Sairaanhoitajien digitaalisen osaamisen kehittäminen edellyttää strategista johtamista ja osaamistarpeiden tunnistamista

Sairaanhoitajien kliinisen työn digitalisoituminen vaatii organisaatiotasolla systemaattista kehittämistä. Digitaaliseen osaamiseen tulee panostaa huolellisella suunnittelulla sekä toimintamalleilla, joita ohjaavat vahvat organisaatiotasoiset digitaaliset strategiat. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää digitaaliseen osaamiseen vaikuttavien tekijöiden tunnistamista sekä tarkoituksenmukaisia kehittämismenetelmiä. Näiden tekijöiden tunnistamisessa keskeisessä roolissa ovat esihenkilöt ja organisaation johto. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää strategista, mutta läsnä olevaa johtamista. Tässä apuna voidaan käyttää digitaalisen osaamisen kehittämisen tiekarttaa, joka luo suuntaviivat osaamisen kehittämiselle.

Kirjoittajat: Hanna Ahola & Minna-Maria Behm

Digitaalisen osaamisen systemaattinen kehittäminen vaatii strategista johtamista

Sairaanhoitajat ovat keskeisessä asemassa terveydenhuollossa, minkä vuoksi hoitotyön johtajuudella on tärkeä rooli henkilöstön digitaalisen osaamisen kehittämisessä. Sidosryhmien, päättäjien ja hoitotyön johtajien tulisi kiinnittää huomiota digitaaliseen osaamiseen vaikuttaviin tekijöihin, jotta terveydenhuollon ammattilaisia voitaisiin tukea digitaalisessa muutoksessa (Burgess & Honey 2022; Longhini ym. 2024, 174).

Terveydenhuollon organisaatioissa selkeän strategisen vision puuttuminen digitaalisessa transformaatiossa voi johtaa hajanaisiin toimiin ja suunnan puuttumiseen (Tiase ym. 2025, 1). Sen lisäksi huono johtaminen tai sen puute on yhdistetty digitaalisten terveydenhuollon epäonnistuneeseen käyttöönottoon ja heikkoon käyttöön (Burgess & Honey 2022).

Digitaalisten palvelujen laajentaminen edellyttää strategista suuntaa, jatkuvaa oppimista ja tukea. Osaamista tulee kohdentaa myös seurantaan sekä ammattilaiskokemuksen vaikuttavuuden laadulliseen ja määrälliseen arviointiin. (Tepponen ym. 2024, 118.) Burgessin ja Honeyn (2022) mukaan hoitotyön johtajat voivat edistää digitaalisia valmiuksia kolmella eri tavalla. Näitä ovat digitaaliseen ja kliinisen työn yhdistäminen, digitaalisen käytännön helpottaminen sekä hoitajien voimaannuttaminen digitaalisessa terveydenhuollossa.

Terveydenhuollon lisääntyvä digitalisaatio on muokannut hoitotyön johtajien roolia strategisemmaksi. Johtajien tulee kehittää omaa ja henkilöstön digitaalista osaamista sekä digitaaliseen johtamiseen liittyvää koulutusta ja osaamista organisaatiotasolla. (Abou Hashish ym. 2025, 2; Laakkonen ym. 2024, 29.) He tarvitsevat digitaalista osaamista, jotta voivat jakaa tietoaan, tarjota teknistä tukea sekä tukea teknisessä ongelmanratkaisussa (Burgess & Honey 2022).

Digitaaliseen osaamiseen vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen ohjaa kehittämisessä

Terveydenhuollon digitaaliset palvelut vaikuttavat terveyspalvelujen toteutukseen ja määrittävät terveydenhuollon ammattilaisten osaamistarpeita. Digitaalisen teknologian käyttö asettaa uusia vaatimuksia terveydenhuollon ammattilaisten viestintä-, vuorovaikutus- ja ohjausosaamiselle (Jarva 2024, 31–32). Digitaalisten järjestelmien käyttöönotto ei kuitenkaan ole ongelmatonta, sillä niiden hyödyntäminen terveydenhuollon työpaikoilla on riippuvaista ammattilaisten osaamisesta ja pätevyydestä. Terveydenhuollon ammattilaisilla tulisi olla riittävä osaaminen ja pätevyys hyödyntää digitaalista teknologiaa tehokkaasti työpaikallaan. Teknologioiden hyödyntämiseksi ja potilastulosten parantamiseksi heidän tulisi olla digitaalisesti taitavia. (Alotaibi 2025, 2.)

Terveydenhuollon ammattilaisten digitaalisten osaamisalueiden tunnistaminen mahdollistaa osaamisen kehittämismenetelmien suunnittelun ja toteutuksen. Organisaatiolle ja sen johdolle tietoisuus ammattilaisten digitaalisen osaamisen kehittämistarpeista on tärkeää, sillä tiedon avulla osaamisen kehittämiseen vaadittavat toimet voidaan kohdentaa kustannustehokkaasti ja ajallaan. (Jarva ym. 2023, 5; Kaihlanen ym. 2023, 11.)

