Oman osaamisen tunnistaminen – haasteet hoitotyössä

Omaa osaamista on välillä haastavaa arvioida. Yksilöillä voi olla taipumus joko ali- tai yliarvioida kykyjään, mikä johtaa epätarkkoihin itsearviointeihin. Lisäksi henkilökohtaiset ennakkoluulot ja tunteet, sekä ulkoisen palautteen tai vertailuarvojen puute voivat hämärtää arvostelukykyä arvioitaessa omia taitoja sekä osaamista.

Kirjoittajat: Taija Meriläinen & Anu Venesoja

Hoidon laatuun vaikuttaa usea eri tekijä. Monissa tutkimuksissa on tarkasteltu uskottavia myötävaikuttavia tekijöitä huonoon palvelun laatuun, kuten palveluntarjoajien työolot, tietämys, motivaatio, kognitiivinen ennakkoluulo tai liiallinen itseluottamus. Kognitiivisilla ennakkoluuloilla ja liiallisella itseluottamuksella on negatiivinen vaikutus palveluiden laatuun. Liian itsevarma terveydenhuollon ammattilainen hoitaa potilaitaan vähemmän oikein, tekee vähemmän hoitokonsultaatioita ja hoidon laatu on huonompaa. (Memarian ym. 2007; Kovacs ym. 2020.)

Osaamisen arviointia diabeteksen hoidon tehostamisen näkökulmasta

On todettu, että oman osaamisen reflektoinnilla ja arvioinnilla voidaan parantaa tyypin 2 diabetesta airastavien hoitoa (Clayton & Clayton 2024). Oman osaamisen arviointia ja osaamisen kehittymistä selvitettiin myös YAMK-opinnäytetyössä ”Tyypin 2 diabetes ja hoidon tehostaminen – kyselytutkimus hoitotyön ammattilaisille. Opinnäytetyössä kartoitettiin hoitotyön ammattilaisten osaamista ja valmiuksia hoitaa potilaita ennen Tyypin 2 diabeteksen hoidon tehostus -kurssia ja sen jälkeen. Opinnäytetyö toteutettiin Webropol-kyselyn avulla. Kurssia edeltäneessä itsearvioinnissa moni ilmoitti tuntevansa hyvin tyypin 2 diabetesta sairastavan hoidon tehostukseen liittyvät erityispiirteet. Toisaalta kurssin materiaaliin liittyvät tietopohjaiset kysymykset osoittivat, että vastaajien tietämys tyypin 2 diabeteksen hoidon tehostamisesta parani kurssin suorittamisen jälkeen. (Meriläinen 2024.) Opinnäytetyön tulokset eivät kuitenkaan antaneet vastausta siihen, mistä ero itsearvioiduissa ja mitatussa osaamisen tasossa johtui.

Kuva 1. Dunning-Krugerin-ilmiö (Rahmani 2020, muokannut Taija Meriläinen)

Kun et tiedä, mitä tulisi tietää

Iso osa osaamisestamme koostuu hiljaisesta tiedosta ja usein tiedämme enemmän, kuin mitä osaamme selittää. Oman osaamisen tunnistaminen voi olla haastavaa, koska muistimme on epäluotettava ja havaintokykymme rajallinen. Tämän vuoksi kokeneenkin osaajan on joskus hyvä pysähtyä pohtimaan omaa osaamistaan ja kirjoittaa ylös saavutuksiaan. Vertaamme usein itseämme muihin, jolloin omaa osaamista on helppo yli- tai aliarvioida. Aliarviointi voi johtua itsekritiikistä tai huijarisyndroomasta. Yliarvioinnin osalta puhutaan usein Dunning-Kruger-ilmiöstä eli ylivertaisuusvinoumasta. Omaan arviointiin vaikuttaa myös vahvistusharha, jolloin havaitsemme paremmin tietoa, joka vahvistaa ennakko-oletuksiamme. (Kim ym. 2015; Paulanto 2024.)

Dunning-Kruger-ilmiö alkaa usein siitä, kun kokemattomalla ihmisellä on valheellisesti kohonnut luottamus suoritukseensa. Ajan ja kokemuksen myötä he huomaavat, että he eivät olleet tietoisia joistakin työn monimutkaisuuksista. Tämä oivallus romahduttaa heidän itseluottamuksensa. Kun he viettävät yhä enemmän aikaa työssään, he saavat lisää kokemusta ja viisautta, ja lopulta saavat ansaitsemansa itseluottamuksen takaisin, joskaan ei yhtä vahvana, kuin alussa. Paradoksaalista kyllä, siihen mennessä, kun heikosti suoriutuvat henkilöt saavuttavat tarkkuuden itsearvioinneissaan, heidän suorituksensa on parantunut. Osaamista siis tarvitaan, jotta voidaan tunnistaa omat osaamattomuuden alueet. (Rahmani 2020.)

Rakentava palaute on tärkeää oman osaamisen tunnistamisessa ja kehittämisessä. Työyhteisön kulttuuri, jossa avoin palaute ei ole normi, voi estää hoitotyön ammattilaisia saamasta tarvittavaa palautetta osaamisestaan. Myös palautteen antaminen kollegoille voi olla haastavaa, jos siihen ei ole selkeitä käytäntöjä tai kulttuuri ei tue avointa keskustelua. Palautteen puute ja vertailuarvojen vähäisyys voivat haitata tarkkaa itsearviointia. (Rahmani 2020; Paulanto 2024.)

