Simulaation hyödyntäminen lapsen ja nuoren hoitotyössä

Simulaatio on yhä keskeisempi osa terveydenhuollon koulutusta ja ammatillista kehittämistä. Simulaatio tarjoaa lasten ja nuorten hoitotyön opetuksessa turvallisen ja tehokkaan tavan harjoitella tilanteita, kehittää vuorovaikutustaitoja ja vahvistaa kliinistä päätöksentekoa. Tässä artikkelissa tarkastellaan simulaatio-oppimista opettajan näkökulmasta sekä opiskelijoiden kokemuksia simulaatioista lapsen ja nuoren hoitotyössä.

Kirjoittajat: Veera Laiho & Taru Simpura

Simulaatio-oppimista kokemuksen kautta

Simulaatiolla tarkoitetaan mahdollisimman autenttisen tilanteen luomista, jossa opiskelijat pääsevät tilannetta harjoittelemaan. Simulaatiot luodaan simulaatiopedagogiikkaa hyödyntäen ja pyritään kokemuksellisuuteen ja yhteisölliseen oppimiseen tilanteessa. Simulaatiopedagogiikassa on tärkeää, että kaikilla on selkeä yhteinen käsitys simulaatio-oppimisesta. Simulaatio on monipuolinen oppimistilanne, jossa opiskelija pääsevät aktiivisesti osallistumaan tilanteeseen, havainnoimaan, kokemaan sekä reflektoimaan opittavasta tilanteesta. Simulaatiossa voidaan harjoitella teknisiä taitoja esimerkiksi kädentaitoja, kuten hoitotoimenpiteitä ja laitteiden käyttöä sekä ei-teknisiä taitoja esimerkiksi vuorovaikutusta, tiimityöskentelyä, ongelmanratkaisua ja päätöksentekoa. Simulaatio on turvallinen oppimisympäristö ja virheiden tekeminen tai myös ”mokaaminen” on sallittua, koska virheistä opitaan ja potilasturvallisuus ei vaarannu. Simulaatiossa korostuu opiskelijakeskeisyys ja ohjaus.

Simulaatio-oppiminen vaatii ennakkovalmisteluja, josta vastaa fasilitaattori eli opettaja tai asiantuntija. Esivalmisteluvaihe on tärkeä osa, jotta saadaan aikaan onnistunut oppimiskokemus. Lasten ja nuorten hoitotyön simulaatio harjoitusta varten on luotu oppimistavoitteet, jotka ohjaavat oppimisprosessia. Näiden pohjalta on kirjoitettu mahdollisimman autenttisia simuloitavia tilanteita, joita opiskelijat voivat kohdata lapsen, nuoren ja perheen hoitotyössä. Simulaatio-oppimisen ohjaus on vaativaa työtä ja vaatii simulaatio-ohjaajalta vahvaa aiheen sisällön asiantuntijuutta sekä simulaatiopedagogisia taitoja (Keskitalo 2017, 6). Ennen simulaatiota vaaditaan myös tilojen, tekniikan ja välineiden valmistelua sekä varaamista.

Simulaation kulku käytännössä

Lapsen ja nuoren hoitotyön opintojaksolla on alkamassa simulaatioharjoitus hoitotyön luokassa, jonne on pyritty luomaan mahdollisimman todenmukainen lastenhoitotyön ympäristö. Ennen simulaatioita opiskelijoilla on ollut tehtävänä perehtyä käsiteltäviin aiheisiin ja niiden sisältämiä kädentaitoja on harjoiteltu myös harjoitustunneilla. Onnistuneen oppimiskokemuksen varmistamiseksi on osallistujien etukäteen perehtyminen tärkeää (Keskistalo 2017, 9). ja samalla opiskelija voi pohtia miten itse toimisi tilanteessa. Ennen simulaation aloitusta käymme läpi simulaation kulun, toimintaohjeet ja oppimistavoitteet. Painotamme sitä, että on sallittua tehdä virheitä ja olla tietämättä asioita, koska tämä on yhteisöllinen oppimistilanne. Opettajia on tilanteessa kaksi, joista toinen toimii fasilitaattorina ja toinen seuraajana sekä SimBabyn teknisenä ohjaajana. Simulaatioon valitaan kolme osallistujaa, kaksi hoitajaa ja simulaatiossa esiintyvälle Simbaby-lapselle huoltaja. Loput osallistujat toimivat havainnoijina ja heidän tehtävänänsä on tehdä huomioita simulaation aikana sekä kirjata niitä ylös simulaation jälkeistä oppimiskeskustelua varten. Havainnointitehtävällä voidaan sitouttaa myös tarkkailevia opiskelijoita oppimistilanteeseen ja parantaa oppimistuloksia (O´Regan ym. 2016).

