Kokeilukulttuurilla rohkeutta arjen työn kehittämiseen

Kokeilukulttuuri on kehittämisen tapa, jossa perinteisen pitkän ajan suunnittelun sijaan ratkaisuja löydetään kokeilemalla. Kymenlaakson hyvinvointialueen ja LAB-ammattikorkeakoulun yhteistyö toi kokeilukulttuurin elementtejä Kymenlaaksoon. Sen avulla luotiin ikääntyneiden asiakkaiden kotiharjoittelumalli tukemaan turvallista kotiutumista.

Kirjoittajat: Jaana Valtonen ja Matleena Takaluoma

Kokeilukulttuuri on organisaatiotason ajattelutapa, joka kannustaa kokeilemaan. Se on saavuttamassa asemaansa kehittämisen työkaluna suomalaisissa organisaatioissa ja yhteiskunnallisella tasolla. Niemisen (2019) mukaan kokeilukulttuurilla tarkoitetaan ketterää ja nopeaa kehittämistä, joka vaatii toteutuakseen kokeilemisen sallivan toimintaympäristön. Kokeilukulttuuri on Suomessa vasta rakentumassa ja käytännössä se näkyy kehittämisen välineenä eniten pääkaupunkiseudulla (Antikainen ym. 2019).

Kokeileminen on ihmiselle luontaista. Lapsuudessa eri taitoja opitaan kokeilun kautta. Aikuistuessa kokeileminen vähenee, ja monessa organisaatiossa asioita tehdäänkin tietyllä tavalla, koska niin on totuttu tekemään. Vaikka haluttaisiinkin kehittää asioita, jatketaan rutiinilla ja tutuilla tavoilla, sillä se luo turvallisuuden tunnetta. (Aho 2023.)

Antikainen ym. (2019) ovat tutkineet suomalaisen kokeilukulttuurin nykytilaa ja todenneet sen olevan parhaillaan muutosvaiheessa. Erityisesti rohkeus ja aktiivisuus kokeiluita kohtaan ovat lisääntyneet ja kyky sietää epävarmuutta on kasvanut. Toisaalta kokeiluihin liittyvistä epäonnistumisista kertominen ja viestiminen on vielä vähäistä, mikä voi kertoa kulttuurin muutostyön olevan vielä kesken.

Perinteisesti on totuttu ajattelemaan, että hyvä suunnittelu varmistaa onnistuneen lopputuloksen. Se ei nykymaailmassa enää toimii, sillä muutossykli saattaa olla niin nopeaa, että pitkään suunniteltu ratkaisu saattaa olla vanha jo valmistuessaan. Kokeilukulttuurissa uuden luominen etenee kokeilemalla. (Aho 2023.)

Kokeilukulttuuriin liittyy useita vaiheita

Kokeilukulttuurissa ensimmäisessä vaiheessa ideaa testataan kevyesti ja pienellä budjetilla, ja jalostetaan yhä paremmaksi niiden kanssa, joita idea koskee. Toisessa vaiheessa kokeiluihin luodaan suunnitelma tiedon keräämisestä ja oppimisen sykleistä, ja kokeilu aletaan ymmärtää myös oppimisen välineenä. Kolmannessa vaiheessa kokeilu liitetään isompiin kokonaisuuksiin ja sen tuottamaa tietoa hyödynnetään laajemmassa kontekstissa (Nieminen 2019). Vaikka kokeilukulttuuri ei sulje pois suunnittelun tarvetta, Lindholmin (2019) mukaan se kyseenalaistaa suunnittelukulttuurin ylivaltaa.

Kokeilu saa alkunsa aina ideasta, jonka toimivuutta halutaan kokeilla (Harjumaa ym. 2017; Aho 2023). Jotta kokeileminen on suunnitelmallista, tulee kokeilulla olla selkeä tavoite. Tavoitteen läpikäymistä ja selkeyttämistä ei voi liikaa korostaa, sillä epäselvä tavoite johtaa todennäköisesti epäonnistuneeseen kokeiluun. Etukäteen kannattaa kirjata ja kuvata, mitä kokeilun aikana oletetaan tapahtuvan. Kokeilemalla nähdään, pitääkö oletus paikkansa. Yhteisen ymmärryksen luominen kokeilusta on haastavaa ilman, että sitä visualisoidaan ja dokumentoidaan. (Aho 2023.)

