Improvisaatiosta viestintärohkeutta vieraan kielen puhumiseen

Improvisaatiolla tarkoitetaan esittävän taiteen toimintoja, joita ei käsikirjoiteta tai harjoitella etukäteen. Opetuskontekstissa improvisaatio on taidelähtöinen menetelmä, jossa käytetään erilaisia improvisaatiotekniikoita esimerkiksi kielellisten vuorovaikutustaitojen kokeiluun ja harjoitteluun. Tässä artikkelissa kuvataan LUT-yliopistossa toteutettua improvisaatiointerventiota englanninopetuksessa Monimuotoiset vuorovaikutustaidot –opintojaksolla vuosina 2023–2025.

Kirjoittajat: Ruusa Einiö & Hanna Vihava

Tavoitteena asiantuntijuuden kehittyminen englannin kielellä

LUT- yliopistossa opintoihin hakeutuvilta edellytetään suullisessa englannintaidossa vähintään eurooppalaisen viitekehyksen (Opetushallitus) mukaista B2-tasoa. Tämä tarkoittaa suullisen kielitaidon näkökulmasta sitä, että opiskelija pystyy osallistumaan monenlaisiin vuorovaikutustilanteisiin. Opiskelija esimerkiksi pystyy kertomaan tuntemuksistaan ja ajatuksistaan erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa ja reagoimaan muodollisissakin vuorovaikutustilanteissa melko sujuvasti. (Opetushallitus.)

LUT-yliopiston monikielisellä Monimuotoiset vuorovaikutustaidot –opintojaksolla on tavoitteena, että opiskelija osaa keskustella ja argumentoida vakuuttavasti vuorovaikutustilanteissa eri kielillä. Asiantuntijuuden kehittymiselle olennaista opintojaksolla on, että opiskelija osaa ottaa huomioon viestintätilanteen ja viestintäympäristön vaatimukset. Nykyään asiantuntijuuteen ei riitä pelkkä oman alan tiedollinen asiantuntijuus, vaan asiantuntijan on myös oltava luova ja huomioitava kontekstit sekä yhteisön käytänteet (Alanen ym. 2011, 23). Jotta asiantuntijuustaidot voisivat opintojakson aikana kehittyä, on opiskelijan saatava riittävästi osallisuuden kokemuksia sekä rohkeutta ja rentoutta vieraalla kielellä viestimiseen.

Psykologinen turvallisuus ja improvisaatio

Jotta osallisuus olisi mahdollinen monenlaisissa ryhmissä, on tärkeää pystyä luomaan psykologisesti turvallinen ympäristö kaikkiin oppimistilanteisiin. Kun yhteisössä on turvallinen ilmapiiri, helpottuvat virheiden myöntäminen, avun pyytäminen ja palautteen antaminen. Tämä taas lisää luovuutta ja yhteistyön määrää. (Edmondson 1999; McLeod & Gupta 2023, 423.)

Improvisaatiota on käytetty vähentämään esiintymispelkoa, lisäämään luovuutta, parantamaan vuorovaikutustaitoja ja kehittämään ongelmanratkaisutaitoja. Useissa tutkimuksissa improvisaation on havaittu nimenomaan tukevan turvallisuuden tunteen syntymistä vuorovaikutustilanteissa. Improvisaatiokoulutusta on tutkittu muun muassa kaupallisella alalla, terveydenhuollossa ja koulutuksessa. Tutkimukset viittaavat siihen, että vuorovaikutustilanteita voidaan mallintaa realistisesti improvisaation avulla (ks. esim. Mucler, 2017; Hatton & Nicholls; 2018; Seppänen, 2022). Korkeakoulukontekstissa improvisaatiolla on havaittu myönteisiä vaikutuksia opiskelijoiden yhteistyökykyyn, aktiivisuuteen, motivaatioon ja suullisten kokeiden tuloksiin (ks. esim. Ahmed ym. 2024; Flegar & Kovačević 2015).

LUT-yliopiston interventioprojekti

Lukuvuonna 2023–2025 LUT-yliopistossa toteutettiin interventioprojekti, jossa hyödynnettiin improvisaatiotekniikoita ensimmäisen vuoden opiskelijoiden englannin kielen opetuksessa. Projektin tavoitteena oli luoda psykologisesti turvallinen oppimisympäristö, joka rohkaisee opiskelijoita puhumaan englantia sekä kehittää heidän yhteistyö- ja kommunikaatiotaitojaan sekä viestintärohkeuttaan vieraalla kielellä. Lisäksi pyrittiin vahvistamaan opiskelijoiden kykyä kohdata epävarmuutta ja epäonnistumisia. Interventio koostui erilaisista improvisaation perustekniikoista ja toteutettiin lähes samansisältöisenä 90 minuutin työpajakokonaisuutena yhteensä kuudelle opetusryhmälle.

