Sosiokulttuurinen näkökulma rakennusalan työturvallisuuteen

Kirjoittajat: Anja Liimatainen, Leena Jormanainen ja Paula Kokko

Johdanto

SAFECON-projektin päätavoitteena on kehittää rakennusalan työturvallisuutta sekä sitä kautta työolosuhteita ja tuottavuutta pk-yrityksissä Venäjän ja Kaakkois-Suomen raja-alueilla. Projektissa tuotetaan uudenlaista toiminta- ja koulutusmallia työturvallisuuden parantamiseksi rakennustyömailla. Projektin päätoteuttajana on LAB-ammattikorkeakoulu (LAB) ja osatoteuttajina Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu (Xamk) sekä Pietarin valtiollinen arkkitehtuurin ja rakennustekniikan yliopisto (GASU) sekä Leningradin valtiollinen yliopisto Pushkin (Pushkin). Projekti toteutetaan Kaakkois-Suomi-Venäjä CBC 2014-2020 yhteistyöohjelmassa, jolla tuetaan hanketoimintaa Euroopan ulkorajoilla Euroopan Unionin, Venäjä Federaation ja Suomen Tasavallan rahoituksella. Hallintoviranomaisena on Etelä-Karjalan liitto. (SAFECON 2020.)

Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata hankkeessa Suomen puolella mukana olevien pk-yritysten työnjohtajien näkemyksiä työmaansa työturvallisuudesta. Tutkimustehtävinä oli kuvata työturvallisuusriskien tunnistamista, työturvallisuushavainnoista seuranneita toimenpiteitä sekä tuottaa kehittämisehdotuksia työturvallisuuden parantamiseksi. Tutkimuksen tavoitteena oli tuotetun tiedon avulla suunnitella ja toteuttaa uudenlaisia toimintamalleja rakennusalan työturvallisuuden edistämiseen.

Rakennusalan työturvallisuuden sosiokulttuurinen näkökulma

Sosiokulttuurinen näkökulma kohdistuu ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja toimintakulttuuriin liittyviin asioihin. Aikaisemman tutkimustiedon perusteella työturvallisuuskulttuuriin vaikuttavat psykologiset tekijät, yksilölliset ominaisuudet sekä muut inhimilliset tekijät. Psykologisia tekijöitä ovat muun muassa keskittymiskyky ja temperamentti. Yksilöllisiä ominaisuuksia ovat muun muassa havainnointikyky, koordinaatiotaidot ja väsymys. Lisäksi muita inhimillisiä tekijöitä ovat ikä, kieli- ja kommunikointitaidot, kulttuuriset esteet, vastuiden rajat sekä ammatilliset taidot, asenteet ja arvot. (Gaivoronskaia 2019.)

Viestintä jaetaan perinteisesti kolmeen erilaiseen näkökulmaan. Ensinnäkin viestintä voi olla pelkästään informaation, signaalien tai sanomien lähettämis- ja siirtämistä jonkin tapahtuman tai toiminnan aikaansaamiseksi. Toiseksi viestintä voidaan nähdä semioottisesta näkökulmasta, jolloin viestintään lisätään merkitysten muodostuminen ja jakaminen. Tällöin kuvaan astuu myös viestinnän tulkinnanvaraisuus. Kolmanneksi viestintä voi olla yhteisöllisyyttä ja todellisuutta rakentava ja ylläpitävä tekijä, joka kielen avulla välittää käsityksiä arvoista. Viestinnän tulisi olla vuorovaikutteista ja yhteisöllistä toimintaa, johon jokaisen tulee vastuullisesti osallistua. (Juholin 2009.) Valtioneuvoston asetuksen 205/2009 (VNa 205/2009) mukaan kaikkien yhteisellä rakennustyömaalla työskentelevien osapuolten on osaltaan ja yhteistyössä keskenään huolehdittava turvallisuuteen vaikuttavien tietojen antamisesta ja tiedonkulusta.

