Yhdyspintatyö ikääntyneiden kuntoutus- ja liikuntapalveluissa – kuinka välttää sudenkuopat

Ikääntyneiden hyvinvoinnin ja toimintakyvyn tukeminen on koko yhteiskunnan yhteinen haaste ja se edellyttää yhä tiiviimpää yhteistyötä kuntien ja hyvinvointialueiden välillä. Palveluiden rajapinnoilla syntyvät katkokset vaikuttavat suoraan siihen, kuinka sujuvasti asiakkaan arki ja palvelupolku etenevät. Yhdyspintatyön systemaattinen kehittäminen tarjoaa keinoja vahvistaa ikääntyneiden toimintakykyä ja tukea turvallista kotona asumista.

Kirjoittajat: Helena Niutanen ja Juha Roslakka

Yhdyspintatyön merkitys ikääntyneiden palveluissa

Ennusteiden mukaan erityisesti vanhimpien ikäryhmien osuus väestöstä kasvaa, kun taas lasten ja työikäisten määrä vähenee. Ainoa kasvava ikäryhmä väestöennusteiden mukaan ovat yli 75-vuotiaat. (Valtioneuvosto 2022, 7.) Tällainen väestökehitys lisää ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta ja heikentää sosiaali- ja terveysjärjestelmien kestävyyttä sekä vaikuttaa näin ollen palvelujärjestelmän kykyyn tarjota riittäviä palveluja niitä tarvitseville (Sosiaali- ja terveysministeriö 2024).

Sosiaali- ja terveyspalveluilla sekä kunnan tuottamilla palveluilla on tärkeä rooli terveyden edistämisessä. Hyvinvointialueilla sekä kunnilla on yhteiset asukkaat ja paljon asukas- ja asiakaskohtaisesti toteutettaviin palveluihin liittyviä yhteistyötarpeita. (Kuntaliitto 2025.) Kunnat tarjoavat terveyttä edistäviä palveluja esimerkiksi liikuntatoimen osalta, kun taas hyvinvointialueet tarjoavat kuntoutuspalveluita. Asiakkaan näkökulmasta nämä palvelut tulisi kokea yhtenä kokonaisuutena ilman katkoksia, päällekkäisyyksiä tai epäselviä siirtymiä. Palveluiden sujuva toteuttaminen edellyttää toimivaa yhdyspintatyötä, jossa organisaatioiden rajat eivät muodostu esteeksi, vaan sillaksi kohti asiakkaan tarpeita vastaavaa palvelua.

Kokemuksia kentältä

LAB-ammattikorkeakoulussa tehdyssä YAMK-opinnäytetyössä (Niutanen 2025) tehostetun kotikuntoutuksen ja liikuntatoimen työntekijät kuvasivat yhteistyötä sekä toimivaksi että tarpeelliseksi. Samalla he toivat esiin haasteita, jotka vaikuttavat asiakkaiden sujuvaan siirtymiseen palvelusta toiseen. Yleisin työntekijöiden haastatteluissa esiin noussut teema liittyi tiedonkulkuun, joka jäi ajoittain puutteelliseksi. Tämä ilmiö on raportoitu myös kansainvälisissä tutkimuksissa – tiedon katkokset heikentävät palveluketjujen jatkuvuutta sekä altistavat päällekkäiselle työlle (Goodwin 2016).

Haastateltavien mukaan tieto asiakkaan kuntoutuksesta, toimintakyvystä tai jatko-ohjauksen tarpeista ei aina välity seuraavalle toimijalle. Tämä johtaa tilanteisiin, joissa liikuntapalvelut eivät tiedä, mitä tehostetussa kotikuntoutuksessa on tehty ja mitä tarvitaan seuraavaksi. Tämä havainto vastaa kotikuntoutuksesta tehtyjä tutkimuksia, joissa on todettu, että palvelujen vaikuttavuus heikkenee, jos tieto ei kulje toimijoiden välillä (Suomen Fysioterapeutit; Pikkarainen 2017).