Ammattitaidon kehittäminen sekä jatkuva kouluttautuminen

Työelämän jatkuva muutos edellyttää osaamisen jatkuvaa päivittämistä. Uuden oppimisen tueksi tarvitaan joustavia rakenteita ja toimintamalleja, jotta päivitystarpeet eivät aiheuttaisi työttömyyttä tai lisäisi psyykkistä kuormitusta. (Työterveyslaitos 2020.) Oman osaamisen kehittämisen lisäksi on tärkeää pystyä hyödyntämään ja soveltamaan opittua tietoa myös käytännössä (Varaei ym. 2013). Oman osaamisen kehittäminen on jatkuva prosessi, jossa parannetaan tietoja, asenteita ja taitoja, ja siihen vaikuttavat lukuisat eri tekijät mm. työkokemus, hoitoympäristön tyyppi, koulutustaso, ammatillisuuden noudattaminen, kriittinen ajattelu ja henkilökohtaiset tekijät (Rizany ym. 2018). Jatkuvalla kouluttautumisella ja työtä tekemällä voidaan varmistaa oma osaaminen (Lera ym. 2020; Mlambo ym. 2021).

On tiedostettava, että oman osaamisen tunnistaminen on kriittinen tekijä hoitotyössä. Se ei kuitenkaan ole aina yksinkertaista. Hoitotyössä on erityisiä haasteita, jotka voivat vaikeuttaa oman osaamisen tunnistamista ja sen kehittämistä. (Rizany ym. 2018.) On tärkeää, että hoitotyön ammattilaiset parantavat hoitotyön osaamistaan ja hyödyntävät sitä päivittäisessä toiminnassaan (Memarian ym. 2007; Fukada 2018). Ainakin tyypin 2 diabetesta hoitavat ammattilaiset vaikuttivat lisänneen osaamistaan kouluttautumalla (Meriläinen 2024).

Lähteet

Clayton, C. & Clayton, B. 2024. Comparing perceived and actual diabetes knowledge among nurses: A rapid review. International Diabetes Nursing. Vol. 17. Viitattu 28.10.2024. Saatavissa https://internationaldiabetesnursing.org/index.php/idn/article/view/334/354#info

Fukada, M. 2018. Nursing Competency: Definition, Structure and Development. Viitattu 10.10.2024. Saatavissa https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC5871720/

Kim, Y-H., Chiu, C-Y. & Bregant, J. 2015. Unskilled and Don’t Want to Be Aware of It: The Effect of Self-Relevance on the Unskilled and Unaware Phenomenon. Viitattu 6.11.2024. Saatavissa https://journals.plos.org/plosone/article/file?id=10.1371/journal.pone.0130309&type=printable

Kovacs, R., Lagarde, M. & Cairns, J. 2020. Overconfident health workers provide lower quality healthcare. Journal of Economic Psychology Vol. 76. Viitattu 29.10.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.joep.2019.102213

Lera, M., Taxtsoglou, K., Iliadis, C., Frantzana, A. & Kourkouta, L. 2020. Nurses’ Attitudes Toward Lifelong Learning via New Technologies. Asian / Pacific nursing journal. Vol. 5 (2). Viitattu 28.10.2024. Saatavissa https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC7544016/

Memarian, R., Salsali, M., Vanaki, Z., Ahmadi, F. & Hajizeh, E. 2007. Professional Ethics as an Important Factor in Clinical Competency in Nursing. Nursing Ethics. Vol. 14 (2), 203–214. Viitattu 6.11.2024. Saatavissa https://journals-sagepub-com.ezproxy.saimia.fi/doi/epdf/10.1177/0969733007073715

Meriläinen, T. 2024. Tyypin 2 diabetes ja hoidon tehostaminen – kyselytutkimus hoitotyön ammattilaisille. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Viitattu 6.11.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024110827720

Mlambo, M., Silén, C. & McGrath, C. 2021. Lifelong learning and nurses’ continuing professional development, a metasynthesis of the literature. BMC Nursing Vol. 20 (62). Viitattu 28.10.24. Saatavissa https://doi.org/10.1186/s12912-021-00579-2

Paulanto, K. 2024. Tiedätkö mitä osaat? Viitattu 29.10.2024. Saatavissa https://psykologilehti.fi/tiedatko-mita-osaat/

Rahmani, M. 2020. Medical Trainees and the Dunning–Kruger Effect: When They Don’t Know What They Don’t Know. Journal of Graduate Medical Education. Vol. 12 (5), 532-534. Viitattu 6.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.4300/JGME-D-20-00134.1

Rizany, I., Hariyati, T. & Handayani, H. 2018. Factors that affect the development of nurses’ competencies: a systematic review. Viitattu 29.10.2024. Saatavissa https://www.elsevier.es/es-revista-enfermeria-clinica-35-articulo-factors-that-affect-development-nurses-S1130862118300573

Työterveyslaitos. 2020. Hyvinvointia työstä 2030-luvulla – Skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Viitattu 10.10.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-261-943-3

Varaei, S., Salsali, M., Cheraghi, M., Tehrani, M. & Heshmat, R. 2013. Education and implementing evidence-based nursing practice for diabetic patients. Viitattu 29.10.2024. Saatavissa https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC3748547/