Korkeakouluhenkilöstön työstä palautuminen ja fyysinen aktiivisuus

Kirjoittaja: Sari Soutukorva

Korkeakoulujen muutokset haastavat korkeakouluhenkilöstön työstä palautumista

Viime vuosina niin Suomessa kuin kansainvälisesti korkeakoulut ovat kokeneet erilaisia muutoksia, kuten globalisaation, opiskelijamäärien kasvun ja teknologisen kehityksen (Naidoo-Chetty & du Plessis 2021; Al-Naabi & Al-Shukaili 2024; Mäki ym. 2024). Esimerkiksi Suomessa ammattikorkeakoulujen opetushenkilöstön määrä on vähentynyt, kun taas opiskelijamäärät ovat kasvaneet (Mäki ym. 2024): vuonna 2024 kasvu oli kolme prosenttia ammattikorkeakoulututkintoon johtavassa koulutuksessa ja seitsemän prosenttia ylemmissä tutkinnoissa (Tilastokeskus 2025). Korkeakoulujen muutokset ovat vaikuttaneet muun muassa korkeakouluhenkilöstön työmäärään ja työhyvinvointiin (Naidoo-Chetty & du Plessis 2021). Suomessa työmäärän lisäksi työn suunnitteluun liittyvä korkea kuormitus ja tiedonkulun ongelmat haastavat työhyvinvointia (Mäki ym. 2024). Työn vaatimusten hallitseminen ja työhön liittyvien voimavarojen vahvistaminen ovatkin tärkeitä korkeakouluhenkilöstön työhyvinvointia edistäessä (Converso ym. 2019).

Korkeakouluhenkilöstön työhyvinvoinnin edistämiselle on ajankohtainen tarve, sillä kansainvälisesti 29 prosenttia korkeakouluhenkilöstöstä kokee työuupumusta ja 73 prosenttia stressiä (Rahman ym. 2024). Intensiivinen työ ja riittämätön työstä palautuminen ovat työuupumuksen riskitekijöitä (Fontinha ym. 2019; Wolfe 2025), joten työstä palautumisen merkitys korostuu korkeakouluhenkilöstöllä. Työstä palautumisella tarkoitetaan kehon ja mielen rentoutumisen ja elpymisen prosesseja, joiden aikana työntekijän kohonnut kuormitustaso palautuu tasolle, jolla se oli ennen stressitekijään reagoimista (Sonnentag & Fritz 2007; Föhr ym. 2016). Työstä palautumista mahdollistaa palautumisaktiviteetit, kuten fyysinen aktiivisuus, ja palautumiskokemukset, kuten psykologinen irtaantuminen (Sonnentag ym. 2022).

Vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus ja aktiiviset tauot työssä ovat yksi keino edistää työstä palautumista (Coffeng ym. 2015; Föhr ym. 2016; Sonnentag ym. 2022; Roswag ym. 2023; Cillekens ym. 2025). Kansainvälisesti korkeakouluhenkilöstön fyysisestä aktiivisuudesta on esitetty vaihtelevia arvioita (Leininger ym. 2015; Safi ym. 2021; Hariyanto ym. 2023). Tutkimusta tarvitaan korkeakouluhenkilöstön työstä palautumisen ja fyysisen aktiivisuuden nykytilasta erityisesti Suomessa.

Työssä palautumisessa esiintyy eroja rasittavan vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden ja aktiivisten taukojen osalta

Tammi-helmikuussa 2025 toteutetun verkkokyselytutkimuksen avulla selvitettiin korkeakouluhenkilöstön työstä palautumista ja fyysistä aktiivisuutta. Tutkimukseen vastasi 229 Suomen ammattikorkeakouluissa työskentelevää Ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen opettajat ja asiantuntijat AO ry:n (2025) jäsentä (N=1578). Suurin osa (89 %) vastaajista oli naisia. Keskimäärin he olivat 52-vuotiaita, ja heillä oli keskimäärin työkokemusta 28 vuotta, josta 13 vuotta korkeakoulussa. Enemmistö (81 %) vastaajista oli lehtoreita, ja yleisimmin (78 %) he työskentelivät sosiaali-, terveys-, liikunta- ja kauneusyksikössä. Moni vastaaja (85 %) raportoi harrastuksekseen fyysisen aktiivisuuden ja urheilun. (Soutukorva ym. 2025.)

