Voiko suo olla yhtä aikaa ilmastoteko, luonnon monimuotoisuuden turvaaja, ja osa turvallisuuspolitiikkaa? Ajatus saattaa ensi kuulemalta tuntua yllättävältä, mutta se on noussut yhä vahvemmin esiin niin Suomessa kuin Baltiassakin. Euroopan itärajan maissa keskustellaan siitä, miten ennallistettuja suoalueita voitaisiin hyödyntää osana laajempaa varautumista ja turvallisuusstrategiaa.

Kirjoittaja: Mirja Harvistola

Oikeudenmukainen siirtymä turpeesta kestävään tulevaisuuteen

Helsingissä järjestetyssä kansainvälisessä Oikeudenmukaisen siirtymän JTP-foorumissa (Just Transition Platform) oli mukana Euroopan komission edustajia sekä asiantuntijoita useista Euroopan maista. Päivän aikana käsiteltiin oikeudenmukaista siirtymää, rahoitusmekanismeja, uusia liiketoimintamahdollisuuksia sekä turvealueiden tulevaisuutta (Euroopan komissio 2026). Puheenvuoroissa nousi esiin myös geopoliittisesti ajankohtainen näkökulma, jossa tarkasteltiin soiden ennallistamisen yhteyttä turvallisuuteen ja puolustukseen (Pakalne 2026).

Suomi on pinta-alaan suhteutettuna erittäin soinen maa.  Noin kolmasosa sen pinta-alasta on suota. Näitä alueita on hyödynnetty monipuolisesti eri tarkoituksiin, ja ne ovat olleet taloudellisesti merkittäviä erityisesti metsä- ja turvetuotannossa. Laajoja korpi- ja rämesoita on kuivattu metsätalouden tarpeisiin sekä turpeen nostoon, mikä on muuttanut merkittävästi niiden luonnontilaa ja toimintaa. Osana kestävyyssiirtymää turvetuotantoa ajetaan alas ja entisille tuotantoalueille suunnitellaan ennallistamistoimia tai muuta jatkokäyttöä. (Harvistola 2024.) Meneillään oleva energiasiirtymä siis pyrkii korvaamaan fossiiliset polttoaineet, kuten turpeen, puhtailla energiaratkaisuilla. LAB-ammattikorkeakoulun MAMIKSA-hanke tukee oikeudenmukaista siirtymää turpeesta luopumisessa (LAB 2026).

Ennallistaminen muuttaa suuntaa

Soita ennallistettaessa ojitettu suo vetetään uudelleen, jolloin sen toiminta muuttuu perustavanlaatuisesti.  Hiili alkaa sitoutua takaisin maaperään, ekosysteemit elpyvät ja vesitalous palautuu (Pakalne 2026). Ilmaston kannalta ennallistaminen on hyödyllistä, sillä se varmistaa maaperän hiilivaraston säilymisen. Ojitetussa tilassa sen sijaan maaperän hiilivarasto jatkaa hiljalleen hupenemistaan vapautuen ilmakehään hiilidioksidina (Ojanen & Minkkinen 2020).

Suomessa ojitetut suot ovat merkittävä päästölähde, mutta ennallistettuina ne voivat jälleen toimia hiilinieluina. Samalla ne palauttavat elinympäristöjä linnuille, kasveille ja hyönteisille, usein jo ensimmäisten vuosien aikana (Pöntinen 2026).

Ennallistamisen vaikutukset näkyvät viiveellä

Soiden ennallistaminen ei ole pikaratkaisu. Vaikutukset syntyvät ajan kanssa, mutta voivat olla merkittäviä. Tutkimukset osoittavat, että vedenpinnan nostaminen alkaa vaikuttaa ensin paikallisesti, mutta muutaman vuoden kuluessa vaikutukset leviävät laajalle alueelle. Samalla kasvihuonekaasupäästöt vähenevät ja ekosysteemit alkavat toipua. (Pakalne 2026.)

