Innovaatioekosysteemejä ja kokeiluympäristöjä – eli mitä?

Innovaatioekosysteemit ja erilaiset kokeiluympäristöt ovat viime vuosina nousseet tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan (TKI) keskiöön. Myös Kansallisessa tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatioiden tiekartassa ne ovat hallitusohjelman tavoin kehittämiskohteena ja välineenä. Mutta mitä nämä termit ovat? Tarkastelen tässä artikkelissa ”innovaatioympäristöterminologiaa” ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnasta käsin.

Kirjoittaja: Sari Niemi

Innovaatioekosysteemeillä tarkoitetaan itseohjautuvia ja verkostomaisia, testaus- ja kokeilukulttuuria hyödyntäviä monitieteisiä systeemejä, joihin voi liittyä myös fyysisiä rakenteita (Harmaakorpi & Rinkinen 2015). Innovaatioekosysteemien alle mahtuu erilaisia innovaatioalustoja ja kehitysympäristöjä, ja joita eri ekosysteemit hyödyntävät eri kehitysvaiheissaan (Raunio ym. 2016). Innovaatioalustoja voivat olla erilaiset fyysiset tai virtuaaliset testi-, pilotointi- ja kokeiluympäristöt. Ne ikään kuin fasilitoivat innovaatioekosysteemin toimijoiden välistä yhteistyötä erilaisten yhteiskehittämisen prosessien tai kokeilujen kautta (Laasonen ym. 2019, 17).

Innovaatioekosysteemit ovat olleet lähes koko 2000-luvun innovaatiopolitiikan suuntaus erotuksena toimialasiiloutuneelle klusteriajattelulle. Ekosysteemien taustalla vaikuttaa systeemiajattelu: yhteiskunnallisten ilmiöiden ja haasteiden yhteenkietoutuneisuus, keskinäisriippuvuus ja itseohjautuvuus (Kaihovaara ym. 2016). Toisin sanoen yhden ihmisen, organisaation, tieteenalan tai toimialan yksinpuurtaminen ei tuota parhaita etenemismalleja monimutkaisiin, yhteen kietoutuneisiin ja kompleksisiin ilmiöihin. Myös tuote- ja palvelukehitystä on hyvä tehdä asiakkaiden kanssa tai asiakasrajapinnassa. Puhutaan käyttäjälähtöisyydestä sekä laajemmin kokeilukulttuurista. Ekosysteemiajattelun mukainen innovaatiopolitiikka edellyttää kaikkien politiikka- ja toimijatasojen ajattelutavan muutosta, siilojen purkamista, itseohjautuvuutta sekä vallitsevasta tehokkuusajattelusta luopumista (Harmaakorpi & Rinkinen 2015).

Innovaatioympäristöt EU:n vauhdittamana

EU:n rakennerahasto-ohjelmat (ESR ja EAKR) ovat rahoittaneet alueiden TKI-toiminnan infrastruktuuria tukevia pilotointi-, kokeilu- ja demonstraatioympäristöjä sekä T&K&I-ympäristöjä ja kehitysalustoja. (Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020 Suomen rakennerahasto-ohjelma).

Mutta mitä ovat nämä erilaiset ympäristöt ja kehitysalustat? Käsitteiden viidakko on valtava eikä ohjelma-asiakirja ei anna valmiita vastauksia. Ohjelmasta rahoitettu 6Aika-ohjelma (Raunio ym. 2016, 15) määrittelee innovaatioalustan olevan ”yksinkertaisimmillaan mikä tahansa toimintaympäristö, teknologia, järjestelmä, tuote tai palvelu, jonka kehittäminen on systemaattisesti avattu ulkopuolisille kehittäjille ja arvonluonnille”. Olennaista on, että alustan tai ympäristön käyttäjät tuottavat toisilleen hyötyä ja osallistuminen luo verkostovaikutuksia. Avoimuuden tasoa tarkastellaan siitä näkökulmasta, keitä kutsutaan mukaan, voiko tulla kutsumatta sekä toisaalta tulosten avoimuuden näkökulmista (emt). Innovaatioalusta on esimerkiksi strukturoitu tai fasilitoitu toimintatapa. Siihen kuuluu myös toiminnan koordinoimista, markkinointia ja asiakastyötä. Alusta voi olla fyysinen tai sähköinen paikka ja sen toiminta on vakiintunutta. (Laaksonen, 2017). Innovaatioalustalla on siis organisointimuoto, siinä siirtyy arvoa organisaation rajojen ulkopuolelle eikä se ole kertaluonteista toimintaa.

