Julkinen taide yhdyskuntasuunnittelussa 2.0 vahvisti vuoropuhelua ja ammatillista ymmärrystä

LAB-ammattikorkeakoulun ja LUT-yliopiston järjestämä monialainen täydennyskoulutus “Julkinen taide yhdyskuntasuunnittelussa” kokosi jälleen yhteen taiteen ja yhdyskuntasuunnittelun ammattilaisia. Koulutus järjestettiin toista kertaa ja toteutus syvensi aiempaa yhteistyötä, toi uusia työkaluja käytäntöön ja avasi rehellistä keskustelua monialaisuuden mahdollisuuksista ja rajoista.

Kirjoittaja: Katariina Pakarinen

Julkinen taide yhdyskuntasuunnittelussa -täydennyskoulutus toteutettiin tänä vuonna toista kertaa. Koulutus jatkoi vuoden 2024 pilottia, jonka tavoitteena oli vahvistaa taiteen ja yhdyskuntasuunnittelun ammattilaisten yhteistyötä ja yhteistä ymmärrystä julkisen taiteen mahdollisuuksista rakennetussa ympäristössä (Pakarinen, 2024).

Koulutukseen haettiin osallistujia tammi‑helmikuun aikana laajasti arkkitehti‑ ja taidealan verkostoista. Mukaan valittiin 25 opiskelijaa. Hakijajoukko jakautui aiempaa vuotta tasapainoisemmin taiteen ja yhdyskuntasuunnittelun ammattilaisiin (14 taiteilijaa, 10 suunnittelijaa ja yksi amanuenssi). Koulutukseen osallistui aktiivinen ja monipuolinen ammattilaisten ryhmä ympäri Suomea.

Kuva 1. Kankaan alue oli kiinnostava sekoitus vanhaa rakennuskantaa ja uusia asuinkerrostaloja. (Kuva: Katariina Pakarinen)

Kevät – yhteisiä kaupunkeja ja näkökulmia

Koulutus käynnistyi maaliskuussa Jyväskylän opintovierailulla, jolla tutustuttiin kaupungin julkiseen taiteeseen ja Kankaan alueeseen. Vierailu toimi erinomaisena johdantona koulutuksen teemaan: miten taide voi osaltaan rakentaa identiteettiä, viihtyisyyttä ja toiminnallisuutta.

Ensimmäinen kohde Jyväskylässä oli entinen paperitehtaan alue, joka on muuntumassa moderniksi asuinalueeksi. Oppaana toimi Ulla‑Maija Valtonen Kankaan Palvelu Oy:stä, joka esitteli alueen suunnittelua ja prosenttikulttuuriperiaatetta – mallia, jossa osa rakennushankkeiden kustannuksista ohjataan taiteeseen (Kankaan Palvelu Oy 2025).

Iltapäivällä ryhmä tapasi amanuenssi Jaana Oikarin, joka johdatti osallistujat kävelykierrokselle Jyväskylän keskustaan. Kierroksen teemoina olivat kaupungin julkinen taide ja erityisesti Kauppakadun taidekonsepti, joka yhdistää taiteen ja arjen tilat toisiinsa.

Kaksi viikkoa Jyväskylän vierailun jälkeen käynnistyi neljän luentopäivän sarja, joilla opiskelijat syventyivät julkisen taiteen toteuttamisen, yhdyskuntasuunnittelun ja kaavoitusprosessien teemoihin. Luennoitsijoina olivat muun muassa kuvanveistäjät Marjukka Korhonen ja Kirsi Kaulanen, yliopettajat Raine Vihelmaa ja Eeva Aarrevaara, joiden aiheet vaihtelivat julkisen taiteen tuottamisesta ja hankintaprosesseista kaupunkikävelyn käyttöön suunnittelun menetelmänä. Lisäksi lehtorit Sampo Malin ja Lotta Pyykkönen syvensivät ymmärrystä taiteilijan suunnitteluprosesseista ja menetelmistä. Satu Parjanen puolestaan avasi monialaisessa ryhmässä työskentelyn periaatteita.

