Vanhemmuuden uupumus on verrattain uusi käsite, ja sitä on ryhdytty tutkimaan vasta viime vuosikymmenen aikana. Uupumisen taustalla on useita riskitekijöitä, mutta sitä voidaan myös ennaltaehkäistä. Tukemalla perheitä toimivilla verkostoilla ehkäistään vanhemmuuden uupumusta ja rakennetaan myönteisempiä lähtökohtia suomalaisille perheille. Tämä artikkeli nostaakin esiin paitsi näitä ehkäiseviä tekijöitä myös korostaa vanhemmuuden tuomia positiivisia kokemuksia.

Kirjoittajat: Mia Lyytinen, Saara Ranta & Jaana Mantela

Kasvatusvastuu uuvuttaa vanhemmat

Viimeisen sadan vuoden aikana perheet Suomessa ovat kutistuneet ja arjen yhteisöllisyys on vähentynyt. Siinä missä ennen suku ja naapurusto auttoivat lapsista huolehtimisessa, nykyään kasvatusvastuu on usein vain yhden tai kahden aikuisen harteilla. Samaan aikaan tietoa lapsen kehityksestä on saatavilla enemmän kuin koskaan, mikä toisaalta helpottaa vanhempia, mutta toisaalta tuo mukanaan paljon paineita. (Pöyhönen & Livingston 2023, 16.) Vanhemmat kokevat runsaasti ulkopuolelta kuten sosiaalisesta mediasta ja yhteiskunnasta tulevia paineita, jotka kuormittavat ja uuvuttavat vanhempia (Suhonen 2020, 56).

Suomalaiset vanhemmat sijoittuvatkin 42 maan vertailussa seitsemänneksi uupuneimmiksi, Suomessa sen esiintyvyys on 6,2 % (Roskam 2021). Vanhemmuuden uupumus ilmenee erityisesti uupumuksena vanhemmuuteen, vanhemmuuden tehottomuuden tunteena sekä etääntymisenä omista lapsista (Koslowitz 2020). Vanhemmuuden uupumus voidaan siis nähdä vanhemman rooliin liittyväksi uupumistilaksi, jossa vanhempi emotionaalisesti irtaantuu lapsestaan sekä epäilee omia vanhemmuustaitojaan (Mikolajczak ym. 2019, 3–4). Vanhemmuuden uupumus onkin seurausta yhteiskunnan vaatimuksista ja odotuksista vanhemmuudesta. Vanhemmuuden uupumuksen taustatekijöinä ovatkin yksilökeskeisyys, suorituskeskeisyys sekä ihanteiden ristiriita. (Sorkkila 2024.)

Vanhemmuuden uupumuksen ennaltaehkäisy

Vanhemmuus tarjoaa iloa ja merkityksellisiä hetkiä lapsen kanssa, tehden siitä ainutlaatuisen kokemuksen. Vaikka vanhemmuus tuo mukanaan myös stressitekijöitä, se voi olla yksi elämän palkitsevimmista asioista. (Bornstein 2002, 13.) Vanhemmuuden vastapainona on vanhemman tärkeä huolehtia myös omista tarpeistaan, esimerkiksi ottamalla pieniä hetkiä itselle rentoutumisen ja palautumisen parissa. Positiiviset tavat, kuten liikunta tai muu mielekäs tekeminen edistävät vanhemman fyysistä sekä psyykkistä hyvinvointia ja näin ollen lisäävät vanhemman voimavaroja. Selvää on, että alhainen stressitaso sekä positiivinen mieliala tukee vanhemmuudesta saatavaa iloa. (Lyytinen & Ranta 2024, 50.)