Ammattikorkeakoulujen innovaatioympäristöt

Ammattikorkeakouluilla on myös omia TKI-ympäristöjä ja infrastruktuureja, jotka osin liittyvät erilaisiin ekosysteemeihin (esim. Ilvonen 2018). TKI-infrastruktuureja ovat esimerkiksi laitteistot, tietokannat, monitieteiset tutkimuskeskukset, tutkimusasemat ja kirjastot. TKI-ympäristöllä puolestaan tarkoitetaan infraan liittyvää tai itsenäistä tutkimusta ja innovaatiotoimintaa palvelevaa kokonaisuutta. (Viitasaari & Päällysaho 2016.) Tällaiset ympäristöt ovat osin rakennettuja EU-ohjelmien kautta ja siten pohjaavat EU:n innovaatiopolitiikan tavoitteisiin. Niiden ominaispiirteet eivät kuitenkaan näytä olevan yhtenäiset edellä kuvattujen rahoitusohjelmien tai innovaatioekosysteemien määritelmien kanssa.

Arenen tilaston mukaan TKI-ympäristöjä ja -infroja on peräti 268 kappaletta: testauslaboratorioita, yrityshubeja, simulaatio-oppimisympäristöjä ynnä muuta. Käyttäjämäärät ovat pieniä ja niistä on vaikea saada täsmällistä tietoa, koska kattavaa tilastointia ei ole. Infrastruktuureissa ja TKI-ympäristöissä tehtävän tutkimuksen avoimuus ja avoimen datan tallentamisen ja saatavuuden periaatteet ovat kirjavia tai määrittelemättömiä. (Viitasaari & Päällysaho 2016). Vaikuttaa siis sille, että ammattikorkeakoulujen TKI-ympäristöt ja -infrat ovat vasta kehittymässä.

Uusi tarkastelunäkökulma?

Edellä on esitetty lähinnä ammattikorkeakoulujen omiin ilmoituksiin perustuvia tietoja innovaatioympäristöistä. Tarkastelu on todennäköisesti vaillinainen, mutta kattavien tunnuslukujen sijaan voisi pohtia erilaisia tarkastelunäkökulmia – esimerkiksi innovaatiopolitiikan systeemisyyttä korostavien tausta-ajatusten valossa (esim. Kaihovaara ym. 2016). Tällöin innovaatioympäristöjä voisi tarkastella siitä näkökulmasta, missä määrin ne ovat monitieteisiä (Harmaakorpi & Rinkinen 2015) ja missä määrin yhdellä alalla. On huomattava, että ammattikorkeakoulujen TKI-ympäristöistä ja -infroista puolet on tekniikan alalla (Viitanen & Päällysaho 2016).

Toisaalta voisi pohtia, miten käyttäjien ja ylläpitäjien välinen vuorovaikutus on mahdollistettu. Jos ympäristöt eivät ole fasilitoituja, mahdollisuudet yhteisölliselle oppimiselle ja ristipölytykselle voivat olla vähäiset. Fasilitointi edellyttäisi jonkinlaista itseohjautuvaa rakennetta, jossa TKI-ympäristöjen projektimaisen luonteen vuoksi on omat haasteensa (Laasonen ym. 2019). Yksi tulokulma innovaatioympäristöjen tarkasteluun on, missä määrin loppukäyttäjät ovat olleet mukana sen suunnittelussa tai antaneet kimmokkeita sen rakentamiselle (Rauni ym. 2016). Tällainen tarkastelu olisi tarpeen myös siitä näkökulmasta, miten erilaiset ympäristöt luonnostaan reflektoivat jatkuvasti muuttuvan toimintaympäristön kanssa ja ovat kykeneviä muuttamaan toimintaansa (Kaihovaara ym. 2016). Entä ovatko käyttäjät asiakkaita vai vertaisia kumppaneita, jotka hyötyvät toinen toisistaan? Onko johtaminen hierarkkista vai itseorganisoituvaa?

Ehkä yksi olennaisimpia kysymyksiä on, ovatko innovaatioympäristöt keskittyneet ratkomaan mekanistisia vai yhä lisääntyviä kompleksisia haasteita ja pirullisia ongelmia (esim. Puustinen & Jalonen 2020): kehitetäänkö uusiutuvan energian ratkaisuja vai sovittelumallia reilun kestävyyssiirtymän mahdollistamiseksi? Monissa globaaleissa ongelmissa tarvitaan molempia. Vaikka kokeilukulttuuri itsessään on pyrkimys vastata kompleksisuuteen, myös kokeilukulttuurin ja innovaatioympäristöjen tulisi sisällöllisesti tavoitella kompleksisuudesta aiheutuvien globaalien haasteiden ymmärrystä. Tarkastelua voisi tehdä myös siitä näkökulmasta, edistävätkö innovaatioympäristöt ongelmienratkaisukykyä. Tässä olisi työsarkaa myös ammattikorkeakouluilla.

