Neuropsykiatristen haasteiden digihoitopolku - käyttäjäkokemuksista vaikuttavaan kehittämiseen

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristö ja rakenteet ovat uudistuneet merkittävällä tavalla hyvinvointialueiden käynnistyttyä vuoden 2023 alussa. Tämä on luonut uudenlaisia vaatimuksia palveluiden ja toimintatapojen yhtenäistämiselle ja järjestämiselle. Lapin hyvinvointialueella yksi tähän vaatimuksen vastaamisen keino on neuropsykiatrisista haasteita kokeville asiakkaille kehitteillä oleva digihoitopolku.

Kirjoittajat: Miia Katermaa & Arja-Tuulikki Malin

Digitaaliset ratkaisut palveluiden tukena

Viime vuosina keskittymisen ja tarkkaavuuden haasteet, sekä muut neuropsykiatrisiksi oireiksi koetut vaikeudet ovat lisääntyneet niin Suomessa, kuin maailmanlaajuisestikin. (Vuori ym. 2022, 2.) Tämä on johtanut hoitoon hakeutumisen määrän kasvuun. Kasvaneeseen tarpeeseen vastaamisessa, on palveluiden järjestämisessä tärkeä huomioida digitalisaation mahdollisuudet. (Perämäki 2026; Elomaa-Krapu 2022, 10.)

Neuropsykologisessa kuntoutuksessa on saatu hyviä tuloksia digitaalisten palveluiden ottamisesta mukaan kuntoutusprosessiin. Palvelun ollessa digitaalinen, se kytkeytyy paremmin potilaan arkeen ja hyötyä on ollut etenkin siitä, ettei palvelujen käyttö ole sidottuna tiettyyn aikaan tai paikkaan. Digitaalisten palveluiden myötä myös palvelun tarjonta ja saatavuus ovat parantuneet. Erilaisilla digitaalisilla palveluilla ja ratkaisuilla voidaan helpottaa kuntoutujan arjen hallintaa sekä tukea oman elämän toimijuutta. (Harra & Lintula 2022, 108–109.)

Digihoitopolun kehittäminen Lapin hyvinvointialueella

Lapin hyvinvointialueella on kehitetty neuropsykiatrisia haasteita kokeville digihoitopolkua matalan kynnyksen palveluihin. Kehittäminen on aloitettu vuoden 2025 alussa ja tällä hetkellä polkua pilotoidaan ammattilaisten ja asiakkaiden toimesta. Digihoitopolun hyödyllisyyttä tukevia tekijöitä ovat nopea hoidon aloitus, hyvä saatavuus ja tasalaatuisuus. Neuropsykiatrisen digihoitopolun kehittämisen lähtökohta ja tavoite oli, että asiakas saa tukea toimintakykynsä kohenemiseen neuropsykiatriset piirteet huomioiden jo ennen mahdollisia neuropsykiatrisia tutkimuksia ja diagnoosia, mutta myös muun hoidon tueksi silloin kun diagnoosi on jo asetettu. Kehittämisen lähtökohtina oli myös tarve parantaa ja yhdenmukaistaa oikeanlaisen hoidon saamista sekä vastata ison potilas- tai asiakasryhmän tarpeisiin samalla säästäen terveydenhuollon niukkenevia resursseja. Digihoitopolkua kehitettäessä ja sitä pilotoidessa, ei kohderyhmää ollut tarkasti määritelty, vaan ymmärrys kohderyhmästä pohjautui enemmän ammattilaisten näkemyksiin ja kokemuksiin. Pilottivaiheessa asiakkaalla ei digihoitopolulle päästäkseen tarvinnut olla neuropsykiatrista diagnoosia, vaan polulle ohjattiin asiakkaita, joilla on keskittymisen, tarkkaamattomuuden tai toiminnanohjauksen haasteita ja kokemus siitä, että voisi hyötyä toimintakykyvalmennukseen pohjautuvasta työskentelystä.

