Elämme isojen muutosten aikaa. Maailman menossa mukana pysyminen vaatii jatkuvaa kehittymistä, eikä muotoilukoulutus ole poikkeus. Jotta pystytään tekemään oikeita päätöksiä, on käännettävä katseet tulevaisuuteen: mikä on toivottu suunta, ja mitä halutaan välttää? Suomen muotoilukoulujen yhteinen Finnish Design Academy on kahden vuoden ajan selvittänyt, miten muotoilukoulutuksen ja alan yleisesti tulisi kehittyä pysyäkseen pinnalla. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan kolmea hankkeen alkumetreillä syntynyttä mahdollista tulevaisuuskuvaa suomalaisesta muotoilukoulutuksesta.

Kirjoittaja: Emmi Putkonen

Tulevaisuuden haasteiden edessä

Maailma muuttuu kiihtyvällä tahdilla. Hyppönen (2020) viittaa kiihtyvään latenssiin: ideamarkkinat laajenevat eksponentiaalisesti, ja uusia keksintöjä syntyy aina vain nopeammalla tahdilla. Tämä vaikuttaa erityisesti luovaan työhön ja sen tulevaisuuteen. Erityisesti uusilla teknologioilla on tähän iso vaikutus (Hyppönen 2020). Luovan työn murros pakottaa myös muotoilukoulutuksen määrittelemään itsensä uudestaan.

Tulevaisuuksien tarkastelu perustuu tarpeeseen pyrkiä ymmärtämään mahdollisia valintoja ja mihin ne johtavat. Tulevaisuudesta ei voida sanoa mitään varmaa (pl. luonnonlakeihin liittyvät ilmiöt), eikä sitä voida ennustaa täysin. Usein puhutaankin vaihtoehtoisista tulevaisuuksista. Voimme kuitenkin vaikuttaa tulevaisuuteen omilla valinnoillamme. Ennakoinnin tavoitteena onkin laajentaa näkemystä, hahmotta mikä on todennäköistä tai toivottavaa ja sen kautta tehdä haluttuun tulevaisuuteen johtavia päätöksiä. (Rubin 2020).

Muotoilukoulutuksen vaihtoehtoiset tulevaisuudet

LAB Muotoiluinstituutin koordinoimassa Finnish Design Academy -hankkeessa selvitettiin mahdollisia tulevaisuuden näkymiä, joihin suomalaisen muotoilukoulutuksen tulisi varautua. Korkeakoulujen henkilöstölle, opiskelijoille ja sidosryhmille suunnatun työpajan tavoitteena oli tarkastella muotoilukoulutuksen tulevaisuuden mahdollisuuksia vallitsevien megatrendien valossa.

SEOS Designin suunnittelemassa ja fasilitoimassa työpajassa sovellettiin tulevaisuustaulukkoa. Ryhmien valittavana oli muotoilukoulutukseen liittyviä aiheita, joita tuli pohtia noin kolmen valitun Sitran (2018) megatrendin näkökulmasta. Kustakin näkökulmasta luotin neljä vaihtoehtoista skenaariota seuraavien otsikoiden alle: mikään ei muutu, haavekuva, kauhukuva ja yllättävä (kuva 1). Lopulta vaihtoehtoisia skenaarioita yhdisteltiin mahdollisten tulevaisuuksien synnyttämiseksi.

kuva työpajassa työstetystä tulevaisuustaulukosta

Kuva 1: Tulevaisuustaulukossa luotiin muotoilukoulutuksen eri teemoihin liittyviä vaihtoehtoisia skenaarioita Sitran megatrendejä ajureina käyttäen. (Kuva: SEOS Design)

Työpajassa syntyi yhteensä 13 skenaariota, joista osa painottui konkreettisella tasolla koulutuksen järjestämiseen, osa erilaisiin muotoilijaprofiileihin ja osa yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin. Ryhmien luomissa skenaarioissa visiot painottuivat kolmeen kategoriaan: muotoilijan taidot, muotoilukoulutus ja muotoilijan työ. Tässä kirjoituksessa keskitytään kolmeen muotoilualan korkeakoulutuksen vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen, jotka ovat synteesi työpajan seitsemän ryhmän skenaarioista.

Yhdistettäessä luotuja skenaarioita löytyi kolme muotoilukoulutuksen tulevaisuuteen liittyvää pääkohtaa, jotka on koottu eniten toistuvista tulevaisuuden visioista:

  1. Muotoilukoulutuksen rooli vahvistuu
  2. Muotoilun koulutus on merkityksetöntä
  3. Koulutus on ketterää, joustavaa ja yksilöllistä

Näihin liitettyjä teemoja olivat kestävä kehitys, jatkuva oppiminen, tiedon avoin saatavuus (teknologia) sekä koulujen ja työelämän rajan liudentuminen.

Skenaario 1: Muotoilukoulutuksen rooli vahvistuu

Muotoilun ja sen koulutuksen merkityksen vahvistumiseen nähtiin vaikuttavan muotoilijoiden tarttuminen ympäristökriisin haasteisiin ja eettisiin kysymyksiin, muotoilukoulutuksen leviäminen muille koulutusasteille sekä muotoilija-tittelin sertifioiminen ja osaamisen profiloiminen.