Käytännön oppiminen jatkui toukokuun puolessa välissä Lahden ja Lappeenrannan kaupunkikävelyillä. Lahdessa opiskelijat tutustuivat Rakokiven keskustaan Nastolassa ja Liipolan ostariin, joissa kaupunki pohti alueiden kehittämistä ja viihtyvyyden lisäämistä. Oppaina toimivat maisema‑arkkitehti Maria Silvast ja vastuumuseotutkija Elisa Lindell. Päivän päätteeksi vierailtiin Lanupuistossa, jossa tutustuttiin Olavi Lanun veistoksiin.

Seuraavalla viikolla Lappeenrannan kaupunkikävely kulki kaupungintalolta Marian aukiolle, Linnoitukseen ja edelleen Satamasuoralle, jossa pohdittiin satama‑alueen kehittämistä ja taiteen mahdollisuuksia sen identiteetin vahvistajana. Oppaina olivat kaupunginarkkitehti Maarit Pimiä ja kaavasuunnittelija Elina Moisio.

Kaupunkikävelyt saivat palautteessa erinomaiset arviot: ne koettiin oppimisen kannalta käytännönläheisiksi sekä keskustelua ja kokemusten vaihtoa tukeviksi. Monet kokivat, että “kävelyt konkretisoivat oppimista ja auttoivat näkemään taiteen mahdollisuudet kaupunkitilassa”.

Kuva 2. Ryhmä tutustumassa Rakokiven keskustaan Nastolassa, jossa on laajoja asfalttipäällysteisiä pysäköintialueita ja vain vähän suojaa porottavalta auringolta. (Kuva: Katariina Pakarinen)

Syksy – yhteinen suunnittelutehtävä ja reflektointi

Syyslukukauden alussa purettiin kesän havainnointitehtävä, jossa osallistujat olivat etsineet kohteita eri kaupungeista, joissa taide ja toiminnallisuus olivat hyvässä tai vastaavasti huonossa suhteessa. Havainnot johdattelivat keskusteluun siitä, miten taide voisi tukea alueen identiteettiä ja käyttöä.

Syksyn luentopäivät (3 kpl) tarjosivat uusia näkökulmia esimerkiksi taiteilijan suunnitteluprosesseihin Sampo Malinin luennolla ja tilan hahmottamiseen taiteen näkökulmasta Vesa‑Pekka Rannikon puheenvuorossa. Osallisuudesta ja osallistamisesta luennoi Taru Tähti ja monialaisen yhteistyön ja ongelmanratkaisun periaatteista kertoi Laura Lehtinen Frei Zimmer Oy:stä. Lisäksi Eeva Aarrevaara esitteli case‑esimerkkinä taiteilijoiden ja yhdyskuntasuunnittelijoiden yhteisen hulevesiprojektin Kanadassa Galgaryn kosteikolla.

Lokakuun puolessavälissä esiteltiin ryhmien tuottamat suunnitelmat kaupunkien edustajille. Ryhmät kuvasivat esityksissään, miten taide voisi integroitua alueiden kehittämiseen – esimerkiksi kaavoituksen, maisemasuunnittelun, valaistuksen tai hulevesijärjestelmän kautta.

Ryhmätyöt toivat esiin eri alojen ajattelutapoja ja niiden yhdistämisen haasteita. Useimmissa ryhmissä yhteistyö sujui hyvin, mutta joissain tiimeissä osallistumisen epätasaisuus ja aikataulupaineet nousivat esiin. Palautteen perusteella ryhmätyö koettiin tärkeäksi, mutta myös vaativaksi osaksi koulutusta. Toisaalta monelle juuri monialainen vuorovaikutus oli kurssin antoisin osa – sen kautta opittiin sanoittamaan omaa asiantuntemusta ja ymmärtämään toisten ajattelutapoja.

Kuva 3. Opiskelijat tutustuivat olemassa oleviin kaavoihin ja suunnitelmiin ennen Lappeenrannan kaupunkikävelyä. (Kuva: Katariina Pakarinen)

Oppimisen kokemuksia ja vaikutuksia

Kokonaisuutena koulutus sai osallistujilta keskiarvosanaksi 4 asteikolla 1‑5. Erityistä kiitosta saivat asiantuntevat luennoitsijat, vierailut, hyvä kurssirakenne ja mahdollisuus verkostoitua eri alojen ammattilaisten kanssa.

