Digitaalisen median murros ja koulutuksen haasteet

Digitaalisen median murros haastaa perinteiset koulutuskäytännöt, ja teknologioiden nopea kehitys on tuonut uusia mahdollisuuksia ja kysymyksiä koulutuksen tulevaisuudelle. Samalla kun nuorten ja opettajien arjessa digitaaliset laitteet ovat yhä keskeisemmässä roolissa, niiden roolia opetuksessa on hyvä punnita. Myös tekoälyn käyttö oppimisessa kasvaa ja sen integroiminen osaksi opetusta on välttämätöntä. Opetuksen suunnittelijoiden on varmistettava, että nämä uudet oppimisympäristöt ja työkalut tukevat oppimista ilman, että ne lisäävät opiskelijoiden kuormitusta.

Kirjoittajat: Laura Ijas & Antti Heinonen

Oppiminen mediaympäristössä

Digitaalisen median laitteet ja palvelut eivät ole vain teknisiä innovaatioita, vaan ne vaikuttavat siihen, miten me elämme, opimme ja kommunikoimme muiden kanssa (Pentzold ym. 2020). Jo nyt nuoret käyttävät digitaalista mediaa eli videopelejä, striimausta, sosiaalista mediaa ja AR- ja VR-teknologiaa kommunikoimiseen, opiskeluun ja viihteeseen (Chassiakos & Stager 2020). Nykyään myös opiskelu Suomessa on hyvin vahvasti digitaalisuuteen sidonnainen kaikilla kouluasteilla: työskennellään tietokoneilla erilaisten verkkomateriaalien, ohjelmistojen, piirtopöytien, tulostimien ja muiden digitaalisten laitteiden kanssa, ja oppimiseen hyödynnetään Moodlea, Zoomia ja Teamsia ja muita moninaisia digitaalisia alustoja – hakukoneiden lisäksi.

Nuoret ovat itsekin tyytymättömiä siihen, että viihdesisältöjen käyttö kasvaa helposti liialliseksi ja ruutuaikaa tulee paljon opiskeluidenkin takia (Harju ym. 2021). On toisaalta helpompaa, että esimerkiksi opetusvideon voi katsoa milloin vain tai voi työskennellä ja olla yhteydessä muihin opiskelijoihin digitaalisilla oppimisalustoilla paikasta riippumatta. Se mahdollistaa omaehtoisempaa oppimista, mutta toisaalta vaatii opiskelijalta omatoimisuutta ja itseohjautuvuutta, jotta hän hakeutuu oikeasti opiskelun pariin viihdesisältöjen sijaan. Kaikilta ei kyseisiä ominaisuuksia löydy, joten on myös opettajasta kiinni, miten hän mahdollistaa opiskelijan oppimisen ja digitaalisen median järkevän käytön.

Nuoret tunnistavat itsekin digitaalisten laitteiden aiheuttamia ongelmia, joita ovat esimerkiksi someläsnäolossa ja siitä aiheutuvissa paineissa, sovellusten ja sisältöjen koukuttavuudessa, ajankäytön hallinnan vaikeuksissa, keskittymiskyvyn heikentymisessä ja uniongelmissa (Harju ym. 2021). Kun oppimiseenkin käytetään digitaalisia laitteita, on vaikea rajata omaa ruutuaikaa. Helsingin Sanomat julkaisi kännyköiden haittavaikutuksista kertovan artikkelin (Mutanen 2024), jossa referoidaan sosiaalipsykologi Jonathan Haidtin kirjoittamaa kirjaa ”The Anxious Generation”. Mutanen sanoo, että Haidtin mukaan puhelimen käyttö syrjäyttää kehitykselle välttämättömiä kokemuksia. On siis tärkeää, että opetuksessa laitteiden käyttö on oppimisen tukena, ei itseisarvo.

Tekoäly ja oppiminen

Tekoäly (AI) tarjoaa useita lupaavia kehitysmahdollisuuksia tulevaisuuden oppimisympäristöihin. Nykyisin tekoälyä käytetään mm. oppimisen personoinnissa, jolloin algoritmit analysoivat opiskelijoiden vahvuuksia ja heikkouksia. Esimerkiksi tekoälypohjaiset sovellukset, kuten Duolingo ja Smart Sparrow, mukauttavat oppimateriaalia opiskelijan oppimistason mukaan, mikä parantaa oppimiskokemuksen tehokkuutta ja sitoutumista. Lisäksi tekoäly pystyy automatisoimaan arviointiprosesseja, mikä vähentää opettajien työkuormaa ja mahdollistaa nopeamman palautteen. Automatisoitu arviointi ei ainoastaan nopeuta arvosanojen antamista, vaan myös mahdollistaa monimutkaisempien analyysien tekemisen oppimistuloksista, esimerkiksi tunnistamalla tiettyjä kuvioita, jotka saattavat ennustaa oppimisen haasteita. (Halkiopoulos & Gkintoni 2024)

Genratiivinen tekoäly mullistaa opetuksen tarjoamalla innovatiivisia tapoja kehittää ja monipuolistaa oppimisprosesseja. Opetuksessa käytettävät generatiiviset tekoälysovellukset, kuten tekstintuotannon, kuvien ja muun sisällön luomiseen tarkoitetut työkalut, voivat tukea oppijoiden luovuutta ja ongelmanratkaisutaitoja. Esimerkiksi opiskelijat voivat käyttää näitä työkaluja simuloimaan tieteellisiä kokeita tai luomaan visuaalisia esityksiä monimutkaisista konsepteista, mikä voi tehdä oppimisesta syvempää ja kiinnostavampaa. (Yu & Guo 2023) Opettajat taas voivat hyödyntää generatiivista tekoälyä luodakseen yksilöllistä oppimateriaalia, mukauttaakseen tehtäviä ja arvioidakseen oppilaiden töitä nopeasti. Tämä mahdollistaa aiempaa kohdennetumman ja personoidumman opetuksen, jossa opettajien työtaakka vähenee ja he voivat keskittyä enemmän opiskelijoiden ohjaamiseen ja tukemiseen. Samalla on tärkeää, että tekoälyn käyttöön liitetään selkeät eettiset linjaukset ja tietoturva-aspektit, jotta oppimisprosessissa varmistetaan turvallisuus ja oikeudenmukaisuus.

