kv-ryhmien opettamisessa tarvitaan. Kun kielitietoisesti opettava hoitotyön opettaja ja ammatillisesti vahva S2-opettaja työskentelevät yhdessä, on mahdollista luoda pedagogisia innovaatioita. Näiden oivallusten kautta molempien taidot vahvistuvat ja heistä tulee omassa työssään taitavampia ottamaan huomioon oppijoiden tarpeet.

Miten kehittää yhteisopettajuutta jatkossa

Korkeakoulussa tapahtuvan yhteisopetuksen kulmakiviä ovat luottamus, yhteistyö, avoimuus ja rohkeus. Lisäksi toimiva vuorovaikutus, oikea suhtautuminen virheisiin ja erilaisuuteen, tietynlainen heittäytyminen sekä uskallus ottaa ryhmässä riskejä lisäävät psykologista turvallisuutta. Keskeiseksi nousivat myös yhdenvertaisuuden kokemus, oppijalähtöinen pedagogiikka ja jaettu asiantuntijuus.

Kansainvälisten opiskelijaryhmien opettaminen ja ohjaus edellyttää uusia pedagogisia taitoja. Eri alojen substanssiopettajat kohtaavat työssään opiskelijoita, jotka opiskelevat samaan aikaan työelämän edellyttämää kielitaitoa sekä sopeutuvat ympäröivään yhteiskuntaan ja työelämään. Yhden ratkaisun näiden pedagogisten taitojen omaksumiseen tarjoaa yhteisopettajuus, laaja-alainen moniammatillinen yhteistyö ja opettajien kielitietoisuustaitojen vahvistaminen.

Lähteet

Aalto, E., Mustonen, S. & Tukia, K. 2009. Funktionaalisuus toisen kielen opetuksen lähtökohtana. Virittäjä. Vol. 113(3). Viitattu 15.8.2024. Saatavissa: https://journal.fi/virittaja/article/view/4204

Malinen, O.-P. & Palmu, I. 2017. Näkökulmia yhteisopettajuuteen. Oppiminen ja oppimisvaikeuksien erityislehti. Vol. 3, 40–50. Niilo Mäki -säätiö.

Suni, M. 2008. Toista kieltä vuorovaikutuksessa. Kielellisten resurssien jakaminen kielen omaksumisen alkuvaiheessa. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä. Jyväskylä Studies in Humanities 94. Viitattu 15.8.2004. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-3209-1

Kirjoittajat

Outi Niskanen toimii hoitotyön lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun Hyvinvointi-yksikössä.

Aija Nurminen toimii lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun ja LUT-yliopiston Kielikeskuksessa. Hän opettaa suomea hoitoalan, muotoilun, liiketalouden ja tekniikan alojen kansainvälisille opiskelijoille.

Artikkelikuva: Aija Nurminen