Gerasteenisen ikääntyneen toimintakyvyn tukeminen sosiaali- ja terveyspalveluissa hoito-/asiakaspolun varrella

Vaikka ikääntyminen tuo mukanaan muutoksia, toimintakyvyn voimakas äkillinen heikkeneminen ei ole ikääntymismuutos, vaan yleensä taustalla on jokin sairaus, vamma, tai oireyhtymä, jonka oikea-aikainen tunnistaminen ja hyvä hoito edistävät toimintakyvyn palautumista. Jos taustalla vaikuttavia geriatriasia oireyhtymiä, kuten gerasteniaa ei huomioida ikääntyneen hoito- ja kuntoutuspäätöksiä tehdessä, voidaan päätyä tilanteeseen, jossa sairaalajaksosta tulee ennakoitua pidempi. Ikääntyneen toimintakyvyn tukemisen ja kuntoutuksen tulisikin olla kiinteä osa sairaala- ja osastojakson aikaista toimintaa sairauksien hyvän ja laadukkaan hoidon rinnalla. Turvataksemme lisää toimintakykyä ja elämänlaatua ikääntyneiden viimeisiin elinvuosiin on tärkeä punnita sitä, miten ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään tulevaisuudessa kustannustehokkaasti ja vaikuttavasti.

Kirjoittaja: Sara Suikkanen

Miksi toimintakyvyn tukeminen on tärkeää?

Ikääntyneen heikentynyt toimintakyky ennustaa ympärivuorokautiseen hoitoon joutumista enemmän, kuin mikään yksittäinen sairaus (Björkstedt et al. 2023). Ikääntyneen toimintakyvyn kokonaisvaltaisen arvioinnin merkittävänä osana tulee huomioida henkilön sisäinen kapasiteetti eli kyky tehdä asioita, sairauksien ja toiminnanvajauksien sijasta (World Health Organization 2016). Sisäisen kapasiteetin ymmärtäminen vaatii kokonaisvaltaista perehtymistä ikääntyneen toimintakykyyn vaikuttaviin tekijöihin. Esimerkiksi vahvistavia tekijöitä voivat olla fyysinen aktiivisuus, sosiaalinen ympäristö, mielen hyvinvointi, pitkäaikaissairauksien ennaltaehkäisy ja hyvä hoito, riittävä ja laadukas ravitsemus sekä turvallinen ja toimiva elinympäristö. Terveellistä ikääntymistä ja toimintakykyä heikentäviä tekijöitä voivat olla ikääntyvillä esiintyvä oireyhtymä gerastenia sekä muut ns. geriatrian jättiläiset kuten vähäinen liikunta-aktiivisuus, epävakaus, inkontinenssi, sarkopenia, vanhuuden anoreksia ja kognitiivinen heikentyminen (Bautmans ym. 2022; Morley 2004). Jokainen oire tai oireyhtymä kasvattaa toiminnanvajauksien, sairaala ja laitoshoidon sekä kuolleisuuden riskiä.

Varhainen puuttuminen heikentäviin tekijöihin ja vahvistavien tekijöiden edistäminen, parantavat edellytyksiä tukea ikääntyneen toimintakykyä parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi gerasteniaan ei ole olemassa lääkettä, vaan sen tärkeimpänä hoitomuoto on monipuolinen liikuntaharjoittelu (Dent ym. 2019) eli fyysisen toimintakyvyn vahvistaminen. On olemassa mm. näyttöä siitä, että tukemalla ikääntyneen toimintakykyä ennakoivasti pitkäkestoisen (12kk) ohjatun fyysisen kotiharjoittelun avulla, voimme parantaa mm. ikääntyneen elämänlaatua, parantaa fyysistä suorituskykyä, hidastaa päivittäisten toimintojen heikkenemistä sekä ehkäistä gerastenian pahenemista sekä vähentää gerasteenisella henkilöllä perusterveydenhuollon osastohoidon tarvetta (Suikkanen 2022).

Miten toimintakykyä tulisi tukea hoitojaksojen aikana ja kenen tehtävä se on?

