Tutorointi ja psykologinen turvallisuus korkeakouluyhteisössä

Psykologinen turvallisuus on käsite, joka on saanut viime vuosina yhä enemmän huomiota niin työelämässä kuin koulutuksessakin. Psykologinen turvallisuus viittaa yksilön kokemukseen siitä, että hän voi ilmaista itseään ja ajatuksiaan ilman pelkoa nöyryytyksestä, rangaistuksesta tai muista negatiivisista seurauksista. Kun psykologinen turvallisuus on mahdollista yhteisössä, siitä seuraa uudistuvampia ja tehokkaampia organisaatioita. Korkeakouluyhteisössä psykologinen turvallisuus on tärkeää tutoroinnissa, sillä se luo perustan avoimelle vuorovaikutukselle, luovuudelle ja oppimiselle sekä lisää erilaisuuden kunnioittamista.

Kirjoittaja: Tarja Isola

Psykologinen turvallisuus on tiimin jäsenten yhteisesti jaettu hiljainen uskomus tai tunne siitä, että tiimissä tai ryhmässä yksilöt voivat ottaa riskejä ja olla oma itsensä. Psykologisesti turvallisessa yhteisössä jokainen yksilö voi nostaa omia ideoitaan ja keskeneräisiä ajatuksiaan jokaisen nähtäville, kysyä kysymyksiä, nostaa esiin huolia sekä myös pyytää apua ja myöntää omia virheitään ilman, että joutuu pelkäämään tulevansa nolatuksi, vähätellyksi tai jopa rangaistuksi. (Työterveyslaitos 2021.) Psykologinen turvallisuus sen sijaan ei tarkoita sitä, että kaikki olisivat samaa mieltä asioista, että tavoitteita ei voisi olla tai niitä pitäisi madaltaa tai että epäpätevyys pitäisi hyväksyä.

Korkeakouluyhteisössä psykologisella turvallisuudella on merkitystä opettajien toteuttamassa tutoroinnissa, joka kohdentuu yhteisön opiskelijoihin. Opiskelijoiden kokemus siitä, että he voivat käydä dialogia yhteisön edustajien kanssa, antaa kehitysehdotuksia tai jopa arvostella ilman pelkoa vaikutuksista heidän opintomenestykseensä tai henkilökohtaiseen hyvinvointiinsa, on olennainen osa psykologista turvallisuutta. Samalla opiskelija tulee tutoroinnissa kohdatuksi omana itsenään, henkilönä, jolle on yhteisössä asetettu tavoitteita ja odotuksia, jotka hänen tulee saavuttaa. Tämä luo ympäristön, jossa opiskelija voi kasvaa ja kehittyä opiskelijasta ammattilaiseksi ilman pelkoa negatiivisista seurauksista, mikä puolestaan edistää koko korkeakouluyhteisön innovatiivisuutta ja oppimista.

Epäonnistumisen pelko vähenee hyödyntämällä kasvun asennetta tutoroinnissa

Psykologian professori Carol S. Dweck on tutkinut erilaisten ajattelumallien vaikutuksia oppimiseen. Hän on kehittänyt teorian, jonka mukaan ihmisillä on kaksi tapaa asennoitua omaan osaamiseensa: muuttumaton asenne (engl. fixed mindset) ja kasvun asenne (engl. growth mindset) (Dweck 2014). Dweckin mukaan käsitys itsestä määrittelee sen, kumpaa asennetta yksilö edustaa. Jos yksilö uskoo, että osaaminen on synnynnäinen ominaisuus, yksilö on omaksunut muuttumattomuuden asenteen. Tällöin yksilö näkee jokaisen haasteen testinä, jossa mitataan yksilön osaamista tai lahjakkuutta. Epäonnistuminen koetaan lannistavana, kun taas onnistuminen vahvistaa käsitystä synnynnäisestä lahjakkuudesta. Jos taas yksilö ajattelee osaamisen olevan taito, jota voi kehittää, yksilö on omaksunut kasvun asenteen. Tällöin yksilö uskoo, että osaamista voi kehittää harjoittelun ja kokemusten kautta, ja hän näkee jokaisen haasteen mahdollisuutena kehittyä. Dweckin mukaan ihminen voi oppia ja kehittää ajatteluaan kohti kasvun asennetta. Ajattelutavan muutoksen avain on ymmärtää, että jokainen on jatkuvan oppimisen polulla, joka vie yksilöä eteenpäin. Epäonnistuminen tarkoittaa vain, että yksilö ei vielä osaa, ja hänen on yritettävä uudelleen ja kokeiltava erilaisia strategioita ongelman ratkaisemiseksi.

Opettajien toteuttama tutorointi korkeakouluyhteisössä voi hyödyntää kasvun asenteen periaatteita. Kun opettajatutorit tukevat opiskelijoita näkemään osaamisen kehittämisen jatkuvana prosessina, he auttavat opiskelijoita omaksumaan kasvun asenteen. Tämä tarkoittaa, että opiskelijat rohkaistuvat kohtaamaan haasteita, astumaan ehkä oman mukavuusalueen ulkopuolellekin, ja näkemään ne mahdollisuuksina oppia ja kehittyä.

