Suomen kieltä, selkokieltä ja sairaanhoitajaopiskelijoiden kohtaamisia

Monimuotoistuvassa yhteiskunnassa sairaanhoitajilta vaaditaan aiempaa enemmän kulttuuriosaamista ja selkokieliosaamista. LAB-ammattikorkeakoulussa opiskelee useita erilaisia sairaanhoitajaryhmiä, joiden välillä ei kuitenkaan ole yhteistyötä. Kohtaamisia ja kohtaamattomuuksia ratkottiin kokeilussa, jossa törmäytettiin tavallisen päivätoteutuksen sairaanhoitajaopiskelijoita ja filippiiniläisten sairaanhoitajien pätevöitymiskoulutuksen opiskelijoita.

Kirjoittajat: Tytti Lindeberg & Marjaana Valo-Vuorela

LABissa voi opiskella sairaanhoitoa erilaisissa koulutusohjelmissa: tavallisessa päivätoteutuksessa, verkkopainotteisessa monimuotokoulutuksessa ja maahanmuuttajataustaisille suunnatussa sairaanhoitajakoulutuksessa. Lisäksi LABissä järjestetään filippiiniläisten sairaanhoitajien pätevöitymiskoulutusta. Opiskelijat tulevat tulevaisuudessa työskentelemään entistä monimuotoisemmissa työyhteisöissä ja eri taustoista tulevien asiakkaiden kanssa. Silti opintoihin ei kuulu juuri lainkaan opetusta monikulttuurisuudesta tai kielitietoisuudesta eivätkä eri koulutuksissa opiskelevat sairaanhoitajaopiskelijat kohtaa toisiaan opintojaksojen aikana.

Elma 2.0 – kohtaantojen rakentaminen monikulttuuristuvalla sosiaali- ja terveysalalla -hankkeen tavoitteena on tukea maahan muuttaneiden polkua sote-alan eri työtehtäviin ja lisätä työyhteisöjen kieli- ja kulttuuritietoisuutta sekä kielitukea (LAB a). Olisi kuitenkin tärkeää lisätä kulttuuri- ja kielitietoisuutta jo sairaanhoitajaopintojen aikana, jotta opiskelijoilla olisi valmistuessaan osaamista erilaisista taustoista tulevien työkavereiden ja asiakkaiden kohtaamiseen. Siksi hankkeessa asiantuntijana toimiva suomen kielen opettaja ja hänen LABissä työskentelevä kollegansa päättivät mahdollistaa eri hoitajaopiskelijaryhmien kohtaamisen Elman ketterien kokeilujen hengessä.

Ketterän kokeilun toteuttaminen

Eräänä tavallisena lokakuisena keskiviikkona päivätoteutuksessa opiskelevat sairaanhoitajaopiskelijat ja top up -pätevöitymiskoulutuksessa opiskelevat filippiiniläiset sairaanhoitajat saivat yhteisen tehtävän osana viestinnän ja hoitotyön suomen kurssejaan. Ajatuksena oli, että viestinnän kurssin opiskelijat saavat harjoitusta selkeän kielen käyttämisestä, vuorovaikutustaidoista monikulttuurisessa ryhmässä sekä raportin kirjoittamisesta. Osana viestinnän kurssia he olivat jo tutustuneet selkokieleen ja sen käyttämiseen. Selkokielen käyttäminen on osa saavutettavuutta, jonka avulla tuetaan ymmärtämistä ja siten esimerkiksi hoitoon sitoutumista (Kuuloliitto 2023; THL 2023). Filippiiniläiset sairaanhoitajaopiskelijat puolestaan saisivat harjoitusta puhekielen ymmärtämisessä ja rohkeutta omaan puhumiseen osana hoitotyön suomen kurssiaan. Lisäksi ja ennen kaikkea kaikki opiskelijat saisivat tilaisuuden tavata ja vaihtaa ajatuksia eri taustoista tulevien ja samalle alalle suuntaavien opiskelijatovereiden – mahdollisten tulevien kollegoidensa – kanssa.

Opiskelijat jaettiin pienryhmiin siten, että päivätoteutuksen opiskelijoita oli ryhmässä 3–4 ja top up -koulutuksen opiskelijoita 1–2. Pienryhmät saivat tehtäväksi pohtia, miten sairaanhoitajakoulutuksissa voitaisiin lisätä erilaisuuden kohtaamista ja monikulttuurisuusosaamista. Miten yhteistyötä saataisiin lisää eri ryhmien välille ja mitä hyötyä siitä olisi? Keskustelut käytiin suomeksi.

