Miten luonnon eri elementit tukevat terveyttä ja hyvinvointia?

Luonnon monipuolisista hyödyistä ihmisen hyvinvointiin ja terveyteen on vankkaa tutkimusnäyttöä. Yhä paremmin tunnistetaan myös se, että luonnon eri elementit vaikuttavat hyvinvointiin eri tavoilla. Vaikka ympäristön laadulla on merkitystä, niin kaupunkiluonto kuin luonnontilaisemmat ympäristöt ovat tärkeitä ihmisen hyvinvoinnille. Toisaalta esimerkiksi kulttuurinen tausta vaikuttaa luonnon kokemiseen. LAB-ammattikorkeakoulun ja Helsingin yliopiston yhteisessä Liiketoimintaa lähiluonnossa -hankkeessa on koottu luonnon hyvinvointi- ja terveysvaikutuksia koskevaa tutkimustietoa yrittäjien käyttöön luontolähtöisten tuotteiden ja palveluiden kehittämisen tueksi.

Kirjoittajat: Ursula Siltanen & Riikka Puhakka

Luontokosketus tukee immuunipuolustusta

Ihmisessä elää monimuotoinen mikrobiyhteisö, jolla on elintärkeä rooli elimistön säätelyssä ja immuunipuolustuksen ylläpitämisessä. Kontaktit luontoon ja sen monimuotoiseen mikrobistoon monipuolistavat ihmisen mikrobiomia. Kaupungistumisen ja elintason nousun seurauksena altistuminen mikrobien monimuotoisuudelle on vähentynyt. Tämä on yhteydessä immuunijärjestelmän häiriöiden kuten tyypin 1 diabeteksen, allergioiden ja astman lisääntymiseen (Haahtela 2019).

Metsässä liikkuminen ja erityisesti läheinen vuorovaikutus ympäristön kanssa (esim. tunnustelu, marjastus ja sienestys) lisäävät altistusta ympäristön mikrobien monimuotoisuudelle. Tutkimuksen perusteella myös luonnonmateriaalien lisääminen esimerkiksi päiväkotien pihoille monipuolistaa ihon mikrobistoa ja parantaa immuunisäätelyä (Roslund ym. 2020).

Millainen luonto palauttaa voimavaroja?

Luontoympäristöt elvyttävät eli palauttavat ihmisen voimavaroja, jotka kuluvat työssä ja arjessa. Tutkimusten mukaan tarkkaavaisuus paranee, stressi laskee, mieliala kohenee sekä masennus- ja ahdistusoireet vähenevät luonnossa (esim. Kaplan & Kaplan 1989; MacMahan & Estes 2015). Niin puistot kuin metsät ovat elvyttäviä ympäristöjä, mutta metsillä saattaa olla suurempi potentiaali lievittää stressiä (Tyrväinen ym. 2014). Puut tuottavat monia hyvinvointia lisääviä elementtejä: ne luovat ääni- ja värimaisemaa sekä kolmiulotteisen tilan tuntua ja tuovat luonnon prosesseja näkyviin (Fisher ym. 2023). Erityisesti vanhojen metsien on havaittu elvyttävän tehokkaasti (Simkin ym. 2020). Myös lahopuu voi edistää tarkkaavaisuuden palautumista (Rathmann ym. 2020).

Ympäristön elvyttävyyteen vaikuttaa biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus – erityisesti ihmisten kokemukset eri lajien ja luonnon elementtien määrästä ja vaihtelusta. Kasvillisuuden monimuotoisuuden on todettu edistävän elpymistä ja psykologista hyvinvointia. Myös lintulajien monipuolisuus vaikuttaa ympäristön elvyttävyyteen. (Fuller ym. 2007; Robinson ym. 2024.) Lajien kirjo lisää myös hyvinvointia parantavien luonnon elementtien määrää – esimerkiksi värejä, ääniä ja tuoksuja. Elvyttävyyden lisäksi luonnon eri elementtien ja aistimusten määrä sekä niiden herättämä uteliaisuus ja yllätyksellisyys edistävät luovuutta (Plambech & Konijnendijk van den Bosch 2015).

