Työyhteisötaidot ja työyhteisön vuorovaikutus

Ihmisten väliset suhteet realisoituvat yhteisissä tehtävissä, joissa asiat joko etenevät tai hankaloituvat. Yhteistyötä rakennetaan erityisesti vuorovaikutuksellisissa ja kollegiaalisissa tilanteissa, joissa kaikkien osallistujien näkökulma otetaan huomioon ja kaikki pääsevät vaikuttamaan lopputulokseen. Vuorovaikutustilanteisiin sisältyy valtaa, joka ilmenee puheenvuoroissa ja toisen puheeseen reagoimisena mutta myös vetäytymisenä ja vaikenemisena.

Kirjoittaja: Nina Haukemaa

Vuorovaikutuksen eri muodot

Kaarina Mönkkönen ja Satu Roos (2023) toteavat kirjassaan ”Työyhteisötaidot digiajassa”, että vuorovaikutuksen eri muodoissa käyvät ilmi yhteistyöksi kutsuttavan toiminnan laadulliset erot. Nämä vuorovaikutuksen muodot ovat tilanteessa olo, sosiaalinen vaikuttaminen, peli, yhteistyö ja yhteistoiminta. Ensimmäisellä vuorovaikutuksen tasolla (tilanteessa olo) osapuolet ovat läsnä samassa tilanteessa ja vuorovaikutus on hyvin muodollista. Toisella tasolla (sosiaalinen vaikuttaminen) vuorovaikutus on vain yksisuuntaista ja kolmannella tasolla (peli) osallistujat ovat kilpailusuhteessa. Neljännellä tasolla (yhteistyö) osallistujilla on selkeä yhteinen tehtävä ja viidennellä tasolla (yhteistoiminta) vallitsee sitoutuminen ja luottamus. Vuorovaikutuksen eri muodot ilmentävät vuorovaikutuksen laatua eivätkä ryhmän pysyvää olotilaa. Vuorovaikutuksen tasoon vaikuttaa se tunnelma minkä osallistujat yhdessä saavat aikaan. Vuorovaikutuksen tulisi olla rakentavaa ja yhteistyösuuntautunutta, jolloin jokainen osallistuja pyrkii aidosti rakentamaan yhteistä ymmärrystä. Tämä mahdollistaa yhteisen tavoitteen hahmottumisen ja osallistujien työnjaon asioiden kehittämiseksi. Yhdessä ajattelun perusta on johdonmukaisesti toimivat, joustavat vuorovaikutustilanteet, joissa suhtaudutaan myönteisesti erilaisiin tapoihin toimia. (Mönkkönen & Roos 2023, 129–133.)

Yhteisvaikuttavuus

Työyhteisötaidot edellyttävät kykyä olla yhteistyössä, saada asioita yhdessä tehdyksi ja edistää hyvää vuorovaikutusta moninaisissa työympäristöissä ja erilaisilla välineillä. Työyhteisötaitojen ydintä on se, miten toimimme yhdessä muitten kanssa. Työn vaikuttavuus konkretisoituu vasta yhteisessä toiminnassa. Yhteistä työtä tehdään hyvin erilaisilla osallisuuksilla: esihenkilö- ja alaissuhteissa, työtoverisuhteissa, ammatillisissa verkostoissa, työtiimeissä ja monilla organisaatiotasoilla. Työn yhteinen vaikuttavuus edellyttää yhteisiä ponnisteluja ja tavoitteiden saavuttaminen edellyttää yhdessä tekemistä. (Mönkkönen & Roos 2023, 263–266.) Tässäkin asiassa korostuvat sekä vapaus että vastuu, vaikuttavuuden saavuttamisesta ei siis voida vastuutta yhdelle henkilölle ei edes esihenkilölle, ja siten vältellä jokaisen omaa vastuuta organisaation tavoitteiden saavuttamisesta.