Opiskelijat olivat aluksi hyvin jännittyneitä, mutta lyhyt tutustuminen ennen tehtävän tekemistä rentoutti kaikkia. Keskusteluja käytiin innostuneesti ja hymyillen ja muustakin kuin annetusta aiheesta. Välitön palaute opettajille keskustelujen aikana oli se, että etenkin suomalaiset opiskelijat heräsivät pohtimaan sitä, miten vähän heillä on yhteistä toimintaa toisten ryhmien opiskelijoiden kanssa ja miten vähäistä oma kulttuurinen osaaminen on.

Tapaamisessa opiskelijat ideoivat erilaisia yhteistyömahdollisuuksia, ja päivätoteutuksen opiskelijat jatkoivat pohtimista raporteissaan. Kaikista vahvimmin esiin nousi toive erilaisista yhteisistä oppimistilaisuuksista. Opiskelijat kaipaisivat yhteistunteja, työpajoja ja simulaatioharjoituksia, joissa sekoitettaisiin eri ryhmien opiskelijoita keskenään. Raporteissa nousi esille huomio siitä, että nyt opiskelijat harjoittelevat keskenään omissa ryhmissään. Kun ryhmiä sekoitettaisiin keskenään, päivätoteutuksen opiskelijat saisivat luonnollisella tavalla harjoitusta siitä, miten huomioida eri kulttuurien erityispiirteitä tai kieleen liittyviä vaikeuksia ja esimerkiksi filippiiniläisten ryhmä saisi luontevalla tavalla hyvää suomen kielen harjoitusta. Monikulttuuristen simulaatioiden suunnittelu vaatii riittävästi aikaa, mutta parhaimmillaan monikulttuuriset oppimistilanteet voivat lisätä toimintatapojen ymmärrystä ja yhteisöllistä hyväksyntää (Sairaanhoitajat).

Yhteinen ekskursio Filippiineille ja muita ideoita

Opiskelijat kokevat, että yhteistyö voisi toteutua myös ryhmätöiden, yhteisten projektien tai jopa kokonaisen monikulttuurisuuteen ja kulttuurien kohtaamiseen liittyvän kurssin kautta. Tällaisella kurssilla voisi olla erilaisia harjoituksia, pienryhmien esityksiä erilaisista kultuureista, päiväkirja omien kulttuurikohtaamisten ja niiden synnyttämien reaktioiden pohtimiseen sekä vierailijoita eri kulttuureista ja vähemmistöistä tai yhteistyötä erilaisten maahanmuuttajajärjestöjen kanssa. Kurssin suunniteleminen ja toteuttaminen tukisi sosiaali- ja terveysalan ja Kielikeskuksen opettajien hyvää yhteistyötä sekä rakentaisi uusia yhteistyökäytänteitä.

Iso osa sairaanhoitajien oppimisesta tapahtuu harjoitteluissa, sillä tutkintoon kuuluu harjoittelua 90 opintopistettä (LAB b). Opiskelijat nostivatkin pohdinnoissaan esille harjoittelun merkityksen monikulttuurisuusosaamisen kerryttämisessä. Osan harjoitteluista voisi tehdä alueilla, joissa on paljon monikulttuurisuutta. Harjoitteluita voisi tehdä työparina, jolloin suomalaistaustainen ja maahanmuuttajataustainen opiskeija toimisivat harjoitteluparina. Heitä voisi kutsua toistensa kulttuurikummeiksi. Äidinkielinen opiskelija saisi paljon hyvää harjoitusta selkokielen käyttämisestä sekä oppisi näkemään ja sanallistamaan oman kulttuurinsa piirteitä ja toimintatapoja. Ei-äidinkielinen puolestaan saisi tukea kielellisesti vaikeisiin tilanteisiin ja voisi tuoda tietämystään oman kotimaansa kulttuurisista piirteistä ja hyödyntää mahdollista aiempaa osaamistaan alalta. Monella maahanmuuttajataustaisella opiskelijalla on jo sairaanhoitajan työkokemusta kotimaastaan, joten he voisivat myös auttaa vasta opintonsa aloittaneita opiskelijoita. Opiskelijat nostivat esiin myös toiveen erilaisista vaihtomahdollisuuksista, ja eräs keskusteluryhmä alkoi jo ideoida kahden viikon yhteistä opiskelijavaihtoa Filippiineille. Tähän jos löytyisi sopiva hankerahoitus, olisi lähtijöitä varmasti valmiina.

