Pakkausalan vihreä murros vaatii systeemiajattelua ja asennemuutosta – vastuullisuus ei ole erillinen saareke

Pakkausala elää valtavaa murrosta, jota ohjaa kiristyvä lainsäädäntö. Pelkkien pakkausmateriaalien vaihtamisen sijaan aito kestävyys edellyttää koko systeemin ymmärtämistä ja rohkeutta kyseenalaistaa vanhoja toimintamalleja. Tulevaisuuden kilpailukyky rakentuu rajat ylittävällä uteliaisuudella, yhteistyöllä ja viestinnällä, joka perustuu todennettuihin faktoihin.

Kirjoittajat: Janne Asikainen, Anne-Marie Tuomala & Heli Viik

Pakkaukset ovat kaikkialla ja vastuullisuus sisällytetään niiden muotoiluun

Pakkauksia on kaikkialla. Ne ympäröivät elintarvikkeiden lisäksi kosmetiikan, lääkkeet, elektroniikan, verkkokaupan lähetykset ja jopa palvelukokemuksiin sisältyvät materiaalivirrat. Ne eivät ole vain tuotteiden suojia, vaan muodostavat valtavan, usein näkymättömän taloudellisen, ympäristöllisen ja sosiaalisen systeemin. Siksi on tärkeää ymmärtää uudenlainen muotoilufilosofia extended design: ei ole olemassa erillistä vastuullista suunnittelua, vaan on suunnittelua, joka huomioi vastuullisuuden osa-alueet, pitkäkestoiset vaikutukset ja eettiset näkökohdat (Hernandez & Goñi 2020).

Kestävyys on moniulotteinen kokonaisuus. Ympäristövaikutusten ja taloudellisen tehokkuuden rinnalla sosiaalinen kestävyys, kuten pakkausten käytettävyys, esteettömyys ja eettiset linjaukset, on alan vaikeimmin mitattava ja usein vähiten käsitelty ulottuvuus. Esimerkiksi heikommassa asemassa olevien ryhmien huomioiminen (Packnews 2025) vaatii uudenlaista dialogia, jolla on ratkaiseva arvo tulevaisuuden osaamisen rakentamisessa.

Lainsäädäntö ja resurssiviisaus suunnan näyttäjinä

Seuraavat vuodet ovat pakkausalalle ratkaisevia. Alan uusiutumista ohjaavat merkittävät lainsäädännölliset raamit, kuten EU:n pakkaus- ja pakkausjäteasetus (Euroopan parlamentti ja neuvosto 2025) sekä kertakäyttömuovidirektiivi (Euroopan parlamentti ja neuvosto 2019). Muutos tulee tällä hetkellä vahvasti ulkoapäin, ja osa teollisuudesta yhä jarruttaa muutosta sen sijaan, että toimialalta nousisi sisältäpäin omia visionäärejä uudistamaan käytäntöjä.

Materiaalien vaihtaminen uusiutuviin ei yksinään riitä, sillä kestävyydessä on kyse laajoista systeemisistä kokonaisuuksista ja eri kontekstien arvoketjujen erilaisista ominaisuuksista. Käyttö- ja kulutusolosuhteet ovat vain yksi osa monimutkaista verkostoa, johon kietoutuvat syvästi myös logistiikka, teknologia ja jätehuollon infrastruktuuri. Esimerkiksi biohajoava pakkaus ei välttämättä ole lainkaan ekologinen valinta, mikäli sen hajoaminen edellyttää teollisia kompostointiolosuhteita, joita kyseisessä ympäristössä ei ole saatavilla (Sokač Cvetnić et al. 2026;). Siten lyhyessä ketjussa, kuten paikallisen lähileipomon tuotteessa, toimiva materiaaliratkaisu ei todennäköisesti toimi pitkää kestävyyttä vaativassa globaalissa vientituotteessa, joka kiertää puoli maailmaa ja jonka arvoketjun vaatimukset ovat täysin toisenlaiset.

