Kun työnhaku ei etene: vieraskielisten kokemukset ja ratkaisuideat marata-aloille

Keväällä 2026 Lahdessa järjestetty valtakunnallinen Pop-Up Society 360° -tapahtuma kokosi yhteen noin 500 alueen vieraskielistä kävijää ja laajan joukon julkisia palveluja, järjestöjä ja oppilaitoksia edustaen arjen, opiskelun, työnhaun ja yhteiskunnassa toimimisen teemoja Päijät-Hämeessä. MERIT-kehittämisohjelma osallistui tapahtumaan esittelypisteellä ja työpajalla, joissa kerättiin vieraskielisten työnhakijoiden kokemuksia työnhausta Suomessa, sekä ideoitiin ratkaisuja helpottamaan työn ja hakijoiden kohtaantoa.

Kirjoittaja: Lotta Björn

Vieraskielisten työllistymisessä on yhä merkittäviä haasteita

MERIT-kehittämisohjelmassa tavoitellaan kohtaannon parantamista matkailu-, ravintola- ja tapahtuma-aloilla, joissa osaavan työvoiman saatavuus ja henkilöstön pysyvyys ovat keskeisiä haasteita. Vieraskielisten osaajien rekrytointi alan työpaikkoihin on yleistynyt, ja etenkin suurissa kaupungeissa ja Lapin sesongeissa kansainvälinen asiakaskunta ja monikieliset työyhteisöt ovat jo osa arkea. (Björn ym. 2026.) Siitä huolimatta vieraskielisten työllistyminen on kantaväestöön verrattuna edelleen vaikeampaa ja ulkomaalaistaustaisten palvelualan työnhakijoiden on lähetettävä merkittävästi enemmän hakemuksia päästäkseen työhaastatteluun kuin yhtä pätevien suomalaistaustaisten hakijoiden (Työ- ja elinkeinoministeriö 2025).

MERIT-esittelypiste ja työpaja: keskusteluja työnhausta

MERIT-kehittämisohjelman esittelypisteellä ja työpajassa keräsimme tietoa vieraskielisten työnhakijoiden työnhaun haasteista ja onnistumisista, ja pyysimme osallistujia ideoimaan myös ratkaisuja ilmenneisiin haasteisiin.

Osallistujilta kysyttiin: Miten löydät työpaikkoja? Mitä haasteita vieraskieliset kohtaavat työnhaussa? Millaisia työnhakukokemuksia sinulla on ollut – myönteisiä tai haastavia? Osallistujia pyydettiin myös ideoimaan uusia toimintamalleja työnhaun tukemiseksi pohjautuen esimerkiksi heidän aikaisempiin kokemuksiinsa tai havaintoihinsa toimivista käytännöistä Suomessa tai ulkomailla.

Kokeilimme kommenttien keräämistä esittelypisteellä aluksi sähköisesti Mentimeterin ja QR-koodien kautta, mutta koska lähellekään kaikki eivät olleet tottuneita niiden käyttöön, painopiste siirtyi nopeasti keskusteluun. Kohtaamiset tuottivat arvokasta laadullista tietoa myös Päijät-Hämeen alueen kielitilanteesta: paljon kävijöitä oli Ukrainasta ja entisen Neuvostoliiton alueelta, joille yleisin asiointikieli oli venäjä – englanniksi asiointi oli sen sijaan monelle hankalaa. Englantia käytettiin etenkin arabian-, Afrikan ja Intian taustaisten osallistujien kanssa. Moni halusi keskustella myös suomeksi.

Mentimeter-vastauksissa ja yhteisissä keskusteluissa korostui kielitaidon merkitys työllistymiselle: kielimuuri nähtiin suurimpana haasteena ja työnhakukokemuksia kuvattiin usein haastaviksi tai negatiivisiksi. Työpaikkoja etsittiin pääasiassa verkkosivustoilta ja työnhakupalveluista (esim. Työmarkkinatori), LinkedInistä ja sosiaalisesta mediasta, sekä verkostojen ja tuttujen kautta. Vastauksissa toistui tarve selkeämmille työnhakukanaville ja konkreettiselle tuelle työnhaun eri vaiheisiin. Kokemuksiin syvennyttiin lisää erillisessä työpajassa, jossa osallistujat saivat työskennellä pareittain ja koota havaintoja muistilapuille ja fläpeille, minkä jälkeen teemat koottiin yhteiseen keskusteluun. Työpajaan osallistui 9 henkilöä.

