Epävarmuuden ajassa tulevaisuuden tulee rakentua hyvinvointi edellä

Epävarmuuden, teknologisen murroksen ja kasvavien hyvinvointihaasteiden aikakaudella korkeakoulujen rooli on murroksessa. Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten globaalit megatrendit konkretisoituvat ammattikorkeakoulun arjessa. LAB-ammattikorkeakoulun ARTO-tiimin työpaja-aineistoon ja ajankohtaiseen megatrenditietoon pohjautuvassa artikkelissa tarkastellaan pohtien, millaisia paineita muutokset asettavat opetukselle, yhteisöllisyydelle sekä asiantuntijuudelle. Lisäksi huomoidaan myös, millaisia mahdollisuuksia muutokset avaavat tulevaisuuden korkeakoulun kehittämiselle.

Kirjoittajat: Jenni Jukkala-Kylliäinen & Tiia Rask

Megatrendit ovat laaja-alaisia ja hitaasti muuttuvia kehityskulkuja, jotka muovaavat yhteiskunnallista toimintaympäristöä pitkällä aikavälillä. Sitran megatrendianalyysin mukaan elämme “rauhattomuuden aikaa”, jossa päällekkäiset kriisit, kuten geopoliittiset jännitteet, ympäristökriisi ja taloudellinen epävarmuus, kietoutuvat yhteen. (Dufva et al. 2026.) Samanaikaisesti OECD korostaa, että nämä muutokset haastavat koulutusjärjestelmän perustehtävää: koulutuksen rooli ei ole enää pelkästään osaamisen tuottaminen työmarkkinoille, vaan myös yhteiskunnallisen vakauden ja psykologisen turvallisuuden rakentaminen (OECD 2025).

LAB-ammattikorkeakoulun Hyvinvointiyksikön ARTO – arjen toimintakyky -tiimissä tarkasteltiin tulevaisuusnäkökulmaa pedagogisin silmälasein huhtikuussa 2026 järjestetyssä työpajassa. Työpajan järjesti Kestävän hyvinvoinnin osaamisen -yhteisöohjautuva tiimi osallistamalla ARTOn henkilöstöä pohtimaan ajankohtaisia työelämän ja yhteiskunnallisia tarpeita sekä sitä, kuinka voisimme vastata näihin tarpeisiin ARTOssa. Tässä artikkelissa on hyödynnetty aineistoa, joka tuotettiin Padlet-alustalle työpajan aikana toteutuneiden pienryhmäkeskusteluiden tuotoksina. Koottu työpajamateriaali osoittaa, että globaalit megatrendit, kuten erityisesti epävarmuuden lisääntyminen, teknologinen murros, planetaarinen kriisi ja yhteiskunnallinen polarisaatio konkretisoituvat tänä päivänä korkeakoulun arkeen. Käytännössä megatrendit näkyvät ennen kaikkea opiskelijoiden hyvinvoinnin haasteina, oppimisen eriytymisenä ja kasvavana tarpeena resilienssille ja osallisuudelle. Työpajassa nousi esille myös opiskelijoiden toimeentuloon, työllistymiseen ja sosiaaliturvaan liittyvä epävarmuus, jotka heijastavat laajempaa hyvinvointivaltion murrosta ja lisäävät opiskelijoiden kokemaa kuormitusta.

Schleicherin (2025) esittämä näkemys koulutuksesta suhteessa globaaleihin megatrendeihin resonoi selvästi työpaja-aineiston havaintojen kanssa. Hänen mukaansa kasvava epävarmuus, teknologinen murros ja yhteiskunnallinen polarisaatio asettavat koulutukselle uudenlaisen tehtävän, jonka mukaan pelkän työelämäosaamisen tuottamisen sijaan koulutuksen on vahvistettava kriittistä ajattelua, yhteiskunnallista ymmärrystä ja kykyä toimia monimutkaisissa tilanteissa. Työpajamateriaalissa tämä sama kehitys näkyy havaintoina opiskelijoiden kuormittuneisuudesta ja tulevaisuusepävarmuudesta sekä kokemuksina osallisuuden ja vaikuttamisen kaventumisesta. Havainnot voivat viitata siihen, että korkeakoulu ei enää toimi pelkästään neutraalina tiedonvälityksen areenana vaan myös keskeisenä toimijana sosiaalisen resilienssin rakentamisessa. Sosiaalinen resilienssi voidaan ymmärtää kyvyksi toimia yhdessä haasteiden edessä, sopeutumisena muutoksiin, kykynä oppia haasteista sekä muovata omaa toimintaa ennakoiden uuden haasteen varalle. Resilienssiä vahvistavassa toimintakulttuurissa voimaannuttavan ja palkitsevan johtamistyylin on todettu lisäävän yksilöiden resilienssiä (Lipponen 2020, 219–220, 272). Korkeakoulu kontekstissa osaamista ja onnistumisia huomioiva opiskelijoiden kohtaaminen voidaankin nähdä pystyvyysuskoa edistävänä ja luottamusta mahdollistavana toimintatapana, jolloin uskallus uudenlaiseen toimintaan tai ajatusmalliin saa vahvistusta, ja sitä kautta tukee paitsi yksilön oman, myös sosiaalisen resilienssin vahvistumista sekä psykologisen turvallisuuden kokemusta tärkeänä osana tulevaisuuden työelämätaitoja. (Lipponen 2020, 272; Kauppi ym. 2022, 331).