Korkeakouluhenkilöstö palautui työstään kohtalaisesti. Tyypillisiä työpäivän aikaisia palautumisaktiviteetteja olivat ruoka ja juoma, fyysinen aktiivisuus ja urheilu sekä eläimet, kun taas työpäivän ulkopuolella palautumiseen pyrittiin fyysisen aktiivisuuden ja urheilun, luonnon sekä ruuan ja juoman avulla. Yli puolet (59 %) vastaajista tauotti työtään fyysisen aktiivisuuden avulla, ja kolmannes (33 %) kulki työmatkat aktiivisesti. Sen sijaan työperäistä fyysistä aktiivisuutta ei juurikaan esiintynyt vastaajilla, mutta vapaa-ajan fyysistä aktiivisuutta kertyi: keskimäärin vastaajat harrastivat rasittavaa vapaa-ajan fyysistä aktiivisuutta kolmena päivänä viikossa ja kohtuukuormitteista neljänä päivänä viikossa. (Soutukorva ym. 2025.)

Tutkimus osoitti eroja työstä palautumisessa rasittavan vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden ja aktiivisten taukojen osalta. Rasittavaa vapaa-ajan fyysistä aktiivisuutta harrastavilla (erityisesti 3–4 kertaa viikossa) oli pienempi palautumistarve verrattuna heihin, jotka eivät harrastaneet rasittavaa vapaa-ajan fyysistä aktiivisuutta. Lisäksi aktiivisia taukoja pitävillä oli matalampi palautumistarve verrattuna heihin, jotka eivät tauottaneet työtään fyysisen aktiivisuuden avulla. Rasittavalla vapaa-ajan fyysisellä aktiivisuudella ja aktiivisilla tauoilla ei kuitenkaan ollut suoraa yhteyttä palautumistarpeeseen. (Soutukorva ym. 2025.)

Hyviä käytäntöjä tarvitaan työstä palautumisen ja fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi

Verkkokyselytutkimus osoitti eroja työstä palautumisessa rasittavan vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden ja aktiivisten taukojen osalta. Lisätutkimusta tarvitaan kuitenkin työstä palautumisen ja fyysisen aktiivisuuden yhteydestä, jotta fyysisen aktiivisuuden mahdollista palautumispotentiaalia voidaan hyödyntää. (Soutukorva ym. 2025.) Lisäksi työpaikoilla on tärkeää tunnistaa ja kehittää hyviä käytäntöjä aktiivisten taukojen toteutumiseksi sekä vapaa-ajan fyysiseen aktiivisuuteen kannustamiseksi. Hyvien käytäntöjen jakaminen on myös arvokasta: esimerkiksi Liikkuva aikuinen -ohjelma (2025) tarjoaa materiaaleja fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi työpaikoilla.

Fyysistä aktiivisuutta tarkastellessa on tärkeä huomioida fyysisen aktiivisuuden paradoksi: vaikka vapaa-ajan fyysisellä aktiivisuudella on erilaisia terveyshyötyjä, yksipuolinen ja runsas työperäinen fyysinen aktiivisuus voi johtaa terveyshaittoihin (Holtermann ym. 2022). Työtehtäviä tulisi suunnitella siten, että ne sisältävät suotuisan määrän vaihtelevaa fyysistä aktiivisuutta (Straker ym. 2018). Koska korkeakouluhenkilöstöllä ei juurikaan kerry työperäistä fyysistä aktiivisuutta, heidän osaltaan on tärkeä sisällyttää seisomista ja liikettä työpäiviin keskeyttämään pitkäkestoista istumista ja edistämään työssä tarvittavia kognitiivisia eli tiedonkäsittelyyn liittyviä toimintoja (Feter ym. 2024).

Lisäksi on tärkeä huomioida, että verkkokyselytutkimukseen vastasi korkeakouluhenkilöstöä, jolle kertyi reilusti vapaa-ajan fyysistä aktiivisuutta (Soutukorva ym. 2025). Vastaukset perustuivat itsearviointiin, joten vastausten kaunistelun (Adams ym. 2005; Althubaiti 2016) tai väärin muistamisen harhaa (Althubaiti 2016) saattoi ilmetä. Toisaalta fyysisen aktiivisuuden tutkimus voi houkutella nimenomaan fyysisesti aktiivisia vastaamaan, kun taas fyysisesti vähemmän aktiiviset saattavat olla vaikeasti tavoitettava ryhmä (Törnävä ym. 2025). Tutkimustietoa tarvitaankin siitä, miksi osa kokee palautuvansa fyysisen aktiivisuuden avulla ja osa ei. Erilaiset kokemukset ja käsitykset huomioiden voidaan suunnitella erilaiset tarpeet huomioivia interventioita, joiden tarkoitus on edistää palautumista ja fyysistä aktiivisuutta työpäivän aikana ja vapaa-ajalla.