Viheralueen myönteisen vaikutuksen mielialaan on havaittu olevan voimakkaampi, kun lähistöllä on vesialue (Barton & Pretty 2010). Vesielementit koetaan miellyttävinä ja rauhoittavina (White ym. 2020). Yleensäkin luonnon vihreä ja sininen värimaailma rauhoittaa ihmisiä (Franco ym. 2017).

Luonnon kokeminen kaikilla aisteilla lisää läsnäolon kokemusta ja siten elvyttää tehokkaimmin (Ratcliffe ym. 2021). Myös virtuaalisissa luontokokemuksissa äänen ja visuaalisen ympäristön yhdistäminen on todettu elpymisen kannalta tehokkaaksi (Ojala ym. 2022). Luonnon äänet koetaan rentouttavina, ja ne vähentävät stressiä, ärsytystä ja melun kielteisiä vaikutuksia (Ratcliffe ym. 2021). Monimuotoisen linnunlaulun on havaittu elvyttävän yksittäisiä ääniä paremmin (Hedblom ym. 2014). Lintujen vaihtelevat äänet voivat myös saada liikenteen melun tuntumaan vähemmän äänekkäältä (De Coensel ym. 2011).

Myös luonnon hajut ja tuoksut voivat vähentää stressiä tehokkaasti, jopa enemmän kuin äänet tai näköhavainnot (Hedblom ym. 2019). Tuoksut voivat tuoda mieleen positiivisia muistoja ja mielleyhtymiä luonnosta (Bentley ym. 2023; Franco ym. 2017). Tuoksumaailmaan vaikuttavat ekologiset prosessit kuten maatuminen sekä lajisto. Tietyt lajit (esim. kielo ja suopursu) kiinnittävät huomion vahvan ominaistuoksunsa vuoksi ja voivat siten olla erityisen merkittäviä hyvinvoinnille (Siltanen 2024).

Voimavarojen rakentuminen luonnossa

Elpymisen lisäksi luontokontaktit tukevat voimavarojen rakentumista ja voivat siten tuottaa hyvinvointia pitkällä aikavälillä. Vahva luontosuhde on yhteydessä hyvään terveyteen ja hyvinvointiin (Pritchard ym. 2020). Erityisen tärkeitä ovat lapsuuden myönteiset luontokokemukset, sillä ne ovat yhteydessä aikuisiän ulkoiluaktiivisuuteen, luonnossa koettuun hyvinvointiin ja ympäristövastuullisuuteen (Chawla 2020).

Elvyttävät luontoympäristöt tukevat spirituaalista (henkistä tai hengellistä) hyvinvointia, johon kuuluu kokemus elämän merkityksellisyydestä sekä yhteydestä johonkin itseä suurempaan (Linton ym. 2016). Esimerkiksi eri lajien kohtaaminen herättää ihastusta ja kunnioitusta ja voi johtaa syvään hyvinvoinnin tunteeseen (Curtin 2009). Myös jylhät elementit, kuten suuret kalliot, herättävät kunnioitusta ja tunteen omasta pienuudesta. Tutut, usein avoimet luonnonympäristöt, joissa on helppoa olla, voivat luoda kiintymystä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ympäristön kanssa (Williams & Harvey 2001). Luonnon prosessit (esim. kasvu ja maatuminen), vuodenaikojen muutokset sekä erilaisten tekstuurien koskettaminen voivat luoda tunteen kuulumisesta luontoon, auttaa reflektoimaan omaa elämää ja tuoda lohtua (Siltanen 2024).