Koulutuksen vahvuudeksi nostettiin sen käytännönläheisyys ja ammatillinen realismi: oppiminen tapahtui aidoissa ympäristöissä ja todellisten haasteiden parissa. Monet taiteilijat kertoivat oppineensa tunnistamaan kaupunkisuunnittelun prosesseja ja reunaehtoja, kun taas yhdyskuntasuunnittelijat sanoivat ymmärtäneensä taiteellisen työn logiikkaa ja sen lisäarvoa rakennettuun ympäristöön. Useat vastaajat mainitsivat soveltaneensa oppimaansa jo käytännön projekteissa, esimerkiksi ympäristöanalyysin tai julkisen taideohjelman laadinnassa.

Kehittämistoiveina esitettiin muun muassa enemmän lähiopetusta ja aikaa vapaalle keskustelulle sekä täsmällisempää ohjeistusta ryhmätehtäviin. Palautekeskustelussa korostui myös toive pienemmästä mittakaavasta ja tiiviimmistä yhteyksistä kaupunkien edustajiin. Jatkossa yhden ison ryhmätehtävän sijaan olisi hyvä toteuttaa useampi mittakaavaltaan pienempi suunnittelutehtävä, jossa pääsisi harjoittelemaan ryhmätyöskentelyä eri ihmisten kanssa. Tämä voisi tehostaa osaamisen jakamista ja yhteistä oppimista.

Kuva 4. Lappeenrannassa Marian aukion elävöittämistä pohdittiin aukion käyttötarkoituksen ja ympäristön asettamien rajoitusten kautta. (Kuva: Katariina Pakarinen)

Kohti käytännön yhteistyön mallia

Toinen koulutuspilotti vahvisti huomiota siitä, että monialaisuuden edistäminen edellyttää rakenteita, jotka tukevat yhteistä työskentelyä ja vuoropuhelua eri ammattiryhmien välillä. Yhteistyö on merkityksellistä, koska se auttaa luomaan yhteisen kielen ja ymmärryksen suunnittelun tavoitteista, prosesseista ja aikatauluista.

Taiteilijoille ryhmätyöskentely voi olla vierasta, sillä moni työskentelee yleensä itsenäisesti omien taiteellisten prosessiensa ja aikataulujensa puitteissa. Yhdyskuntasuunnittelijoilla puolestaan on taipumus toimia “vanhan kaavan mukaan” ja ottaa taiteilija mukaan vasta loppuvaiheessa, kun suunnitelmat ovat jo pitkälti valmiita. Tällöin taiteen mahdollisuudet jäävät helposti koristeellisiksi yksityiskohdiksi sen sijaan, että taide voisi olla mukana muovaamassa kokonaiskonseptia alusta asti. Yhteistyön vahvistaminen alusta lähtien luo mahdollisuuden aidosti yhteiselle prosessille ja monialaiselle ajattelulle, jossa taide ja suunnittelu täydentävät toisiaan.

Seuraavaksi hanketiimi kokoaa molempien vuosien koulutuspilottien pohjalta monialaisen mallin, joka tuo yhteen opit ja parhaat käytännöt yhteistyön tukemiseksi. Lisäksi keväällä 2026 järjestetään kaksi seminaaria, joissa esitellään hankkeen tutkimustuloksia ja jaetaan kokemuksia monialaisen työskentelyn kehittämisestä julkisen taiteen ja yhdyskuntasuunnittelun rajapinnoilla.

Lähteet

Kankaan Palvelu Oy. 2025. Taide Kankaalla. Prosenttikulttuuri? Mikä? Viitattu: 4.11.2025. Saatavissa https://www.kangasverkko.fi/fi/asukkaalle/taide-kankaalla.html

Pakarinen, K. 2024. Taide yhdyskuntasuunnittelussa ‑koulutuspilotti syvensi monialaista osaamista. LAB Pro Viitattu 11.11.2025. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/taide-yhdyskuntasuunnittelussa-koulutuspilotti-syvensi-monialaista-osaamista/

Kirjoittaja

Katariina Pakarinen toimii LAB‑ammattikorkeakoulussa projektipäällikkönä ESR+‑rahoitteisessa Yhdyskuntataidetta – monialaista prosessiosaamista julkisen taiteen ja yhdyskuntasuunnittelun yhteistyönä ‑hankkeessa.

Artikkelikuva: Katariina Pakarinen