Tutkimustulosten hyödyntäminen Suomen korkeakouluissa

Tutkimustulokset tarjoavat ajankohtaista tietoa korkeakouluhenkilöstön työhyvinvoinnin kehittämiseen Suomessa. Vaikka tutkimus osoitti, että reilu puolet henkilöstöstä tauottaa työtään fyysisen aktiivisuuden avulla, lähes toinen puolikas tulisi saada innostumaan aktiivisten taukojen pitämisestä. Myös työmatkaliikunnassa on lisäämispotentiaalia, sillä vain kolmannes liikkuu työmatkansa aktiivisesti.

Korkeakouluissa fyysisen aktiivisuuden edistämistä voidaan tarkastella osana pedagogisia ja organisatorisia ratkaisuja, kuten tauottamalla kokouskäytäntöjä ja opetustilanteita sekä tukemalla työmatkaliikuntaa säilytys- ja peseytymismahdollisuuksilla. Esimerkiksi lyhyet, ohjatut aktiiviset tauot tai liikkeen integrointi opetukseen voisivat tukea sekä henkilöstön palautumista että opiskelijoiden vireystilaa. Taukoihin ja työmatkaliikuntaan liittyvillä kampanjoilla voidaan haastaa työkaveriporukoita ja tiimejä liikkumaan, mikä voi lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Fyysistä aktiivisuutta edistäessä korkeakouluissa on tärkeä osallistaa eri tavalla fyysiseen aktiivisuuteen suhtautuvia sekä erilaisissa elämäntilanteissa ja työtehtävissä olevia yksilöitä, jotta mahdollisimman monelle löytyy sopiva tapa olla fyysisesti aktiivinen korkeakoulussa työskennellessään. Kehitettävien hyvien käytäntöjen kokemuksia ja vaikutuksia on myös tärkeä tutkia, jotta voidaan arvioida, millaiset fyysisen aktiivisuuden käytännöt palauttavat parhaiten korkeakoulussa työskenteleviä. Esimerkiksi LAB-ammattikorkeakoulun (n.d.) Fyysinen aktiivisuus ja toimintakyky -tutkimusryhmä on keskittynyt tutkimaan inaktiivisuuden vähentämistä ja työkyvyn edistämistä fyysisen aktiivisuuden avulla.

Lähteet

Adams, S.A., Matthews, C.E., Ebbeling, C.B., Moore, C.G., Cunningham, J.E., Fulton, J. & Hebert, J.E. 2005. The Effect of Social Desirability and Social Approval on Self-Reports of Physical Activity. American Journal of Epidemiology. Vol. 161 (4), 389–398. Viitattu 9.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1093/aje/kwi054

Al-Naabi, I. & Al-Shukaili, N. 2024. Working From Home in Higher Education: A Systematic Review. Journal of University Teaching and Learning Practice. Vol. 21 (1). Viitattu 9.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.53761/vn71sq54

Althubaiti, A. 2016. Information bias in health research: definition, pitfalls, and adjustment methods. Journal of Multidisciplinary Healthcare. Vol. 9, 211–217. Viitattu 9.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.2147/JMDH.S104807

Ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen opettajat ja asiantuntijat AO ry. 2025. Viitattu 9.10.2025. Saatavissa https://ammatilliset.fi/

Cillekens, B., Coenen, P., Huysmans, M.A., Holtermann, A., Troiano, R.P., Mork, P.J., Krokstad, S., Clays, E., De Bacquer, D.D., Aadahl, M., Kårhus, L.L., Sjøl, A., Andersen, L.B., Kauhanen, J., Voutilainen, A., Pulsford, R., Stamatakis, E., Goldbourt, U., Peters, A., Thorand, B., Rosengren, A., Björck, L., Sprow, K., Franzon, K., Rodriguez-Barranco, M., Luján-Barroso, L., Alfredsson, L., Bahls, M., Ittermann, T., Wanner, M., Bopp, M., Marott, J.L., Schnohr, P., Nordestgaarda, B.G., Dalene, K.E., Ekelund, U., Clausen, J., Jensen, M.T., Petersen, C.B., Krause, N., Twisk, J., van Mechelen, W. & van der Beek, A.J. 2025. Should workers be physically active after work? Associations of leisure-time physical activity with cardiovascular and all-cause mortality across occupational physical activity levels—An individual participant data meta-analysis. Journal of Sport and Health Science. Vol. 14, 100987. Viitattu 9.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.jshs.2024.100987

