Oulu – toimijalähtöinen kulttuuripääkaupunki

Etelä-Karjalan tapahtumaklusteri -hanke toteutti helmikuussa tapahtuma- ja kulttuuritoimijoille suunnatun opintomatkan Ouluun. Oulussa opittiin, miten kaupunki voi tehokkaasti tukea kulttuuri- ja tapahtumayhteisöjä – ja näin tekemällä tuottaa veto- ja pitovoimaan kaupunkiin sekä tapahtumia ja uusia alan ammattilaisia maailmalle.

Kirjoittaja: Jarkko Kääriäinen

Johdanto

Etelä-Karjalan tapahtumaklusteri -hankkeessa saatiin mahdollisuus suunnitella ja toteuttaa opintomatka tapahtuma- ja kulttuuritoimijoille tämän vuoden kulttuuripääkaupunkiin Ouluun. Ryhmämatkojen järjestämisen tarpeellisuus ennen kaikkea kohtaamisten fasilitoinnin näkökulmasta on korostunut koronavuosien jälkeen, ja ne senkin vuoksi ovat yksi hanketoiminnan herkullisimmista toimenpiteistä. Teams-tapaamiset ja ohimenevät työtapaamiset tuottavat hyvin harvoin syvempää ymmärrystä siitä, millainen ”vastapuoli” on ihmisenä, mitä hän ajattelee tai kuka hän on tittelikuoriensa alta. Tämä taustoitus linkittää ajatuksia siihen, miksi Oulu tekee vaikutuksen. Kaupunkina Oulu ei vain jaa avustuksia, vaan tukee myös kulttuuri- ja tapahtumayhteisöjen muodostumista eri tavoin.

Kehittämissalkut mahdollistavat pienempien yhdistystoimijoiden kiinnittymisen hankkeisiin

Oulun kaupungilla projekti- ja hanketoimintaa ohjaavat niin sanotut kehittämissalkut, jotka pitävät sisällään oikeastaan kaupungin kaiken TKI-toiminnan. Salkut kytkeytyvät johdonmukaisesti osaksi kaupungin monialaista strategista kehittämistä. (Oulun kaupunki 2026a) Lisäksi kaupungilta on mahdollisuus hakea ns. kulttuurikumppanuutta, joka lisää mahdollisuuksia eri yhteistyön muodoissa (Oulun kaupunki 2026b). Matkalla opittiin, että kehittämissalkut toimivat kulttuuristrategian toimeenpanon työkaluna myös kolmannen sektorin näkökulmasta. Kenttätoimijoiden mukaan strategian tavoitteita edistäviin hankkeisiin on voinut hakea kaupungilta tukea omarahoitusosuuden kattamiseen, mikä on ollut ratkaisevaa yhdistysten hanketoiminnan kannalta. Hankerahoituksen hakeminen pienemmillä organisaatioilla usein törmää juuri tuohon omarahoitusosuuden mahdottomuuteen; omarahoitusosuudet EU-hankkeissa liikkuvat yleisesti n. 20–40 %:n tienoilla haettavasta kokonaismäärästä.

Malli toimii kuuleman mukaan erinomaisesti. Kun tutustuttiin yhteen kaupungin kulttuurikumppaneista, Oulu Urban Culture ry:hyn, kuultiin esimerkkejä yhdistyksen hallinnoimien hankkeiden tuloksista. Hankkeet ovat tuoneet nuoria yhteen tekemään ja luomaan esimerkiksi mitä mielikuvituksellisimpia tapahtumakonsepteja sekä kiinnittymään yhdistyksen tiloihin ja myös muuhun toimintaan. Artistit, jotka ovat saaneet ensimmäisen mahdollisuuden esiintyä yhdistyksen tiloissa hankkeen mahdollistamana, kiertävät nyt isoja festarilavoja sekä toteuttavat Oulussa useita tuhansia ihmisiä yhteentuovia konsepteja.

Malli on erinomainen esimerkki siitä, kuinka kaupunki voi pienillä resursseilla vahvistaa alueen pitovoimaa ja yhteisöjen osallistamista ja niiden syntymistä hankerahoituksen kautta. Verrattain pieni sijoitus hankkeen omarahoitusosuuteen on mahdollistanut kaupungille tärkeän, mutta hankalasti tavoitettavan kohderyhmän kohtaamiset sekä kasvamisen yhdessä yhteisesti tärkeiden aiheiden parissa.