Rakennustyömaan työnjohtajien tehtävänä on huolehtia ja valvoa työmaan työturvallisuuden edistämisestä ja ylläpitämisestä. Työturvallisuuslaissa 738/2002 on määrätty, että työntekijä perehdytetään riittävästi työhön, työpaikan työolosuhteisiin, työ- ja tuotantomenetelmiin, käytettäviin työvälineisiin ja niiden oikeaan käyttöön sekä turvallisiin työtapoihin ennen uuden työtehtävän aloittamista tai niiden muuttuessa. Työnantajan on hankittava työntekijän käyttöön tarkoituksenmukaiset ja työolosuhteisiin soveltuvat henkilönsuojaimet, jos tapaturman vaaraa ei voida välttää (Valtioneuvoston päätös henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä työssä 1407/1993). Työntekijän tulee huolellisesti ja ohjeiden mukaisesti käyttää ja hoitaa työnantajan hänelle antamia henkilönsuojaimia (Työturvallisuuslaki 738/2002).

Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta VNa 205/2009 määrää, että rakennustyömaalla on suoritettava kunnossapitotarkastus työn aikana vähintään kerran viikossa.  Työturvallisuusriskien arvioinnissa voidaan käyttää esimerkiksi potentiaalisen ongelman analyysiä eli POA. Riskiarvioinnin mukaiset toimenpiteet kohdistuvat niiden todennäköisyyden ja vakavuuden mukaisesti. Mitä todennäköisemmin tapahtuma toteutuu ja mitä vakavampi on lopputulos, sitä kriittisempi on tapahtuma. Tavoitteena on, että havaitut vakavan riskin työturvallisuuspuutteet korjataan välittömästi. Riskiarviointia hyödynnetään muun muassa työmaan aluesuunnitelman, työvaihesuunnittelun ja turvallisuussuunnitelman laadinnassa.

Työturvallisuuslain 738/2002 mukaan työntekijän on viipymättä ilmoitettava työnantajalle havaitsemistaan vioista ja puutteellisuuksista, jotka voivat aiheuttaa haittaa tai vaaraa työntekijöiden turvallisuudelle tai terveydelle. Työturvallisuusriskien tunnistamisen tulee olla systemaattista toimintaa työmaalla ja se on parhaimmillaan ennakoivaa työnsuojelua. Työturvallisuusriskien tunnistamisessa hyödynnetään aiempia tapaturmia ja onnettomuuksia sekä aiemmin kartoitettuja riskejä, jotka eivät ole vielä toteutuneet. Mikäli työturvallisuusriskejä ei voida poistaa kokonaan, on arvioitava niiden todennäköisyys toteutua ja kuinka merkittäviä ovat riskistä aiheutuvat seuraamukset työntekijän terveydelle ja turvallisuudelle. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2015.) Työtapaturma- ja ammattitautilain 459/2015 mukaan työnantajan on ilmoitettava vahinkotapahtumasta 10 arkipäivän aikana vakuutuslaitokselle sekä vakavista vahinkotapauksista tulee ilmoittaa myös poliisille sekä aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueelle.

Tutkimuksen kohderyhmä ja tutkimusmenetelmät

Tutkimuksen kohderyhmänä oli rakennustyömaan työnjohtajat sekä turvallisuusasiantuntijat. Tutkimusaineisto kerättiin marras-joulukuun 2019 aikana teemahaastattelujen avulla. Teemahaastattelut toteutettiin joko yksilö- tai parihaastatteluina, jolloin samasta rakennusalan yrityksestä haastatteluihin osallistui kaksi työnjohtajaa. Haastattelut kestivät kukin 30-90 min. Tutkimukseen osallistui neljästä rakennusalan pk-yrityksestä kahdeksan (n=8) henkilöä.