Työntekijät kuvasivat useita onnistumisia erityisesti silloin, kun yhteydenpito toisen organisaation työntekijöiden kanssa tapahtui matalalla kynnyksellä. Henkilökohtaisella kontaktilla on selvä vaikutus siihen, miten sujuvasti asiakas ohjautuu eteenpäin. Siirtymävaiheissa vastuu ohjauksen jatkumisesta jää usein epäselväksi. Palvelujärjestelmää koskevissa linjauksissa tätä pidetään keskeisenä riskinä, sillä ilman selkeää vastuunjakoa asiakas saattaa jäädä palveluiden väliin (Sosiaali- ja terveysministeriö 2017; Hussi ym. 2017). Niutasen (2025) työ osoitti, että yhteistyö sujuu parhaiten, kun työntekijät tuntevat toisensa ennestään. Tuttuus alentaa yhteydenottokynnystä, lisää luottamusta ja auttaa ratkaisemaan ongelmia nopeasti. Uusien työntekijöiden kohdalla yhteistyö vaatii enemmän työtä, mikä tekee toiminnasta osittain henkilöriippuvaista.

Asiakkaiden osallistuminen tehostetun kotikuntoutusjakson jälkeen kunnan liikuntapalveluihin on usein kiinni käytännön järjestelyistä. Kuljetusmahdollisuuksien puute, pitkät välimatkat ja saattoavun tarve on tunnistettu laajemminkin ikääntyneiden palveluissa: palvelut eivät toteudu, jos niihin ei ole mahdollista päästä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2024; Saloranta ym. 2022; Vasankari & Kolu 2018).

Kuinka välttää sudenkuopat?

Selkeät toimintamallit tukevat siirtymiä

Yhdyspintatyötä voidaan vahvistaa useilla tavoilla, joista keskeisimpänä nousee yhteisten toimintamallien luominen. Kun tiedonvaihto ja ohjauskäytännöt ovat yhtenäiset, siirtymät palveluiden välillä ovat selkeämpiä sekä asiakkaalle että työntekijöille. Sekä Niutasen (2025) tutkimusaineiston että kansallisten suositusten perusteella yhdyspintatyön perusta syntyy selkeistä ja yhdessä sovituista toimintamalleista. Kun työntekijät tietävät, kuka vastaa ohjauksesta, kenelle tieto siirtyy ja milloin, palveluketju vahvistuu (Sosiaali- ja terveysministeriö 2017; Kuntaliitto 2025).

Koordinoitu yhteistyö parantaa vaikuttavuutta

Kotikuntoutuksen vaikuttavuutta koskevat tutkimukset osoittavat, että kuntoutus on tehokkainta silloin, kun eri toimijat tekevät yhteistyötä ja tieto kulkee molempiin suuntiin (esim. Lewin ym. 2013; Hjelle ym.2016). Kuntoutus kotona voi olla suunnitelmallista, tavoitteellista ja asiakkaan arjen ympäristöön sidottua (Pikkarainen 2017). Kuntoutuksen jatkuminen liikuntapalveluissa edellyttää tietoa, dialogia ja yhteisiä tavoitteita.

Moniammatillinen vuoropuhelu lisää ymmärrystä

Moniammatillisen työn tutkimukset korostavat, että yhteistyö vaatii yhteisiä foorumeita, joissa toimijat vaihtavat tietoa ja ymmärtävät toistensa rooleja (Isoherranen 2012). Tämä näkyi myös Niutasen (2025) aineistossa: yhteiset tapaamiset vahvistavat luottamusta ja madaltavat yhteydenottokynnystä.

Asiakaskohtainen tuki – pieni mutta ratkaiseva asia

Yhdyspintatyössä mukana olevien työntekijöiden yksittäiset toimet – ajan varaaminen, yhteydenotto asiakkaan puolesta, asiakkaan saattaminen toimenpideyksikköön – voi ratkaista asiakkaan osallistumisen kuntoutumiseen. Ikääntyneet hyötyvät liikunnasta ja ryhmätoiminnasta vain, jos palvelut ovat aidosti saavutettavia ja tuki on riittävää ikääntyneille (Saloranta ym. 2022; UKK-instituutti 2022).

Lopuksi

Yhdyspintatyön vahvistaminen ikääntyneiden kuntoutus- ja liikuntapalveluissa on keskeinen edellytys sujuville ja vaikuttaville palvelupoluille. Kun tiedonkulku, roolit ja toimintatavat ovat selkeitä, myös ikääntyneen arki ja palveluiden jatkumo kehittyvät eheämmiksi. Yhdyspintatyö ei ole pelkkä tekninen prosessi organisaatioiden välillä. Se on asiakaslähtöisen palvelun ydin. Kun tiedonkulku toimii, vastuut ovat selkeitä ja työntekijöillä on matala kynnys tehdä yhteistyötä, syntyy palveluketju, joka todella tukee ikääntyneen toimintakykyä ja turvallista kotona asumista.

