Tässä artikkelissa tarkastellaan SOTELI – YHTEISTÄ ymmärrystä rakentamassa liikunnasta ja hyvinvoinnista -hankkeen loppuvaiheessa nousseita havaintoja oman ammatillisen kehittymisen näkökulmasta sote-alan opettajana. Erityisesti pohditaan sitä, millaisia ajatuksia hanke on herättänyt hyvinvoinnin ja liikkumisen edistämiseen liittyen osana sosiaali- ja terveysalan koulutusta. Samalla tarkastellaan, miten hankkeessa syntyneitä näkökulmia ja toimintatapoja voidaan hyödyntää sote-alan opetuksen kehittämisessä ja opiskelijoiden hyvinvointiosaamisen vahvistamisessa.

Kirjoittaja: Taru Simpura

Sote-ympäristön muutos ja liikkumisen edistämisen tarpeet

Sote-ympäristöissä tehtävä työ on ollut erityisessä muutoksessa viime vuosina, niin muun muassa rakenteellisten muutosten, kuin säästöpaineidenkin vuoksi. Väestön hyvinvoinnin haasteet, tarve tukea arjen toimintakykyä ja raskaiden palvelujen tarpeen vähentäminen edellyttävät vaikuttavien työtapojen sekä ennaltaehkäisevän työn roolin vahvistamista (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023). SOTELI-hankkeen yhtenä tärkeimmistä tavoitteista oli vahvistaa elintapaohjausta tekevien sosiaali-, terveys- ja liikunta-alojen ammattilaisten osaamista asiakaskohtaamisissa liikkumisen edistämisessä ja puheeksiotossa. Nyt hankkeen loppuvaiheessa on mukava todeta, että myös oma ammatillinen osaaminen teeman ympärillä vahvistui merkittävästi.

Sote-alan opettajan näkökulmasta hanke on tarjonnut ennen kaikkea mahdollisuuden pysähtyä tarkastelemaan liikkumisen edistämistä sekä omaa ajattelua ja opetusta näihin teemoihin liittyen. Fyysisen aktiivisuuden terveyshyödyt ovat laajalti tunnistettuja, mutta SOTELI‑hanke onnistui avaamaan ajatteluun uusia näkökulmia ja syventämään aiheen tarkastelua. Ensimmäinen oivallus syntyi jo hankkeen alussa hanketiimin rakentaessa yhteistä ymmärrystä hankkeen tavoitteista ja käsitteistä. On iso merkitys millä käsitteillä teemasta puhutaan, se puhutaanko esimerkiksi liikunnasta, liikkumisesta tai liikkeestä, luo ison eron lähestymistavallaan ohjausvuorovaikutustilanteissa.

Liikkumisen edistäminen osana sote-alan opetusta

Hankkeen aikana ymmärrys kohtaamisen merkityksestä elintapaohjauksessa ja liikkumisen edistämisessä on syventynyt.

Hanketyön myötä liikkumisen merkityksen ja mahdollisuudet on helpompi hahmottaa aiempaa laajemmin, ei vain hyvinvoinnin ja toimintakyvyn vahvistajana, vaan myös laajempana kokemuksena, joka voi tukea yksilön toimijuutta kaikilla arjen eri osa‑alueilla. Tämä on vahvistanut käsitystä liikkumisen mahdollisuuksista ja samalla lisännyt ymmärrystä siitä, miten henkilökohtaisesti jokainen teemaan suhtautuu. Tämän vuoksi liikkumiseen liittyvien merkitysten avoin tarkastelu ohjausvuorovaikutuksessa näyttäytyy erityisen arvokkaana.

Hanketyön kautta liikkumisen edistäminen on noussut esiin omien arjen työtapojen tarkastelussa. Voi pohtia, miten rohkaista tuomaan liikettä luontevaksi osaksi sote-alan asiakastyön toimintatapoja sekä miten tukea opiskelijoita huomioimaan aktiivisuus ja liike osana heidän oppimisprosessiaan. Tämä tarkoittaa myös sen tarkastelua, millaisia rakenteita, taukoja ja käytäntöjä on hyvä sisällyttää omaan opetukseen liikkeen mahdollistamiseksi. Hankkeen loppupuolella viestimme sote-ammattilaisille on tiivistynyt ajatukseen, että jokaisella sote-alan ammattilaisella on mahdollisuus toimia liikkeen edistäjänä ilman erityistä syventävää liikuntaosaamista. Tämä oivallus on tuonut syvyyttä myös siihen, että liikkumisen edistämistä on mahdollista luontevasti integroida osaksi opetusta.