Aineisto analysoitiin teemoittelun (Kylmä & Juvakka 2012) avulla. Pääteemat olivat: työturvallisuusriskien tunnistaminen ja dokumentointi, toimenpiteet, seuranta, viestintä ja vuorovaikutus, sitoutuminen työturvallisuuteen, toimintakulttuurien eroavaisuudet/yhdenmukaisuudet sekä kehittämisehdotukset työturvallisuuden edistämiseksi.

Tulokset

Työturvallisuusriskien tunnistaminen ja dokumentointi

Tulosten perusteella rakennusalan työturvallisuusriskit havaitaan päivittäisen rakennustyön tekemisen yhteydessä työntekijöiden ja työnjohdon havaintoina sekä viikoittaisilla työturvallisuusmittauksilla (TR-mittauksilla). Työntekijät toimivat vastuullisesti ja ottavat yhteyttä soittamalla työnjohdolle tai tulevat kertomaan työmaatoimistoon työturvallisuuteen liittyvistä puutteista.  TR-mittauksiin osallistuu työnjohdon lisäksi työsuojelupäällikkö ja tarvittaessa työmaan muuta henkilöstöä. TR-mittaukset dokumentoidaan ja TR-mittausraportit laitetaan kaikkien nähtäville työmaatiloihin. Siinä tarkastetaan muun muassa työmaan ja työkohteiden yleisjärjestys, putoamissuojaus, valaistus, rakennustyön aikainen sähköistys, nosturit, henkilönostimet ja muut nostolaitteet, nostoapuvälineet, rakennussahat, telineet, kulkutiet sekä maan ja kaivantojen sortumavaaran estäminen. TR-mittausraportista käy ilmi, ketkä ovat TR-mittauksen tehneet, ja mitkä ovat tarkastuksessa havaitut mahdolliset puutteet tai muut työturvallisuushavainnot. Rakennushankkeeseen ryhtyvä määrittää kussakin rakennushankkeessa vaadittavan TR-mittaustason. Hyvä TR-mittaustaso on > 90 %. TR-mittauksissa esille tulleet työturvallisuustarkennukset esimerkiksi työmaan kulkuteihin ja elementtien siirtoon liittyen kirjataan muun muassa putoamissuojaussuunnitelmaan/nostosuunnitelmiin. Läheltä piti -tilanteet kirjataan ja niistä ilmoitetaan työnjohdolle. Samalla huolehditaan, ettei vastaavanlainen läheltä piti -tilanne toistu uudelleen. Edellä mainitut kunnossapitotarkastukset ja työturvallisuustoimenpiteet ovat valtioneuvoston asetuksen 205/2009 mukaisia.

Yleisesti havaitut puutteet pyritään korjaamaan ennen seuraavan työvuoron alkua. Työturvallisuusriskeihin puututaan, raportoidaan ja ennaltaehkäistään niiden toistuminen. Jos työntekijä omalla toiminnallaan vaarantaa oman tai jonkun muun tekemisen, asian vakavuutta korostetaan.

Virheistä oppimiseen ei ole yhtenäistä toimintamallia, mutta niistä tulee aina tehdä ilmoitus esimiehelle, tilanne tulee käydä läpi työsuojelutoiminnassa ja ohjeistaa kaikkia työntekijöitä. Pienistä työturvallisuusriskeistä käydään suullinen keskustelu, vakavista riskeistä informoidaan työnjohtoa sähköisesti. Työntekijät huolehtivat koneiden ja laitteiden käytöstä ja poistavat itse käytöstä toimimattomat koneet ja laitteet, mikä vastaa työturvallisuuslakia 738/2002. Koneiden ja laitteiden toiminnan tarkastus on haasteellista, sillä tarkastusta tehdään käyttäjän arvioinnin mukaisesti. Haasteena on käyttäjän riittävä ammattitaito laitteen kunnon tarkastamiseksi.