Koska vanhemmuuden uupumusta voidaan tarkastella pitkälti stressiin liittyvänä ilmiönä, sen ennaltaehkäisyssä on tärkeää huomioida tekijät, jotka lievittävät vanhempien stressiä. Tällaisia tekijöitä ovat mm. itsemyötätunto, korkea tunneäly, riittävä vapaa-aika sekä ulkoinen tuki (Mikolajczak & Roskam 2018, 2). Esimerkiksi itsemyötätunto mahdollistaa vanhemman näkemään vaikeudet ja epäonnistumiset väistämättömänä osana elämää ilman, että se todistaisi omaa huonommuuttaan (Gerber ym. 2021, 2921).

Lapsen terve kehitys perustuu tavalliseen arkeen ja vuorovaikutukseen vanhemman kanssa ja realistiset odotukset vanhemmuudesta auttavat vanhempia asettamaan itselleen armollisempia tavoitteita ja vähentämään turhaa painetta vanhemmuudessa (Suhonen 2020, 57; Gato ym. 2022). Vanhempi voi vaikuttaa vanhemmuuden kokemukseensa positiivisesti olemalla armollisempi itseään kohtaan ja hyväksymällä myös virheitä (Uljas ym. 2021). Koska moni vanhempi tunnistaa riittämättömyyden tunteen vanhemmuudessaan, olisi täydellisen vanhemmuuden sijaan tavoiteltava tunnetta riittävän hyvästä vanhemmuudesta. Vanhempi saa tehdä myös virheitä, mutta ne eivät yksinään määritä vanhemmuuden laatua. (Kennedy 2024, 68–69.)

Vaikka suomalaiset vanhemmat sijoittuvat uupumuksessa tilastollisesti korkealle muihin maihin verrattuna, edelleen lähes 94 % heistä ei ole uupuneita (Roskam 2021). Kiinnostavaa olisikin vanhemmuuden positiivisien puolien tarkastelu ja niiden vahvistaminen haasteiden ja kuormittavien vaikutusten painottamisen sijaan. Positiivista näkökulmaa vahvistamalla voitaisiin vaikuttaa myös laajemmin yhteiskunnallisiin asenteisiin vanhemmuudesta. Myönteisempi suhtautuminen lievittäisi mahdollisten tulevien vanhempien pelkoja vanhemmuuteen liittyen sekä auttaisi luomaan realistista kuvaa siitä, miten vanhemmuus voi rikastuttaa elämää. (Lyytinen & Ranta 2024, 61.)

Tukiverkostot ja ammattilaiset vanhempien tukena

Yhteiskunta tarjoaa lapsiperheille tukipalveluita, joiden tarkoituksena on vahvistaa vanhemmuutta ja sitä kautta edistää myös lasten kasvua, kehitystä ja hyvinvointia (Sosiaali- ja terveysministeriö). Näiden tukipalveluiden, perheiden kanssa työskentelevät ammattilaiset ovat avainasemassa vanhemmuuden uupumusta ehkäisevässä työssä (Rautio 2016, 23) Osa ammattilaisten työstä on universaalia tukea kaikille perheille, kuten neuvolat, kun taas osa kohdistuu kohdennetumpaan tai intensiivisempään tukeen (Kalland & Salo 2020). Palveluja myös pyritään kehittämään jatkuvasti tarpeiden mukaan, erilaisten tutkimusten avulla mm. seuraamalla niiden tarpeenmukaisuutta tai käyttöä. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen toteuttamassa FinLapset -tutkimuksessa kerätään tietoa vanhempien hyvinvointiin ja palveluiden laatuun ja käyttöön liittyen. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2024.)

Yhteiskunnan tarjoaminen tukipalveluiden lisäksi erilaiset tukiverkostot ovat ensisijaisen tärkeässä asemassa ennaltaehkäisevänä tekijänä vanhemmuuden uupumukselle ja yhtä lailla niiden puute riskitekijänä uupumukselle (Lyytinen & Ranta 2024, 49). Tukiverkostot mahdollistavat arjen käytännön avun, esimerkiksi vanhemman oman ajan mahdollistamiseksi, mutta sen lisäksi ne tarjoavat myös emotionaalista tukea ystävien, perheen ja yhteisöjen kautta (Holmes & Iwanaga 2023; Lax ym. 2023). Sosiaalisen tuen merkitys vanhemmuuden uupumuksen ehkäisyssä korostuu entisestään erityislasten vanhemmilla tai yksinhuoltajilla (Mikolajczak & Roskam 2018, 2; Sorkkila & Aunola 2019).