Lähteet

Arene 2020. Ammattikorkeakoulujen avoimet tutkimus-, kehittämis- ja innovaatioympäristöt ja infrastruktuurit. [Viitattu 21.4.2020]. Saatavissa: http://www.arene.fi/julkaisut/tki-ymparistot-ja-infrastruktuurit/

Harmaakorpi, V.,Rinkinen, S., Aapaoja, A., Hautala, R., Kess, P., Kinnunen, T., Leviäkangas, P., Majava, J., & Valovirta, V. 2015. Kohti ekosysteemiperustaista innovaatiopolitiikkaa. Helsinki: Tekes. Policy Brief: Ekosysteemit, 10 (2015). [Viitattu 21.4.2020]. Saatavissa: https://cris.vtt.fi/en/publications/kohti-ekosysteemiperustaista-innovaatiopolitiikkaa

Kaihovaara, A., Haila, K., Noro, K., Salminen, V., Härmälä, V., Halme, K., Mikkelä, K., Saarnivaara, V-P. & H. Pekkala 2017. Innovaatioekosysteemit elinkeinoelämän ja tutkimuksen yhteistyön vahvistajina. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 28/2017. [Viitattu 21.4.2020]. Saatavissa: https://tietokayttoon.fi/documents/10616/3866814/28_innovaatioekosysteemit-elinkeinoelaman-ja-tutkimuksen-yhteistyon-vahvistajina_kuvamuokattu.pdf/401dd477-d967-44c2-bd57-a74c0f43f095?version=1.0

Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020. Suomen rakennerahasto-ohjelma. [Viitattu 21.4.2020]. Saatavissa: https://www.rakennerahastot.fi/documents/10179/43217/Ohjelma-asiakirja+valmis.pdf/

Laaksonen, H. 2017. Hankkeen raportointi ja seuranta Starttipaketti EAKR-hankkeille. Uudenmaanliiton starttikoulutus alkaville hankkeille 11.10.2017, Helsinki.

Laasonen, V., Ruokonen, H., Talvitie, J., Lähteenmäki-Smith, K., Kolehmainen, J., Ranta, T., Järvelin, A-M. & Piirainen, K. 2019. Selvitys innovaatioympäristöjen ja -ekosysteemien menestystekijöistä sekä julkisen sektorin rooleista kehityksessä. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:32. [Viitattu 21.4.2020]. Saatavilla: https://minedu.fi/julkaisu?pubid=URN:ISBN:978-952-263-660-7

Puustinen, A. & Jalonen, H. 2020. Kompleksisuusajattelu – ymmärtämistä edistävä uusi lähestymistapa vai vanhaa viiniä uudessa pullossa? Teoksessa: Vartiainen, Pirkko & Raisio, Harri (toim.) Johtaminen kompleksisessa maailmassa. Viisautta pirullisten ongelmien kohtaamiseen. Helsinki: Gaudeamus. 15-36.

Päällysaho, S., Latvanen, J. & Kärki, A. 2018. Ammattikorkeakoulujen ATT-hanke TKI-toiminnan avoimuutta ja vaikuttavuutta edistämässä. Ammattikasvatuksen aikakauskirja. Vol. 20 (3), 45-53.

Raunio, M., Nordling, N., Ketola, T., Saarinen, J.P. & Heinikangas, A. 2016. Avoin innovaatioalusta kaupunkikehittämisen lähestymistapana. Käsikirja kehittäjille. 1. painos, versio 1.5. [Viitattu 12.1.2020]. Saatavissa: https://6aika.fi/mika-innovaatioalusta-alustamainen-kaupunkikehitys/

Valtioneuvosto. 2020. Kestävän ja kehittyvän yhteiskunnan ratkaisuja tuottava Suomi. Kansallisen TKI-tiekartan tavoitteet ja päämäärät: Yritysten ja tutkimusorganisaatioiden TKI-yhteistyön uusi alku. Valtioneuvosto 23.4.2020. [Viitattu 23.4.2020]. Saatavissa: https://minedu.fi/documents/1410845/4449678/Tutkimus-%2C+kehitt%C3%A4mis-+ja+innovaatiotoiminnan+tiekartta/259864dc-a31c-cbcf-30ad-e2222724ccfa/Tutkimus-%2C+kehitt%C3%A4mis-+ja+innovaatiotoiminnan+tiekartta.pdf

Viitasaari, J. & Päällysaho, S. 2016. Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan ympäristöjen ja infrastruktuurien avoimuus. Avoimuuden lisääminen korkeakoulujen käyttäjälähtöisessä innovaatioekosysteemissä -hankkeen raportti. Seinäjoki: Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Seinäjoen ammattikorkeakoulun julkaisusarja B. Raportteja ja selvityksiä 118. [Viitattu 12.1.2020]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7109-48-9

Kirjoittaja

Sari Niemi toimi LAB-ammattikorkekaoulussa projektipäällikkönä Työyhteisösimulaatio yritysten kasvun ja kehittämisen välineenä -hankkeessa, jossa yhtenä tavoitteena ja tuotoksena oli monialainen simulaatiomenetelmään perustuva oppimis- ja kehittämisympäristö yrityksille ja yhteisöille. Simulaatioympäristö toimii myös tuotteiden ja palveluiden pilotointi- ja demonstraatioympäristönä.

Artikkelikuva: LABin simulaatiopalvelut ovat monialainen oppimis- ja TKI-ympäristö. Kuva: Mikko Kantonen.

Julkaistu 7.5.2020