Onnettomuustilanteen vakavuudesta riippuen työtapaturmatilanteissa toimitaan oma-aloitteisesti yleisten ensiavun periaatteiden mukaan. Työturvallisuuslain 738/2002 mukaan työnantajan on huolehdittava työntekijöiden ensiavun järjestämisestä työolosuhteiden edellyttämällä tavalla ja lisäksi työntekijöille on annettava ohjeet toimenpiteistä, joihin tapaturman sattuessa on ensiavun saamiseksi ryhdyttävä. Välittömän ensiavun jälkeen laaditaan raportti ja tilanne käydään läpi työporukan kanssa. Samalla mietitään yhdessä, miten voidaan välttää vastaavanlaisia tilanteita ja parantaa toimintatapoja. Kaikki työtapaturmat kirjataan, raportoinnin avulla tiedotetaan avoimesti tapahtumista ja otetaan opiksi kuten työtapaturma- ja ammattitautilain 459/2015 mukaan on määrätty. Selkeää yhdenmukaista systemaattista toimintamallia kirjaamiseen ei ole. Työmaakohtaisia eroavaisuuksia ilmenee muun muassa läheltä piti -tilanteiden käsittelyssä.

Haastattelututkimuksessa esille tulleita työturvallisuutta heikentäviä tekijöitä olivat:

• henkilökohtaiset asenteet
• persoonakohtaiset eroavaisuudet
• kulttuuriset erilaiset asenteet
• välinpitämättömyys
• ikäerot työntekijöiden välillä
• heikko työturvallisuussäännösten tuntemus
• työntekijöiden suuri vaihtuvuus työmaalla
• kiireelliset aikataulut
• aliurakoitsijoiden ketjutus
• aliurakoitsijoiden ulkomaalaistaustaiset työntekijät
• kieliongelmat

Viestintä ja vuorovaikutus

Tulosten perusteella rakennustyömaalla työturvallisuuteen liittyvä ajantasainen viestintä korostuu. Henkilökohtaisia keskusteluja käydään uusien työntekijöiden kanssa yleisen ja työmaakohtaisen perehdytyksen avulla. Työturvallisuuden perusasiat käydään läpi perehdytyksessä ja työtehtävän vaatimat ohjeistukset aina ennen työtehtävän aloittamista. Perehdytyksessä sitoudutaan työmaan turvallisuusasioihin ja -käytänteisiin. Perehdytykseen osallistuminen tulee aina dokumentoida ja varmistaa allekirjoituksella. Näin vastuu toiminnasta siirtyy työntekijälle sovittujen työturvallisuusperiaatteiden mukaisesti kuten työturvallisuuslaissa 738/2002 on määrätty.

Viikkopalaverit ja kuukausittain toteutuvat työmaakokoukset ovat toistuvia virallisia viestintätapoja, jotka dokumentoidaan. Työmaatoimistossa on saatavilla kirjallinen materiaali tai tietokoneelle tallennettu ja tulostettavissa oleva ohjeistus mm. työturvallisuudesta. Työmaan aluesuunnitelma tulee päivittää eri työvaiheiden mukaan. Työmaalla on tarvittavat kyltit ohjeistamassa työntekijöitä kulkureiteistä. Kaikki työmaalla työskentelevät osallistuvat perehdytykseen ja tarvittaessa aliurakoitsijoiden kanssa käydään tarkempia keskusteluja yhteisistä toimintaohjeista. Työturvallisuusasioista on oma osio urakoitsijapalavereissa ja työmaakokouksissa. Rakennusalan työturvallisuuden ylläpitämisessä edellytetään tiimityöskentelyä.