Tukiverkostona voidaan nähdä myös vertaistuki, jonka vaikutus ilmenee positiivisesti vanhemmuutta tukevana tekijänä. Jaettu ymmärrys siitä, että muutkin vanhemmat kohtaavat samankaltaisia haasteita vähentää yksinäisyyden tunnetta ja keventää vanhemmuuden taakkaa. Vertaistuen avulla vanhemmat saavat kokea kuuluvansa yhteisöön ja voivat sitä kautta löytää voimavaroja haastaviinkin tilanteisiin. (Lyytinen & Ranta 2024, 49.) Vertaistukiryhmät myös vahvistavat itsemyötätuntoa, kun ymmärrys siitä, että muutkin vanhemmat kohtaavat samanlaisia haasteita kasvaa (Roskam & Mikolajczak 2023; Sorkkila ym. 2022; Uljas ym. 2021).

Lähteet

Bornstein, M. 2002. Handbook of Parenting. Volume 5. Practical Issues in Parenting. London: Lawrence Erlbaum Associates, Inc. Viitattu 30.10.2024. Saatavissa https://www.researchgate.net/publication/232498354_Everyday_stresses_and_parenting

Gato, J., Fontaine, A.M., César, F., Leal, D., Roskam, I. & Mikolajczak, M. 2022. Parental Burnout and Its Antecedents among Same-Sex and Different-Sex Families. International Journal of Environmental Research and Public Health. 19, 7601. Viitattu 15.12.2024. Saatavissa https://doi.org/10.3390/ijerph19137601

Gerber, Z., Davidovics, Z. & Anaki, D. 2021. The Relationship Between Self-Compassion, Concern for Others, and Parental Burnout in Child’s Chronic Care Management. Mindfulness. 2021-12. Vol.12(12), 2920-292. Viitattu 28.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s12671-021-01752-z

Holmes, C. & Iwanaga, K. 2023. Parental Burnout, Quality of Life, and Pregnancy During COVID-19 The Family journal. 2024–04. Vol.32 (2), 269–276. Viitattu 12.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1177/10664807231173693

Kalland, M. & Salo, S. 2020. Vanhemmuuden tukeminen vauva- ja lapsiperheissä. Duodecim. Viitattu 23.1.2025. Saatavissa https://www.duodecimlehti.fi/duo15527

Kennedy, B. 2024. Vahva vanhemmuus. Kuinka löytää hyvä itsestään ja lapsestaan. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava.

Koslowitz, R. 2020. Parental burnout: What makes it different? Psychology Today. Viitattu 12.1.2025. Saatavissa https://www.psychologytoday.com/intl/blog/targeted-parenting/202007/parental-burnout-what-makes-it-different

Lax, E.S., Graziosi, M., Gioia, A.N., Arunagiri, V. & Novak, S. A. 2023. ‘‘More Than Just a Manicure’’ Qualitative Experiences of Maternal Self-Care During COVID-19. Women’s health reports. 2023–12. Vol.4 (1), 571-583. Viitattu 12.12.2024. Saatavissa https://www.liebertpub.com/doi/pdf/10.1089/whr.2023.0081

Lyytinen, M. & Ranta, S. 2024. Vanhemmuuden uupumus alle kouluikäisten lasten perheissä. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 20.1.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202501131246

Mikolajczak, M., Gross, J. & Roskam, I. 2019. Parental Burnout: What Is It and Why Does It Matter? Clinical Psychological Science. 7(6). Viitattu 12.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1177/2167702619858430

Mikolajczak, M. & Roskam, I. 2018. A Theoretical and Clinical Framework for Parental Burnout: The Balance Between Risks and Resources (BR2). Research Institute for Psychological Sciences. Vol. 9. Viitattu 12.1.2025. Saatavissa https://www.frontiersin.org/journals/psychology/articles/10.3389/fpsyg.2018.00886/full

Pöyhönen, J & Livingston, H. 2023. Hyvän vanhemman salaisuus. Jyväskylä: Tuuma-kustannus.

