LAB-ammattikorkeakoulu on ollut mukana SAILA 1 ja 2 -hankkeissa, joissa on kehitetty ja pilotoitu valtakunnallista mallia EU- ja ETA-maiden ulkopuolella koulutettujen sairaanhoitajien laillistamiseen Suomessa. SAILA-hankkeen sairaanhoitajan laillistamisväylän opiskelijoista valtaosa on nyt suorittanut opintonsa ja siirtynyt työelämään erilaisiin hoitotyön toimintaympäristöihin. Koulutuksessa on hyödynnetty laaja-alaisesti yhteisopettajuutta hoitotyön ja suomen kielen opettajien välillä. Tämä pedagoginen lähestymistapa on mahdollistanut laillistujien osaamisen kokonaisvaltaisen kehittymisen sekä kielellisistä että ammatillisista näkökulmista.

Kirjoittajat: Tiia Kangassalo & Anna Keiner

Opetusta yhteisesti, kielitietoisesti

Riittävä suomen kielen taito on tärkeä osa suomalaisiin työympäristöihin integroitumista sekä laadukkaan ja potilasturvallisen hoitotyön toteuttamista (Arola & Seppä 2019). Sosiaali- ja terveysalan lupa ja valvontavirasto (Valvira) määrittää, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöillä tulee olla työtehtäviensä turvallisen ja laadukkaan toteuttamisen kannalta riittävä suullinen ja kirjallinen kielitaito. SAILA-hankkeen laillistamisväylän opinnot ovatkin koostuneet hoitotyön opintojen sekä työelämässä toteutettavien harjoittelujaksojen lisäksi suomen kielen opinnoista.

Kielen oppimista osana ammatillisen osaamisen kehittymistä voidaan tukea hoitotyön opettajien sekä suomi toisena kielenä (S2) -opettajien välisellä yhteistyöllä. Yhteistyö mahdollistaa opetusmenetelmät, joiden avulla kieli- ja ammattitaito kehittyvät toinen toisiaan tukien. (Arola & Seppä 2019.)  Mahdollisia menetelmiä ovat muun muassa suomen kielen ja substanssiopetuksen integroiminen, rinnakkaiskielisyys eli kohdekielen ja tukikielen (SAILAn tapauksessa suomen ja englannin) käyttö tarkoituksenmukaisesti oppimista tukemassa sekä kielellinen tuki työharjoittelussa. (Nurminen 2025.) SAILA-hankkeessa hyödynnettiin erityisesti integrointiajatusta, ja opettajat opettivat yhdessä niin luennoilla, simulaatioharjoituksissa kuin muissa kliinisissä käytännön harjoituksissa. Lisäksi SAILAn hoitotyön ja suomen kielen opettajat tuottivat yhteistyössä opetusmateriaalia.

Yhteis- tai samanaikaisopettamisesta on ammatillisen kielitaidon kehittymisessä korvaamatonta tukea. Kuten muun muassa Rajala ja Takaeilola (2017) toteavat, pelkät erilliset suomen kielen opintojaksot eivät riitä, kun tavoitellaan tarpeeksi vahvaa ammatillista kielitaitoa korkeakoulutasoisessa koulutuksessa. Yhteistyötä kielen- ja substanssiopettajan välillä voisi siis pitää suorastaan välttämättömänä. Myös Niskasen ja Nurmisen (2024) mukaan ammatillista suomea opettava S2-opettaja tarvitsee yhteistyökumppanikseen kielitietoisia substanssiopettajia, sillä ilman heitä suomen opettajan on käytännössä lähes mahdotonta tuoda kielenopetusta niin lähelle käytäntöä kuin olisi tarpeen. Vastavuoroisesti S2-opettajan kanssa työskentely syventää substanssiopettajan ymmärrystä kielen oppimisen ulottuvuuksista ja kielenoppijan tarpeista. Huomionarvoista on myös se, että opiskelija saa samaan aikaan sekä kielen opettajan että hoitotyön opettajan tuen oppimiselleen – ja samaan aikaan viestin, että myös substanssipuolella nähdään suomen kielen opetus tärkeänä. Tämä on omiaan lisäämään opiskelijan motivaatiota kehittää kielitaitoa.