Palaute ja johtopäätökset

Työpajan osallistujilta kerätty kirjallinen ja suullinen palaute oli kautta linjan rohkaisevaa. Palautteen mukaan improvisaatiotekniikoiden soveltaminen englannin kielen opetuksessa voi rohkaista opiskelijoita käyttämään vierasta kieltä vuorovaikutuksessa. Lisäksi palautteessa ilmeni, että improvisaatio voi osaltaan parantaa interventioon osallistuvan ryhmän yhteistyökykyä ja ilmapiiriä.

Käytetyt harjoitukset tarjosivat fiktiivisen ja turvallisen kontekstin, jossa erilaisiin suullisiin vuorovaikutustilanteisiin voitiin eläytyä käytännössä. Suorituskeskeisyyden ja taitotason arvioinnin sijaan myös opettajat saattoivat keskittyä luovan prosessin mahdollistamiseen ja havainnointiin. Havaintojen mukaan improvisaatio rohkaisi opiskelijoita kokeilemaan uusia ilmaisuja ja kohtaamaan epävarmuutta, mikä vahvisti heidän vuorovaikutustaitojaan vieraalla kielellä. Improvisaatiotioharjoittelu voi rohkaista opiskelijoita etsimään uusia tapoja toimia englanniksi ja kannustaa heitä leikillisyyteen vuorovaikutuksen harjoittelussa. Leikillisyys taas voi opettajien tekemien havaintojen valossa lisätä motivaatiota harjoitteluun ja vahvistaa ryhmän yhteisöllisyyden kokemusta. Myönteiset havainnot ja opiskelijoiden antama positiivinen palaute rohkaisevat soveltamaan ja kehittämään improvisaatiota osana suullisen kielitaidon opetusta myös jatkossa LAB-ammattikorkeakoulun ja LUT-yliopiston kielten ja viestinnän opintojaksoilla.

Lähteet

Ahmed, K., Sharif, A., Perween, S. & Akram, A. 2024. Implementing improvisation techniques to teach spoken English at undergraduate level: A classroom action research. International Journal of Linguistics and Culture. 4 (2), 347-362. Viitattu 17.2.2025. Saatavissa https://doi.org/10.52700/ijlc.v4i2.209

Alanen, R., Huhta, A., Taalas, P., Tarnanen, M. & Ylönen, S. 2011. Toimijuus ja asiantuntijaksi kasvaminen monimediaisessa kielenopettamisessa. AFinLA:n vuosikirja : Suomen soveltavan kielitieteen yhdistyksen (AFinLA) julkaisuja. 41 (69), 23–39.

Edmondson, A. 1999. Psychological safety and learning behavior in work teams. Administrative Science Quarterly. 44 (2), 350–383.

Flegar, Ž. & Kovačević, J. 2015. The anatomy of a witch: Lessons in English language, literature and I mprovisation. 3 (2). Viitattu 17.2.2025. Saatavissa http://bib.irb.hr/datoteka/788966.The_Anatomy_of_a_Witch.pdf

Hatton, C., & Nicholls, J. 2018. ‘If this was real … ’: Researching student meaning making in a digital rolling role drama. Ethnography and Education. 13 (3), 377–395. Viitattu 17.2.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1080/17457823.2018.1441040.

McLeod, E. & Gupta, S. 2023. The role of psychological safety in enhancing medical students’ engagement in online synchronous learning. Medical science educator. 33 (2), 423-430. Viitattu 17.2.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s40670-023-01753-8

Muckler, V. 2017. Exploring suspension of disbelief during simulation-based learning. Clinical Simulation in Nursing. 13 (1), 3–9. Viitattu 17.2.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.ecns.2016.09.004

Opetushallitus. Taitotasoasteikko. Viitattu 15. 2. 2025. Viitattu 17.2.2025. Saatavissa http://www02.oph.fi/ops/taitotasoasteikko.pdf

Seppänen, S. 2022. ‘What would happen if I said “Yes”?’: measuring the immediate and long-term impact of improvisation training on student teachers’ subjective, neuroendocrine and psychophysiological responses. Väitöskirja. University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences. Helsinki. Helsinki Studies in Education, number 144.

Kirjoittajat

Ruusa Einiö, FM, on viestinnän ja suomen kielen lehtori. Hän työskentelee LAB-ammattikorkeakoulun ja LUT-yliopiston Kielieskuksessa ja on erikoistunut taidelähtöisiin menetelmiin opetuksessa.

Hanna Vihava, FM, on englannin lehtori. Hän opettaa ammatillista ja akateemista englantia sekä kulttuurienvälistä viestintää LAB-ammattikorkeakoulun ja LUT-yliopiston Kielikeskuksessa.

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/fi-fi/kuva/muoti-ihmiset-toimisto-konttori-3184396/ (Pexels Licence)