Tässä skenaarioissa muotoilijat ottavat yhä vahvemmin haltuun kestävän kehityksen periaatteet. Kiertotalousosaaminen on läpileikkaava teema koulutuksessa, ja mukana kaikessa muotoilussa. Muotoilijan rooli on hallita kokonaisuuksia ja huomioida ihmislähtöisyys yhä laajemmin eri suunnittelualoilla. Tarttumalla isoihin yhteiskunnallisiin haasteisiin muotoilijat pelastavat maailman tulevaisuudessa ja muotoilun merkitys kasvaa.

Laaja-alaisuuden ja vaikuttavuuden johdosta muotoilusta tulee myös yksi parhaiten palkatuista ammateista, ja sen koulutuksen vetovoima kasvaa. Tällöin koulujen tulee myös lunastaa opiskelijoiden odotukset oppimisympäristöistä. Kokemuksellisuuden merkityksen kasvaessa myös kouluista tulee yhteisöllisen flow-tilan ympäristöjä.

Muotoilijoiden ammattia voivat harjoittaa vain muotoilukoulutuksen saaneet, ja alalla on käytössä sertifikaatti muotoilija-tittelille. Alan laajentuessa myös erilaisten osaamisprofiilien ja oman osaamisen sanoittamisen merkitys kasvaa, mutta näin myös alan läpinäkyvyys lisääntyy.

Skenaario 2: Muotoilun koulutus on merkityksetöntä

Tässä skenaariossa muotoilukoulutus supistuu, eikä korkeakoululla ole enää merkitystä. Oppiminen siirtyy yhä enemmän yrityksiin, jolloin oppilaitokset jäävät marginaaliin. Yritykset kouluttavat työntekijöitään omiin tarpeisiinsa. Lahjakkaimmat menevät suoraan työelämään, josta saavat tarvitsemansa kulutuksen, eikä tutkintoon johtavalle koulutukselle ole enää tarvetta.

Kurssishoppailu ja muotoilukoulutuksen kaventuminen sivuaineeksi johtavat siihen, ettei kukaan hallitse kokonaisuutta, eikä opettajilla ole arvoa. Näköalattomuus valtaa muotoilukoulutuksen ja muotoilijoiden perusosaaminen kaventuu, jolloin myös sivistys supistuu.

Skenaario 3: Koulutus on ketterää, joustavaa ja yksilöllistä

Työurat pitenevät, mikä pakottaa työntekijät jatkuvaan oppimiseen. Työelämän ja koulutuksen raja liudentuu, kun työntekijöiden osaamisen päivitystarve lisääntyy. Korkeakoulujen tulisi pystyä tarjoamaan yritysten tarpeisiin sopivia koulutuksia. Tämä onnistuu tiiviillä yhteistyöllä.

Koulutusta on mahdollista hankkia ilman koulutuksen rakenteita, jolloin myös itseohjautuvuus korostuu. Opiskelijoiden henkilökohtaiseen ohjaukseen panostetaan, ja henkilökohtaisten opintosuunnitelmien merkitys korostuu. Samaan aikaan koulutusta voi hankkia monista lähteistä, kuten vertaisverkosta. Vaarana on ajattelun köyhtyminen, kun sisällöt supistuvat.

Tässä skenaariossa käsi-aivo -yhteistyö korostuu ja fyysisestä työstä tulee älykkyyden edellytys, mikä tarkoittaa myös kädentaitojen merkityksen kasvua. Tulevaisuudessa uusi digitaalinen työ tuo myös uusia kädentaitoja, jotka koulutuksen tulisi huomioida.

Suurten muutosten edessä

Nämä kolme tulevaisuuskuvaa ovat vain pintaraapaisu siitä, mitä muotoilukoulutuksella voi olla edessä. Kahdessa vuodessa yhteiskunta on kohdannut suuria yllättäviä muutoksia, joilla on vaikutuksia myös muotoilukulutukseen. Finnish Design Academyssä tehdyn kansallisen ja monipuolisen muotoilukoulutuksen kehitystyön tavoitteena on kokonaisvaltaisesti vahvistaa muotoilukoulutuksen asemaa. Vaikka hankerahoitus päättyy vuoden 2020 lopussa, yhteistyön povataan jatkuvan. Luodulla yhteistyömallilla Suomen muotoilukoulut lähtevät yhteisenä rintamana tavoittelemaan toivottuja tulevaisuuksia.

Lähteet

Hyppönen, H. 2020. Luomiskertomus: Matkalla luovuuden tulevaisuuteen. Helsinki: Kosmos.

Rubin, A. 2020. Tulevaisuudentutkimus tiedonalana. TOPI – tulevaisuudentutkimuksen oppimateriaali. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu ja Turun yliopisto. [Viitattu 28.11.2020]. Saatavissa: https://tulevaisuus.fi/perusteet/tulevaisuudentutkimus-tiedonalana/

Sitra. 2018. Megatrendikortit: Matka tulevaisuuteen. 3. painos. Helsinki: Sitra.

Kirjoittaja

Emmi Putkonen on LAB Muotoiluinstituutin koordinoiman Finnish Design Academy -hankkeen projektisihteeri ja Muotoiluinstituutin alumni.

Artikkelikuva: Nora Anttonen

Julkaistu 9.12.2020

Viittausohje

Putkonen, E. 2020. Kolme tulevaisuuskuvaa suomalaisesta muotoilukoulutuksesta. LAB Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: https://www.labopen.fi/lab-pro/kolme-tulevaisuuskuvaa-suomalaisesta-muotoilukoulutuksesta/