Ikääntyneen joutuessa sairaalahoitoon esimerkiksi infektion vuoksi, on hoitojakson aikaisella toimintakyvyn tukemisella iso merkitys. Osastojakson ajan ikääntynyt viettää suurimman osan ajastaan vuodelevossa, ja toimintakyvyn lasku voi olla merkittävää, niin liikuntakyvyn kuin päivittäisten toimintojen suhteen (Di Girolamo ym. 2021). Jos ikääntyneen akuutti lääketieteellinen ongelma hoidetaan ensin ja kuntoutusta aletaan miettiä vasta sitten, ennättää ikääntyneen toimintakyky laskea hoitojakson aikana huomattavasti. Jos henkilöllä on vielä gerastenia, voi edessä olla pitkä osastojaksojen ja laitoshoidon kierre, ja henkilö ei välttämättä enää lainkaan toivu kotikuntoiseksi. Eniten vuodelepo vaikuttaa lihasten toimintakykyyn, mutta myös ikääntyneen lihasmassaan sekä kehon kokonaismassaan (Di Girolamo ym. 2021). Toimintakykyä tukevan toiminnan tulisikin olla läsnä koko osastojakso ajan, ja jokaisen ammattilaisen tulisikin huomioida oma roolinsa vuodelevon haittojen kumoutumisessa, ja ikääntyneen toimintakyvyn tukemisessa.

Gerastenian vaikutukset sosiaali- ja terveydenhoito palveluiden käyttöön

Sosiaali- ja terveyspalvelut sekä niistä syntyvien kustannuksien painottuminen vahvasti viimeisiin elinvuosiin (Papanicolas, Marino, Lorenzoni & Jha 2020) yhdistettynä Suomen ikärakenteen muutokseen, jossa suuret ikäluokat elävät pidempään ja seuraavat ikäluokat ovat pienempiä kuin aiemmat, olemme tilanteessa, jossa sosiaali- ja terveyspalveluiden kantokykyä tulee kriittisesti pohtia. Ikäluokkien pienentyminen heikentää huoltosuhdetta, eli työikäisen väestön määrää suhteutettuna lapsiin ja eläkeikäisiin (United Nations, Department of Economic and Social Affairs, & Population Division 2020), mikä myös näkyy sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kun mukaan lisätään se, että joka kolmas yli 80-vuotias on gerasteeninen (Hoogendijk ym. 2019), sekä tieto siitä että gerasteenisen henkilö vuotuiset terveydenhuoltokustannukset ovat noin 2,6 kertaiset kuin henkilöllä, jolla gerasteniaa ei ole (Bock ym. 2016; Hajek ym. 2018) puhutaan jo merkittävästä kansantaloudellisesta vaikutuksesta.

Gerastenialla on havaittu olevan yhteys siihen kuinka hyvin ikääntyneen toimintakyky esimerkiksi infektion, kirurgisen operaation tai muun hoitojakson jälkeen palautuu sairautta edeltäneelle tasolle (Fried ym. 2021; Hoogendijk ym. 2019). Gerasteenisen ikääntyneen toimintakyky palautuu hitaammin kuin ikääntyneen, jolla kyseistä oireyhtymää ei ole (Clegg, Young, Iliffe, Rikkert & Rockwood 2013), joten gerasteenisten ikääntyneiden hoitojaksot ovat yleensä pidempiä (Evans, Sayers, Mitnitski & Rockwood 2014). Lisäksi ikääntyneet, joilla on gerastenia saattavat tarvita enemmän hoivaa ja palveluita myös kotiutumisensa jälkeen (Rochat ym. 2010) sekä heidän todennäköisyytensä joutua uudelleen sairaalahoitoon puolenvuoden sisällä on suurempi (Robinson ym. 2011) kuin ei-gerasteenisilla ikääntyneillä. Tämä näkyy myös suurempina sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuksina. Esimerkiksi kotona asuvan gerasteenisen ikääntyneen sosiaali- ja terveyspalveluiden käytöstä syntyneet kustannukset ovat keskimäärin vuodessa noin 32 000 € ja esi-gerasteenisilla noin 19 000 € (Suikkanen ym. 2021). Jos henkilöllä tapahtuu jokin vakava pidempää sairaalahoitoa vaativa tapahtuma (esim. lonkkamurtuma, infarkti, aivoverenkiertohäiriö), kustannukset voivat vuositasolla nousta vielä selvästi korkeammaksi.