Mitä työpajassa nousi esiin? Vieraskielisten työnhaun haasteet ja tarpeet

Työpajan tulokset ja osallistujien esiin nostamat asiat kiteytyivät neljään, toisiinsa kytkeytyvään teemaan: 1) työnhaun rakenteelliset haasteet, 2) kohtaamiset työnantajien kanssa, 3) kielen oppiminen sekä 4) tuki- ja palvelutarpeet.

Työnhaun rakenteelliset haasteet: alku on vaikein

Työnhaun alku näyttäytyi monelle työnhaun vaikeimpana vaiheena. Alueen työnantajia ja yrityksiä ei kokemusten perusteella ollut helppo löytää eikä niitä tunnettu riittävästi, ja työnhakusivustot, kuten Työmarkkinatori, koettiin epävarmoiksi ja heikosti tuloksia tuottaviksi. Monelle koko työnhakuprosessi oli uusi: käytännöt, termit ja tavat hakea töitä Suomessa eivät olleet tuttuja, eikä myöskään piilotyöpaikkoja ollut löydetty tai osattu hakea, vaikka niiden tiedostettiin olevan yksi mahdollinen työnhaun kanava.

Osallistujien kanssa keskusteltiin siitä, että piilotyöpaikat ovatkin Suomessa itse asiassa varsin yleisiä eikä julkiseen työnvälitykseen ilmoiteta läheskään kaikkia avoimia työpaikkoja. Työ- ja elinkeinoministeriön alivaltiosihteeri Elina Pylkkäsen (2025) mukaan jopa noin puolet työpaikoista täytetään epävirallisten yhteyksien kautta. Kun paikalliset verkostot kuitenkin puuttuvat ja suomalaisen työelämän toimintatavat ovat vielä opettelussa, tähän kanavaan on vaikea päästä kiinni vieraskielisenä työnhakijana.

Kohtaamiset työnantajien kanssa: halu näyttää osaamista, mutta mahdollisuuksia on vähän

Työnantajien kontaktoinnissa korostui turhautuminen: työnantajia ei pääse helposti tapaamaan kasvotusten, jolloin osaamisen näyttäminen jää helposti paperin ja lomakkeiden varaan. Osallistujat toivoivat tilaisuuksia, joissa voi konkreettisesti osoittaa, mitä osaa, ja samalla vahvistaa luottamusta oman osaamisen riittävyyteen suomalaisessa työelämässä. Verkostoitumisen tärkeys tunnistettiin, mutta sen edistäminen arjessa koettiin vaikeaksi. Vapaaehtoistyö mainittiin yhtenä mahdollisena ja kiinnostavana väylänä sekä työkokemukseen että uusiin kontakteihin.

Kieli työnhaun pullonkaulana: vaatimukset, kurssit ja arjen realiteetit

Kielitaito nousi edelleen esiin yleisimpänä pullonkaulana työnhaun eri vaiheissa: ilmoitusten ymmärtämisestä työn hakemiseen ja haastatteluihin sekä työelämän arjen käytäntöihin. Osallistujat kuvasivat, että vahvaa suomen kieltä edellytetään usein jo hakuvaiheessa, ja englanninkielisiä tehtäviä koetaan olevan vähän tarjolla.

Suomen kielen oppiminen törmää monesti arjen realiteetteihin ja ajan riittävyyteen. Esittelypisteellä nousi esiin myös työssäkäyvien vieraskielisten haasteet oppia kieltä: töiden vuoksi he eivät pääse päiväaikaisille kielikursseille, ja iltakurssit koettiin kielen oppimisen kannalta riittämättömiksi ja opetuksen laatu päivätoteutuksia heikommiksi. Siksi toiveissa korostui työnantajien tuki kielen oppimiseen myös työajalla – ja samalla heräsi kysymys, kuinka hyvin työnantajat ylipäätään tuntevat julkisten työllisyyspalvelujen jo ennestään tarjoamia tukimuotoja kielenoppimiseen työpaikoilla.