Digitaalinen osaaminen vaatii esihenkilöiden ja organisaation tukea

Hoitotyön johtajien läsnäolo ja kyky toimia niin kutsuttuina välittäjinä digitaalisen terveydenhuollon ja kliinisen hoitotyön välillä on avainasemassa (Burgess & Honey 2022). Aiempien tutkimusten mukaan terveydenhuollon ammattilaiset kokevat organisaation ja johdon tuen usein riittämättömäksi digitaalisen osaamisen kehittämisessä. Organisaatioiden tulisi vahvistaa tukea hyödyntämällä olemassa olevaa asiantuntemusta ja edistämällä jatkuvan oppimisen kulttuuria. (Hammarén ym. 2022, 1.) Esimerkiksi Kainiemen ym. (2023) tutkimuksen mukaan digitaalista asiakastyötä tekevät sairaanhoitajat kokevat saavansa työhönsä enemmän tukea kollegoiltaan kuin esihenkilöltään.

Esimiesten ymmärrys digitalisaation vaikutuksista työntekijöiden työhön ja kokemuksiin on keskeistä digitalisaation hyötyjen edistämisessä ja riskien vähentämisessä. Esihenkilöiden tulisi tunnistaa työntekijöiden tarpeet digitaalisessa työympäristössä ja tukea digitaalisten taitojen kehittymistä sekä työprosessien ja työnkulkujen sujuvoittamista. (Kaihlanen ym. 2023, 2.)

Organisaation johdon tuki on yhteydessä myönteisiin asenteisiin digitaalisia ratkaisuja kohtaan ja niitä koskevaan eettiseen osaamiseen. Tukea voidaan vahvistaa antamalla palautetta digitaalisesta osaamisesta, johtamalla esimerkillä ja käyttämällä tukevaa johtamistapaa ja tarjoamalla täydennyskoulutusta. (Jarva 2024, 82.)

Digitaalisen osaamisen kehittämisen tiekartta strategisena suunnan näyttäjänä

Ahola (2026) tuotti YAMK-opinnäytetyössään integratiivisella kirjallisuuskatsauksella tietoa digitaalisen osaamisen kehittämisestä, edistävistä ja estävistä tekijöistä sekä keinoista, joilla voidaan vahvistaa sairaanhoitajien digitaalista osaamista. Tulosten ja kirjallisuuden pohjalta muodostettiin digitaalisen osaamisen strategisen kehittämisen tiekartta. Tätä tiekarttaa voivat esimerkiksi terveydenhuollon digimentorointiryhmät hyödyntää osaamisen systemaattisessa kehittämisessä. Tiekartta voi toimia apuvälineenä antaen suuntaviivat digitaalisen osaamisen kehittämiselle ja ohjaten toimintaa jatkuvan kehittämisen periaatteella.

Strateginen tiekartta on yksi useisiin eri tilanteisiin sovellettavissa oleva työväline nykytilan tarkasteluun suhteessa tulevaisuuden tavoitteisiin. Se sopii sekä suurempien strategiaprosessien työvälineeksi että pienempien muutos- ja kehittämisprosessien ohjaamiseen. Esimerkiksi Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan strategiassa 2023–2035 (STM 2023) on koostettu tiekartan muotoon strategisiin tavoitteisiin sisältyvät päätehtävät.

Aholan (2026) tiekartan perusteena on jatkuvan kehittämisen malli. Se tukee jatkuvan digitaalisen muutosprosessin kehittämistä tarpeisiin pohjautuen. Strategisen tiekartan avulla määritellään tekijät, jotka on otettava huomioon tarkempien toimintaa ohjaavien suunnitelmien tekemisessä. Lisäksi prosessin tulisi olla kehämäinen, jotta sitä voidaan tarkastella uudelleen toistuvasti, jotta tiettyihin vaiheisiin voidaan tehdä muutoksia, mukautuksia ja korjauksia tarpeen mukaisesti. (Innokylä 2021; Basulo-Ribeiro ym. 2026.)

Lopuksi voidaan todeta, että digitalisaatiokehitys ja sen edellyttämät osaamistarpeet jatkavat vahvistumistaan. Esimerkiksi Uusi suunta Suomen digitaaliseen kompassiin -selonteon (2026) mukaan kansallisena tavoitteena on vahvistaa pitkäjänteistä ja suunnitelmallista kansallista digitalisaatiokehitystä. Selonteko korostaa muun muassa osaamista sekä kansalaisten hyvinvointia ja osallisuutta. (Valtioneuvosto 2026.) Koska sairaanhoitajien rooli on merkittävä kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin tukena, esihenkilöiden kannattaakin hyödyntää digiosaamisen johtamistyössään tutkitun tiedon ja tiekartan ohella myös valtakunnalliset suuntaviivat.