Vaikka kokeilukulttuurissa tehdään nopeita kokeiluja ennalta määritetyllä aikavälillä, on hyvä tiedostaa, että yksittäinen kokeilu ei vielä tuota odotettua lopputulosta. Tärkeää onkin kokeilujen arviointi ja niistä oppiminen sekä opitun reflektointi. Kokeilua reflektoitaessa on keskeistä arvioida, missä onnistuttiin, mitä opittiin ja mitä muutetaan, sekä arvioida yhdessä koko prosessin onnistumista. Tämän pohjalta päätetään seuraavasta tavoitteesta ja sovitaan tarvittavista muutoksista. Prosessia voi kuvata myös oppimisprosessiksi. Kokeilukulttuurissa tavoitteena on oppia pienien, nopeiden kokeilujen myötä mahdollisimman paljon ja löytää paras ratkaisu ongelmaan. (Aho 2023.)

Nieminen (2019) korostaa, että ollakseen riittävän rohkea toteuttamaan kokeilukulttuuria, tulee olla myös riittävästi kykyä arvioida kokeilun tuloksia ja oppia niistä. Ilman arvioivaa ja opettavaista keskustelua voi kokeilu pahimmillaan kääntyä itseään vastaan, jolloin helposti todetaan että tätä kokeiltiin jo ja lakaistaan kehityskelpoinenkin idea maton alle.

Rohkeaa kehittämistä Kymenlaakson hyvinvointialueella

LAB-ammattikorkeakoulu ja Kymenlaakson hyvinvointialue tekevät parhaillaan yhteistyötä Kymenlaakson ikääntyneiden asiakkaiden toimintakyvyn edistämiseksi sekä asiakaspolkujen sujuvoittamiseksi. Osana yhteistyötä Kymenlaaksossa on hyödynnetty kokeilukulttuuria kehittämisen välineenä. Kokeilukulttuurin avulla Kymenlaakson hyvinvointialueelle on luotu esimerkiksi ikääntyneiden kotiharjoittelu–toimintamalli.

Kotiharjoittelu-toimintamalli syntyi tarpeesta tuottaa uudenlainen moniammatillinen toimintamalli, jonka tavoitteena on ikääntyneen turvallinen kotiutuminen. Toimintamallin luomiseen osallistui tiimi, joka muodostui toimintamallia toteuttavista soteammattilaisista. Toimintamallin rakentamiselle ja kokeilulle oli johdon vahva tuki.

Toimintamallin tavoitetta, kohderyhmää ja kriteereitä sekä itse toimintamallia kuvattiin ja rakennettiin työpajoissa. Ensimmäisessä työpajassa kuvattiin kotiharjoittelun ajallinen eteneminen ja eri toimijoiden vastuu prosessin eri vaiheissa. Tuloksena syntyi visuaalinen prosessikuvaus, joka toimi toimintaohjeena kokeilun ajan ja auttoi toimijoita hahmottamaan, mitä kokeilun aikana oletetaan tapahtuvan.

Toimintamallia kokeiltiin noin kahden kuukauden ajan hyvinvointialueen kotiutusyksikön ja kotihoidon tukitiimin toimesta. Kokeilujakson jälkeen pidettiin toinen työpaja, jossa arvioitiin tuotettua toimintamallia. Toisen työpajan keskustelua ohjasivat kysymykset siitä, mikä toimintamallissa toimii ja mikä ei toimi, mikä mallissa on turhaa ja mitä muutoksia tai lisäyksiä toimintamalli tarvitsee. Koska kokeiluja oli ehditty tehdä tässä vaiheessa vasta muutamia ja toimintamalliin tehtiin muutoksia, haluttiin kokeilua vielä jatkaa. Toista kokeilujaksoa toteutettiin reilun kuukauden ajan, minkä jälkeen toimintamalliin ei tarvinnut tehdä enää muutoksia. Kotiharjoittelu-toimintamalli otettiin pysyväksi käytännöksi ja nyt toimintamallia voidaan laajentaa hyvinvointialueen muihin palveluihin.

Tässä kokeilussa toteutuivat kokeilukulttuurin avainelementit. Toimintamallin suunnittelu tehtiin kevyesti, kokeilun kautta hankittiin tietoa ja toimintamallin suunnitteluun osallistuivat ne tahot, jotka toimintamallia toteuttavat. Kokeilusta saadut kokemukset reflektoitiin yhdessä ja kokeilusta opittiin uutta. Johdon tuki varmisti sen, että kokeilua jatkettiin, huolimatta pienistä prosessin aikana esiin tulleista vastoinkäymisistä.