Käyttäjäkokemukset digihoitopolun kehittämisen lähtökohtana

Katermaa (2026) teki opinnäytetyönään (YAMK) soveltavan laadullisen tutkimuksen digihoitopolun käyttäjäkokemuksista. Opinnäytetyön tavoitteena oli löytää kehityskohteita digihoitopolun jatkokehittämiseen digihoitopolun läpikäyneiden asiakkaiden käyttäjäkokemusten pohjalta. Keskeisenä johtopäätöksenä tuloksista nousi tarve kohderyhmän tarkemmalle määrittelylle, sekä mahdollisuus hoitopolun henkilökohtaistamiseen. Polun yleisyys ei haastateltavien kokemuksen mukaan palvellut riittävästi omia tarpeita eikä tukenut motivaation pysymistä yllä. Haastateltavat toivat myös toistuvasti esiin saavutettavuuteen liittyviä ongelmia, mikä korosti kohderyhmän erityisyyttä ja tarvetta tarkemmalle rajaukselle. Palvelumuotoilun näkökulmasta tutkimustuloksissa korostui, että suunnittelun lähtökohtana tulisi muistaa käyttäjälähtöisyys. (Katermaa 2026.) Käyttäjälähtöisyys pitää sisällään sen, että ymmärretään käyttäjien tarpeet, toiveet ja kokemukset. Ilman käyttäjien tarpeiden todellista tuntemista voi myös teknisesti tai toiminnallisesti laadukas palvelu tuottaa heikon käyttäjäkokemuksen. (Stickdorn ym. 2018; Design Council 2019; Gibbons 2021.)

Vaikuttavuutta digitaalisten palvelujen kehittämiseen

On ensisijaisen tärkeää, että kehittämistyössä on mukana orientoitunutta ja motivoitunutta henkilöstöä. Huonosti suunnitellun ja toteutetun digitaalisen palvelun käytettävyys on huono ja siitä voi seurata jopa enemmän haittaa kuin hyötyä esimerkiksi niin, että ratkaisut jäävä käyttämättä ja suunnitteluun käytetty panos ja muut taloudelliset hankinnat menevät hukkaan. (Virtanen 2022, 23–24.) Palvelumuotoilussa keskeisenä tavoitteena on asiakkaiden ja palvelun tuotantoon osallistuvien toimijoiden osallistaminen prosessiin. On hyvä kuitenkin huomioida, että asiakaslähtöisyys ei tarkoita sitä, että kaikki tapahtuu automaattisesti asiakkaan ehdoilla. Palvelumuotoilun periaatteen mukaan asiakaslähtöisyys on ennemminkin sitä, että asiakas otetaan mukaan kehittämään palvelua, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hyvin käyttäjien tarpeita vastaava ja kohderyhmälle arvoa tuottava. Hyvä asiakaskokemus tuottaa asiakkaille lisäarvoa, sillä se huomioi asiakkaan tunteet sekä kosketuspisteet palvelun eri vaiheissa, eli ennen palvelua, sen aikana ja palvelun jälkeen. (Saarijärvi & Puustinen, 2020, 13–14.)

Digitaalisten palvelujen kehittämisen vaikuttavuuden parantaminen on yhteinen haaste kaikille hyvinvointialueille. Digitaalisen siirtymän tarkastelu sosioteknisenä systeemisenä muutoksena (mm. Patrício ym. 2020) kohdistaa huomion ihmisiin, teknologiaan, kulttuuriin ja johtamiseen, esimerkiksi. Vaikuttavuuden parantaminen edellyttää näiden kaikkien tekijöiden ennakkoluulotonta, kriittistäkin uudelleen käsitteellistämistä. Asiakaskeskeisyyden käsitteellistäminen heikoimmassa asemassa olevien terveyspalveluissa edellyttää vaikuttavuuden parantamiseksi myös uusien tutkimus- ja kehittämismenetelmien käyttöönottoa, mistä esimerkkinä voidaan tarkastella vaikkapa pelillistämistä ja tekoälyn tukemia uusia innovaatioita (mm. THL 2024; Kukkonen ym. 2021). Tiedon välittäminen jo toteutetusta TKI-toiminnasta ja sen tuloksista hyvinvointialueiden välillä on myös tärkeä osa-alue pyrittäessä yhteiskunnallisesti kannattavaan kehittämistyöhön. Riskiksi muodostuu muutoin, että jokaisella hyvinvointialueella niin sanotusti kehitetään pyörää kaikkialla ja samanaikaisesti (Mutanen 2026). Pirstoutuvan kehittämistyön toimintaympäristössä digitaalisen kehittämisen vaikuttavuuden parantamiseen parhaimpia keinoja löytyy ennakoinnista (ks. Aitonurmi & Malin 2024).