Converso, D., Sottimano, I., Molinengo, G. & Loera, B. 2019. The Unbearable Lightness of the Academic Work: The Positive and Negative Sides of Heavy Work Investment in a Sample of Italian University Professors and Researchers. Sustainability. 11 (8). Viitattu 9.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.3390/su11082439

Coffeng, J.K., van Sluijs, E.M., Hendriksen, I.J.M., van Mechelen, W. & Boot, C.R.L. 2015. Physical Activity and Relaxation During and After Work are Independently Associated With the Need for Recovery. Journal of Physical Activity and Health. Vol. 12 (1), 109–115. Viitattu 9.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1123/jpah.2012-0452

Feter, N., Ligeza, T.S., Bashir, N., Shanmugam, R.J., Montero Herrera, B., Aldabbagh, T., Usman, A.-F., Yonezawa, A., McCarthy, S., Herrera, D., Vargas, D., Mir, E.M., Syed, T., Desai, S., Shi, H., Kim, W., Puhar, N., Gowda, K., Nowak, O., Kuang, J., Quiroz, F., Caputo, E.L., Yu, Q., Pionke, J.J., Zou, L., Raine, L.B., Gratton, C., Fabiani, M., Lubans, D.R., Hallal, P.C. & Pindus, D. M. 2024. Effects of reducing sedentary behaviour by increasing physical activity, on cognitive function, brain function and structure across the lifespan: A systematic review and meta-analysis. British Journal of Sports Medicine. 58 (21), 1295–1306. Viitattu 9.1.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1136/bjsports-2024-108444

Fontinha, R., Easton, S. & Van Laar, D. 2019. Overtime and quality of working life in academics and nonacademics: The role of perceived work-life balance. International Journal of Stress Management. 26 (2), 173–183. Viitattu 9.10.2025. Saatavissa https://psycnet.apa.org/doi/10.1037/str0000067

Föhr, T., Pietilä, J., Helander, E., Myllymäki, T., Lindholm, H., Rusko, H. & Kujala, U.M. 2016. Physical activity, body mass index and heart rate variability-based stress and recovery in 16 275 Finnish employees: a cross-sectional study. BMC Public Health. 16 (1). Viitattu 9.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1186/s12889-016-3391-4

Hariyanto, A., Mustar, Y.S., Sholikhah, A.M., Rusdiawan, A., Susanto, I.H. & Purnomo, M. 2023. Physical Activity Level amongst University Students and Lecturers across Majors and Programs in Indonesia. Physical Education Theory and Methodology. 23 (1), 49–57. Viitattu 9.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.17309/tmfv.2023.1.07

Holtermann, A. 2022. Physical activity health paradox: reflections on physical activity guidelines and how to fill research gap. Occupational Environmental Medicine. 79 (3), 145–146. Viitattu 9.1.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1136/oemed-2021-108050

LAB-ammattikorkeakoulu. n.d. Fyysinen aktiivisuus ja toimintakyky -tutkimusryhmä. Viitattu 26.1.2026. Saatavissa https://lab.fi/fi/tutkimus-kehitys/tutkimusryhmat/fyysinen-aktiivisuus-ja-toimintakyky

Leininger, L.J., Adams, K.J. & DeBeliso, M. 2015. Differences in health promotion program participation, barriers and physical activity among faculty, staff and administration at a university worksite. International Journal of Workplace Health Management. 8 (4), 246–255. Viitattu 9.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1108/IJWHM-10-2014-0045

Liikkuva aikuinen -ohjelma. 2025. Materiaalipankki. Viitattu 9.10.2025. Saatavissa: https://liikkuvaaikuinen.fi/materiaalit/?_material_categories=liikunnan-lisaaminen-tyopaikoilla

Mäki, K., Kotila, H., Fred, M. & Kinanen, S. 2024. Kiviä & Keitaita 4.0. Muuttuva yhteisöllisyys ja pedagoginen ymmärrys ammattikorkeakouluissa. Haaga-Helia julkaisut 15/2024. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Viitattu 9.1.2026. Saatavissa https://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/file/2024-10/kivia_ja_keitaita_4.pdf

Naidoo-Chetty, M. & du Plessis, M. 2021. Systematic Review of the Job Demands and Resources of Academic Staff within Higher Education Institutions. International Journal of Higher Education. Vol. 10 (3), 268–284. Viitattu 9.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.5430/ijhe.v10n3p268

