Reflektio, oppiminen ja kokemusten merkitys ammatillisessa kehittymisessä

Heijastua, kuvastua ja pohtia ovat suomennoksia sanalle reflect. Ammatillisessa kontekstissa reflektoinnilla tarkoitetaan toisaalta omaan työskentelyyn, ajatuksiin, tunteisiin ja oppimiseen kohdistuvaa jäsentämistä ja analyysiä, ja toisaalta tutkivaa ja kokeilevaa asennoitumista myös työn kohteisiin. Tällöin niin saavutukset ja opit, kuin haasteet ja kehittämiskohteetkin saadaan nostettua tietoisuuden tasolle ja näkyviksi. Reflektointi on tarpeellista jokaisen projektin, kurssin, tavoitteen, haasteen tai muun oppimis- tai kehittymisprosessin päätteeksi, sillä sen avulla voidaan haastaa aiempia ajatus- ja toimintamalleja ja ohjata tekemistä ja ammatillista kehittymistä uuteen suuntaan.

Kirjoittaja: Merja Lankinen-Lifländer

Reflektointi on tietoista ymmärrystä

Reflektointi on kognitiivinen taito, jolla pyritään omien uskomusten, arvojen ja käytäntöjen tiedostamiseen ja tietoiseen ymmärtämiseen. Käsitteenä reflektointi esiintyi ensimmäistä kertaa yhdysvaltalaisen filosofin ja psykologin John Deweyn kuvaamana vuonna 1933. Hän määritteli reflektoinnin aktiiviseksi, sinnikkääksi ja huolelliseksi ongelmanratkaisuprosessiksi, jossa tulee huomioida myös ongelmien perustelut ja johtopäätökset.

Deweyn (1933, 9-10) mukaan reflektio vaatii kolmea keskeistä ominaisuutta:

Avoin mieli: Kyky vastaanottaa erilaisia näkökulmia ja valmius muuttaa omia uskomuksia uuden tiedon perusteella.
Vastuullisuus: Harkinta siitä, miten omat teot vaikuttavat muihin.
Antaumus: Innostus oppimiseen ja sitoutuminen tiedon etsimiseen.

Schön (1983) kehitti Deweyn ajatuksia reflektoinnista oppimisen ja ammatillisen toiminnan kontekstissa eteenpäin. Hän esitti reflektion tapahtuvan sekä toiminnan hetkellä (reflection-in-action) että sen jälkeen (reflection-on-action). Schönin (1983, 68, 138) mukaan toiminnan hetkellä tapahtuva reflektointi eli ikään kuin ”lennosta ajatteleminen” pohjautuu aiempaan tietoon ja kokemukseen ja antaa mahdollisuuden muuttaa toimintaa tarpeen mukaan välittömästi. Toiminnan jälkeen (on-action) reflektointi voidaan nähdä kokemusten jäsentämisen ja arvioinnin prosessina, jonka keskeinen tarkoitus on toiminnan parantaminen ja ammattilaisena kehittyminen (Schön1983, 308-311).

Sekä Schönin (1983, 68) että Deweyn (1933, 123) mukaan reflektoivan ajattelun keskeisenä tekijänä on ammattilaisten itselleen rakentamat aiempaan tietoon ja kokemukseen pohjautuvat kokoelmat menetelmiä, ideoita, esimerkkejä ja toimia, joihin he voivat tarvittaessa tukeutua.

Kokemusperäinen oppiminen ja reflektoinnin rooli

Oppiminen määritellään yleensä prosessiksi, joka syventää ymmärrystä, johtaa käyttäytymisen muutokseen tai auttaa sopeutumaan uusiin tilanteisiin. Tämä muutos syntyy tietoisen ponnistelun, harjoittelun ja vuorovaikutuksen tuloksena ympäröivän maailman kanssa. Oppiminen on erityisen tärkeää ammateissa, joissa vuorovaikutus ja jatkuva itsensä kehittäminen ovat keskeisessä asemassa. (Patel & Metersky 2022).