Kokemuksellinen oppiminen sekä moniammatillisuuden rooli

Erityisen vaikuttavaa hankkeessa on ollut kokemuksellisen oppimisen näkökulma. Liikkuminen, luontoympäristö ja toiminnalliset menetelmät konkretisoituivat hankkeessa muun muassa metsäkävelyillä, joissa valmennuksiin osallistuneet ammattilaiset ja opiskelijat tarkastelivat liikkumisen edistämisen teemoja luonnon rauhassa. Lisäksi toiminnallisissa harjoitteissa keho ja mieli tuotiin tietoisesti osaksi oppimisprosessia. Nämä hetket avasivat uudenlaisia tapoja tarkastella ohjausvuorovaikutusta sekä muistuttivat kehollisen kokemuksen, läsnäolon ja reflektion voimasta, näin ollen oivalluksia syntyi eri tavalla kuin luokkahuoneessa. Tämä haastaa myös opetusta. Kuinka voimme luoda oppimistilanteita, joissa tieto, kokemus ja reflektio todella yhdistyvät? Voisiko esimerkiksi luentojen lomaan sisällyttää kehollisia pysähdyksiä, lyhyitä ulkona toteutettuja havaintotehtäviä tai toiminnallisia ryhmäharjoituksia, jotka tukevat opiskelijoiden hyvinvointia ja vahvistavat ammatillista kasvua?

Moniammatillisuus näkyi hankkeen aikana läpileikkaavasti sekä hanketoimijoiden yhteistyössä että valmennuksissa. Sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan osaajat toivat luontevasti esiin omat näkökulmansa, ja tämän äärelle haluttiin myös tietoisesti pysähtyä. Yhteinen työskentely toi näkyväksi, miten eri alojen osaaminen rikastutti hankkeen toteutusta ja vahvisti valmennusten sisältöä. Hankkeen työskentelytavoissa korostuivat kuunteleminen, yhteinen pohdinta ja toisen osaamisen arvostaminen. Nämä ovat taitoja, joiden vahvistamista olisi tärkeää entistä vahvemmin tukea jo opetuksessa esimerkiksi moniammatillisilla pienryhmillä ja yhteisillä case-harjoituksilla.

Liikkumisen edistämisen opetuksen kehittämisen suuntaviivoja ja mahdollisuuksia

Sote‑alan opettajana SOTELI‑hankkeesta keskeiseksi jäi oivallus siitä, että liikkeen hyödyntämistä, kokemuksellisuutta, vuorovaikutusta ja eri alojen näkökulmia voidaan tuoda opetukseen tarkoituksellisemmin ja osana tavallisia oppimistilanteita. Hankkeen aikana syntyneet käytännöt tarjoavat konkreettisia esimerkkejä siitä, millaisilla menetelmillä näitä teemoja voidaan käsitellä opiskelijoiden kanssa. Tämä muodostaa vahvan pohjan sille, miten vastaavia työskentelytapoja voidaan jatkaa ja hyödyntää myös hankkeen päätyttyä.

Lopulta keskeinen kysymys hanketoiminnassa on se, mitä työskentelystä jää elämään jatkossa. Sote‑opetuksen näkökulmasta vastausta voidaan etsiä arjen pedagogisista valinnoista ja siitä, miten tuemme opiskelijoiden elintapaohjausosaamista ja kykyä toimia moniammatillisissa ympäristöissä. SOTELI‑hankkeessa kehitetyt materiaalit, kuten loppujulkaisuna tuotettu pedagoginen käsikirja sote-alojen opettajille, tarjoaa konkreettisia työkaluja liikkumisen edistämiseen osana alan opetusta. Suuntaviivojen lisäksi materiaalit tarjoavat ennen kaikkea muistutuksen yhteisen ymmärryksen rakentamisen merkityksestä liikkumisen edistämisen näkökulmasta.

Lähteet

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2023. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Viitattu 26.3.2026. Saatavissa https://thl.fi/aiheet/sote-palvelujen-johtaminen/kehittyva-palvelujarjestelma/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistaminen

Kirjoittaja

Taru Simpura, lehtori, SOTELI-hankkeen projektipäällikkö, Hyvinvointi, LAB-ammattikorkeakoulu.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/photos/m%c3%a4nty-puun-lehti-kasvi-vihre%c3%a4-7857969/ (Mig144, Pixabay License)

Viittausohje

Simpura. T. 2026. Sote-alan opettajan havaintoja liikkumisen edistämisestä. LAB Pro. Viitattu pvm. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/sote-alan-opettajan-havaintoja-liikkumisen-edistamisesta/