Lähteet

Abou Hashish, E., Alsayed, S., Alqarni, B. H. M., Alammari, N.M. & Alsulami, R. O. 2025. Nurse Managers’ Perspectives on Digital Transformation and Informatics Competencies in E-Leadership: A Qualitative Study. Journal of Nursing Management. Vol. 2025. Viitattu 16.9.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1155/jonm/8178924

Ahola, H. 2026. Sairaanhoitajien digitaalisen osaamisen kehittäminen terveydenhuollon organisaatioissa: Integratiivinen kirjallisuuskatsaus osaamiseen vaikuttavista tekijöistä ja tarvittavista tukimenetelmistä. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 17.9.2026. Saatavisssa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20260915125986

Alotaibi, N., Brown Wilson, C. & Traynor, M. 2025. Enhancing digital readiness and cabability in healthcare: a systematic review of interventions, barriers and facilitators. BMC Health Services Research. Vol. 25 (500). Viitattu 16.9.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1186/s12913-025-12663-3

Basulo-Ribeiro, J., Rocha-Gonçalves, F., Freitas, A. & Teixeira, L. 2026. Change management in hospital digital transformation: A roadmap to support planning and implementation for humanisation and efficiency through technology. PLoS One. Vol. 21 (4). Viitattu 16.9.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1371/journal.pone.0344555

Burgess, J.-M. & Honey, M. 2022. Nurse Leaders Enabling Nurses to Adopt Digital Health: Results of an Integrative Literature Review. Nursing Praxis in Aotearoa New Zealand. Vol. 38 (3), 1–13. Viitattu 16.9.2026. Saatavissa https://doi.org/10.36951/001c.40333

Hammarén, M., Jarva, E., Mikkonen, K., Kääriäinen, M. & Kanste, O. 2022. Scoping review of intergenerational learning methods for developing digital competence and their outcomes. Finnish Journal of eHealth and eWelfare. Vol. 14 (4), 364–379. Viitattu 16.9.2026. Saatavissa https://doi.org/10.23996/fjhw.122044

Innokylä. 2021. Strateginen tiekartta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 16.9.2026. Saatavissa: https://www.innokyla.fi/fi/tyokalut/strateginen-tiekartta

Jarva, E. 2024. Digital health competence of healhtcare professionals in healthcare settings. Väitöskirja. Oulun yliopisto. Acta Universitatis Ouluensis D Medica 1786. Viitattu 16.9.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202404152739

Kaihlanen, A.-M., Laukka, E., Nadav, J., Närvänen, J., Saukkonen, P., Koivisto, J. & Heponiemi, T. 2023. The effects of digitalisation on health and social care work: a qualitative descriptive study of the perceptions of professionals and managers’. BMC Health Services Research. Vol. 23, 1–13. Viitattu 16.9.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1186/s12913-023-09730-y

Kainiemi, E., Kyytsönen, M., Kaihlanen, AM., Virtanen, L., Heponiemi, T. & Vehko, T. 2023 Sairaanhoitajat digitaalisen asiakastyön tekijöinä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tutkimuksesta tiiviisti 56/2023. Viitattu 16.9.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-212-9

Laakkonen, N., Jarva, E., Hammarén, M., Kanste, O., Kääriäinen, M., Oikarinen, A. & Mikkonen, K. 2024. Digital Competence among Healthcare Leaders: A Mixed-Methods Systematic Review. Journal of Nursing Management. Vol. 2024. Viitattu 16.9.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1155/2024/8435248

Longhini, J., Rossettini, G. & Palese, A. 2024. Digital health competencies and affecting factors among healthcare professionals: additional findings frow a systematic review. Journal of research in nursing. Vol. 29 (2). Viitattu 16.9.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1177/17449871241226899

STM. 2026. Digitaalisuus sosiaali- ja terveydenhuollon kivijalaksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan strategia 2023–2035. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:32. Viitattu 16.9.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-9889-6

Tepponen, M., Ahonen, O. & Turja, T. 2024. Käsikirja: Digitalisaatiota ja sitä koskevien toimintatapojen, kulttuurin ja osaamisen edistäminen. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:37. Viitattu 16.9.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8657-2

Tiase, V. L., Luppa, N., Mook, P., Schoenbaum, A. E. & Zhang, Y. 2025. Bridging the gap: nurse leaders driving digital transformation across the care continuum. npj Health Systems. Vol 2. (42). Viitattu 16.9.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1038/s44401-025-00045-0

Valtioneuvosto. 2026. Valtioneuvoston selonteko – Uusi suunta Suomen digitaaliseen kompassiin. Valtioneuvoston selonteko VNS 6/2026 vp. Viitattu 16.9.2026. Saatavissa https://vm.fi/delegate/file/239561

Kirjoittajat

Hanna Ahola on sairaanhoitaja ja on valmistumassa sosiaali- ja terveysalan digitaalisten palveluiden asiantuntijaksi (YAMK). Hän toimii sairaanhoitajan kliinisen työnsä ohessa hoitajien digimentorina.

Minna-Maria Behm (TtT) työskentelee lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä YAMK-koulutuksessa.

Artikkelikuva: ChatGBT / kirjoittajat