Luontoympäristöt mahdollistavat sosiaalisen kanssakäymisen ja siteiden tiivistämisen perheiden ja ystävien kesken (Wan ym. 2021). Toisaalta luonnossa voi vetäytyä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta sekä arjen rooleista ja odotuksista (Puhakka & Hakoköngäs 2024). Laatutekijät, kuten luonnon monimuotoisuus, voivat vaikuttaa esimerkiksi ympäristön houkuttelevuuteen ja sitä kautta sosiaaliseen hyvinvointiin (Wan ym. 2021). Luonnossa oleskelu vahvistaa yhteydentunnetta ympäristöä kohtaan, mikä voi lisätä välittämistä ja läheisyyden tunnetta myös muihin ihmisiin (Weinstein ym. 2015). Altruistinen käyttäytyminen, esimerkiksi toisten auttaminen, lisääntyy ja sosiaaliset tavoitteet saavat enemmän painoarvoa suhteessa henkilökohtaisiin tavoitteisiin. Luontokontaktien onkin todettu lisäävän sosiaalista käyttäytymistä sekä vähentävän aggressiivisuutta ja rikollisuutta (Arbuthnott 2023).

Lisäksi luontoympäristöt motivoivat ihmisiä liikkumaan. Luonnossa liikkuminen tuntuu kevyemmältä kuin sisätiloissa tai rakennetussa ympäristössä liikkuminen ja on siten miellyttävämpää ja palkitsevampaa (Gladwell ym. 2013). Luonnossa liikkumisen on havaittu olevan henkisen hyvinvoinnin kannalta hyödyllisempää muihin ympäristöihin verrattuna (Hartig ym. 1991). Sekä ympäristön miellyttävyys että käytännön fasiliteetit (esim. reitit) vaikuttavat viheralueen potentiaaliin lisätä fyysistä aktiivisuutta (Schipperijn ym. 2012). Luonnon elementtien ja pinnanmuotojen monipuolisuus voi myös lisätä mielenkiintoa ja halua liikkua ympäristössä (Siltanen 2024).

Monipuolisia liikkumismahdollisuuksia tarjoava luontoympäristö tukee myös motorista kehitystä. Epätasaisessa maastossa kulkeminen sekä esimerkiksi kivet, kannot ja kaatuneet puut kehittävät liikehallintaa, kuten koordinaatiota ja ketteryyttä, fyysistä kestävyyttä ja tasapainoa (Dabaja 2022). Luonnossa liikkuessa pääpaino ei välttämättä ole liikuntasuorituksessa, jolloin tulee liikuttua kuin vahingossa. Monimuotoiset luontoympäristöt tarjoavat mahdollisuuksia erilaisiin aktiviteetteihin. Uudet aktiviteetit ja vaihtelevat olosuhteet tarjoavat luonnossa liikkujalle myös haasteita, joiden ylittäminen voi lisätä minäpystyvyyden kokemusta, itseluottamusta ja resilienssiä (Down ym. 2023; Puhakka 2024).

Lähteet

Arbuthnott, K. D. 2023. Nature exposure and social health: Prosocial behavior, social cohesion, and effect pathways. Journal of Environmental Psychology. Vol. 90, Article 102109. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.jenvp.2023.102109

Barton, J. & Pretty, J. 2010. What is the best dose of nature and green exercise for improving mental health? A multi-study analysis. Environmental science & technology Vol. 44 (10), 3947–3955. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1021/es903183r

Bentley, P. R., Fisher, J. C., Dallimer, M., Fish, R. D., Austen, G. A., Irvine, K. N. & Davies, Z. G. 2023. Nature, smells, and human wellbeing. Ambio. Vol. 52, 1–14. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s13280-022-01760-w

Chawla, L. 2020. Childhood nature connection and constructive hope: A review of research on connecting with nature and coping with environmental loss. People and Nature. Vol. 2, 619–642. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1002/pan3.10128

Curtin, S. 2009. Wildlife tourism: The intangible, psychological benefits of human–wildlife encounters. Current Issues in Tourism. Vol. 12 (5–6), 451–474. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa
https://doi.org/10.1080/13683500903042857

Dabaja, Z. F. 2022. The Forest School impact on children: Reviewing two decades of research. Education 3–13. Vol. 50 (5), 640–653. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1080/03004279.2021.1889013

De Coensel, B., Vanwetswinkel, S. & Botteldooren, D. 2011. Effects of natural sounds on the perception of road traffic noise. The Journal of the Acoustical Society of America. Vol. 129 (4), 148–153. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1121/1.3567073

