Monialaista täydennyskoulutusta rakentamassa: Taide yhdyskuntasuunnittelussa

Monialaisen koulutuksen kehittämisen ja järjestämisen taustalla on usein joku työelämässä tunnistettu haaste, jota sillä pyritään ratkaisemaan. Tämä artikkeli käsittelee Julkinen taide yhdyskuntasuunnittelussa -täydennyskoulutuksen kehittämistä. Koulutuksen tavoitteena on syventää moniammatillista suunnitteluosaamista ja vuorovaikutusta tilanteessa, jossa taide on osana julkista tilaa. Koulutus on kohdennettu yhdyskuntasuunnittelun ja visuaalisen taiteen ammattilaisille.

Kirjoittaja: Lotta Pyykkönen

LAB-ammattikorkeakoulussa alkoi vuonna 2023 Yhdyskuntataidetta -monialaista prosessiosaamista julkisen taiteen ja yhdyskuntasuunnittelun yhteistyönä -hanke (LAB 2025). Hanke on mahdollistanut monialaisen täydennyskoulutuksen kehittämisen ja sen pilotoinnin yhdessä LUT-yliopiston kanssa. Pilotoitavan täydennyskoulutuksen nimi Taide yhdyskuntasuunnittelussa kertoo koulutuksen kontekstista: kun taide otetaan mukaan osaksi julkista tilaa, se asettuu silloin osaksi alueen kokonaisvaltaista suunnittelua ja sen reunaehtoja.

Monialaisen koulutuksen kehittäminen

Monialaisesta koulutuksesta ja moniammatillisesta yhteistyöstä on kirjoitettu paljon erityisesti sosiaali- ja terveysalalla, jossa ongelmien ja riskien ennakointi on tärkeää asiakkaan edun ja tyytyväisyyden kannalta. Alalla on tehty runsaasti myös moniammatillisuuteen ja monialaiseen oppimisen liittyvää teoretisointia (esim. Mönkkönen ym. 2019a; Isoherranen 2012; Virtanen 2003). Mökkönen ym. (2019b, 112-114) kirjoittaa, että monialainen koulutus on ennen kaikkea moniammatillisuuteen valmentavaa. Koulutuksessa eri aloja edustavat osallistujat oppivat toimimaan yhteistyössä ja kehittämään uusia työtapoja ammattialojen välille. Koulutuksen tarkoituksena on laajentaa ammatillista näkemystä niin, että se huomio omaa ammattiryhmää laajemmat tavoitteet. Näin saavutetaan kokonaisvaltainen kuva ja päädytään aikaisempaa kestävimpiin ratkaisuihin.

Julkinen taide yhdyskuntasuunnittelussa -täydennyskoulutuksen ensimmäisessä pilotissa sekä koulutussisällön kehittäneiden asiantuntijoiden, että koulutukseen osallistuneiden työskentelyssä oli monia samalaisia piirteitä. Molemmat toimijaryhmät olivat oppimassa uutta sekä reflektoimassa yhdessä omaa ja toistensa ammattialaa. Koulutuksen rakentamisen kannalta reflektointi oli edellytys sille, että eri ammattialojen näkökulmia ja tietoa voitiin sanoittaa koulutukseen osallistujille. Sanallistaminen vaatii omien työprosessien analysointia ja tarkastelua muiden alaa tuntemattomien näkökulmasta.

Täydennyskoulutuksen oppimissisällöt suunniteltiin moniammatillisesti niin, että yhdyskuntasuunnittelun ja julkisen taiteen näkökulmat ovat tasapuolisesti läsnä. Koulutuksen rakentamisessa tunnistettiin myös yhdyskuntasuunnittelun ja taiteen erilaiset lähtökohdat: kuvataiteilijat työskentelevät yleensä yksin ja vastaavat työhön liittyvistä käytännöistä ja sopimuksista. Taiteilijoiden tekemästä julkisen taiteen suunnitteluprosessista ei myöskään löydy avointa tietoa, vaan se opitaan käytännön tekemisen kautta. Yhdyskuntasuunnittelusta löytyy vastaavasti paljon tietoa. Suunnittelua ohjaa lakisääteinen ja monialainen prosessi.

Myös ammattialojen samankaltaisuus tunnistettiin. Samankaltaisuus liittyy tapaan havainnoida kohteita ja visuaalisia kokonaisuuksia sekä erilaisia ympäristöjä. Aloilla puhutaan myös eri asioiden suhteista ja mittakaavoista, joten ammattisanasto ei ole täysin erilaista. Kovari (2015, 101) kertoo, että ammattialoja yhdistää myös projektiluonteinen työ, kyky soveltaa osaamista ja kustannustietoisuus. Näiden näkökulmien tunnistaminen loi täydennyskoulutuksen kehittäjille luonnollisen pohjan yhteiseen kommunikaatioon ja tehtävien rakentamiseen.

