Osallistavalla johtamisella kohti terveydenhuollon ammattilaisen digiosallisuutta

Digitalisaatio muuttaa voimakkaasti myös terveydenhuollon ammattilaisten työnkuvaa. Terveydenhuollossa digitalisaation avulla tavoitellaan säästöjä ja henkilöstön työkuorman vähenemistä, mutta toteutuakseen se vaatii terveydenhuollon ammattilaisen riittävää digiosallisuutta sekä siihen liittyvää digiosaamista. Digiosallisuuden yhtenä tärkeimpänä vahvistajana toimii esihenkilö, joka voi osallistavan johtamisen avulla vahvistaa työntekijän digiosallisuutta.

Kirjoittajat: Katja Pekkala & Tuija Rinkinen

Terveydenhuollon ammattilaisten digiosallisuus

Digitalisaation tuomat muutokset näkyvät terveydenhuollon ammattilaisten työssä yhä selvemmin (Pyöriä ym. 2019, 141). Sen myötä ammattilaisten työnkuva on muutoksessa ja digitalisaatio haastaa työntekijöiden osaamista monella tavalla (Lehtoaro ym. 2019, 1; Pennanen ym. 2023, 40). Digitalisaation aito hyödyntäminen edellyttää työntekijältä muutosvalmiutta sekä riittäviä taitoja (Alasoini ym. 2022, 88). Todellisuudessa terveydenhuollon ammattilaisten digitaidoissa on eroja. Tämä lisää eriarvoisuutta ja digisyrjäytymistä työyhteisössä. (Heaslip & Holley 2023; Lottonen ym. 2024.)

Työntekijän digisyrjäytymisellä on monia negatiivisia vaikutuksia. Se voi voimistaa epätasa-arvoa, lisätä työelämästä syrjäytymisen uhkaa, vaikeuttaa mahdollisuuksia pidentää työuraa, heikentää työhyvinvointia ja ilmapiiriä työpaikalla. Lisäksi digisyrjäytyminen vaikeuttaa terveydenhuollon digitalisaation etenemistä hidastamalla digitaalisten tekniikoiden käyttöönottoa ja lisäämällä työntekijöiden digikriittisyyttä sekä digivastaisuutta. (Alasoini ym. 2022, 12.) Kuitenkin Suomessa on tavoitteena hyödyntää digitalisaatiota voimakkaasti sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tavoitteena on muun muassa digitalisaation avulla pyrkiä vähentämään terveydenhuollon henkilöstön työkuormaa. (STM 2023, 20-21.) Terveydenhuollon ammattilaisten osallisuus on merkittävässä asemassa, kun halutaan edistää palvelujen vaikuttavuutta ja luoda edellytykset asiakasosallisuuden toteutumiseen (THL 2023, 122).

Digiosallisuutta ja digiosaamista pidetään virheellisesti synonyymeinä. Digiosallisuus on kuitenkin digiosaamista laajempi moniuloitteinen käsite, jolle ei ole yhtenäistä määritelmää (Hänninen ym. 2021, 8, 17). Työntekijän digitaidot ovat vain yksi osa digiosallisuutta, ja digitaitojen kehittäminen ei yksinään riitä edistämään digiosallisuutta (Gómez 2020, 230). Osallisuutta ja digiosallisuutta käytetään usein rinnakkaiskäsitteinä, vaikka digiosallisuudessa on omat erityispiirteensä. Toisaalta digiosallisuus on yksinkertaisimmillaan osallisuuden toteutumista digitaalisessa ympäristössä. (Hänninen ym. 2022, 21.) Osallisuus on vuorovaikutteinen prosessi, jossa ihminen on aktiivisena toimijana jossakin kokonaisuudessa esimerkiksi työyhteisössä (Isola ym. 2017, 5.; Kettunen 2021, 12-13). Digitoimijuus on autonomiaa, johon sisältyy digitaalista osaamista, luottamusta sekä vastuullisuutta. Jotta ihminen pystyy turvallisesti ja tehokkaasti toimimaan digitaalisessa maailmassa, edellyttää se riittävää digiosaamista sekä digilukutaitoa. (Passeyn ym. 2018, 427-432.) Osallisuuden kokemuksessa korostuu yksilön oma toiminta, sitoutuminen sekä käyttäytyminen. Se on yksilöllinen kokemus, joka perustuu yksilön tietoon ja osaamiseen. (Kettunen 2021, 12-13.)

Terveydenhuollon ammattilaisten digiosallisuuden vahvistaminen

Yksinkertaisimmillaan osallistaminen on osallistumisen edistämistä (Hänninen ym. 2021, 25), johon työelämäkin pyrkii aktiivisesti (Ahola & Hirvonen 2021, 70). Digiosallistamisen lähtökohtana pitäisi kuitenkin olla ymmärrys digiosallisuudesta, johon liittyy digiosaamisen moninaisuus ja toimijuus (Gömez 2020, 230). Digitalisaation mukanaan tuomat muutokset vaativat hyvää muutosjohtajuutta, jonka avulla voidaan vähentää muutosvastarintaa (Alasoini ym. 2022, 87-89).