Yhteisvaikuttavuudella tarkoitetaan yhdessä tekemisellä muodostuvaa lisäarvoa, joka on enemmän kuin mitä saavutettaisiin perinteisellä yhteistyöllä tai yhdessä työskentelyllä. Yhteisvaikuttavuus kuvaa niitä valmiuksia ja mahdollisuuksia, joita rakentuu osaamisia ja asiantuntijuuksia yhdistelemällä, kun uskalletaan heittäytyä yhteiskehittämiseen. Yhteisvaikuttavuus on siis osaamispotentiaalin hyödyntämistä ja kaikkien niiden vaihtoehtoehtojen löytämistä, joita yhdessä voidaan saada aikaiseksi. Jokaisen asiantuntijan haasteena on tuoda oma osaamisensa yhteiseen käyttöön. Sooloartistien osaaminen ei sellaisenaan riitä organisaation tavoitteiden saavuttamiseen. Kaikkien tulee sitoutua yhteisiin tavoitteisiin ja edistää niitä omalla osaamisellaan ja joskus myös siedettävä sitäkin, ettei kaikella osaamisella ole kokoaikaista käyttöä yhteisessä toiminnassa. (Mönkkönen & Roos 2023, 267–268.)

Ihmisiksi työssä

Työyhteisötaidot pohjautuvat ihmisenä olemiseen, se näkyy suhteissa, asenteissa ja rakenteissa, joissa erilaiset tilanteet asettavat monenlaisia vaatimuksia ihmisiksi olemiselle. Oman osaamisen tunnistaminen ja sen käyttäminen työyhteisön hyväksi edellyttää joskus aktiivisen roolin ottamista ja joskus taas toimijan roolin ojentamista toiselle. Yhteisvaikuttavuus riippuu siitä, miten toimimme niissä suhteissa joihin työtehtävät meidät asettavat. Vaikka työyhteisötaidot ovat yhteisöllisiä taitoja niiden tulokset mitataan ihmisten välisessä toiminnassa ollen kokonaisuus yhteiskyvykkyydestä. Työyhteisötaitoihin kuuluu, että tunnistetaan arjen haasteet ja pysähdytään miettimään, olisiko mahdollista, että toisen tapa ajatella tai toimia voisi olla jostakin näkökulmasta oikea. Digiajan työyhteisötaidot edellyttävät useita samoja asioita kuin hyvät toisten ihmisten kohtaamisen taidot yleensä. Moninaisilla alustoilla ja monimuotoisissa viestintäkanavissa ne on osattava ottaa käyttöön myös monipaikkaisissa toimintaympäristöissä. (Mönkkönen & Roos 2023, 274–279.)

Mönkkönen ja Roos käsittelevät työyhteisötaitoja ja yhteisvaikuttavuutta vahvasti osaamisen ja sen tunnistamisen kautta. Oman osaamisen tunnistamisen lisäksi olisi myös hyvä tunnistaa erilaisia vuorovaikutustyylejä kuten ulos- ja sisäänpäin suuntautuneisuutta sekä tunnelma- ja asiakeskeistä tapaa vuorovaikuttaa. Kaikki tyylit ovat yhtä tärkeitä ja arvokkaita työpaikolla ja on koko työyhteisön rikkaus, että henkilöstössä on mahdollisimman monipuolisesti edustettuna eri vuorovaikutustyylien edustajia. Monenlaisista ihmisistä syntyy monipuolisia keskusteluja ja saadaan asioiden käsittelyyn erilaisia näkökulmia. Voi vaan pohtia miltä näyttäisikään työyhteisö, jossa olisi vain asiakeskeisiä introverttejä tai tunnelmakeskeisiä ektroverttejä. (Fäldt 2023, 75–80.)

LAB-ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikössä työskennellään ainakin Mönkkösen ja Roosin esittämillä tavoilla esihenkilö- ja alaissuhteissa, työtoverisuhteissa, ammatillisissa verkostoissa, työtiimeissä ja monilla organisaatiotasoilla. Tähän yhdessä toimimiseen on tuonut omat haasteensa LAB-ammattikorkeakoulun muodostuminen kahdesta ammattikorkeakoulusta, joiden toimintakulttuureita on yhtenäistetty samalla kun on tutustuttu uusiin työyhteisön jäseniin. Reilun neljän vuoden yhdessä työskentelyn aikana olemme oppineet kohtaamaan toisemme useilla alustoilla ja monipaikkaisissa toimintaympäristöissä ja jo kokemaan yhteisvaikuttavuuttakin. Missä olemmekaan seuraavan neljän vuoden kuluttua, kun jatkamme yhdessä tekemistä.