Toimintakyvyn tukemisen tärkeys osana asiakaspolkua

Ikääntyneen toimintakyky ja sen tukeminen ovat siis enemmän kuin osiensa summa. Ikääntyneen fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja kognitiivinen sekä toimintaympäristö ovat dynaamisesti vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja pelkkä oireen tai sairauden hoito ei estä toimintakykyä laskemasta. Jokainen ammattilainen, jonka ikääntynyt kohtaa oman asiakaspolkunsa varrella on merkityksellisessä roolissa. Jotta ikääntyneelle voidaan tarjota paras mahdollinen elämänlaatu ja hoito elämän viimeisinä vuosina, eri sosiaali- ja terveyspalveluissa on keskityttävä muuhunkin kuin vain sairauden hoitoon. Jos toimintakyvyn tukeminen unohdetaan, ja keskitytään vain sairaanhoidollisiin tehtäviin, ikääntyneen toimintakyky harvemmin muuttuu parempaan suuntaan hyvästä akuutin sairauden hoidosta huolimatta. Onkin tärkeää huomioida mitä ikääntynyt itse haluaa ja mihin hän kykenee ja tukea sitä parhaan kyvyn mukaan.

Lähteet

Bautmans, I., Knoop, V., Amuthavalli Thiyagarajan, J., Maier, A.B., Beard, J.R., Freiberger, E., Belsky, D., Aubertin-Leheudre, M., Mikton, C., Cesari, M., Sumi, Y., Diaz, T. & Banerjee, A. 2022. WHO working definition of vitality capacity for healthy longevity monitoring. The Lancet Healthy Longevity. Vol. 3 (11), e789–e796. Viitattu 25.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1016/S2666-7568(22)00200-8

Björkstedt, E., Voutilainen, A., Auvinen, K., Hyttinen, V., Jyrkkä, J., Mäntyselkä, P. & Lönnroos, E. 2023. The role of functioning in predicting nursing home placement or death among older home care patients. Scandinavian Journal of Primary Health Care. Vol. 41 (4), 478–485. Viitattu 25.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1080/02813432.2023.2274333

Bock, J.-O., König, H.-H., Brenner, H., Haefeli, W.E., Quinzler, R., Matschinger, H., Saum, K.-U., Schöttker, B. & Heider, D. 2016. Associations of frailty with health care costs – results of the ESTHER cohort study. BMC Health Services Research. Vol. 16 (1), 128. Viitattu 25.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1186/s12913-016-1360-3

Clegg, A., Young, J., Iliffe, S., Rikkert, M.O. & Rockwood, K. 2013. Frailty in elderly people. The Lancet (British edition). Vol. 381 (9868), 752–762. Viitattu 25.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1016/S0140-6736(12)62167-9

Dent, E., Morley, J.E., Cruz-Jentoft, A.J., Woodhouse, L., Rodríguez-Mañas, L., Fried, L.P., Woo, J., Aprahamian, I., Sanford, A., Lundy, J., Landi, F., Beilby, J., Martin, F.C., Bauer, J.M., Ferrucci, L., Merchant, R.A., Dong, B., Arai, H., Hoogendijk, E.O., Won, C.W., Abbatecola, A., Cederholm, T., Strandberg, T., Gutiérrez Robledo, L.M., Flicker, L., Bhasin, S., Aubertin-Leheudre, M., Bischoff-Ferrari, H.A., Guralnik, J.M., Muscedere, J., Pahor, M., Ruiz, J., Negm, A.M., Reginster, J.Y., Waters, D.L. & Vellas, B. 2019. Physical Frailty: ICFSR International Clinical Practice Guidelines for Identification and Management. The Journal of nutrition, health & aging. Vol. 23 (9), 771–787. Viitattu 25.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s12603-019-1273-z

Di Girolamo, F.G., Fiotti, N., Milanović, Z., Situlin, R., Mearelli, F., Vinci, P., Šimunič, B., Pišot, R., Narici, M. & Biolo, G. 2021. Te Aging Muscle in Experimental Bed Rest: A Systematic Review and Meta-Analysis. Frontiers in Nutrition. Vol. 8, 633987. Viitattu 25.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.3389/fnut.2021.633987

Evans, S.J., Sayers, M., Mitnitski, A. & Rockwood, K. 2014. The risk of adverse outcomes in hospitalized older patients in relation to a frailty index based on a comprehensive geriatric assessment. Age and Ageing. Vol. 43 (1), 127–132. Viitattu 25.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1093/ageing/aft156