Vihreän siirtymän todellinen hidaste ei monestikaan ole teknologian tai halun puute, vaan asenneilmapiiri ja toimintamallien kapeus. Yritykset saattavat tuijottaa vain oman alansa referenssejä, jolloin rohkeat avaukset jäävät tekemättä. Uudenlaista, yli toimialarajojen ulottuvaa yhteistyötä muotoilijoiden ja materiaaliteknologien kesken ei voi vain olettaa tapahtuvaksi, vaan sitä täytyy harjoitella aivan kuten mitä tahansa muutakin osaamista.

Elinkaariarvioinnit tukevat suunnittelua ja edellyttävät tulkintaa

Kun yritykset tekevät suunnittelupäätöksiä, yhtenä keskeisenä apuvälineenä käytetään elinkaariarviointeja (LCA) ja hiilijalanjälkilaskelmia. Nämä numeeriset mittarit ovat kuitenkin erittäin herkkiä arvioinnin kehykselle, mallinnukselle ja systeemin rajauksille, minkä vuoksi eri tulosten luotettava vertailu keskenään on usein haastavaa (Cottafava ym. 2024). Tämä tekee tuloksista vahvasti kontekstisidonnaisia, jolloin sama materiaali voi olla yhdessä käyttötapauksessa ekologinen valinta ja toisessa huono. Datan tulkinta ja viestiminen onkin vaativa taitolaji, jossa avoimuus ja läpinäkyvyys ovat keskiössä. Jos arvioinnin rajaukset tehdään kovin kapeasti ja esimerkiksi epäsuorat vaikutukset jätetään laskelmista pois, piilee riski tulosten valikoivasta käytöstä. Näiden haasteiden taklaamiseksi ja suunnittelun nopeuttamiseksi on kehitetty niin sanottuja ”streamlined” LCA-työkalujen malleja, jotka voivat edistää elinkaaritiedon hyödyntämistä nopeana osana kestävää pakkaussuunnittelua ja päätöksentekoa (Verghese ym. 2010).

Suuri haaste ei nykypäivänä ole datan puute, vaan sen tulkinta ja viestiminen asiakkaalle niin, ettei sorruta viherpesuun. Avoimuus, läpinäkyvyys ja rehellinen toimintaympäristön tunnistaminen ovat tässä taitolajissa keskiössä.

Osaamisen tulevaisuus: rajat ylittävää uteliaisuutta

Suomalaisessa valmistavassa pk-teollisuudessa suunnittelu lepää rajallisten resurssien vuoksi usein johdon tai toimitusjohtajan työpöydällä. Suunnittelu koetaan toisinaan toissijaisena asiana, jossa tyydytään lähinnä parantelemaan olemassa olevaa asiakkaan toiveiden mukaisesti. Pitkällä aikavälillä juuri osaamiseen, kuten materiaalituntemukseen, muotoiluun ja yhteistyötaitoihin, investoiminen voi kuitenkin olla yritysten tärkein kilpailukyvyn tae (Sergeeva & Saari 2025).

Tulevaisuuden tärkein työelämätaito on uteliaisuus (Hardy 2016; Celik et al. 2026). Parhaat oivallukset syntyvät altistamalla itsensä uudenlaisille vaikutteille ja toimimalla eri alojen rajapinnoilla. Muilla aloilla hyväksi havaitut uudelleenkäytön mallit voivat tarjota suoria oivalluksia pakkausmuotoiluun ja vastavuoroisesti pakkausmuotoilu voi katalysoida innovatiivista toimintaa eri toimialoille.

Systeemin muuttaminen on yhteinen tehtävä

Pakkausalan aito kestävyysmurros ei tapahdu odottamalla yksittäistä taianomaista keksintöä, vaan se vaatii askel askeleelta tapahtuvaa omien ajattelun lukkojen avaamista. On opittava kyseenalaistamaan: tarvitaanko pakkausta alun perinkään? Voisiko tuotteen jakaa uudenlaisena palveluna? Onko perusteltua pakata ja lennättää tuoreita mangoja toiselta puolelta maapalloa tai suosia pakattua vettä laadukkaan hanaveden sijaan?