Simulaatio alkaa. Simulaationukke Simbabyn kädet liikkuvat, silmät avautuvat ja sulkeutuvat sekä hän ääntelee itkulla ja yskimisellä. Orientaation jälkeen alkaa simulaatio harjoitus, jossa 1,5-vuotias lapsi on tullut hoitoon päivystykseen hengitysvaikeuksien vuoksi. Hän on limainen, uupunut ja hengittäminen on työlästä. Hän yskii puuskittain ja hänellä on kuumetta 38.4. Opiskelijapari hoitaa ja ohjaa sekä lasta, että perhettä parhaalla katsomalla tavalla. Simulaatio kestää noin 15 minuuttia, jonka jälkeen otetaan heti purkukeskustelu eli oppimiskeskustelu.

Oppimiskeskustelu on simulaation yksi tärkeimmistä vaiheista ja siihen varataan yleensä eniten aikaa. Keskusteluja voidaan toteuttaa eri tavoin ja tässä simulaatiossa opiskelijat kokoontuvat ympyrään istumaan ja fasilitaattori ohjaa oppimiskeskustelua. Keskustelun tavoite ja fasilitaattorin tehtävä on herättää opiskelijat keskustelemaan sekä reflektoimaan analyyttisesti simulaatiotilannetta suhteessa oppimistavoitteisiin. Samalla harjoitellaan myös palautteen antamista sekä saamista. (Sawyer ym. 2017.) Oppimiskeskustelun aikana pohditaan mikä meni hyvin ja jos voisi tehdä tilanteen uudestaan, niin olisi jotain kehitysehdotuksia. Jokainen opiskelija pääsee kertomaan omia havaintojaan ja lopussa käydään myös kierros mitä simulaatiosta opittiin.

Kuva 1. Simulaatiotilanne, jossa hoitajaopiskelijat hoitavat simulaationukke SimBabya. Kuvassa myös simulaatiossa lapsen huoltajan roolia esittävä opiskelija.

Simulaatiot – oppimisen supervoima

Lapsen ja nuoren hoitotyön opintojaksolla opiskelijoilta kerättiin kokemuksia simulaatioiden vaikutuksesta oppimiseen. Kyselylomake sisälsi neljä avointa kysymystä sekä yhden asteikkokysymyksen, jossa opiskelijat arvioivat (asteikolla 1–10), miten hyvin simulaatiot tukivat teorian ja käytännön yhdistämistä. Kyselyyn vastasi yhteensä kahdeksantoista hoitotyön opiskelijaa. Luvan käyttää vastauksiaan artikkelissa antoi 17 opiskelijaa. Yhdellä avoimella kysymyksellä kysyttiin, onko simulaatio tukenut oppimista ja pyydettiin perusteluja. Vaihtoehtoina oli kyllä tai ei, ja kaikki kyselyyn vastanneet kokivat simulaation tukeneen oppimista. Asteikolla 1–10 annetut arviot simulaatioiden tuesta teorian ja käytännön yhdistämisessä antoivat keskiarvoksi yhdeksän. Tämä kertoo, että opiskelijat pitävät simulaatioita merkittävänä oppimisen tukena.