Fried, L.P., Cohen, A.A., Xue, Q.-L., Walston, J., Bandeen-Roche, K. & Varadhan, R. 2021. The physical frailty syndrome as a transition from homeostatic symphony to cacophony. Nature Aging. Vol. 1 (1), 36–46. Viitattu 25.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1038/s43587-020-00017-z

Hajek, A., Bock, J.-O., Saum, K.-U., Matschinger, H., Brenner, H., Holleczek, B., Haefeli, W.E., Heider, D. & König, H.-H. 2018. Frailty and healthcare costs—longitudinal results of a prospective cohort study. Age and Ageing. Vol. 47 (2), 233–241. Viitattu 25.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1093/ageing/afx157

Hoogendijk, E.O., Afilalo, J., Ensrud, K.E., Kowal, P., Onder, G. & Fried, L.P. 2019. Frailty: implications for clinical practice and public health. Lancet. (394), 1365–75. Viitattu 25.11.2024 Saatavissa https://doi: 10.1016/S0140-6736(19)31786-6.

Morley, J.E. 2004. A Brief History of Geriatrics. The Journals of Gerontology: Series A. Vol. 59 (11), 1132–1152. Viitattu 25.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1093/gerona/59.11.1132

Papanicolas, I., Marino, A., Lorenzoni, L. & Jha, A. 2020. Comparison of Health Care Spending by Age in 8 High-Income Countries. JAMA Network Open. Vol. 3 (8), e2014688. Viitattu 25.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1001/jamanetworkopen.2020.14688

Robinson, T.N., Wallace, J.I., Wu, D.S., Wiktor, A., Pointer, L., Pfister, S.M., Sharp, T.J., Buckley, M.J. & Moss, M. 2011. Accumulated Frailty Characteristics Predict Postoperative Discharge Institutionalization in the Geriatric Patient. Journal of the American College of Surgeons. Vol. 213 (1), 37–42. Viitattu 25.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.jamcollsurg.2011.01.056

Rochat, S., Cumming, R.G., Blyth, F., Creasey, H., Handelsman, D., Le Couteur, D.G., Naganathan, V., Sambrook, P.N., Seibel, M.J. & Waite, L. 2010. Frailty and use of health and community services by community-dwelling older men: the Concord Health and Ageing in Men Project. Age and Ageing. Vol. 39 (2), 228–233. Viitattu 25.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1093/ageing/afp257

Suikkanen, S. 2022. Home-Based Physical Exercise Among Older Adults with Signs of Frailty: Emphasis on Days Lived at Home, Utilization of Social and Health Care Services, Quality of Life, Physical Functioning, and Severity of Frailty. JYU dissertations. Viitattu 25.11.2024. Saatavissa https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/84173

Suikkanen, S.A., Soukkio, P.K., Aartolahti, E.M., Kautiainen, H., Kääriä, S.M., Hupli, M.T., Sipilä, S., Pitkälä, K.H. & Kukkonen-Harjula, K.T. 2021. Effects of Home-Based Physical Exercise on Days at Home and Cost-Effectiveness in Pre-Frail and Frail Persons: Randomized Controlled Trial. Journal of the American Medical Directors Association. Vol. 22 (4), 773–779. Viitattu 25.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.jamda.2020.06.005

United Nations, Department of Economic and Social Affairs, & Population Division 2020. World population ageing, 2019 highlights. Viitattu 25.11.2024. Saatavissa https://www.un.org/en/development/desa/population/publications/pdf/ageing/WorldPopulationAgeing2019-Highlights.pdf

World Health Organization 2016. WHO Clinical Consortium on Healthy Ageing: Topic focus – frailty and intrinsic capacity. Viitattu 25.11.2024. Saatavissa https://www.who.int/publications/i/item/WHO-FWC-ALC-17.2

Kirjoittaja

Sara Suikkanen, TtT, fysioterapeutti, työskentelee johtavana asiantuntija LAB-ammattikorkeakoulun Hyvinvointiyksikössä, Fyysinen aktiivisuus ja toimintakyky -tutkimusryhmässä. Hän on mukana kehittämässä Kymenlaakson hyvinvointialueen ikääntyneiden palveluita osana LABin moniammatillista tiimiä Ikääntyneen toimintakyvyn arvioinnin ja tukemisen kokonaisuus -projektissa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/1087238 (CC0)