Down, M., Picknoll, D., Piggott, B., Hoyne, G. & Bulsara, C. 2023. “I love being in the outdoors”: A qualitative descriptive study of outdoor adventure education program components for adolescent wellbeing. Journal of Adolescence. Vol. 95 (6), 1232–1244. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1002/jad.12197

Gladwell, V. F., Brown, D. K., Wood, C., Sanderchock, G. R. & Barton, J. L. 2013. The great outdoors: How a green exercise environment can benefit all. Extreme Physiology & Medicine. Vol. 2 (3). Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1186/2046-7648-2-3

Fisher, J. C., Dallimer, M., Irvine, K. N., Aizlewood, S. G., Austen, G. E., Fish, R. D., King, P. M. & Davies, Z. G. 2023. Human well-being responses to species’ traits. Nature Sustainability. Vol. 6 (10), 1219–1227. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1038/s41893-023-01151-3

Franco, L. S., Shanahan, D. F. & Fuller, R. A. 2017. A review of the benefits of nature experiences: More than meets the eye. International Journal of Environmental Research and Public Health. Vol. 14 (8), 864. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.3390/ijerph14080864

Fuller, R. A., Irvine, K., Devine-Wright, P., Warren, P. & Gaston, K. (2007). Psychological benefits of greenspace increase with biodiversity. Biology Letters. Vol. 3 (4), 390–394. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa http://doi.org/10.1098/rsbl.2007.0149

Haahtela, T. 2019. A biodiversity hypothesis. Allergy. Vol 74 (8), 1445–1456. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1111/all.13763

Hartig, T., Mang, M. & Evans, G. W. 1991. Restorative effects of natural environment experiences. Environment and Behavior. Vol. 23 (1), 3–26. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1177/0013916591231001

Hedblom, M., Heyman, E., Antonsson, H. & Gunnarsson, B. 2014. Bird song diversity influences young people’s appreciation of urban landscapes. Urban Forestry & Urban Greening. Vol. 13 (3), 469-474. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.ufug.2014.04.002

Hedblom, M., Gunnarsson, B., Iravani, B., Knez, I., Schaefer, M., Thorsson, P. & Lundström, J. N. 2019. Reduction of physiological stress by urban green space in a multisensory virtual experiment. Scientific Reports. Vol. 9 (1), 1–11. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1038/s41598-019-46099-7

Kaplan, R. & Kaplan, S. 1989. The experience of nature: A psychological perspective. Cambridge: Cambridge University Press.

Linton, M.-J., Dieppe, P. & Medina-Lara, A. 2016. Review of 99 self-report measures for assessing well-being in adults: Exploring dimensions of well-being and developments over time. BMJ Open. Vol. 6 (7), 10641. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1136/bmjopen-2015-010641

McMahan, E. & Estes, D. 2015. The effect of contact with natural environments on positive and negative affect: A meta-analysis. The Journal of Positive Psychology. Vol. 10 (6), 507–519. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1080/17439760.2014.994224

Ojala, A., Neuvonen, M., Kurkilahti, M., Leinikka, M., Huotilainen, M. & Tyrväinen, L. 2022. Short virtual nature breaks in the office environment can restore stress: An experimental study. Journal of Environmental Psychology. Vol. 84, 101909. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.jenvp.2022.101909

Plambech, T. & Konijnendijk van den Bosch, C. C. 2015. The impact of nature on creativity – A study among Danish creative professionals. Urban Forestry & Urban Greening. Vol. 14 (2), 255–263. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.016/j.ufug.2015.02.006

Pritchard, A., Richardson, M., Sheffield, D. & McEwan, K. 2020. The relationship between nature connectedness and eudaimonic well-being: A meta-analysis. Journal of Happiness Studies. Vol. 21, 1145–1167. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s10902-019-00118-6

Puhakka, R. 2024. Effects of outdoor adventures on emerging adults’ well-being and nature connection. Journal of Adventure Education and Outdoor Learning. Vol. 24 (4), 719–734. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1080/14729679.2023.2220836