Kokeilukulttuuri vaatii uteliasuutta, rohkeutta ja johdon tukea

Kokeilukulttuuri vaatii sekä uteliaisuutta että rohkeutta. Tulee olla uteliaisuutta ja halua nähdä mitä tapahtuu, kun jotain tehdään eri tavalla kuin ennen. Rohkeutta tarvitaan kokeilemiseen liittyvän epävarmuuden sietämiseen, sillä kokeilussa ei aina etukäteen tiedetä mitä tulee tapahtumaan ja miten kokeilu onnistuu. Kokeilukulttuurissa onkin tärkeää tiedostaa ja sanoittaa, että kokeiluilla on lupa epäonnistua. Kun kokeilu ymmärretään oppimisprosessina, voidaan ajatella, ettei kokeilu koskaan epäonnistu, sillä kokeilu tuottaa aina jotain arvoa, tietoa ja oppimista. (Aho 2023.)

Kokeilukulttuurissa johdon tuki on erityisen tärkeää, sillä kokeilussa on mukana aina epävarmuutta ja siihen liittyy epäonnistumisen riski. Mikäli toteuttajat eivät saa tukea johdolta, saatetaan tekeminen lopettaa, eikä kokeilun hyötyjä tällöin saavuteta. (Aho 2023.) Adamsin & Stocksin (2008) mukaan kokeiluita toteutettaessa tulee huomioida nykyistä enemmän toimintaympäristö, jossa kokeilu toteutetaan, vallitseva toimintakulttuuri sekä sosiaaliset yhteydet. Erityisesti niiden merkitys korostuu, kun arvioidaan kokeilun onnistumisen tai epäonnistumisen syitä.

Parhaimmillaan kokeilun avulla tuotettu tieto ja opit ihmisten käyttäytymisestä integroidaan osaksi toimintaa. Kokeilusta oppiminen varmistetaan ja parhaat käytännöt voidaan levittää myös muualle. (Annala ym. 2016.) Toteutuminen edellyttää työyhteisöltä ja koko organisaatiolta psykologisesti turvallista ympäristöä, jossa on lupa epäonnistua. Tällöin epäonnistuneenkin kokeilun tuottama data uskalletaan nähdä onnistumisena.

Lähteet

Adams, G. & Stocks, E. 2008. A Cultural Analysis of the Experiment and an Experimental Analysis of Culture. Social and Personality Psychology Compass. Vol. 2(5), 1895–1912. Viitattu 28.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1111/j.1751-9004.2008.00137.x

Aho, T. 2023. Kokeilukulttuuri. Johda kasvua joka päivä. Helsinki: Alma Talent. Viitattu 20.10.2025. Saatavissa https://lut.primo.exlibrisgroup.com/permalink/358FIN_LUT/b5ag28/alma992075025206254

Annala, M., Berg, A., Antikainen, R., Kaskinen, T., Alanko, L. & Leppänen, J. 2016. Näkökulmia kokeilurahoitukseen – Ehdotus kokeilurahoitusalustan perustamisesta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta. Selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 14/2016.

Antikainen, R., Kangas, H-L., Alhola, K., Stenvall, J., Leponiemi, U., Pekkola, E., Rannisto, P-H. & Poskela, J. 2019. Kokeilukulttuuri Suomessa – nykytilanne ja kehittämistarpeet. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2/2019. Viitattu 1.10.2025. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161281

Harjumaa, M., Laukkanen, M-L., Leväsluoto, J., Lähteenmäki, J. Nuutinen, M. & Talja, H. 2017. Tekemällä oppii – kokeilukulttuurista vauhtia sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamiseen. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 32/2017. Viitattu 20.10.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-376-7

Lindholm, A. 2019. Kokeilukulttuurista vaikuttavuutta kehittämiseen. Asiantuntijablogit. Viitattu 28.10.2025. Saatavissa https://www.humak.fi/blogit/kokeilukulttuurista-vaikuttavuutta-kehittamiseen/

Nieminen, K. 2019. Kokeilukulttuuri Sitra Labin työkaluna. Blogi. Viitattu 1.10.2025. Saatavissa https://arkisto.sitra.fi/blogit/kokeilukulttuuri-sitra-labin-tyokaluna/

Kirjoittajat

Jaana Valtonen toimii LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä asiantuntijana ja Kymenlaakson hyvinvointialueyhteistyön projektipäällikkönä.

Matleena Takaluoma toimii LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä hoitotyön lehtorina ja Kymenlaakson hyvinvointialueyhteistyössä hoitotyön asiantuntijana.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/714869 (CC0)