Rahman, M.A., Das, P., Lam, L., Alif, S.M., Sultana, F., Salehin, M, Banik, B., Joseph, B., Parul, P., Lewis, A., Statham, D., Porter, J., Foster, K., Islam, S.M.S., Cross, W., Jacob, A., Hua, S., Wang, Q., Chair, S.Y., Chien, W.T., Widati, S., Nurmala, I., Puspaningsih, N.N.T., Hammoud, M., Omar, K., Halim, M.A.S.A., Gamal-Eltrabily, M., Ortiz, G., Maskari, T.S.A., Alawi, S.S.M.A., Al-Rahbi, B.S., Arulappan, J., Ahmad, A., Laham, N.A., Mahmud, I., Alasqah, I., Noorbhai, H., Chang, Y-L., Chen, Y-L., Comlekci, M.F., Basol, O., Saddik, B., Hayman, R. & Polman, R. 2024. Health and wellbeing of staff working at higher education institutions globally during the post-COVID-19 pandemic period: evidence from a cross-sectional study. BMC Public Health. 24 (1). Viitattu 9.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1186/s12889-024-19365-1

Roswag, M., Abdel Hadi, S., Häusser, J.A. & Mojzisch, A. 2023. Running toward my challenges: Day-level effects of physical activity before work on appraisal of the upcoming workday and employee well-being. Journal of Occupational Health Psychology. 28 (5), 310–324. Viitattu 9.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1037/ocp0000360

Safi, A., Cole, M., Kelly, A.L. & Walker, N.C. 2021. An Evaluation of Physical Activity Levels amongst University Employees. Advances in Physical Education. Vol. 11 (2), 158–171. Viitattu 9.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.4236/ape.2021.112012

Sonnentag, S., Cheng, B.H. & Parker, S.L. 2022. Recovery from Work: Advancing the Field Toward the Future. Annual Review of Organizational Psychology and Organizational Behavior. 9, 33–60. Viitattu 9.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1146/annurev-orgpsych-012420-091355

Sonnentag, S. & Fritz, C. 2007. The Recovery Experience Questionnaire: Development and validation of a measure for assessing recuperation and unwinding from work. Journal of Occupational Health Psychology. 12 (3), 204–221. Viitattu 9.10.2025. Saatavissa  https://doi.org/10.1037/1076-8998.12.3.204

Soutukorva, S., Kähkönen, O., Voutilainen, A., Suikkanen, S. & Saaranen, T. 2025. Recovery from work and physical activity among Finnish higher education personnel – an online survey study. BMC Public Health. Viitattu 3.1.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1186/s12889-025-26104-7

Straker, L., Mathiassen, S.E. & Holtermann, A. 2018. The ‘Goldilocks Principle’: Designing physical activity at work to be ‘just right’ for promoting health. British Journal of Sports Medicine. 52 (13), 818–819. Viitattu 9.1.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1136/bjsports-2017-097765

Tilastokeskus. 2025. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden määrä kasvoi vuonna 2024. Viitattu 9.1.2025. Saatavissa https://stat.fi/julkaisu/cm10dmmg360ku07w1vn9osgnu

Törnävä, M., Palonen, M., Harju, E., Haapa, T., Rissanen, M.L. & Kylmä, J. 2025. Hard-To-Reach and Hidden Groups in Health-Related Research-A Scoping Review. Journal of Advanced Nursing. 81 (9), 5793–5805. Viitattu 9.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1111/jan.16779

Wolfe, K. 2025. The impact of high-performance work practices on employee burnout experience in UK higher education: a professional services perspective. Perspectives: Policy and Practice in Higher Education. 29 (1), 3–13. Viitattu 9.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1080/13603108.2024.2392165

Kirjoittaja

Sari Soutukorva (TtM, AmO, ft, väitöskirjatutkija) työskentelee lehtorina LABin Hyvinvointiyksikössä ja tutkijana LABin Fyysinen aktiivisuus ja toimintakyky -tutkimusryhmässä. Hän on kiinnostunut tutkimaan työelämää ja työhyvinvointia.

Artikkelikuva: Microsoft Copilot

Viittausohje

Soutukorva, S. 2026. Korkeakouluhenkilöstön työstä palautuminen ja fyysinen aktiivisuus. LAB Pro. Viitattu pvm. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/korkeakouluhenkiloston-tyosta-palautuminen-ja-fyysinen-aktiivisuus/