Kolbin (1984) kokemuksellisen oppimisen kehämallissa oppiminen perustuu käytännön kokemusten ymmärtämiseen ja niiden muuntamiseen reflektoinnin kautta. Dewey (1933, 123) ja Schön (1983, 68) pitivät tällaista aiemmin hankittua kokemusta reflektoinnin edellytyksenä. Kolbin mallin mukaan oppimisen perustana on oppijan aiemman kokemuksen lisäksi kyky tarkastella ja arvioida omaa toimintaansa kriittisesti reflektoiden sekä halu ja motivaatio kehittää itseään. Tällöin tieto muodostuu kokemusten omaksumisen ja muokkaamisen yhdistelmästä. (Kolb 1984, 41). Reflektio jatkuvana syklisenä prosessina tuottaa uutta ymmärrystä kokemuksesta, ja integroimalla opittua aiempaan tietoon kehittää yksilöä sekä henkilönä että ammattilaisena (Patel & Metersky 2022).

Vuorovaikutukseen perustuvissa tehtävissä reflektio tarkoittaa valmiutta tunnistaa ja määritellä ongelma ennen ratkaisuehdotusten esittämistä. Työtilanteiden ollessa usein monimutkaisia ja epäselviä, on ongelman hahmottaminen olennaista. Tähän liittyy myös kyky arvioida omaa toimintaa kriittisesti. Reflektiivinen ammattilainen tunnistaa omat oletuksensa ja on valmis etsimään vaihtoehtoisia näkökulmia ja ratkaisuja. (Ingham-Broomfield 2021).

Kuva 1. Reflektoiva toiminta ammatillisen kasvun ja kehityksen moottorina (Kuva: Merja Lankinen-Lifländer mukaillen Nguyen ym. 2014; Patel & Metersky 2022; Salminen ym. 2023).

Reflektointi ja ammatillinen asiantuntijuus

Reflektointi mahdollistaa tietoisuuden havaitsemisesta, ajattelusta ja toiminnasta sekä näihin liittyvistä tottumuksista ja on keskeinen osa jatkuvaa oppimista ja ammatillista kehittymistä (Patel & Metersky 2022). Hoitotyössä kyky reflektoida kuuluu ammatilliseen osaamiseen ja asiantuntijuuteen. On kyettävä analysoimaan kokemusta tarkastelemalla tilanteen osatekijöitä, tunnistamalla olemassa olevaa tietoa, kyseenalaistamalla oletuksia ja tutkimalla vaihtoehtoja. Myös tiedon kriittinen analyysi on tarpeen, mikä tarkoittaa sen tarkastelua, kuinka relevanttia tieto on yksittäisessä tilanteessa. (Ingham-Broomfield 2021). Schönin (1983) mukaan asiantuntijan ajatus oikeiden vastausten tietämisestä etukäteen tuo vaaran toimia ennakkokäsitysten ja aikaisempien teorioiden ja ratkaisumallien pohjalta. Tällöin voivat tilanteen ainutlaatuiset piirteet jäädä huomiotta ja valmiisiin kategorioihin sopimattomat mahdollisesti kriittisetkin ilmiöt saatetaan sivuuttaa (Brown ym. 2015; Schön 1983).

Asiantuntijan tekninen osaaminen ei riitä tilanteissa, joille on ominaista epävarmuus, epävakaus, ainutlaatuisuus ja ristiriidat (Schön 1983). Reflektiivisesti toimiva asiantuntija ymmärtää, että kaikkiin tilanteisiin ei ole olemassa valmiita ratkaisuja, jolloin tarvitaan toiminnan yhteydessä tapahtuvaa jatkuvaa reflektointia. Tarvitaan kykyä analysoida tilannetta, mukauttaa ajattelua ja kehittää uusia lähestymistapoja. (Ingham-Broomfield 2021).

Reflektio asiantuntijuuden kehittymisen työkaluna

Reflektoinnin ideana on kirkastaa itselleen mitä on oppinut ja saavuttanut, mitä haasteita on kohdannut ja mitä asioita haluaa tulevaisuudessa kehittää. Reflektointi tähtääkin uuden oppimiseen, itselle ja koko työyhteisölle tyypillisten ajatusmallien kyseenalaistamiseen ja toiminnan uudelleen ohjaamiseen (Nguyen ym. 2014). Reflektoinnin kautta kokemuksista saadaan merkityksellisiä, jolloin jatkuva kehittyminen sekä yksilönä että ammattilaisena mahdollistuu.