Virallisten kohtaamisten lisäksi toiveita oli myös vapaamuotoisemmille yhteysmuodoille sekä opiskelijakunnan suuntaan. Halukkaat voisivat luoda monikulttuurisuuteen ja kulttuuritietoisuuteen liittyvän WhatsApp-ryhmän, joka voisi toimia helposti lähestyttävänä ryhmäytymisalustana ja matalan kynnyksen väylänä tiedon jakamiselle ja asioiden kysymiselle. Opiskelijakunnan tapahtumissa voitaisiin pyrkiä huomioimaan eri kulttuuritaustat ja ehkä suunnitella tapahtumia, joissa ohjelma ohjaisi tutustumaan eri taustoista tuleviin opiskelijoihin. LABissa voisi järjestää messutyylisiä tapahtumia tai eri kulttuuriryhmille voitaisiin tarjota omia teemapäiviä, jolloin opiskelijoiden monimuotoisuus ja erilaiset kulttuuritaustat pääsisivät paremmin esille.

Onnistumisen kokemuksia ja uskoa itseen

Jälkikäteen kerätyissä opiskelijapalautteissa korostui tarve harjoitella kieltä tällä tavalla sekoitetuissa ryhmissä. Filippiiniläisillä kielen harjoittelu liittyi suomen kieleen ja päivätoteutuksen opiskelijoilla selkokielen käyttämiseen. Päivätoteutuksen opiskelijat kertoivatkin, että tapaaminen opetti tapoja puhua selkeämmin ja rauhallisemmin. Nämä ovat tärkeitä taitoja, jotta terveysalan ammattilainen osaa ohjata potilasta ymmärrettävästi ja joilla voidaan turvata potilaan oikeus hyvään kohteluun.

Vaikka kaikki osallistujat joutuvat huolehtimaan keskustelun etenemisestä, on kieltä enemmän osaavan kuitenkin kannettava suurempi vastuu ja huolehdittava oman puheensa sopeuttamisesta (Selkokeskus 2024). Tämä vaatii harjoittelua. Yksi opiskelijoista kirjoitti raporttiinsa, että tapaaminen toi uskoa itseen ja omiin kykyihin, toinen puolestaan sai onnistumisen kokemuksen, kun osasi muokata omaa puhettaan ja muutoksen ansiosta puhekumppani ymmärsi asian ja pystyi jatkamaan keskustelua. Tilaisuutta kuvailtiin mielenkiintoiseksi, positiiviseksi, herättäväksi ja hienoksi. Tällainen kohtaaminen toimii hyvänä kannustimena tasa-arvoisille kohtaamisille monikulttuurisessa työelämässä ja asiakastilanteissa.

Kuva 1. Opiskelijoiden palautesanapilvi heti tapaamisen jälkeen (Kuva: Marjaana Valo-Vuorela)

Lähteet

Kuuloliitto. 2023. Selkeä puhe on osa saavutettavaa viestintää. Viitattu 4.12.2024. Saatavissa https://www.kuuloliitto.fi/selkea-puhe-on-osa-saavutettavaa-viestintaa/

LAB a. Elma 2.0 — kohtaantojen rakentaminen monikulttuuristuvalla sosiaali- ja terveysalalla. Viitattu 2.12.2024. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/elma2

LAB b. Sosiaali- ja terveysalan harjoittelu. Viitattu 3.12.2024. Saatavissa https://elab.lab.fi/fi/opintojen-suorittaminen/harjoittelut/sosiaali-ja-terveysalan-harjoittelu

Sairaanhoitajat. Kulttuurisensitiivinen simulaatio-opetus edellyttää hyvää suunnittelua ja riittävästi aikaa simulaation toteuttamiseen. Viitattu 3.12.2024. Saatavissa https://sairaanhoitajat.fi/kulttuurisensitiivinen-simulaatio-opetus-edellyttaa-hyvaa-suunnittelua-ja-riittavasti-aikaa-simulaation-toteuttamiseen/

Selkokeskus. 2024. Näin puhut selkokieltä. Viitattu 4.12.2024. Saatavissa https://selkokeskus.fi/selkokieli/nain-puhut-selkokielta/

THL. 2023. Saavutettavat palvelut. Viitattu 3.12.2024. Saatavissa https://thl.fi/aiheet/sote-palvelujen-johtaminen/kehittyva-palvelujarjestelma/palvelujen-saatavuus-ja-jatkuvuus/saavutettavat-palvelut

Kirjoittajat

Tytti Lindeberg
Kirjoittaja työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän lehtorina ja Elma 2.0 -hankkeen suomi toisena kielenä -asiantuntijana.

Marjaana Valo-Vuorela
Kirjoittaja työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa suomen kielen ja viestinnän lehtorina ja on kiinnostunut ihmisten välisistä kohtaamisista.

Artikkelikuva: Opiskelijoita keskustelemassa pienryhmissä (Kuva: Tytti Lindeberg)