Yritystasolla työturvallisuusasioista viestitään sähköpostin välityksellä. Muutamissa yrityksissä on työnjohdolla WhatsApp-sovellus viestinnän kanavana. Työnjohtajat arvioivat, että suullinen viestintä on helpompaa ja siinä olisi parannettavaa. Haastatteluihin osallistujat kertoivat rakennusalalla vallitsevan suoran ja usein ronskinkin viestintäkulttuurin. Silloin kun on aihetta huomauttaa jostain, se sanotaan välittömästi. Palautetta annetaan myös positiivisesti silloin, kun homma toimii. Unohduksia voi sattua ja siksi painotetaan enemmän toimintaa kuin puhetta. Mahdollisiin työturvallisuuspuutteisiin puututaan työmaalla heti suullisesti sekä tarvittaessa puutteita käsitellään palavereissa ja kokouksissa.

Viestinnän ja vuorovaikutuksen haasteina voivat olla kieliongelmat, jos toimijoilla ei ole yhteistä kieltä. Yhteisen ymmärryksen saamiseksi tulee olla ainakin yksi yhteinen kieli, joka ulkomaalaisten kanssa toimiessa on yleensä englanti. Aliurakoitsijoina toimivilla virolaisilla rakennusalan työntekijöillä on ns. nokkamies, joka hoitaa viestinnän edustamansa työntekijäjoukon puolesta, sillä valtioneuvoston asetuksen 205/2009 mukaan kaikkien yhteisellä rakennustyömaalla työskentelevien osapuolten on osaltaan ja yhteistyössä keskenään huolehdittava turvallisuuteen vaikuttavien tietojen antamisesta ja tiedonkulusta. Rakennusalalla on myös paljon murresanoja, joita käytetään alueellisesti.

Sitoutuminen työturvallisuuteen, toimintakulttuurien eroavaisuudet

Persoonakohtaiset eroavaisuudet ja henkilökohtaiset asenteet vaikuttavat myös työturvallisuusasioiden viestintään ja tiedottamiseen. Työmaa on mestarinsa näköinen, kuten eräs työmaapäällikkö osuvasti sanoi. Kulttuuriset erot, jotka voivat johtua iästä tai vanhakantaisista asenteista, tuovat haasteita. Vanhemmilla työntekijöillä saattaa olla opittuja tapoja, jolloin heille on perusteltava uusia toimintatapoja ja edellytettävä niiden noudattamista. Nuorille työntekijöille puolestaan on painotettava työmaan mahdollisia vaarakohtia. Yhteisöllistä vastuuta kannetaan ja pidetään huolta toisista työntekijöistä. Myös nuoremmat työntekijät voivat opastaa vanhempia uusien työturvallisuussäännösten noudattamisessa. Haastatteluun osallistuneen työmaapäällikön mukaan:

Turvavälineiden uudistuksissa menee noin viisi vuotta, ennen kuin tulee toimintatavaksi, nyt alkaa olla suojalasit kaikilla käytössä. Aikaisemmin kypärän käyttö oli vaikeaa, se on nyt jo opittua!

Rakennusalan työturvallisuuteen sitoudutaan pääasiassa hyvin asianmukaisesti, sillä lakisääteiset velvoitteet edellyttävät työturvallisuuden noudattamista. Työmaan johto on siihen yleensä hyvin sitoutunut, mutta vaihtelevuutta voi ilmetä päällikkötasolla. Työturvallisuuteen tarvittavat suojavarustukset ja huomiovaatteet hankitaan työn toteutukseen siten, että ne ovat miellyttäviä käyttää. Työmailla toteutuu valtioneuvoston päätöksen henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä työssä 1407/1993 mukaisesti. Työturvallisuus on osa koko työtä, työntekijöiden tavoitteena on lähteä töistä terveenä kotiin.

Työmaakohtaiset erot tulevat esiin siinä, miten havainnoidaan ja kirjataan työturvallisuushavaintoja. Turvallisuutta korostavassa käyttäytymisessä on yksilökohtaisia eroja esimerkiksi suojavarusteiden käytössä; onko se oma-aloitteista vai vasta huomautuksen jälkeen toteutuvaa. Vanhemmat työntekijät voivat ohjata ja opastaa nuorempia työntekijöitä, koska ovat itse oppineet turvallisen työskentelytavan kokemuksen myötä.