Puhakka, R. & Hakoköngäs, E. 2024. Adolescents’ experiences in nature: Sources of everyday well-being. Journal of Leisure Research. Vol. 55 (2), 250–269. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1080/00222216.2023.2204346

Ratcliffe, E. 2021. Sound and soundscape in restorative natural environments: A narrative literature review. Frontiers in Psychology. Vol. 12, 570563. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.3389/fpsyg.2021.570563

Rathmann, J., Sacher, P., Volkmann, N. & Mayer, M. 2020. Using the visitor-employed photography method to analyse deadwood perceptions of forest visitors: A case study from Bavarian Forest National Park, Germany. European Journal of Forest Research. Vol. 139, 431–442. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s10342-020-01260-0

Robinson, J. M., Breed, A. C., Camargo, A., Redvers, N. & Breed, M. F. 2024. Biodiversity and human health: A scoping review and examples of underrepresented linkages. Environmental Research. Vol. 246, 118115. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.envres.2024.118115

Roslund, M. I., Puhakka, R., Grönroos, M., Nurminen, N., Oikarinen, S., Siter, N., Vari, H. K., Laitinen, O. H., Rajaniemi, J., Hyöty, H., Sinkkonen, A. & the ADELE research group. 2020. Biodiversity intervention enhances immune regulation and health-associated commensal microbiota among daycare children. Science Advances. Vol. 6 (42), Article eaba2578. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1126/sciadv.aba2578

Schipperijn, J., Bentsen, P., Troelsen, J., Toftager, M. & Stigsdotter, U. K. 2012. Associations between physical activity and characteristics of urban green space. Urban Forestry & Urban Greening. Vol. 12 (1), 109–116. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.ufug.2012.12.002

Siltanen, U. 2024. Biodiversity and human well-being – Health forest visitors’ perceptions of biodiversity and its effects on their well-being. Maisterintutkielma. Helsingin yliopisto. Helsinki. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa http://hdl.handle.net/10138/576809

Simkin, J., Ojala, A. & Tyrväinen, L. 2021. The perceived restrictiveness of differently managed forests and its association with forest qualities and individual variables: A field experiment. International Journal of Environmental Research and Public Health. Vol. 18 (2), 422. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.3390/ijerph18020422

Tyrväinen, L., Ojala, A., Korpela, K., Lanki, T., Tsunetsugu, Y. & Kagawa, T. 2014. The influence of urban green environments on stress relief measures: A field experiment. Journal of Environmental Psychology. Vol 38, 1–9. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.jenvp.2013.12.005

Wan, C., Shen, G. Q. & Choi, S. 2021. Underlying relationships between public urban green spaces and social cohesion: A systematic literature review. City, Culture and Society. Vol. 24, 100383. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.ccs.2021.100383

Weinstein, N., Balmford, A., De Haan, C. R., Gladwell, V., Bradbury, R. B. & Amano, T. 2015. Seeing community for the trees: The links among contact with natural environments, community cohesion, and crime. BioScience. Vol. 65 (12), 1141–1153. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1093/biosci/biv151

White, M. P., Elliot, L. R., Gascon, M., Roberts, B. & Fleming, L. E. 2020. Blue space, health and well-being: A narrative overview and synthesis of potential benefits. Environmental Research. Vol. 191, 110169. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.envres.2020.110169

Williams, K. & Harvey, D. 2001. Transcendent experience in forest environments. Journal of Environmental Psychology. Vol. 21 (3), 249–260. Viitattu 3.1.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1006/jevp.2001.0204

Kirjoittajat

Ursula Siltanen (VTM) on opiskellut ympäristö- ja kestävyystieteitä Helsingin yliopistossa ja tutkinut gradussaan luonnon monimuotoisuuden hyvinvointivaikutuksia.

Riikka Puhakka (dosentti, FT) työskentelee TKI-asiantuntijana LAB-ammattikorkeakoulun Hyvinvointiyksikössä ja toimii projektipäällikkönä Liiketoimintaa lähiluonnosta -hankkeessa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/380 (CC0)