Esimerkiksi Ilomatsissa Kuikkasuolla, aivan itärajan tuntumassa, ennallistetaan ojitettua suoaluetta yhteistyössä yksityisen maanomistajan ja yrityksen kanssa. Käytännössä ojat tukitaan ja vesitalous palautetaan, jolloin suo alkaa elpyä, päästöt vähenevät ja maasto muuttuu vettyneeksi. Samalla hanke toimii esimerkkinä siitä, miten ennallistaminen voi yhdistää ilmasto- ja luontohyödyt sekä uudenlaiset taloudelliset kannustimet myös strategisesti merkittävillä alueilla, vaikka tässä tapauksessa ennallistamista ei olekaan perusteltu puolustuksellisista lähtökohdista. (Garlo-Melkas 2026.)

Kuva 1. Latvian yliopiston tutkija Mara Pakalne esittelemässä näkökulmaa soiden ennallistamisen roolista ilmastonmuutoksen hillinnässä ja osana turvallisuusajattelua JTP-konferenssissa. (Rekomaa 2026)

Luonto osana puolustusta

Osalle entisistä turvetuotantoalueista suunnitellaan ennallistamistoimia tai uusia käyttötarkoituksia, kuten aurinkovoimaloiden perustamista (Rantonen 2024). Samanaikaisesti keskusteluun on noussut myös soiden ennallistaminen osana laajempaa turvallisuusajattelua. Suomessa on esitetty, että itärajan ojitettuja suoalueita palautettaisiin takaisin vetisiksi, jolloin syntyisi niin sanottu “vihreä este” (Green Barrier). Tällöin ennallistetut suot toimisivat samanaikaisesti hiilinieluina ja luonnollisina maastoesteinä (Pöntinen 2026).

Myös JTP-foorumissa tämä näkökulma nousi esiin. NATO:n itäisen reunan maat, kuten Puola, Suomi, Viro, Latvia ja Liettua, tarkastelevat soiden ennallistamista osana puolustusstrategiaa. Vettyneet suoalueet ovat luonnostaan vaikeakulkuisia. Ne eivät estä liikkumista kokonaan, mutta hidastavat sitä ja ohjaavat kulkua kapeammille reiteille. Kun suo ennallistetaan, ojat tukitaan ja vesitalous palautuu, jolloin maaperä vettyy, pehmenee ja menettää kantavuuttaan. Tämä vaikeuttaa erityisesti raskaiden ajoneuvojen liikkumista ja voi siten olla merkityksellistä myös turvallisuuden näkökulmasta (Pakalne 2026).

Kokemukset Ukrainasta osoittavat, että luonnonesteet voivat vaikuttaa ratkaisevasti sotilaalliseen etenemiseen (Pöntinen 2025). Esimerkiksi Puola on sisällyttänyt kosteikkojen ennallistamista osaksi rajaturvallisuushankkeitaan. Myös Latviassa ennallistamistoimia on toteutettu aivan Venäjän rajan tuntumassa. Näissä hankkeissa tavoitteena on ollut yhdistää ekologiset hyödyt ja strateginen näkökulma. (Pakalne 2026.)

Ympäristö vai turvallisuus?

Ehkä kiinnostavin muutos on kuitenkin ajattelutavassa. Soiden ennallistaminen ei enää ole vain luonnonsuojelua tai ilmastopolitiikkaa, se on yhä useammin osa kokonaisturvallisuuden keskustelua. Tämä näkyy myös yhteistyön tarpeessa. Suoalueet eivät noudata valtioiden rajoja, joten ratkaisutkaan eivät voi olla pelkästään kansallisia. Baltian maat ja Suomi tekevät jo yhteistyötä tutkimuksessa ja ennallistamisessa. (Pakalne 2026.)