Tutorointihetkissä opettajat voivat korostaa, että epäonnistumiset ovat osa oppimisprosessia ja että ne tarjoavat arvokkaita oppimiskokemuksia. Opiskelijoita voidaan kannustaa kokeilemaan uusia strategioita ja lähestymistapoja ongelmien ratkaisemiseksi, mikä vähentää epäonnistumisen pelkoa opiskelijassa ja lisää hänen itseluottamustaan. Tämä lähestymistapa luo yhteisöön ympäristön, jossa opiskelijat voivat avoimesti keskustella haasteistaan ja tavoitteistaan ilman pelkoa negatiivisista seurauksista. Näin psykologinen turvallisuus vahvistuu, ja opiskelijat voivat kokea olevansa arvostettuja ja tuettuja omassa oppimisessaan.

Miten psykologinen turvallisuus ilmenee yhteisössä ja tutoroinnissa?

Psykologinen turvallisuus ilmenee yhteisössä ja tutoroinnissa pyrkimyksenä aitoon dialogiin eri osapuolten välillä, jossa kaikkia kuunnellaan ja jossa mielipiteitä, ideoita ja ongelmia tuodaan vapaasti esille. Osapuolten virheitä ei käytetä ketään vastaan, vaan ne sallitaan ja niistä opitaan. Ihmisten erilaisuuteen, kuten erilaisiin taustoihin, erilaiseen osaamiseen tai ominaisuuksiin suhtaudutaan kunnioittavasti. Positiivinen seuraus psykologisesta turvallisuudesta yhteisössä on se, että yhteisössä suhtaudutaan riskinottoon avoimemmin: kynnys ottaa riskejä on matalampi, koska epäonnistumiset sallitaan. Myös yhteistyö sujuu kitkatta, kun jokainen voi osallistua toimintaan omana itsenään ilman pelkoa siitä, että virheistä syyllistetään. Tutoroinnissa on mahdollista luoda ympäristö, jossa on avoin ja kannustava ilmapiiri ja jossa rohkaistaan opiskelijoita osallistumaan aktiivisesti ja jakamaan näkemyksiään. Myös yksilöllinen tuki, joka huomioi opiskelijan yksilölliset tarpeet ja oppimistyylit voi lisätä opiskelijan luottamusta omiin kykyihinsä ja motivoimaan jatkamaan oppimista. Tutoropettajan tehtävänä on myös asettaa opiskelijalle selkeitä tavoitteita ja odotuksia, mikä auttaa opiskelijaa hahmottamaan oman roolinsa yhteisössä. Esimerkin voima on yhtä lailla tärkeää: Opettajatutorien avoin toiminta, omien virheiden myöntäminen ja oma oppimishalu voivat kannustaa opiskelijoita omaksumaan samanlaisen asenteen.

On olemassa elementtejä, jotka voivat heikentää opiskelijan psykologista turvallisuutta. Tutoroinnin aikana annettu tuomitseva palaute voi heikentää opiskelijan itseluottamusta ja halua osallistua oppimisprosessiin. Opiskelijan kokemus epäoikeudenmukaisesta kohtelusta voi luoda turvattomuuden kokemusta ja epäluottamusta yhteisöön. Epäselvät odotukset voivat aiheuttaa opiskelijoissa epävarmuutta omasta suoriutumisesta ja roolista yhteisössä tai ryhmässä. Jos tutoropettajat eivät ole saavutettavissa tai lähestyttävissä tai eivät tarjoa riittävästi avointa vuorovaikutusta, opiskelijat voivat kokea ulkopuolisuutta. Liian kilpailuhenkinen ilmapiiri voi estää opiskelijoita ottamasta riskejä tai oppimaan epäonnistumisista.

Psykologinen turvallisuus tutoroinnissa voi parhaimmillaan olla käytännön työkalu, joka voi muuttaa korkeakouluyhteisön dynamiikkaa, lisätä yhteisöllisyyttä ja auttaa opiskelijoita saavuttamaan tavoitteensa. Tutoropettajien rooli tässä prosessissa on olla psykologisen turvallisuuden aktivoija, joka osaltaan tukee ilmapiiriä, jossa jokainen opiskelija voi onnistua. Ja kuka tietää, ehkä seuraava suuri oivallus syntyy juuri siitä hetkestä, kun joku uskaltaa sanoa: ”Entä jos…?”

Lähteet

Dweck, C. 2014. Developing a growth mindset with Carol Dweck. YouTube-video. Stanford Alumni. Viitattu 20.5.2025. Saatavissa https://www.youtube.com/watch?v=hiiEeMN7vbQ

Työterveyslaitos. 2021. Pelotta töissä – psykologinen turvallisuus työyhteisössä. Viitattu 20.5.2025. Saatavissa https://www.ttl.fi/sites/default/files/2022-12/Pelotta%20t%C3%B6issa%20%E2%80%93%20psykologinen%20turvallisuus%20tyoyhteis%C3%B6ss%C3%A4.pdf’

Kirjoittaja

Tarja Isola (KTM, AmO) työskentelee vastuullisen liiketoiminnan lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikössä, jossa hän toimii myös tutoropettajana.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/555294 (CC0)