Tuki ja palvelutarpeet: aukkoja neuvonnassa ja “mistä aloittaa” -vaiheessa

Palveluissa ja neuvonnassa toivottiin ennen kaikkea henkilökohtaista, kasvokkaista tukea työnhakuun verkkokohtaamisten sijaan. Moni kaipasi käytännön ohjausta siihen, miten yrityksiä lähestytään Suomessa, miten rekrytoinnin käytännöt toimivat ja miten piilotyöpaikkoja voi tunnistaa ja löytää. LinkedIn, hyvä CV ja verkostoituminen tunnistettiin tärkeiksi, mutta niiden tuloksekkaaseen toteutukseen kaivattiin sparrausta. Keskusteluissa nousi esiin myös yrittäjyys: useita kiinnosti yritystoiminta, mutta varhaisen yritysidean sparrailuun ei ollut löytynyt selkeää palvelua.

Ratkaisuideoita marata-aloille: matalan kynnyksen kohtaamisia ja osaamisen näkyväksi tekemistä

Ratkaisujen ideoinnissa korostui sama perusajatus: kohtaantoa edistävät helpot, matalan kynnyksen henkilökohtaiset kohtaamiset ja tapaamiset. Työpajassa ideoitiin osaamisen näyttöön keskittyviä kohtaamistapahtumia, piilotyöpaikkoihin ja yritysten lähestymiseen liittyvää valmennusta, sekä verkostojen vahvistamista esimerkiksi harrastusten ja vapaaehtoistoiminnan kautta. Lisäksi esiin nousi tarve koota työnhakijoille työnantajakontakteja ja -tietoa selkeästi, jopa toimialakohtaisina yrityslistoina (tähän osallistujia neuvottiin hyödyntämään ja kokeilemaan myös tekoälyä), sekä kielen oppimisen tukea tarjoamalla mahdollisuuksia oppia suomea työajalla ja osana työarkea. Ratkaisuideoita ja havaintoja tuotettiin työpajan jälkeen koosteeksi, joka jaettiin alueen työllisyyspalveluille tutustuttavaksi.

Miten työn merkityksellisyys liittyy vieraskielisten työllistymiseen?

Puhe vieraskielisten työnhausta kytkeytyy olennaisesti kokemukseen työn merkityksellisyydestä, omasta osaamisesta ja sen arvosta. Jos työnhakija ei pääse kohtaamaan työnantajia tai näyttämään taitojaan käytännössä, on vaikea rakentaa tunnetta siitä, että oma osaaminen on tarpeellista ja arvostettua, ja että omalla työllä on merkitystä suomalaisessa työelämässä.

Työn merkityksellisyyttä rakentavat osaamisen tunnistamisen ja koetun arvostuksen lisäksi jaetut onnistumiset, yhteenkuuluvuuden tunne ja kokemus siitä, että tekee työssään hyvää (Björn ym. 2026). Näitä kokemuksia voidaan vahvistaa tukemalla vieraskielisten työnhakijoiden kasvokkaisia kohtaamisia, yhteisöllisyyttä, kielitaidon kehittymistä sekä työssä oppimista ja osaamisen näkyväksi tekemistä. Näihin tekijöihin vaikuttamalla voidaan samanaikaisesti vahvistaa työn merkityksellisyyden kokemusta ja rakentaa myös sujuvampia työllistymisen polkuja sekä työnhakijoille että työnantajille.

Lähteet

Björn, L., Boedeker, M., Kilpimaa, P., Kylänen, M., Lausto, R-M., Lehtola, I., Nikula, M., Ruokoski, E. & Tanner, K. 2026. Vetoa ja pitoa: opas merkitykselliseen työntekijäkokemukseen. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 15.6.2026. Saatavissa https://www.theseus.fi/handle/10024/924851

Pylkkänen, E. 2025. Työpaikkoja on piilossakin. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 11.6.2026. Saatavissa https://tem.fi/-/tyopaikkoja-on-piilossakin

Työ- ja elinkeinoministeriö 2025. Tutkimus: ulkomaalaistaustainen nimi heikentää yhä työllistymismahdollisuuksia. Viitattu 11.6.2026. Saatavissa https://valtioneuvosto.fi/-/1410877/tutkimus-ulkomaalaistaustainen-nimi-heikentaa-yha-tyollistymismahdollisuuksia

Kirjoittaja

Lotta Björn toimii LAB-ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana ja projektipäällikkönä MERIT – Merkityksellinen työntekijäkokemus vieraanvaraisuus- ja tapahtuma-aloilla projektissa.

Artikkelikuva: Kuva 22.4.2026 järjestetystä Pop-Up Society 360° -tapahtumasta MERIT-esittelypisteeltä. (Kuva: Lotta Björn)