Haastatteluaineiston perusteella voidaan todeta, että konkreettinen apu, selkeä viestintä ja yhteistyökumppanin tunteminen voivat estää sudenkuoppia, jotka muuten katkaisisivat ikääntyneiden palvelupolun. Yhdyspintatyön kehittäminen on siten investointi sujuviin siirtymiin ja siihen, että yksikään ikääntynyt ei jää palveluiden väliin.

Lähteet

Goodwin, N. 2016. Understanding integrated care. International Journal of Integrated Care. Vol. 16(4), 1-4. Viitattu 29.8.2025. Saatavissa https://doi.org/10.5334/ijic.2530

Hjelle, K. M., Tuntland, H. Førland, O. & Alvsvåg, H. 2016. Driving forces for home-based reablement; a qualitative study of older alduts´ experience. Health and Social in the Community. Vol. 25(5), 1581-1589. Viitattu 23.2.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1111%2Fhsc.12324

Hussi, E., Mäkiniemi, E. & Vauramo. E. 2017. Ikääntyvä väestö ja toimintakyvyn ylläpito. Kaks -kunnallisalan kehittämissäätiö. Viitattu 7.2.2023. Saatavissa https://kaks.fi/wp-content/uploads/2017/06/ikaantyva-vaesto-006-1.pdf

Isoherranen, K. 2012. Uhka vai mahdollisuus – moniammatillisia yhteistyötä kehittämässä. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2012:18. Viitattu 9.9.2025. Saatavissa http://hdl.handle.net/10138/37493

Kuntaliitto. 2025. Kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyö ja yhdyspinnat. Viitattu 25.4.2023. Saatavissa https://www.kuntaliitto.fi/yhteistyo-ja-yhdyspinnat

Lewin, G., Alfonso, H. & Alan, J. 2013. Evidence for long term cost effectiveness of home care reablement programs. Clinical Interventions in Aging. Vol.8, 1273-1281. Viitattu 23.2.2025. Saatavissa https://www.dovepress.com/article/download/14546

Niutanen, H. 2025. Yhdyspintatyö ikääntyneiden kuntoutus- ja liikuntapalveluissa – kehittämisehdotukset yhteistyön tueksi. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Viitattu 20.11.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025100625622

Pikkarainen, A. 2017. Arki-, koti- ja lähikuntoutuksen käsitteet. IkäNYT! – Ikäosaamisen verkkojulkaisu. 1/2017. Viitattu 14.2.2024. Saatavissa https://ikanyt.karelia.fi/2017/03/23/arki-koti-ja-lahikuntoutuksen-kasitteet/

Saloranta, E., Rappe, E., Rajaniemi, J. & Borodulin, K. 2022. Ryhmäliikunta iäkkäiden ihmisten hyvinvoinnin ja kotona asumisen tukena. Gerontologia. Vol. 36 (1), 70-82. Viitattu 11.8.2024. Saatavissa https://journal.fi/gerontologia/article/view/109087/68066

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2017. Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotukset kuntoutusjärjestelmän uudistamiseksi. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2017:41. Viitattu 25.4.2023. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3891-5

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2024. Terveyden edistäminen kunnissa ja hyvinvointialueilla. Viitattu 10.4.2024. Saatavissa https://stm.fi/terveyden-edistaminen/kunnat

Suomen fysioterapeutit. Ikääntyvien kotikuntoutus. Viitattu 4.2.2023. Saatavissa https://www.suomenfysioterapeutit.fi/fysioterapia/ammatin-kehittaminen/ikaantyvienkotikuntoutus/

UKK-instituutti. 2022. Liikkumisen vaikutukset. Viitattu 14.2.2024. Saatavissa https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumisen-vaikutukset/

Valtioneuvosto. 2022. Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030. Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. Periaatepäätös. Helsinki: Valtioneuvosto. Valtionneuvoston julkaisuja 2022:70. Viitattu 11.8.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-535-1

Vasankari, T. & Kolu, P. 2018. Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Valtionneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31/2018. Viitattu 14.5.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-535-8

Kirjoittajat

Helena Niutanen on fysioterapeutti (YAMK) ja valmistunut Kuntoutuksen ja liikunnan integraatio -koulutusohjelmasta. Hän työskentelee fysioterapeuttina Päijät-Hämeen hyvinvointialueella kuntoutuksen tulosalueella kotikuntoutuksen terapiapalveluissa.

Juha Roslakka työskentelee lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvoinnin yksikössä.

Artikkelikuva: https://images.pexels.com/photos/6815693/pexels-photo-6815693.jpeg (Pexels licence)