Schleicher (2025) korostaa teknologian, erityisesti tekoälyn, merkitystä oppimisen muokkaajana, mutta huomauttaa, että sen vaikutukset eivät ole ennalta määrättyjä vaan riippuvat pedagogisista valinnoista. Työpajassa kerätyistä kommenteista korostuu teknologiaan liittyvä kaksijakoinen suhtautuminen. Teknologia ja erityisesti tekoäly nähdään samanaikaisesti sekä mahdollisuutena että uhkana. Tämä nostaa esiin kysymyksen korkeakoulun roolista tulevaisuudessa, ohjaako se kehitystä vai sopeutuuko siihen.

Työpajassa esiin noussut planetaarisen terveyden näkökulma laajentaa hyvinvoinnin tarkastelua yksilötasolta kohti ihmisen ja ympäristön välistä vuorovaikutusta. Tämä viittaa muutokseen, jossa kestävyyttä ei tarkastella erillisenä teemana, vaan osana kaikkea hyvinvointiin liittyvää toimintaa. Lisäksi aineistossa tunnistettiin tarve vahvistaa kriisi- ja turvallisuusosaamista, mikä heijastaa laajempaa yhteiskunnallista epävarmuutta ja varautumisen merkityksen kasvua.

Kuva 1. Megatrendit näyttäytyvät korkeakouluopiskelijoiden arjessa monitasoisesti ARTO-tiimissä kerätyn aineiston perusteella. (Kuva: Microsoft 365 Copilot / Jenni Jukkala-Kylliäinen)

Miten voimme korkeakouluna vastata epävarmoihin aikoihin?

ARTO-tiimin työpajassa suuntasimme ajatuksia tulevaisuuteen sekä siihen, kuinka voimme vastata tämän päivän haasteisiin. Se edellyttää meiltä opetuksen, TKI-toiminnan ja yhteisöllisyyden uudelleenajattelua siten, että hyvinvointi, toimijuus ja kestävyys integroituvat osaksi kaikkea toimintaamme. Tämä tarkoittaa siirtymää yksittäisistä kehittämistoimista kohti kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa oppiminen ei rajoitu osaamisen tuottamiseen vaan tukee lisäksi yksilöiden kykyä toimia epävarmoissa ja monimutkaisissa tilanteissa (OECD 2025). Samalla korkeakoulun rooli laajenee teknologian hyödyntäjästä sen kriittiseksi suuntaajaksi, mikä korostuu erityisesti tekoälyn kaltaisten jatkuvan kehityksen alla olevien teknologioiden kohdalla (Schleicher 2025). Sitran (2026) kuvaamassa yhteiskunnallisessa murroksessa tämä edellyttää myös aktiivista panostusta osallisuuteen, luottamukseen ja kestävyyteen, jotka muodostavat perustan pitkäjänteiselle uudistumiselle. Näin emme ainoastaan reagoi megatrendien synnyttämiin paineisiin, vaan olemme aktiivisena toimijana rakentaen tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Tarkasteltaessa opiskelijoiden hyvinvoinnin haasteita, oppimisen eriytymistä sekä lisääntynyttä resilienssin ja osallisuuden tarvetta, on vuorovaikutuksella siinä merkittävä rooli. Luottamus, vastavuoroisuus ja toisten opiskelijoiden tuki vahvistavat parhaiten yhteisön sosiaalista resilienssiä (Lipponen 2020, 222). Myös muuttuvassa työelämässä tarvitaan vuorovaikutustaitoja, uuden oppimista ja rohkeutta kokeilla uutta (Kauppi ym. 2022, 331). Opetuksen toteutusta mietittäessä tuleekin suunnata ajatus entistä laajemmin vuorovaikutteisuutta sekä yhteisöllisyyttä tukevaan pedagogiikkaan.

Lähteet

Dufva, M., Kiiski-Kataja, E. & Lähdemäki-Pekkinen, J. 2026. Megatrendit 2026: Kohti uutta yhteiskuntasopimusta. Helsinki: Sitra. Sitran selvityksiä 251. Viitattu 5.5.2026. Saatavissa https://www.sitra.fi/wp-content/uploads/2025/12/Sitra_Megatrendit_2026_Selvitys_web.pdf

Kauppi, M., Toivanen, M., Känsälä, M. & Yli-Kaitala, K. 2022. Psykologinen turvallisuus ja uudistava toiminta. Tieteelliset artikkelit. Psykologia. 57 (04), 331–375. Viitattu 13.5.2026. Saatavissa https://doi.org/10.62443/psykologia.v57i4.110138

LAB-ammattikorkeakoulu. 2026. KOE-opiskelijakunnan palautekoonti. Sisäinen raportti saatavissa henkilökunnalle.

Lipponen, K. 2020. Resilienssi arjessa. Tallinna: Kustannus Oy Duodecim ja Krisse Lipponen.

OECD. 2025. Trends Shaping Education 2025. Paris: OECD Publishing. Viitattu 5.5.2026. Saatavissa https://www.oecd.org/en/publications/trends-shaping-education-2025_ee6587fd-en.html

Schleicher, A. 2025. Global megatrends and their impact on education. Teacher Magazine,14.4.2025. Viitattu 6.5.2026. Saatavissa https://www.teachermagazine.com/au_en/articles/global-megatrends-and-their-impact-on-education

Kirjoittajat

Jenni Jukkala-Kylliäinen toimii LAB-ammattikorkeakoulussa sosiaalialan lehtorina sekä HOPE – Hyvinvointia, osallisuutta ja polkuja työelämään hankkeessa asiantuntijana.

Tiia Rask työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa sosiaalialan lehtorina sosionomikoulutuksessa sekä HOPE – Hyvinvointia, osallisuutta ja polkuja työelämään hankkeen projektipäällikkönä.

Artikkelikuva:https://pxhere.com/fi/photo/559565 (CC0)