Simulaatioissa pääsee haastamaan itseänsä, mutta kavereiden tukemana. – opiskelijan palaute

Kysymyksessä siitä, mitä erityisiä taitoja simulaatiot ovat kehittäneet lapsen ja nuoren hoitotyössä, palautteissa korostui erityisesti simulaatioiden merkitys vuorovaikutustaitojen harjoittelussa sekä hoitotoimien oppimisessa käytännössä. Opiskelijat kokivat, että simulaatioissa pääsee kohtaamaan potilaan aidon kaltaisissa tilanteissa, mikä vahvistaa valmiuksia toimia työelämässä. Tärkeinä oppimiskokemuksina nousivat esiin myös kädentaitojen kehittyminen (mm. limanimu, vauvan käsittely, lapsille sopiva hoitovälineistö) sekä muun muassa PEWS-asteikon ja ABCDE-menetelmän soveltaminen erilaisissa tilanteissa. Simulaatiot lisäsivät ymmärrystä hoitotilanteiden vuorovaikutuksellisesta luonteesta, ikätasoisesta kohtaamisesta ja tukivat valmiutta huomioida lapsen ja perheen yksilölliset tarpeet.

Olen oppinut miten kohdataan lapsi ja vanhempi, miten vauvaa pystyy hoitamaan, lievittämään kipua, viemään ajatuksia pois hoitotoimista. Lasten lääkkeiden antoa ja valmistamista, lasten hoidossa tarvittavia kädentaitoja. – opiskelijan palaute

Kyselyn perusteella simulaatioiden kehittämisehdotuksissa korostui yleisesti toive simulaatioiden määrän lisäämisestä, mikä mainittiin viidessä kyselylomakkeessa. Opiskelijat toivoivat myös, että useampi pääsisi aktiivisesti osallistumaan simulaatioihin ja, että tarkkailijoiden määrä vähenisi suurissa ryhmissä. Toisaalta kolmessa vastauksessa, joissa perusteltiin simulaation tukevan oppimista, mainittiin, että oppimista tapahtuu myös, vaikka olisi vain tarkkailijan roolissa. Simulaatioiden sisältöä haluttiin kehittää siten, että monitoreista voisi seurata potilaan vitaaliarvoja reaaliaikaisemmin, mikä helpottaisi tilannetietoisuuden ylläpitämistä. Opiskelijat kokivat myös, että simulaatioissa voisi kannustaa tekemään enemmän lisäkysymyksiä potilaan voinnista. Valmistautumisaikaan toivottiin lisäaikaa, jotta työparin kanssa voisi suunnitella simulaatiota rauhassa. Lisäksi ehdotettiin simulaatioiden jaksottamista pienempiin osiin (alku, keskikohta ja loppu) taukoineen, jotta opiskelijat voisivat välillä tarkistaa toimintatapojaan ja valmistautua seuraavaan vaiheeseen paremmin. Opettajien aktiivista tukea ja läsnäoloa pidettiin tärkeänä, ja heitä kiitettiin hyvästä ohjauksesta simulaatioiden aikana.

Yhteenvetona voidaan todeta, että simulaatiot ovat tehokas oppimismenetelmä, joka tukee opiskelijoiden ammatillista kasvua ja valmistaa heitä kohtaamaan lapsen, nuoren ja perheen hoitotyön haasteet. Samalla opiskelijoiden toiveet kehittämisestä antavat arvokkaita ajatuksia niin simulaatioiden kuin opintojaksojenkin tulevaisuuden kehittämiseen.

Lähteet

Keskitalo, T. 2017. Developing a Pedagogical Model for Simulation-based Healthcare Education. Väitöskirja. Lapin yliopisto. Rovaniemi. Acta Electronica Universitatis Lapponiensis 167. Viitattu 21.5.25. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-812-1

O`Regan, S., Molloy, E., Watterson, L. & Nestel, D. 2016. Observer roles that optimise learning in healthcare simulation education: a systematic review. Advances in Simulation. Viitattu 15.5.2025. Saatavissa https://advancesinsimulation.biomedcentral.com/track/pdf/10.1186/s41077-015-0004-8

Sawyer, T., Eppich, W. Brett-Fleegler, M., Grant, V. & Cheng, A. 2017. More than one way to debrief: A critical review of healthcare simulation debriefing methods. Simulation in healthcare: Journal of the society of the simulation in healthcare. Vol. 11 (3), 209–217. Viitattu 22.5.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1097/SIH.0000000000000148

Kirjoittajat

Veera Laiho ja Taru Simpura toimivat hoitotyön lehtoreina LAB-ammattikorkeakoulussa sekä opettavat lapsen, nuoren ja perheen hoitotyötä hoitotyön opiskelijoille.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/1575611 (CC0)