Työntekijöitä motivoidaan työturvallisuuden noudattamiseen työmaakohtaisesti. Mahdollisten loukkaantumisten haitoista kerrotaan ja edellytetään sääntöjen noudattamista. Joillakin työmailla työturvallisuuteen motivoidaan palkitsemalla työntekijöitä, esimerkiksi jos 50 tai 100 päivää on mennyt ilman tapaturmia. Työmaaporukalle yritys voi tarjota esimerkiksi yhteisen lounaan palkinnoksi hyvin tehdystä työstä.

Kehittämisehdotuksia työturvallisuuden parantamiseksi

Tämän tutkimuksen tulosten mukaan työturvallisuusriskien vähentämiseksi ehdotettiin muun muassa ennakoivaa työvaiheiden huolellista suunnittelua ja keskustelua työn toteuttajien kanssa. Työmaasuunnitelmaa tulee päivittää työmaan edetessä.  Työturvallisuusasioita tulee kerrata ja tuoda esille mahdollisen työtapaturman seuraukset yksilön terveyden kannalta. Työmaakohtaiset virtuaaliset perehdytykset ja viikoittaiset työturvavartit sekä työntekijöiden palkitseminen ennakoivista toimenpiteistä, muun muassa positiivisista työturvallisuushavainnoista, voisivat vähentää työturvallisuusriskejä. TR-mittauksissa voisi yrityksen sisäinen, mutta työmaan ulkopuolinen henkilö havaita paremmin ja puolueettomasti mahdolliset puutteet ja laiminlyönnit. Työmaan oma työnjohtaja voi sokeutua toiminnalle ja omalle työmaalleen. Työnjohtajan tulisi pystyä vaikuttamaan työntekijöiden asenteisiin ja ottaa avoimesti työturvallisuusasioita esille. Työturvallisuuden toteutuksesta saatavat hyödyt tulee konkretisoida työntekijätasoisesti, ei niinkään yrityksen talouden ja kustannusvaikutusten näkökulmasta.

Työturvallisuuden edistämiseksi työnjohtajien parannusehdotuksina ovat taulukkoon 1 kuvatut tekniset ratkaisut sekä työprosesseihin ja johtamiseen liittyvät viestinnän ja vuorovaikutuksen kehittämisen kohteet.

Tekniset ratkaisut	Viestintä ja vuorovaikutus
Ennakoiva työskentely Suunnitelmien päivittäminen aluesuunnitelmat tehtäväsuunnitelmat työvaiheiden suunnittelu	Vaikuttamismahdollisuuksien edistäminen suorat viestintämahdollisuudet avoimuus, hyöty kaikille ajantasainen viestintä
Toteutuksen resursointi aikataulutus työaika, ylipitkät työvuorot riskinä kiireen välttäminen	Vuorovaikutuksen toimivuus yhteinen kieli ymmärrettävyys yhteisöllisen ilmapiirin luominen, me-henki
TR-mittausten toteutus ja dokumentointi ulkopuolinen toteuttaja dokumentoinnin välineet, esim. iPad	Viestinnän tavat ja ajankohtaisuus palautteen antaminen ja vastaanottaminen
Viestintäkanavien monipuolistaminen työmaalle ilmoitustaulu tai sähköiset ilmoitusnäytöt työmaakohtainen viestikanava: QR-koodilla työturvallisuushavaintoja tai liittää esim. valokuvia työturvavartit	Perehdytyksen kehittäminen erilaiset toimintatavat, kulttuuriset erot miten kohdata erilaiset työntekijät perehdytykset ulkomaalaisille työntekijöille kaksikielisyys urakoitsijoiden ja aliurakoitsijoiden perehdytyksen kehittäminen sitouttaminen, vastuu e-perehdytys
Työmaasiivouksen vastuullisuus henkilökohtainen vastuu	Motivointi ja sitouttaminen ratkaisukeskeisyys hyödyn osoittaminen työtekijälle
Työergonomian edistäminen ja henkilösuojainten käyttö suojainten yksilöllinen valinta	Virheistä oppiminen -toimintamallin laatiminen läheltä piti -tilanteiden käsittely