Seinät ja tilat mahdollistavat konkreettisia kohtaamisia

Kuva 2. Ryhmä tutustumassa Urban Culture ry:n tiloihin Pikisaaressa. (Kuva: Maria Murto)

Oulu Urban Culturen tiloissa käydessä opittiin myös se, että kaupunki näkee tärkeänä myös tilojen mahdollistamisen kulttuuritoiminnalle. Yhdistyksen tilat ovat entisen ammattikoulun tiloissa. Yhdistys muutti nykyisiin tiloihin kaupungin panostaessa Pikisaaren kehittämiseen ja sinne luotuun ”luovaan kylään”. Tavoitteena oli kehittää Pikisaaren pittoreskille alueelle aktiivinen ja toimiva kulttuuri- ja taiteilijayhteisö osana kulttuuripääkaupunkivuotta. Kaupunki on osallistanut alueen taiteilija- ja kulttuuriyhteisöjä ja tehnyt alueelle kaavamuutokset, jotka mahdollistavat aktiivisen tapahtuma- ja kulttuuritoiminnan alueella. (Rytinki 2023) Yhdistyksellä on muuttamisen jälkeen ollut Pikisaaressa käytössään ympärivuotiseen tapahtumatoimintaan muuntuva tila, joka toimii yhdistyksen ns. kotipesänä. Tila mahdollistaa yhdistyksen omat pienimuotoiset tapahtumat, koulutukset ja muut kokeilut ja kohtaamiset tilassa. (Oulu Urban Culture 2025)

Kuva 3. Ryhmä tutustumassa Kulttuuritalo Valveen Valvesaliin ja sen tekniikkaan. (Kuva: Jarkko Kääriäinen)

Toinen esimerkki seinien tarjoamisesta tapahtuma- ja kulttuuriyhteisöille on kulttuuritila Valve. Valve on kaupungin omistama tila, joka on kokonaan kulttuurin ja tapahtumien käytössä ja jolle kaupunki vuokraa tiloja kohtuuhintaan. Saman katon alta löytyykin viisitoista erityyppistä kulttuuri- ja tapahtumalan toimijaa, kuten esimerkiksi Oulun juhlaviikot, Taikabox, Akseli Klonk -teatteri ja Irish Festival of Oulu. Valve tarjoaa toimitilojen lisäksi myös monipuolisesti esitys- ja näyttelytiloja, jotka ovat kenen tahansa vuokrattavissa hyvin kohtuulliseen hintaan. Esimerkiksi nykyaikaisella valo- ja äänitekniikalla varustetun 300 m2:n Valvesalin vuokraushinta on 56 euroa/h. Hinta sisältää myös henkilökunnan ja tarvittavat teknikot. Toisin sanoen, Oulun toimijoilla on mahdollista toteuttaa vaativampaakin esitystekniikkaa vaativa esitys tai kokeilu hyvin pienillä riskeillä tässä ympäristössä. Ymmärrettävistä syistä niin vuokrattavat toimitilat kuin esitystilat ovat hyvin kysyttyjä, ja toimijat katon alla vaihtuvat harvoin.

Alueelliset erot ovat euromääräisesti mitattuna pienet

Kaikesta tästä voi syntyä käsitys, että Oulu on fantastinen kulttuuriutopia, jossa kaikilla on hyvä olla ja kaupunki panostaa kulttuuriin huikeita summia. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä koko totuus. Opetus- ja kulttuuriministeriön ylläpitämän ja avoimista rajapinnoista tietonsa saavan taide- ja kulttuuritilastot -sivuston mukaan Oulu ei erityisemmin nouse esille kulttuuriin sijoittavana kuntana juurikaan keskimääräistä kuntaa enemmän. Kulttuurin nettokäyttökustannuksien välillä vertailtuna sekä kuntien kulttuuritoimintaan myöntämien avustusten perusteella Oulun kaupunki on kyllä ollut vuodesta 2021 lähtien top 5 -kuntien joukossa, mutta jos kulttuurin sijoittamista mitataan per asukas, eivät luvut eroa esimerkiksi eteläkarjalaisten kaupunkien vastaavista. Sivuston tilastojen mukaan vuonna 2024 Oulun käyttömenot ja avustukset kulttuuriin olivat n. 230 e / asukas, kun sama luku Lappeenrannassa oli n. 217 euroa ja Imatralla n. 215 e. Erot ovat hyvinkin pieniä, ja esimerkiksi 2021 Imatralla sijoitettiin kulttuuriin jopa yli 30 euroa asukasta kohden enemmän kuin Oulussa. (taidejakulttuuri.fi. 2026a; taidejakulttuuri.fi. 2026b)