Tekoäly ja koulutuksen haasteet

Tekoälyn laajamittainen hyödyntäminen koulutuksessa herättää kuitenkin myös eettisiä kysymyksiä, kuten tietosuojan ja opetuksen laadun varmistamisen. Oppijoiden tietojen jatkuva kerääminen herättää huolen yksityisyydestä ja datan hallinnasta. On myös varmistettava, että tekoälyä käytetään eettisesti ja että sen tarjoamat ratkaisut ovat oikeudenmukaisia ja vapaita syrjivistä ennakkoluuloista. Tekoäly ei saa korvata opettajan empaattista ohjausta, vaan sen tulee tukea opetusta siten, että oppimiskokemus säilyy inhimillisenä ja laadukkaana. On tärkeää, että tekoälyn käyttöä opetuksessa kehitetään yhteistyössä opettajien ja opiskelijoiden kanssa, jotta varmistetaan sen käytön tarkoituksenmukaisuus ja laadun säilyminen opetuksessa. Näin tekoäly voi toimia työkaluna, joka tukee erilaisia oppijoita ja vastaa tulevaisuuden oppimistarpeisiin vastuullisesti.

Tekoälyn ja yleistymisen myötä tuleekin entistä tärkeämmäksi opetella medialukutaitoa, jotta opiskelija osaa pohtia kriittisesti, mikä on ihmisen tuottamaa ja mikä tekoälyn tuottamaa sisältöä. Varsinkin puolueetonta tietoa etsiessä tarvitaan tarkkuutta, mistä lähteistä tietoa etsii.

Tulevaisuuden oppimisympäristöt

Tulevien vuosikymmenten aikana koulutus tulee uudistumaan merkittävästi digitaalisen median ja teknologian, kuten virtuaalitodellisuuden (VR) ja lisätyn todellisuuden (AR), avulla. (Schmidt ym. 2023) Nämä mahdollistavat immersiiviset oppimisympäristöt, ja niiden avulla oppiminen muuttuu elämyksellisemmäksi ja tarjoaa uusia tapoja ymmärtää monimutkaisia aiheita. Globaalit verkko-oppimisympäristöt ja tekoälypohjaiset sovellukset voivat tarjota yhä personoidumpaa ja saavutettavampaa koulutusta, jolloin opiskelijat eri puolilta maailmaa voivat oppia yhdessä ja saada ohjausta heidän tarpeisiinsa räätälöidysti.

Teknologian hyödyntäminen voi siis laajentaa oppimisen mahdollisuuksia, yhdistää opiskelijoita globaalisti ja edistää tasa-arvoisempaa koulutusta. Koulutussuunnittelijoiden ja opettajien tehtävänä on ottaa digitaaliset työkalut käyttöön siten, että oppimisympäristöistä saadaan joustavia, osallistavia ja empaattisia. Niiden tulee vähentää opiskelijoiden mahdollista kuormitusta ja keskittyä hyvinvointia tukevaan oppimiseen. Näin digitaalisuus tukee oppimista ilman, että se etäännyttää tai liiallisesti automatisoi vuorovaikutusta.

Lähteet

Chassiakos, Y.L.R. & Stager, M. 2020. Chapter 2 – Current trends in digital media: How and why teen use technology. Tecnology and Adolescent Health In School and Beyond, 25–56. Viitattu 7.4.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1016/B978-0-12-817319-0.00002-5

Harju, A., Saariketo, M., Hiltunen, K., Koski, K. & Ridell, S. 2021. ”Vähemmän koukuttavia algoritmeja”: Tulevaisuuden media-arki nuorten kuvittelemana -hankkeen loppuraportti. Tampere: Tampereen yliopisto. Viitattu 1.5.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2037-9

Halkiopoulos, C. & Gkintoni, E. 2024. Leveraging AI in E-Learning: Personalized learning and adaptive assessment through cognitive neuropsychology—A systematic analysis. Electronics. 13 (18), 3762. https://doi.org/10.3390/electronics13183762

Mutanen, A. 2024. Lasten kehitys on syvästi uhattuna kännyköiden takia, varoittaa kuuluisa sosiaalipsykologi – hän esittää 4 neuvoa, kuinka sukupolvi voi pelastua. Helsingin Sanomat. Viitattu 1.5.2024. Saatavissa https://www.hs.fi/tiede/art-2000010331076.html

Pentzold, C., Kaun, A. & Lohmeier, C. 2020. Imagining and instituting future media: Introduction to the special issue. Convergence. 26 (4), 705-715. Viitattu 13.3.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1177/1354856520938584

Schmidt, A. L., Burbach, R., King, D., O’Connor, C. & Dunlea, D. 2023. AR/VR teaching-learning experiences in higher education institutions (HEI): A systematic literature review. Informatics. 10 (2), 45. Viitattu 13.3.2024. Saatavissa https://doi.org/10.3390/informatics10020045

Yu, H. & Guo, Y. 2023. Generative artificial intelligence empowers educational reform: Current status, issues, and prospects. Frontiers in Education. Vol. 8. Viitattu 13.3.2024. Saatavissa https://doi.org/10.3389/feduc.2023.1183162