Suomessa ajatus on saanut varovaista vastakaikua myös puolustushallinnossa. Pienetkin hyödyt kannattaa hyödyntää osana laajempaa kokonaisuutta. Kyse ei ole yksittäisestä ratkaisusta, vaan yhdestä palasesta monimutkaisessa turvallisuuden kentässä. (Pöntinen 2026.) Tähän liittyy myös turpeen merkitys huoltovarmuuden kannalta (Harvistola 2025).

Lähteet

Garlo-Melkas, N. 2026. Forest News. A private landowner sold nature values to a company in Finland – the deal sets an example for the European Commission’s ambitions. Viitattu 8.4.2026. Saatavissa https://forest.fi/article/a-private-landowner-sold-the-nature-values-of-their-peatland-to-a-company-in-finland/

Harvistola, M. 2024. Kestävyyssiirtymä Etelä-Karjalan turvesoilla. LAB Focus. Viitattu 7.4.2026. Saatavissa https://blogit.lab.fi/labfocus/kestavyyssiirtyma-etela-karjalan-turvesoilla/

Harvistola, M. 2025. Uusi geopoliittinen todellisuus vaikuttaa energiasiirtymään. LAB Pro. Viitattu 7.4.2026. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/uusi-geopoliittinen-todellisuus-vaikuttaa-energiasiirtymaan/

LAB. 2026. MAMIKSA ‒ Maaseudun mikroyrittäjät kestävyyssiirtymän ajureina. Hanke. Viitattu 8.4.2026. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/mamiksa-maaseudun-mikroyritykset-kestavyyssiirtyman-ajureina

Euroopan komissio. 2026. European Commission & Ministry of Economic Affairs and Employment of Finland. Technical Regional Forum of the Just Transition Platform, Transition and skills development in the Baltic Sea Region. JTP-foorumin muistiinpanot, 18.3.2026, Helsinki.

Pakalne, M. 2026. University of Latvia.  Peatkand rewetting for defence and climate change mitigation. Keynote-puheenvuoro. JTP-foorumi, 18.3.2026, Helsinki.

Pöntinen, P. 2026. Suomen Kuvalehti. Ei kukaan hullu siitä hyökkää. Viitattu 7.4.2026. Saatavissa https://suomenkuvalehti.fi/paajutut/ei-kukaan-hullu-siita-hyokkaa-biologi-suunnitteli-itarajalle-upottavan-panssariesteen/

Rantonen, P. 2024. Neova Terra Divisioonan johtaja. Turvetoiminnot. Sähköpostihaastattelu. 7.8.2024.

Rekomaa, R. 2026. STT-kuvapankki. Viitattu 20.4.2026. Saatavissa https://sttkuvapankki.fi/p/stt/album/dlODYGdSPwmRTypmFBNz

Valtioneuvosto. 2025. Valtioneuvoston kehysriihen tiedotustilaisuus 24.4.2025. Viitattu 8.4.2026. Saatavissa https://valtioneuvosto.fi/documents/194055633/200124281/Valtiovarainministeri+Purran+esitysmateriaali+hallituksen+puoliv%C3%A4liriihen+tiedotustilaisuudessa.pdf/c90d2ccc-ae71-eedc-7070-569d18d6ecd0/Valtiovarainministeri+Purran+esitysmateriaali+hallituksen+puoliv%C3%A4liriihen+tiedotustilaisuudessa.pdf?t=1745432603283

Kirjoittaja

Mirja Harvistola toimii LAB-ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikössä TKI-asiantuntijana sekä projektipäällikkönä hankkeessa MAMIKSA – Maaseudun mikroyritykset kestävyyssiirtymän ajureina sekä KaakkoACT – Ennakoiva tieto toiminnaksi.

Artikkelikuva: MAMIKSA-hanke osallistui JTP-foorumiin. (Kuva: Mirja Harvistola)

Viittausohje

Harvistola, M. 2026. Voiko soiden ennallistaminen olla myös puolustusratkaisu? LAB Pro. Viitattu pvm. Saatavissa