Pakkaukset ovat kiinteä kosketuspinta talouteen, ympäristöön, logistiikkaan ja kuluttajiin. Vastuullisuutta ei saavuteta yhdellä materiaalivalinnalla, vaan se syntyy systeemisen ajattelun kautta. Vihreä siirtymä edellyttää uusien materiaalien ja kiristyvän lainsäädännön rinnalla syvää kulttuurista muutosta, joka nojaa kriittiseen systeemiajatteluun ja rohkeaan yhteistyöhön.

Lähteet

Celik P., Storme M., Davila A. & Myszkowski N. 2016. Work-related curiosity positively predicts worker innovation. Journal of Management Development. Vol. 35 (9), 1184–1194. Viitattu 9.3.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1108/JMD-01-2016-0013

Cottafava, D., Brussa, G., Cavenago, G., Cespi, D., Rigamonti, L., Bala, A., Beigbeder, J., Refalo, P. & Sazdovski, I. 2024. Requirements for comparative life cycle assessment studies for single-use and reusable packaging and products: recommendation for decision and policy-makers. The International Journal of Life Cycle Assessment. Vol. 29, 909–911. Viitattu 9.3.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s11367-024-02291-0

Euroopan parlamentti ja neuvosto. 2019. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/904 tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentämisestä. Euroopan unionin virallinen lehti L 155. 12.6.2019.

Euroopan parlamentti ja neuvosto. 2025. Regulation (EU) 2025/40 on packaging and packaging waste, amending Regulation (EU) 2019/1020 and Directive (EU) 2019/904, and repealing Directive 94/62/EC. Official Journal of the European Union L. 22.1.2025.

Hardy J.H. 2025. Curiosity is the key to the future of learning and development. Industrial and Organizational Psychology. Vol. 18 (1), 134–138. Viitattu 9.3.2026. Saatavissa https://psycnet.apa.org/doi/10.1017/iop.2024.64

Hernandez, R.J. & Goñi, J. 2020. Responsible design for sustainable innovation: Towards an extended design process. Processes. Vol. 8 (12), 1574. Viitattu 9.3.2026. Saatavissa https://doi.org/10.3390/pr8121574

Packnews. 2025. Easy to Use – Reumaliitto lanseeraa merkin helposti avattaville pakkauksille. Viitattu 9.3.2026. Saatavissa https://packnews.fi/easy-to-use-reumaliitto-lanseeraa-merkin-helposti-avattaville-pakkauksille/

Sergeeva, J. & Saari, S. (toim.) 2025. OHITE – Jatkuvan oppimisen palvelumalli kestävän ja hiilineutraalin valmistavan teollisuuden tarpeisiin -hanke. Tampere: Tampereen ammattikorkeakoulu. Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja B. Raportteja 163. Viitattu 9.3.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7592-10-6

Sokač Cvetnić, T., Debeaufort, F., Benbettaieb, N., Pavlinić Prokurica, I., & Kurek, M. 2026. Composting of biodegradable packaging materials: A Review of available technology for biopolymer degradation. Processes. Vol. 14 (5), 850. Viitattu 9.6.2026. Saatavissa https://doi.org/10.3390/pr14050850

Verghese, K. L., Horne, R. & Carre, A. 2010. PIQET: the design and development of an online ‘streamlined’ LCA tool for sustainable packaging design decision support. The International Journal of Life Cycle Assessment. Vol. 15, 608–620. Viitattu 9.3.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s11367-010-0193-2

Kirjoittajat

Janne Asikainen, TKI-asiantuntija, LAB-ammattikorkeakoulu

Anne-Marie Tuomala, Lehtori, LAB-ammattikorkeakoulu, Ohite-hankkeen projektipäällikkö

Heli Viik, Lehtori, LAB-ammattikorkeakoulu, Ohite-hankkeen asiantuntija

Artikkelikuva: Kelan äitiyspakkaus on klassinen esimerkki siitä, miten pakkaus ei ole vain tuotteiden suoja, vaan osa yhteiskunnan, talouden ja ympäristön muodostamaa laajempaa systeemiä. Kuva: Sanna Henttonen 2023 / Kuvapankki LAB.