Reflektointi ei ainoastaan kehitä teknistä osaamista, vaan auttaa asiantuntijaa toimimaan ihmislähtöisesti ja arvoihin perustuen. Itsensä tiedostaminen, yhteisen haavoittuvuuden hyväksyminen ja itsestä huolehtimisen käytäntöjen harjoittaminen ovat olennaisia syvemmälle ymmärrykselle inhimillisen kärsimyksen universaaliudesta ja tarpeesta kohdata se aktiivisesti. Tämä prosessi mahdollistaa jatkuvan ammatillisen kehittymisen ja sopeutumisen muuttuviin olosuhteisiin. Näin asiantuntijuus muuttuu joustavaksi ja monipuoliseksi vastaten paremmin työelämän vaatimuksiin. (Nguyen-Truong ym. 2018; Ritt & Ridge 2023).

Lähteet

Brown, B., Holt-Macey, S., Martin, B., Skau, K., & Vogt, E. M. 2015. Developing the reflective practitioner: what, so what, now what. Currents in Pharmacy Teaching and Learning. Vol.7(5), 705–715. Viitattu 30.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.cptl.2015.06.014

Dewey, J. 1933. How We Think: A Restatement of the Relation of Reflective Thinking to the Educative Process. Boston, MA: D.C. Heath & Co Publishers. Viitattu 30.11.2024. Saatavissa https://openlibrary.org/books/OL6295188M/How_we_think

Ingham-Broomfield, B. 2021. A Nurses’ Guide to Using Models of Reflection. Australian Journal of Advanced Nursing. Vol.38(4), 62–67. Viitattu 30.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.37464/2020.384.395

Kolb, D.A. 1984. Experiential learning: Experience as the source of learning and development. Englewood Cliffs, N.J.: Prentice-Hall.

Nguyen, Q. D., Fernandez, N., Karsenti, T., & Charlin, B. 2014. What is reflection? A conceptual analysis of major definitions and a proposal of a five‐component model. Medical education. Vol.48(12), 1176-1189. Viitattu 30.11.2024. Saatavissa https://asmepublications.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/medu.12583

Nguyen-Truong, C. K. Y., Davis, A., Spencer, C., Rasmor, M., & Dekker, L. 2018. Techniques to Promote Reflective Practice and Empowered Learning. The Journal of Nursing education. Vol. 57(2), 115–120. Viitattu 30.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.3928/01484834-20180123-10

Patel, K. M. & Metersky, K. 2022. Reflective practice in nursing: A concept analysis. International Journal of Nursing Knowledge. Vol. 33, 180–187. Viitattu 30.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1111/2047-3095.12350

Ritt. E. & Ridge, A. 2023. Cultivating Reflective Nursing Practice: Consideration of Human Suffering. International Journal for Human Caring. Vol. 27(3), 141-146. Viitattu 30.11.2024. Saatavissa http://dx.doi.org/10.20467/IJHC-2021-0035

Salminen, L., Kajander-Unkuri, S., Virtanen, H. & Saaranen, T. 2023. Reflektio osana oppimista. Teoksessa Saaranen, T., Koivula, M., Mikkonen, K. Hemberg, J. & Salminen, L. Terveysalan opettajan käsikirja. 3. uudistettu laitos. Helsinki: Tietosanoma. 203-218.

Schön, D. 1983. The reflective practitioner: How professionals think in action. New York: Basic Books. Viitattu 30.11.2024. Saatavissa https://www.academia.edu/36335079/Donald_A_Sch%C3%B6n_The_Reflective_Practitioner_How_Professionals_Think_In_Action_Basic_Books_1984_pdf

Smith, E. 2011. Teaching critical reflection. Teaching in Higher Education. Vol.16(2), 211–223. Viitattu 30.11.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1080/13562517.2010.515022