Moniammatillisen yhteistyön johtaminen lisää työhyvinvointia vanhustyössä

Moniammatillista yhteistyötä vahvistamalla voidaan vaikuttaa paitsi asiakkaan saamaan hyötyyn myös henkilöstön työtyytyväisyyteen ja pysyvyyteen. Sujuva yhteistyö edellyttää niin työntekijöiden kuin johtajienkin sitoutumista työtapojen kehittämiseen.

Kirjoittajat: Janna Virtanen & Juha Roslakka

Hoitoalalla tarvitaan panostuksia työhyvinvointiin

Moniammatilliseen yhteistyöhön on investoitu sosiaali- ja terveysalalla erilaisten palveluintegraatioiden yhteydessä toiminnan tehostamisen ja palveluiden laadun parantamisen vuoksi. Moniammatillisen yhteistyön kehittäminen voi kuitenkin tarjota ratkaisuja myös hoitoalan heikentyneeseen työvoimatilanteeseen.

Työterveyslaitoksen (2023) mukaan 51,1 % hoitajista on harkinnut työpaikan vaihtoa. Työn kuormittavuuden lisäksi koronapandemian aikana lisääntyneet työpaineet ja kasaantunut hoitovelka ovat osaltaan vauhdittaneet työntekijöiden siirtymää pois alalta. Henkilöstöpula koskettaa erityisesti vanhustyötä, jossa ikääntyvän väestön myötä lisääntyvät palvelutarpeet ovat näkyneet jo vuosia esimerkiksi kotihoidon ja ympärivuorokautisen palveluasumisen kasvavina asiakasmäärinä (STM 2024).

Vanhustyön vaativuutta kuvastaa muun muassa se, että ikääntyneiden palveluissa työskentelevien työstä palautuminen on keskimääräistä heikompaa muihin sosiaali- ja terveysalan palveluihin verrattuna. Työn liiallinen määrä, eettinen kuormitus, työn vähäiset hallintamahdollisuudet, johtamisen puutteellisuus sekä työyhteisöltä saatavan tuen puute ovat psykososiaalisia kuormitustekijöitä, jotka varsinkin kasautuessaan heikentävät työkykyä. Työnantajan näkökulmasta kuormitustekijöihin puuttuminen ja työhyvinvoinnin tukeminen ovat kriittisiä toimenpiteitä työkykyisen ja työhön sitoutuneen henkilöstön varmistamiseksi alalla. (Selander ym. 2023.)

Moniammatillisella yhteistyöllä työhyvinvointia

Ensisijainen näkökulma moniammatillisen yhteistyön merkityksen tarkastelussa on perustellusti asiakkaalle tuotettu hyöty, mutta sujuva yhteistyö voi palvella myös työyhteisön hyvinvointia. Moniammatillisen yhteistyön ja työssä saatavan sosiaalisen tuen on todettu suojaavan työn kuormitustekijöiltä haastavissa työympäristöissä (Janosy ym. 2023; Vehko ym. 2018). Lisäksi moniammatillinen yhteistyö lisää ammattilaisten työtyytyväisyyttä ja sitoutumista työhön sekä vähentää henkilöstön vaihtuvuutta (O’Rourke ym. 2018). Yhteistyön on havaittu vaikuttavan positiivisesti työtyytyväisyyteen myös niillä työntekijöillä, jotka kärsivät työuupumuksen oireista (Janosy ym. 2023). Lisäksi yhdessä työskennellessä tapahtuva oppiminen tukee ammattiosaamisen laajenemista (Mönkkönen & Kekoni 2020). Osaamisen vahvistuminen voi lisätä työn hallinnan tunnetta ja siten vähentää työstä aiheutuvaa stressiä.

Moniammatillinen työskentely voi edistää työhyvinvointia myös yhteistyöllä saavutettavien tulosten kautta. Parhaimmillaan työyhteisö jakaa käsityksen työn kokonaisuudesta ja toimii yhteisesti hyväksyttyjen tavoitteiden eteen (Karam ym. 2018). Silloin esimerkiksi kuntoutuksessa saavutetut hyödyt asiakkaalle ovat moniammatillisesti toteutettuna todennäköisesti suuremmat, koska kuntoutus on tiiviimpää ja kokonaisvaltaisempaa kuin vain kuntoutushenkilöstön resurssilla toteutettuna. Kun iäkkään toimintakyky kuntoutuksen myötä lakkaa heikkenemästä tai kohenee, hoitotyön kuormittavuus vähenee (Pesonen ym. 2024).

Yhteistyön kehittäminen edellyttää sitoutumista

Jotta moniammatillisen yhteistyön tuottamat hyödyt saadaan käyttöön, sen vaatimia taitoja on opeteltava (El-Awaisi ym. 2021). Sujuvan yhteistyön edellytyksenä on ennen kaikkea vuorovaikutus (Walton ym. 2020). Muita yhteistyötä edistäviä tekijöitä ovat muun muassa selkeät työroolit, yhteiset tavoitteet (Hepp ym. 2015) sekä ryhmän keskinäinen luottamus ja arvostus (Karam ym. 2018). Lisäksi tarvitaan moniammatillisen yhteistyön johtamista (Kekoni ym. 2019).