Laillistujilta kiitosta selkeydestä ja hyödyllisistä toistoista

Laillistujat suhtautuivat yhteis- ja samanaikaisopettajuuteen sekä muuhun opettajien väliseen yhteistyöhön positiivisesti. He pitivät hyödyllisenä sitä, että samoja aiheita pystyttiin käsittelemään melko saumattomasti sekä kielen- että hoitotyön opetuksessa. Sekä suomen että hoitotyön opettajat panostivat paljon asiakkaan ohjaus- ja haastattelutilanteiden analysoimiseen ja harjoittelemiseen, mistä laillistujat antoivat hyvää palautetta. Aiheiden ja tilanteiden käsittely samanaikaisesti kahden tai useamman opettajan läsnä ollessa sekä toisaalta syventäminen ja kertaaminen vaihtelevin painotuksin esimerkiksi suomen tunnilla hoitotyön opetuksen jälkeen mahdollisti toiston ja oman suorituksen parantamisen.

Laillistujilta saadun suullisen palautteen mukaan substanssiopettajan kielitietoiset toimintatavat, esimerkiksi tämän opetuksessa ja ohjauksessa käyttämä selkeä kieli, tukivat niin kielen kuin hoitotyön substanssin oppimista. Kielen selkeys vaikutti opetettavan sisällön ymmärtämiseen ja sisäistämiseen. Kielitietoinen opetus auttoi laillistujia opetustilanteissa omaksumaan uusia sanoja ja käsitteitä sekä käyttämään suomen kieltä esimerkiksi edellä mainituissa hoitotyön ohjaustilanteissa.

Yhteisopetuksen antina opettajille opetuksen sujuvuus ja ammatillinen kehittyminen

Opettajien kokemusten perusteella yhteisopettajuus edisti laillistujien sekä kielellistä että ammatillista osaamista. Tämän lisäksi se sujuvoitti myös opettajien työtä. Yhteisopettajuus mahdollisti opetuksien integroitumisen siten, että hoitotyön opettaja pystyi opetustilanteessa keskittymään hoitotyön substanssin opetukseen, kun taas suomen kielen opettaja avasi kielellisesti haastavia käsitteitä tukien näin opiskelijoiden kielellistä kehitystä. Suomen kielen opettaja pystyi keskittymään tukemaan kielen oppimista ja opiskelijoiden ammatillisen vuorovaikutuksen kehittymistä, kun taas niissä tilanteissa hoitotyön opettaja pystyi tarjoamaan hoitotyön sisältöihin liittyviin kysymyksiin vastauksia. Yhteiset hetket opetettavien aiheiden ja ryhmän kanssa tarjosivat lisäksi kaikille opettajille mahdollisuuden syventää ymmärrystään toisaalta kielestä ja kielen oppimisesta, toisaalta hoitotyöstä alana ja hoitotyön ammattikielestä. Suomen opettajalle, jolle hoitotyön suomi on erikoisalana vielä melko uusi asia, oli erityisen arvokasta päästä hankkeen myötä työskentelemään substanssiopettajien kanssa niin tiiviisti.