Moniammatilliset oppimissisällöt ja -tavat

Täydennyskoulutus haluttiin viedä aitoihin työelämälähtöisiin oppimisympäristöihin sekä tuottaa osallistujille kokemus moniammatillisesta suunnittelusta. Näistä lähtökohdista täydennyskoulutus rakentui kolmeen keskeiseen osaan, joista ensimmäinen muodostui ammattikäytäntöjä ja työelämäkokemusta välittävästä osuudesta. Osuuteen sisältyi kohdevierailuja ja asiantuntijaluentoja. Osan luennoista pitivät julkisen taiteen hankkeissa mukana olleet asiantuntijat, joilla oli kokemusta moniammatillisesta suunnittelusta. Yhdyskuntasuunnitteluun ja taiteen ammattikäytänteisiin liittyvät luennot rakennettiin vastaavasti projektitiimin kesken.

Kuva 1. Koulutukseen osallistujat tutustumisvierailulla Helsingin Kalasatamassa. Tarkastelun kohteena on Kirsi Kaulasen teos Mare-mare (Kuva: Lotta Pyykkönen).

Toiseksi täydennyskoulutukseen osallistujat kirjoittivat oppimisestaan henkilökohtaista oppimispäiväkirjaa, jonka tekemistä myös ohjattiin kysymyksien avulla. Ohjattu oppimispäiväkirja on oppimismuoto, jossa osallistujien reflektointia suunnataan kurssin keskeisiin sisältöihin ja tavoitteisiin (Murtonen 2013, 19-20).

Kolmas tärkeä osa muodostui pienryhmissä tehtävästä moniammatillisesta suunnittelutehtävästä, joka perustui yhteistoiminnalliseen oppimiseen. Tehtävässä osallistujat suunnittelivat julkisen taiteen konseptin Lappeenrannan tai Lahden kaupunkikohteeseen. Ryhmätehtävää taustoitettiin kaupunkien asiantuntijoiden esittelyillä sekä yhteisillä kaupunkikävelyillä, joissa suunnittelukohteisiin tutustuttiin käytännössä. Pienryhmissä toteutetulla suunnittelutehtävällä haluttiin simuloida aitoa työelämän tilannetta, jossa ammattialat suunnittelevat yhdessä, ja tuottaa kokemus moniammatillisesta yhteistyöstä. Suunnitelmat myös esitettiin koulutuksen lopussa muille ryhmille.

Kuva 2. Monimuoto-opiskelu rakentui kuudesta keskeisestä osa-alueesta (Infograafi: Eeva Aarrevaara).

Moniammatillisessa suunnittelutehtävässä kokeiltiin, toimiiko ympäristöanalyysin menetelmä yhteisen suunnittelun lähtökohtana. Menetelmässä havainnoidaan ja dokumentoidaan kohteen keskeisiä piirteitä ja reunaehtoja. Ensimmäisen koulutuspilotin perusteella ympäristöanalyysin menetelmä sopii hyvin moniammatillisessa ryhmässä tapahtuvan suunnittelun työkaluksi. Menetelmä luo pohjan yhteiselle ammattialat ylittävälle kommunikaatiolle. Yhteisen kielen löytyminen on yksi keskeinen haaste moniammatillisessa työskentelyssä (Kovari 2015; Mökkönen ym. 2019; Uimonen 2010).

Mitä osallistujat oppivat ja kokivat

Koulutuksen palautekyselyn perusteella osallistujat pitivät koulutuksen luentosisältöjä kattavina. Myös työelämälähtöisyydestä pidettiin. Aidot oppimisympäristöt, tutustumiskäynnit ja työelämän asiantuntijat jakoivat sellaista tietoa ja kokemusta, johon kokeneetkin osallistujat saattoivat samaistua.

Palautteesta käy myös ilmi, että moniammatillisesti toteutettu suunnittelutehtävä tuotti osallistujille tärkeän oppimiskokemuksen ja oli heitä yhteistoimintaan valmentavaa. Moni sanoi oppineensa juuri ryhmätehtävässä toisen ammattialan suunnittelukäytänteitä. Tehtävä tuotti myös ristiriitaisia tunteita. Ne liittyivät usein omaan tiimiin: tehtävään sitoutuminen ja yhteisymmärryksen luominen ei kaikissa ryhmissä onnistunut. Tilanne vastaa työelämää, jossa myös on tilanteita, joissa aitoa yhteistyötä ei synny. Yhteistoiminta edellyttää kykyä joustavuuteen ja kompromisseihin (Mönkkönen ym. 2019b, 115). Nikander (2003) toteaakin, että monialaisuudella ja moniammatillisuus-sanalla on positiivinen konnotaatio, mutta ammattialat ylittävän toiminnan toteuttaminen on vaativaa tiimityötä.