Lähteet

Aitonurmi, J. & Malin, A.-T. 2024. Ennakoinnilla varaudutaan digipalvelujen tulevaisuuteen. LAB Pro. Viitattu 17.3.2026. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/ennakoinnilla-varaudutaan-digipalvelujen-tulevaisuuteen/

Design Council. 2019. Framework for Innovation: Design Council’s evolved Double Diamond. Viitattu 16.12.2025. Saatavissa https://www.designcouncil.org.uk/our-resources/framework-for-innovation/

Elomaa-Krapu, M. & Vuorijärvi, A. (toim.). 2022. Osallistavia ratkaisuja digitaalisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Helsinki: Metropolia ammattikorkeakoulu. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, TAITO-sarja 95. Viitattu 17.3.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-349-7

Gibbons, S. 2021. UX vs. Service Design. Nielsen Norman Group. Viitattu 17.3.2026. Saatavissa https://www.nngroup.com/articles/ux-vs-service-design/

Harra, T. & Lintula, L. 2022. Digitaalisia reittejä arjessa kuntoutumiselle. Teoksessa Elomaa-Krapu M. & Vuorijärvi, A. (toim.) Osallistavia ratkaisuja digitaalisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Helsinki: Metropolia ammattikorkeakoulu. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, TAITO-sarja 95. 107–113. Viitattu 17.3.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-349-7

Katermaa, M. 2026. Aikuisen nepsy-digihoitopolun käyttäjäkokemukset Lapin hyvinvointialueella. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, hyvinvointialan palvelumuotoilu. Viitattu 17.3.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603083919

Kukkonen, M., Hytti, T., Nousiainen, M., Miettinen, I., Isola, A-M., Suikkanen-Malin, T., Meriläinen, M. & Salmekangas, M. 2021. Pelillisyys. HYTE-toimintamalli 1 / 2021. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 17.11.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022083156869

Mutanen, A. 2026. Tungosta hoitopolulla. Helsingin Sanomat. Viitattu 17.3.2026. Saatavissa https://www.hs.fi/tiede/art-2000011830856.html

Patrício, L., Sangiorgi, D., Mahr, D., Čaić, M., Kalantari, S. & Sundar, S. 2020. Leveraging service design for healthcare transformation: Toward people-centered, integrated, and technology-enabled healthcare systems. Journal of Service Management. Vol. 31 (5), 889–909. Viitattu 17.03.2026. Saatavissa http://dx.doi.org/10.1108/JOSM-11-2019-0332

Perämäki, L. 2026. VASA 2 – Vahva sote Lapin hyvinvointialueelle. Innokylä. Viitattu 17.3.2026. Saatavissa https://innokyla.fi/fi/kokonaisuus/vasa-2-vahva-sote-lapin-hyvinvointialueelle

Saarijärvi, H. & Puustinen, P. 2020. Strategiana asiakaskokemus: miksi, mitä, miten? Jyväskylä: Docendo.

Stickdorn, M., Hormess, M. E., Lawrence, A. & Schneider, J. 2018. This is service design doing: Applying service design thinking in the real world: A Practitioners’ handbook. Sebastopol, CA: O’Reilly.

THL. 2024. Pelillisyyden hyödyntäminen sosiaalityössä. Osallisuuden edistäminen. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen. Viitattu 17.3.2026. Saatavissa https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuuden-edistamisen-mallit/uudista-asiakastyota-luovasti-ja-leikkisasti/pelillisyyden-hyodyntaminen-sosiaalityossa

Virtanen, M. 2022a. Digitaalisen potilasohjauksen mahdollisuudet. Teoksessa Elomaa-Krapu, M. & Vuorijärvi, A. (toim.) Osallistavia ratkaisuja digitaalisiin hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Helsinki: Metropolia ammattikorkeakoulu. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, TAITO-sarja 95. 19–25. Viitattu 7.8.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-349-7

Vuori, M., Vuorenmaa, M., Ervasti, E., Tuovinen, E. & Aalto-Setälä, T. 2022. Lasten ja nuorten ADHD-diagnoosien yleisyys. ADHD-diagnoosit yleistyvät tasaisesti – sukupuoli- ja alue-erot ovat melko suuria. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. THL Tilastoraportti 1/2024. Viitattu 1.7.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401183216

Kirjoittajat

Miia Katermaa työskentelee Lapin hyvinvointialueella apulaisosastonhoitajana mielenterveyden ja riippuvuuksien hoidon poliklinikalla ja on valmistumassa LAB-ammattikorkeakoulusta Hyvinvointialan palvelumuotoilu YAMK-koulutusohjelmasta.

Arja-Tuulikki Malin opettaa ja ohjaa opinnäytetöitä LAB-ammattikorkeakoulun Hyvinvointialan Maisterikoulussa. Hän tutkii myös digitaalista siirtymää osana väitöskirjatyön jälkeistä tutkimustaan.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/893400 (CC0)