Konkreettiset työskentelytavat samanaikaisopetuksessa vaihtelivat, ja hyväksi todettuja käytänteitä otettiin hankkeen aikana tietoisesti uudelleen käyttöön ja edelleen kehitettäväksi. Yksinkertaisimmillaan opetuskertojen aikana suomen kielen opettaja laati opeteltavaan aihepiiriin liittyvistä keskeisistä sanoista erilaisia sanastoja ja fraasilistoja, joiden äärelle pysähdyttiin opetuksen aikana ja joita hyödynnettiin myöhemminkin. Tehokkaaksi ja opiskelijoille mielekkääksi työskentelymuodoksi osoittautuivat myös esimerkiksi toiminnalliset harjoitukset, joissa opettajat olivat tukena vaihtelevissa rooleissa samanaikaisesti. Hankkeen luomaa yhteistyömahdollisuutta hyödynnettiin myös materiaalien laadinnassa, esimerkiksi niin, että hoitotyön opettaja ja suomen opettaja rakensivat yhdessä erilaisia tehtävämateriaaleja, joissa pystyttiin näin huomioimaan optimaalisella tavalla toisaalta kulloinkin hoitotyön opintojen kannalta tarpeelliset sisällöt, toisaalta ryhmälle tärkeät ja vaatimustasoltaan mielekkäät kielen elementit.

Onkin tärkeä tiedostaa, ettei yhteisopettajuus synny itsestään vaan se edellyttää suunnitelmallisuutta sekä ennakointia. Yhdessä suunnitellut opetustilanteet sekä erilaiset opintojaksoja läpileikkaavat oppimistehtävät tarjoavat monipuolisen oppimiskokemuksen. Yhteisopettajuus on luonnollisesti myös resurssikysymys. Kahden opettajan samanaikainen läsnäolo opetustilanteessa edellyttää kaksinkertaista henkilöstöresurssia. Menetelmä on kuitenkin pedagogisesti tehokas, sillä se mahdollistaa hoitotyön substanssiosaamisen ja suomen kielen oppimisen integroinnin. Samalla syntyy vahvempaa ammatillista osaamista, joka hyödyttää koko työyhteisöä ja luo pohjaa tulevaisuuden yhä laajemmalle yhteistyölle.

Lähteet

Arola, T. & Seppä, M. 2019. Kielitietoisella ohjauksella vauhtia ammattikielen oppimiseen. Kieli, koulutus ja yhteiskunta. Vol. 10(1). Viitattu 12.11.2025. Saatavissa https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-helmikuu-2019/kielitietoisella-ohjauksella-vauhtia-ammattikielen-oppimiseen

Niskanen, O. & Nurminen, A. 2024. Yhteisopettajuuden hyödyt hoitotyön ja suomen opetuksen kehittämisessä. LAB Pro. Viitattu 16.12.2025. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/yhteisopettajuuden-hyodyt-hoitotyon-ja-suomen-opetuksen-kehittamisessa/

Nurminen, A. 2025. Kielitietoisen työyhteisön työkalut: kielitietoista koulutussuunnittelua. LAB Pro. Viitattu 16.12.2025. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/kielitietoisen-tyoyhteison-tyokalut-kielitietoista-koulutussuunnittelua/

Rajala, S. & Takaeilola, M. 2017. Ammatillisen kielitaidon kehittyminen sairaanhoitajien pätevöitymiskoulutuksessa. Kieli, koulutus ja yhteiskunta. Vol. 8(5). Viitattu 16.12.2025. Saatavissa  https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-lokakuu-2017-2/ammatillisen-kielitaidon-kehittyminen-sairaanhoitajien-patevoitymiskoulutuksessa

Valvira. Riittävän kielitaidon osoittaminen. Viitattu 17.11.2025. Saatavissa https://lvv.fi/sosiaali-ja-terveydenhuolto/riittava-kielitaito

Kirjoittajat

Tiia Kangassalo työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa hoitotyön lehtorina. Hän on ollut mukana SAILA1- ja SAILA2-hankkeissa asiantuntijana.

Anna Keiner työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän lehtorina. Hän on ollut mukana SAILA2-hankkeessa S2-asiantuntijana.

Artikkelikuva: Toni Jaatinen

Viittausohje

Kangassalo, T. & Keiner, A. 2026. Yhteisopettajuuden hyödyntäminen SAILA-hankkeen laillistamisväylällä. LAB Pro. Viitattu pvm. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/yhteisopettajuuden-hyodyntaminen-saila-hankkeen-laillistamisvaylalla/