Taulukko 1. Työnjohtajien kehittämisehdotuksia työturvallisuuteen liittyen

Pohdinta

SAFECON-projektin tavoitteiden mukaisesti rakennusalan työturvallisuuden kehittämiskohteita tarkastellaan sosiokulttuurisesta näkökulmasta. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella rakennusalan työnjohto tunnistaa toimintakulttuurin työmaakohtaiset eroavaisuudet sekä viestinnän ja vuorovaikutuksen tyylit ja toimintatavat, jotka vaikuttavat työturvallisuuden omaksumiseen.

Perehdytyksen toteutustavat, palautteen antaminen ja vastaanottaminen sekä erilaisten viestintäkanavien hyödyntäminen edellyttävät jatkuvaa kehittämistä niin teknisenä toteutuksena kuin inhimillisenä vuorovaikutuksena. Yrityskohtaiset simulaatio- ja case-tyyppiset harjoitukset sekä mahdolliset virtuaaliset työpajat toimisivat käytännönläheisinä koulutuksellisina ratkaisuina projektin jatkotyöskentelyssä. Koulutusmateriaalina voisi hyödyntää myös videoita, podcasteja ja nauhoitettuja asiantuntijoiden paneelikeskusteluja. Rakennusalan tuottavuutta lisää osaava, sitoutunut ja osallistuva rakennusalan ammattihenkilöstö. Mottona Terveenä kotiin! ilmaisee henkilökohtaista motivaatiota, sitoutumista ja vastuullista myönteistä asennetta työturvallisuuden edistämiseen.

Lähteet

Gaivoronskaia I.B. 2019. Organizational, psychological and cultural safety factors in Russian construction industry. Safecon research report. Saint Petersburgh: Pushkin Leningrad State University.

Juholin, E. 2009. Communicare! Viestintä strategiasta käytäntöön. 5. painos. Porvoo: Infor.

Kylmä, J. & Juvakka, T. 2012. Laadullinen terveystutkimus. Helsinki: Edita Prima.

SAFECON. 2020. Welcome to SAFECON. [Viitattu 17.12.2020]. Saatavissa: https://safecon.fi/

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2015. Riskien arviointi työpaikalla -työkirja. Helsinki: Työturvallisuuskeskus.

Työtapaturma- ja ammattitautilaki 24.4.2015/459. Finlex. [Viitattu 17.12.2020]. Saatavissa: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2015/20150459

Työturvallisuuslaki 23.8.2002/738. Finlex. [Viitattu 17.12.2020]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738

Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta 205/2009. Finlex. [Viitattu 17.12.2020]. Saatavissa: https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2009/20090205

Valtioneuvoston päätös henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä työssä 22.12.1993/1407. Finlex. [Viitattu 17.12.2020]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931407

Kirjoittajat

Anja Liimatainen, TtL, toimii yliopettajana ja SAFECON-projektin asiantuntijana LAB-ammattikorkeakoulussa

Leena Jormanainen, DI, toimii rakennusalan lehtorina ja SAFECON-projektin asiantuntijana LAB-ammattikorkeakoulussa

Paula Kokko, DI, toimii rakennusalan lehtorina ja SAFECON-projektin projektipäällikkönä LAB-ammattikorkeakoulussa

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/565722 (CC0)

Julkaistu 17.3.2021

Viittausohje

Liimatainen, A., Jormanainen, L. & Kokko, P. 2021. Sosiokulttuurinen näkökulma rakennusalan työturvallisuuteen. LAB RDI Journal. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: https://www.labopen.fi/lab-rdi-journal/sosiokulttuurinen-nakokulma-rakennusalan-tyoturvallisuuteen/