Moniammatillisen yhteistyön johtaminen edellyttää laajaa ymmärrystä eri ammattiryhmien rooleista sekä näkemystä yhteisestä päämäärästä, joka yhteistyöllä voidaan saavuttaa. Lisäksi tarvitaan muutosjohtamisen ja motivoinnin taitoja, joilla työyhteisön toiminta-ajattelua voidaan suunnata kohti kokonaisvaltaisemman palvelun tarjoamista (Kangasniemi ym. 2018).

Johtaminen määrittää, kuinka hyvin yhteistyössä voidaan onnistua

Johtamisen merkitys moniammatillisen yhteistyön sujuvuudelle tunnistettiin Virtasen (2024) YAMK- opinnäytetyössä, jossa tarkasteltiin kuntoutuksen johtamista moniammatillisessa työyhteisössä. Kehittämistyöhön osallistuneiden, ympärivuorokautisen palveluasumisen yksiköissä työskentelevien fysioterapeuttien mukaan johtaminen oli merkittävin yksittäinen yhteistyötä edistävä ja haittaava tekijä. Aineiston perusteella johtajan tuki ja sen puute vaikuttivat yhteistyön sujuvuuden lisäksi fysioterapeuttien työhyvinvointiin. Esimerkiksi eettistä kuormittumista kuvattiin tilanteissa, joissa fysioterapeutit joutuivat epätarkoituksenmukaisiin työtehtäviin. Tästä seurasi arvoristiriitoja, jotka heikensivät fysioterapeuttien työmotivaatiota ja työn merkityksellisyyden kokemusta. Työssä viihtyvyyttä puolestaan tukivat muun muassa johtajalta saatu ymmärrys ja arvostus erilaisia työnkuvia kohtaan.

Johtaminen koskettaa kaikkia työn osa-alueita, mikä selittää sen tärkeyttä moniammatilliselle yhteistyölle. Johtamisen kompleksisuutta kuvastavat myös Virtasen (2024) kehittämistyön tuloksena tunnistetut seitsemän keskeisintä moniammatillisen kuntoutuksen johtamisen osa-aluetta: yhteiset tavoitteet, selkeät työroolit, riittävät resurssit, osaamisen vahvistaminen, tiedonkulku, jaettu johtajuus ja yhteisöllisyys. Kokonaisvaltaisen toiminnan muutoksen toteuttaminen vaatii aikaa ja suunnitelmallisuutta, minkä vuoksi osa-alueiden pohjalta kehitettiin muutosjohtamisen prosessikaavio (ks. kuvio 1). Prosessikaavio palvelee lähijohtajien työkaluna, jonka avulla moniammatillista työskentelyä voidaan edistää käytännössä.

Kuvio 1. Muutosjohtamisen prosessi moniammatillisen kuntoutuksen kehittämisessä (Virtanen 2024)

Työhyvinvoinnin mahdollisuuksista tavoitteiksi

Moniammatillisen yhteistyön rakentaminen uhkaa herkästi jäädä työntekijöiden harteille, mikä heikentää sen toteutumista ja altistaa työyhteisön konflikteille (Hujala ym. 2020; Hepp ym. 2015). Moniammatillisen toiminnan johtamisessa vaihtelevat käytännöt voivat johtua tehtävän kompleksisuudesta. Palveluintegraatioiden myötä moniammatillistuvat työyhteisöt haastavat alan toimijoita päivittämään johtamisosaamistaan, jotta moniammatillisen yhteistyön hyödyt eivät jäisi ainoastaan suunnittelun tasolle.

Vaikka moniammatillisen yhteistyön toteutus koskettaa ensisijaisesti lähijohtoa, sen merkitys työn pitovoimatekijänä tulisi tunnistaa nykyistä laajemmin myös organisaation strategisissa tavoitteissa ja toiminnan mittareissa. Samalla moniammatillisen yhteistyön hyötyjä voisi hyvin mitata palvelun laadun lisäksi myös työhyvinvoinnin näkökulmasta.