Pekkalan (2024, 38-41) tutkimuksellisessa kehittämistyössä keskityttiin terveydenhuollon ammattilaisten digiosallisuuden vahvistamiseen. Tulosten mukaan terveydenhuollon ammattilaisten digiosallisuus työyhteisössä riippuu sekä yksilön omasta panoksesta että työyhteisön tuesta. Jokaisella työntekijällä on oma vastuu digiosaamisestaan sekä asenteestaan. Digiosallisuuden vahvistamisessa keskeistä on, että työntekijöillä on käytössään riittävät resurssit ja he saavat myös yksilöllistä tukea. Organisaatiossa on tärkeää nimetä digivastaavia, joilta on helppoa pyytää apua. Lisäksi digimyönteinen työyhteisö tukee yksilön digiosallisuutta. Erilaisista työhön liittyvistä muutoksista sekä digitaalisuudesta tulee viestiä avoimesti myönteiseen sävyyn sekä korostaa erilaisia onnistumisia digitaalisuuteen siirtymisessä. Esihenkilöllä on keskeinen rooli digiosallisuuden vahvistamisessa. Onnistunut digimuutos edellyttää esihenkilöltä pitkäjänteisyyttä sekä työntekijöiden motivointia, sillä kaikille digitalisaation tuoma muutos työnkuvassa ei ole vapaaehtoista. Työntekijöiden osallistaminen digitaalisten ratkaisujen kehittämiseen myös lisää osallisuutta ja vähentää muutosvastarintaa. Esihenkilön on tärkeää tukea työntekijän digiosallisuutta yksilöllisesti sekä tasapuolisesti osallistavan johtamisen avulla.

Osallistavan johtamisen avulla voidaan motivoida, osallistaa, kannustaa aktiivisuuteen ja autonomiaan (Larjovuori ym. 2020, 11-12). Esihenkilön on tärkeää aktiivisesti kuunnella ja ottaa huomioon alaistensa mielipiteet ja ideat (Newman ym. 2016, 9-12). Myös työntekijän mahdollisuus osallistua päätöksentekoon on tärkeää. Tämä lisää työntekijän tunnetta siitä, että häneen luotetaan. (Guinot ym. 2021, 1407-1408; Lionel & Sangseok 2018, 510-511.) Esihenkilö pystyy vaikuttamaan luottamuksen syntymiseen myös panostamalla avoimeen viestintään, läpinäkyvyyteen ja oikeudenmukaiseen kohteluun (Newman ym. 2016, 9-12). Onnistuakseen osallistava johtaminen vaatiikin sen, että esihenkilö on aidosti kiinnostunut työntekijästä ja on läsnä (Salonen 2018, 82).

Lähteet

Ahola, N. & Hirvonen, J. 2021. Digitalisaation huipulla – ja reunalla. Verkkopalvelujen käyttö ja digisyrjäytyminen Helsingissä ja Suomessa. Helsingin kaupunki, kaupungin kanslia, kaupunkitieto. Tutkimuksia 2021:2. Viitattu 12.2.2025. Saatavissa https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/21_04_16_Tutkimuksia%202_Hirvonen.pdf

Alasoini, T., Ala-Laurinaho, A., Känsälä, M., Saari, E. & Seppänen, L. 2022. Työelämän digikuilujen yli: digitalisaatio kaikkien kaveriksi. Työterveyslaitos. Viitattu 10.2.2025. Saatavissa https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/143939/TTL-978-952-261-997-6.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Gómez, D. 2020. Technological Socialization and Digital Inclusion: Understanding Digital Literacy Biographies among Young People in Madrid. Social Inclusion. Vol. 8(2), 222–232. Viitattu 12.2.2025. Saatavissa https://doi.org/10.17645/si.v8i2.2601

Guinot, J., Monfort, A. & Chiva, R. 2021, How to increase job satisfaction: the role of participative decisions and feeling trusted. Employee relations. Vol. 43(6), 1397-1413. Viitattu 8.2.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1108/ER-10-2020-0462

Heaslip, V. & Holley, D. 2023. Ensuring digital inclusion. Clinics in Integrated Care. Vol. 17. Viitattu 31.1.2025. Saatavissa https://doi-org.ezproxy.saimia.fi/10.1016/j.intcar.2023.100141

Hänninen, R., Karhinen, J., Korpela, V., Pajula, L., Pihlajamaa, O., Merisalo, M., Kuusisto, O., Taipale, S., Kääriäinen & Wilska, T-A. 2021. Digiosallisuuden käsite ja keskeiset osa-alueet. Digi-osallisuus Suomessa-hankkeen väliraportti. Valtioneuvoston kanslia. Valtionneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:25. Viitattu 5.2.2025. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-287-9