Yhteenveto

Yhteisöjen muodostaminen on elinvoimaan, liiketoimintaan, mitattavuuteen ja indikaattoreihin tottuneille vaikeasti todennettava ja hankalasti lähestyttävä aihepiiri. Kaiken lisäksi yhteisöjen muodostaminen vie usein myös pitkän tovin aikaa. Mitattavuuden haasteellisuuden takia tämä aihe saattaakin usein jäädä kunnissa vähemmälle huomiolle. Oulun matka opetti henkilökohtaisesti eniten siitä, kuinka monipuolisesti kaupunki voi halutessaan tukea rakenteita sille, että samasta aihepiiristä kiinnostuneet – ikään ja muuhun statukseen katsomatta – voivat kohdata ja tehdä yhdessä.

Opintomatka ja tässä artikkelissa esitellyt aihepiirit ovat vain pintaraapaisu kaikesta kulttuurin ja tapahtumatoimintaan liittyvästä. Kokemuksia ja tilastoja uskaltanee kuitenkin tulkita niin, että Oulun tapauksessa keskeistä ei näyttäisi olevan asukaskohtaisen euromäärän poikkeuksellinen taso, vaan se, mihin ja millä tavoin rahoja käytetään. Kuuleman perusteella myös kaupungin kehittämissalkkumalli on madaltamassa pienten toimijoiden kynnystä osallistua ulkopuoliseen rahoitukseen – jolloin kaupungin oma panos on kokoluokaltaan pieni, mutta toimii vipuna suuremmalle kokonaisrahoitukselle ja yhteisöjen syntymiselle. Samanaikaisesti kaupungin omistamat ja kulttuurikäyttöön varatut tilat vähentävät toimijoiden kiinteitä kustannuksia ja taloudellista riskiä ja synnyttävät henkistä pääomaa yhteistyön muodossa. Kun rahoitusinstrumentit ja infrastruktuuri tukevat toisiaan, samalla euromäärällä voidaan mahdollistaa enemmän toimintaa ilman, että kokonaispanostus poikkeaa merkittävästi muiden kaupunkien tasosta.

Lähteet

Kulttuuritila Valve. 2026. Valvesali. Viitattu 11.2.2026. Saatavissa https://www.kulttuurivalve.fi/tapahtumajarjestajalle/vuokrattavat-ja-varattavat-tilat/valvesali/ .

Oulun kaupunki. 2026a. Kehittämishankkeet ja projektit. Viitattu 10.2.2026. Saatavissa https://www.ouka.fi/kehittamishankkeet-ja-projektit

Oulun kaupunki. 2026b. Kulttuurikumppanit. Viitattu 13.2.2026. Saatavissa https://www.ouka.fi/yleiset-kulttuuripalvelut/kulttuurikumppanit.

Oulu Urban Culture ry. 2026. Kultturilaboratorio. Viitattu 12.2.2026. Saatavissa https://urbanculture.fi/kulttuurilaboratorio

taidejakulttuuri.fi. 2026a. Taide ja kulttuuri: Kuntien käyttömenot ja avustukset kulttuuriin. Viitattu 12.2.2026. Saatavissa https://www.taidejakulttuuri.fi/statistic/kuntien-kayttomenot-ja-avustukset-kultturiin/

Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2026b. Taide- ja kulttuuri -julkaisualusta. Kuntien kulttuuritoiminnan kustannukset. Viitattu 12.2.2026. Saatavissa https://www.taidejakulttuuri.fi/statistic/kuntien-kulttuuritoiminnan-kustannukset/

Rytinki, P. 2023. Pikisaari pysyy Oulun Helmenä – Luovaa kylää rakennetaan rauhassa hakiten yhteisessä pöydässä. Oulun kaupungin verkkomedia MunOulu. Viitattu 12.2.2026. Saatavissa https://www.munoulu.fi/kaupunki/pikisaari-pysyy-oulun-helmen%C3%A4-luovaa-kyl%C3%A4%C3%A4-rakennetaan-rauhassa-harkiten-yhteisess%C3%A4-p%C3%B6yd%C3%A4ss%C3%A4/

Kirjoittaja

Jarkko Kääriäinen on elämystalouden asiantuntija, jonka sydän sykkii kulttuurille, tapahtumille ja matkailulle. Hän toimii TKI-asiantuntijana LAB-ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikössä sekä projektipäällikkönä Etelä-Karjalan tapahtumaklusteri -hankkeessa. Oulu on hänen entinen kotikaupunkinsa.

Artikkelikuva: Opintomatkan ryhmäkuva Kulttuuritalo Valveelta. (Kuva: Maria Murto)