Lähteet

El-Awaisi, A., Awaisu, A., Aboelbaha, S., Abedini, Z., Johnson, J. & Al-Abdulla, S. 2021. Perspectives of healthcare professionals toward interprofessional collaboration in primary care settings in a Middle Eastern country. Journal of Multidisciplinary Healthcare Vol. 14, 363–379. Viitattu 19.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.2147/JMDH.S286960

Hepp, S., Suter, E., Jackson, K., Deutschlander, S., Makwarimba, E., Jennings, J. & Birmingham, L. 2015. Using an interprofessional competency framework to examine collaborative practice. Journal of Interprofessional Care Vol. 29 (2), 131–137. Viitattu 19.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.3109/13561820.2014.955910

Hujala, A., Mustonen, E., Klinga, C., Lammintakanen, J., Laulainen, S. & Taskinen, H. 2020. Integroiva johtaminen. Teoksessa Hujala, A. & Taskinen, H. (toim.) Uudistuva sosiaali- ja terveysala, 215–240. Tampere: Tampere University Press. Verkkojulkaisu. Viitattu 19.11.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-022-9

Janosy, N., DeBoer, E., Prager, J., Vogeli, J., Wine, T. & Beacham, A. 2023. Social support moderates the relationship between burnout and job satisfaction in aerodigestive team members. International Journal of Pediatric Otorhinolaryngology Vol. 170, 1–6. Viitattu 19.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.ijporl.2023.111602

Kangasniemi, M., Hipp, K., Häggman-Laitila, A., Kallio, H., Karki, S., Kinnunen, P., Pietilä, A-M., Saarnio, R., Viinamäki, L., Voutilainen, A. & Waldén, A. 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 19.11.2024. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-545-7

Karam, M., Brault, I., Van Durme, T. & Macq, J. 2018. Comparing interprofessional and interorganizational collaboration in healthcare: A systematic review of the qualitative research. International Journal of Nursing Studies Vol. 79, 70–83. Viitattu 19.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.ijnurstu.2017.11.002

Kekoni, T., Mönkkönen, K., Hujala, A., Laulainen, S. & Hirvonen, J. 2019. Moniammatillisuus käsitteinä ja käytänteinä. Teoksessa Mönkkönen, K., Kekoni, T. & Pehkonen, A. (toim.) Moniammatillinen yhteistyö. Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. E-kirja. Helsinki: Gaudeamus.

Mönkkönen, K. & Kekoni, T. 2020. Monitoimijaisuus työntekijän voimavarana ja haasteena. Teoksessa Hujala, A. & Taskinen, H. (toim.) Uudistuva sosiaali- ja terveysala, 215–240. Tampere: Tampere University Press. Verkkojulkaisu. Viitattu 19.11.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-022-9

O’Rourke, B., Widenhoefer, T., Reimer, N., Vazquez, E. 2018. Roles, responsibilities and implications of health care practitioners providing interprofessional collaborative practice to the geriatric population. Topics in Geriatric Rehabilitation Vol. 34 (3), 165–170. Viitattu 19.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1097/TGR.0000000000000189

Pesonen, T., Väisänen, V., Aaltonen, M., Edgren, J., Corneliusson, L., Ruotsalainen, S. & Sinervo, T. 2024. Determinants of received care time among Finnish home care clients and asissted living facility residents: a time-motion study. BMC Geriatrics Vol. 754 (24), 1–12. Viitattu 19.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1186/s12877-024-05355-w

Selander, K., Korkiakangas, E., Mänttäri, S., Säynäjäkangas, P., Laitinen, J., Ruotsalainen, S., Pesonen, T., Sulander, J., Corneliusson, L. & Sinervo, T. 2023. Iäkkäiden palveluissa työskentelevän työhyvinvoinnin tilannekuva. Teoksessa Koivisto, T., Laitinen, J. & Sinervo, T. (toim.) Hyvä veto! Henkilöstön saatavuuden ja alan vetovoimaisuuden turvaaminen iäkkäiden palveluissa. Helsinki: Työterveyslaitos. Verkkojulkaisu. Viitattu 19.11.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-391-075-1

STM 2024. Laatusuositus aktiivisen ja toimintakykyisen ikääntymisen ja kestävien palvelujen turvaamiseksi 2024–2027. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Verkkojulkaisu. Viitattu 19.11.2024. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5436-6

Työterveyslaitos 2023. Kunta-alan työ ja työntekijöiden hyvinvointi. Kunta10-kyselyn tulokset. Viitattu 19.11.2024. Saatavissa https://www.tyoelamatieto.fi/fi/dashboards/kunta10

Vehko, T., Josefsson, K., Lehtoaro, S. & Sinervo, T. 2018. Vanhuspalveluiden henkilöstö ja työn tuloksellisuus rakennemuutoksessa. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Verkkojulkaisu. Viitattu 19.11.2024. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-241-3
Virtanen, J. 2024. Kuntoutuksen rooli ja sen johtaminen moniammatillisessa työyhteisössä. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Viitattu 5.12.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024112730677

Walton, V., Hodgen, A., Long, J., Johnson, J. & Greenfield, D. 2020. Exploring interdisciplinary teamwork to support effective ward rounds. International Journal of Health Vol. 33 (4/5), 373–387. Viitattu 19.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1108/IJHCQA-10-2019-0178

Kirjoittajat

Janna Virtanen on fysioterapeutti, tradenomi ja Sosiaali- ja terveysalan uudistava johtaminen (YAMK) -koulutuksen opiskelija LAB ammattikorkeakoulussa

Juha Roslakka, YTT, työskentelee lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvoinnin yksikössä.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/686685 (CC0)