Hänninen, R., Karhinen, J., Korpela, V., Pajula, L., Pihlajamaa, O., Merisalo, M., Kuusisto, O., Taipale, S., Kääriäinen, J. & Wilska, T.A. 2022. Digiosallisuus käsitteenä. Teoksessa Kuusisto, O., Merisalo, M., Kääriäinen, J. (toim.). Digiosallisuus – Digiosallisuus Suomessa hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:10, 17-22. Viitattu 5.2.2025. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/163789/VNTEAS_2022_10.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Isola, A-M., Kaartinen, H., Leemann, L., Lääperi, R., Schneider, T., Valtari, S. & Keto-Tokoi, A. 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi. Viitattu 12.2.2025. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-182-7

Kettunen, P. 2021. Osallisuus ratkaisuna – millaisiin ongelmiin? Teoksessa Kettunen, P. Työntekijän osallisuus. Mitä se on ja mitä sillä tavoitellaan. Tallina: Gaudeamus Oy, 11-35.

Larjovuori, R-L., Ligthart, R., Heikkilä-Tammi, K., Keränen, K., Bordi, L., Laakkonen, T. & Mäkiniemi, J-P. 2020. Digimuutos tehdään yhdessä. USCO-tutkimushanke. Tampereen yliopisto, Laurea ammattikorkeakoulu, Business Finland. Viitattu 5.2.2025. Saatavissa 978-952-03-1405-7.pdf (tuni.fi)

Lehtoaro, S., Juujärvi, S. & Sinervo.T. 2019. Sähköiset palvelut ja palvelujen integraatio haastavat osaamisen – Sote-ammattilaisten näkemyksiä tulevaisuuden osaamistarpeista. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Tutkimuksesta tiiviisti 3/2019. Viitattu 5.2.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-266-6

Lionel, P.R & Sangseok, Y. 2018. Are You Satisfied Yet? Shared Leadership, Individual Trust, Autonomy, and Satisfaction in Virtual Teams. Journal of the Association for Information Science and Technology. Vol. 69 (4), 503-513. Viitattu 5.2.2025. Saatavissa http://dx.doi.org/10.1002/asi.23983

Lottonen, T., Kaihlanen, A-M. & Heponiemi, T. 2024. Nurses’ and physicians’ perceptions of the impact of eHealth and information systems on the roles of health care professionals: A qualitative descriptive study. Health Informatics Journal. Vol. 30(1). Viitattu 12.2.3035. Saatavissa doi:10.1177/14604582241234261

Newman, A., Rose, P.S. & Teo, S.T.T. 2016. The Role of Participative Leadership an Trust-Based Mechanisms in Eliciting Intern Performance: Evidence from China. Human Resource Management. Vol. 55 (1), 56-67. Viitattu 5.2.2025. Saatavissa http://dx.doi.org/10.1002/hrm.21660

Passey, D., Shonfeld, M., Appleby, L., Judge, M., Saito, T. & Smits, A. 2018. Digital agency: Emproving Equity in and through Education. Technology, Knowledge and Learning. Vol. 23, 425-439. Viitattu 5.2.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s10758-018-9384-x

Pekkala, K. 2024. Terveydenhuollon ammattilaisten digiosallisuuden vahvistaminen: tutkimuksellinen kehittämistyö. YAMK-opinnäytetyö, sosiaali- ja terveysala. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 27.1.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120533140

Pennanen, P., Jansson, M., Torkki, P., Harjumaa, M., Pajari, I., Laukka, E., Lakoma, S., Härkönen, H., Verho, A., Martikainen, S., Kouvonen, A. & Leskelä, R. 2023. Digitaalisten palvelujen vaikutukset sosiaali- ja terveydenhuollossa. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimus-toiminnan julkaisusarja 2023:52. Viitattu 27.1.2025. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-059-2

Pyöriä, P., Ojala, S. & Nätti, J. 2019. Työelämän muutokset ajassamme. Teoksessa Heiskanen, T., Syvänen, S. & Rissanen, T. (toim.). Mihin työelämä on menossa? – tutkimuksen näkökulmia. Tampere University Press, 137-167. Viitattu 5.2.2025. Saatavissa https://trepo.tuni.fi/handle/10024/118374

Salonen, A. 2018. Henkilöstön toimijuuden ja osallisuuden tukeminen. Asiakaslähtöisen hoivakulttuurin vaikutuksia vanhustenhuollossa. Vaasan yliopisto. Viitattu 5.2.2025. Saatavissa https://osuva.uwasa.fi/bitstream/handle/10024/9532/osuva_8244.pdf?sequence=1&isAllowed=y

STM. 2023. Digitaalisuus sosiaali- ja terveyshuollon kivijalaksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan strategia 2023-2035. Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:32. Viitattu 5.2.2025. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-9889-6

THL. 2023. Osallisuuden edistäjän opas. Ohjaus 10/2023. Viitattu 5.2.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-088-0