Taiteen ammatissa toimivien palautteesta käy ilmi, että he kokivat yhdyskuntasuunnitteluun liittyvien käytäntöjen tuntemisen merkittäväksi asiaksi julkisen taiteen suunnittelussa. Tieto tuo taiteelliseen suunnitteluun uutta näkökulmaa sekä uusia ideoita teosten toteutukseen. Taiteilijoiden mielestä tärkeää oli myös irtautua teoskeskeisestä ajattelusta tarkastelemaan kaupunkiympäristöä kokonaisuutena. Tämä näkemys kyseenalaistaa julkisen taiteen hankintakäytäntöjä, jotka rajaavat taiteen sijainnin varsin tiukasti. Usein tilauksissa teokselle on myös annettu sellaisia reunaehtoja, jotka itsessään määrittelevät sen toteutusta. Taiteilija saattaa vastaavasti kokea jonkun muun kohteessa olevan ympäristön taiteelle sopivammaksi.

Moni osallistujista halusi jatkaa moniammatillista yhteistyötä täydennyskoulutuksen jälkeen. Yhteistyön jatkuminen olisi koulutuksen rakentaneille tärkeä ja miellyttävä tulos. Halu yhteistoimintaan kertoo, että täydennyskoulutus on madaltanut kynnystä tehdä yhteistä suunnittelua.

Lähteet

Isoherranen, K. 2012. Uhka vai mahdollisuus: moniammatillista yhteistyötä kehittämässä. Väitöskirja.
Helsingin yliopisto. Helsinki. Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2012:18. Viitattu 27.3.2025. Saatavissa https://helda.helsinki.fi/server/api/core/bitstreams/bdb96457-8b02-4488-bd0a-2a08a3d20a03/content

Kovari, M. 2025. Infra-taide-infra sanakirja*eli kuinka julkisen tilan suunnittelutiimi ja taiteilija voivat hyötyä yhteistyöstä. Diplomityö. Tampereen teknillinen yliopisto. Tampere. Viitattu 27.3.2025. Saatavissa https://issuu.com/maijakovari/docs/kovari_infra-taide-infra-sanakirja_

LAB-ammattikorkeakoulu. 2025. Yhdyskuntataidetta -monialaista prosessiosaamista julkisen taiteen ja yhdyskuntasuunnittelun yhteistyönä. Viitattu 27.3.2025. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/yhdyskuntataidetta-monialaista-prosessiosaamista-julkisen-taiteen-ja

Murtonen, M. 2013. Ohjattu oppimispäiväkirja reflektion välineenä yliopistopedagogiikan opinnoissa. Yliopistopedagogiikka. Vol. 20 (2), 19-23. Saatavissa https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2013/10/02/ohjattu-oppimispaivakirja-reflektion-valineena-yliopistopedagogiikan-opinnoissa/

Mönkkönen, K., Kekoni, T. & Pehkonen, A. (toim.). 2019a. Moniammatillinen yhteistyö. Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Gaudeamus.

Mönkkönen, K., Kekoni, T., Jaakola, T. & Pehkonen, A. 2019b. Kohti monitoimijaista kehittämistä. Teoksessa Mönkkönen, K., Kekoni, T. & Pehkonen, A. (toim.). Moniammatillinen yhteistyö. Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: Gaudeamus. 112-148.

Nikander, P. 2003. Moniammatillinen yhteistyö terveydenhuollon työkaluna ja haasteena: vuorovaikutuksellinen näkökulma. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti. Vol. 40 (4), 279-290. Viitattu 27.3.2025. Saatavissa
https://www.academia.edu/284486/Moniammatillinen_Yhteisty%C3%B6_Sosiaali_Ja_Terveydenhuollon_Haasteena

Uimonen L. 2010. Taidetta suunnitteluun. Taidehankkeet ja taidetoiveet suomalaisessa kaupunkisuunnittelussa. Aalto-yliopisto. Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja A 106. Viitattu 27.2.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-60-0011-4

Virtanen, P. 2003. Monialainen opiskelu ja moniammatillinen yhteistyö. Teoksessa Poikela, E. & Öystilä, S. (toim.). Yliopistopedagogiikkaa kehittämässä – kokeiluja ja kokemuksia. Tampere: Tampere University Press. 345-370. Viitattu 27.3.2025. Saatavissa http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201309231373

Kirjoittaja

Lotta Pyykkönen toimii LAB-ammattikorkeakoulussa kuvataiteen lehtorina. Hän toimii myös ESR+-rahoitteisessa Yhdyskuntataidetta – monialaista prosessiosaamista julkisen taiteen ja yhdyskuntasuunnittelun yhteistyönä -hankkeessa taiteen asiantuntijana.

Artikkelikuva: Koulutukseen osallistujat ja Jacob Dahlgrenin teos Early One Morning, Eternity Sculpture Helsingin Kalasatamassa. (Kuva: Lotta Pyykkönen).