Rautio, S. 2016. Neuvolan perhetyö vanhemmuuden varhaisena tukena ja yhteistyönä. Jyväskylä: Jyväskylä University Printing House.

Roskam, I. 2021. Parental Burnout Around the Globe: A 42-Country Study. Affective Science. Vol. 2(1), 58–79. Viitattu 12.1.2025. Saatavissa https://link.springer.com/article/10.1007/s42761-020-00028-4

Roskam, I. & Mikolajczak, M. 2023. Parental Burnout in the Context of Special Needs, Adoption, and Single Parenthood Children. 2023–06. Vol.10 (7), 1131. Viitattu 12.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.3390/children10071131

Sorkkila, M. & Aunola, K. 2019. Risk Factors for Parental Burnout among Finnish Parents: The Role of Socially Prescribed Perfectionism. Journal of child and family studies. 2020–03. Vol. 29 (3), 648–659. Viitattu 12.1.2025. Saatavissa https://link.springer.com/content/pdf/10.1007/s10826-019-01607-1.pdf

’Sorkkila, M., Rantala A. & Aunola, K. 2022. Vanhempien kasvatukselliset arvot sekä niiden yhteys vanhemmuuden uupumukseen. Kasvatus. 1 (2022). Vol. 53, 6–21. Viitattu 12.1.2025. Saatavissa https://journal.fi/kasvatus/article/view/113936/67816

Sorkkila, M. 2024. Kolme syytä suomalaisvanhempien uupumiseen. Tämäkin on totta -podcast 1.3.2024. Yle Areena. Viitattu 12.1.2025. Saatavissa https://areena.yle.fi/1-67448178

Sosiaali- ja terveysministeriö. Palvelut perheille. Viitattu 8.11.2024 Saatavissa https://stm.fi/palvelut-perheille

Suhonen, P. 2020. Onnellisten lasten salaisuudet. Helsinki: Siltala

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2024. Finlapset-tutkimus. Viitattu 28.1.2025. Saatavissa https://thl.fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/finlapset-lasten-nuorten-ja-perheiden-terveys-hyvinvointi-ja-palvelut/finlapset-tutkimus

Uljas, T., Rönka, A., Malinen, K., Aunola, K. & Jokinen, K. 2021. Vanhemmuusryhmät Vanhempien Itsemyötätunnon Vahvistajana. Perhe- Ja Pariterapialehti. vol. 37(1), 7. Viitattu 12.1.2025. Saatavissa https://perhejapariterapialehti.journal.fi/article/view/137020/85179

Kirjoittajat

Mia Lyytinen & Saara Ranta ovat LAB-ammattikorkeakoulun YAMK-opiskelijoita, jotka työskentelevät kunnallisessa varhaiskasvatuksessa. He ovat opiskelleet LAB ammattikorkeakoulussa Sosionomi (YAMK) Lapsi- ja perhepalveluiden kehittämistä. Lyytisen ja Rannan (2024) YAMK-opinnäytetyöllä tuotettiin tietoa vanhemmuuden uupumuksesta, siihen johtavista riskitekijöistä sekä ennaltaehkäisevistä tekijöistä.

Jaana Mantela työskentelee LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä lehtorina YAMK-tiimissä.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/843531 (CC0)

Viittausohje

Lyytinen, M., Ranta, S. & Mantela, J. 2025. Positiivinen näkökulma vanhemmuudesta ehkäisee vanhemmuuden uupumusta. LAB Pro. Viitattu pvm. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/positiivinen-nakokulma-vanhemmuudesta-ehkaisee-vanhemmuuden-uupumusta/