Hoitotyön osaamisen ja kielellisten valmiuksien syventäminen hoidon tarpeen arvioinnin simulaatioilla SAILA-hankkeessa

Hoidon tarpeen arvioinnin tärkeys on hiljattain noussut esille julkisessa keskustelussa. Hoitajaa on luonnehdittu muun muassa portinvartijaksi, jonka ammattitaito määrittää sen, ohjataanko potilas hakeutumaan asiantuntijan arvioon vai kehotetaanko häntä seuraamaan tilannetta kotona. SAILA-hankkeessa hoidon tarpeen arviointi on kulkenut läpileikkaavana teemana laillistamisväylän opinnoissa. Hoitotyön kliinisen osaamisen opintojaksolla laillistujat pääsivät osallistumaan opintoihin sisältyneeseen hoidon tarpeen arvioinnin simulaatioon. Simulaatioharjoitus toteutettiin yhdessä hoitotyön ja suomen kielen opettajan kanssa. Yhteisopettajuuteen perustuva simulaatioharjoitus tuki sekä hoitotyön osaamisen että kielellisten valmiuksien käyttöä todentuntuisissa hoitotyön tilanteissa.

Kirjoittajat: Tiia Kangassalo ja Noora Kukkonen

SAILA-hankkeissa kehitetty ja pilotoitu laillistamisväylä tarjoaa EU- ja ETA-maiden ulkopuolella koulutetuille sairaanhoitajille valtakunnallisen opiskeluprosessin ja mahdollisuuden saavuttaa pätevyys Suomessa sairaanhoitajana työskentelyyn. Hankkeessa toteutettu laillistamisväylän malli on koostunut niin suomen kielen kuin hoitotyön opintojaksoista.

Kliinisen osaamisen opintojaksolla opiskelijat pääsivät harjoittelemaan kliinisen hoitotyön osaamisalueita monipuolisesti. Eräs keskeisimmistä oli hoidon tarpeen arviointi. Hoidon tarpeen arviointi ja siihen liittyvä osaaminen ovat olennaisia sairaanhoitajan monipuolisissa työtehtävissä. Sairaanhoitaja arvioi potilaan terveydentilaa ja määrittää arvionsa myötä potilaan tarpeita vastaavan hoidon (Laitinen ym. 2025, 9). Hoidon tarpeen arviointia ohjaavat lainsäädäntö ja erilaiset asetukset, joiden tehtävänä on turvata potilaan oikeus saada laadukas arvio terveydentilastaan ja omia tarpeitaan vastaavaa hoitoa (Terveydenhuoltolaki 2010, 6:51§).

Hoidon tarpeen arvioinnin simulaation toteutus ja oppimisvaikutukset

Laillistujat perehtyivät hoidon tarpeen arvioinnin teoriaan itsenäisen opiskelun sekä opettajajohtoisen luennon myötä. Tämän lisäksi suomen kielen tunneilla harjoiteltiin laaja-alaisesti erilaisia vuorovaikutustilanteita: itsensä esittelyä, hoidontarpeen arviointiin kuuluvien fraasien käyttöä, asiakkaan haastattelua, kohteliaisuutta sekä haastattelukysymysten muodostusta ja tarkennusta. Suomen kielen tunneilla toteutettiin myös lyhyitä hoidon tarpeen arviointiin liittyviä vuorovaikutusharjoituksia laillistujien kesken.

Näiden harjoitusten jälkeen laillistujat osallistuivat kampuksella järjestettyyn hoidon tarpeen arvioinnin simulaatioon, jossa tarkoituksena oli vielä syventää osaamista ja soveltaa teoriaa käytäntöön. Simulaatiossa on tavanomaisesti mukana pohjustavia tehtäviä, esittely, simulaatioympäristön ja simuloitavan tilanteen ennakkokäsittely, simulaatioharjoitus sekä sen purku ja mahdollinen jatkotyöskentely. Simulaatioharjoitukset ovat kuitenkin luonteeltaan joustavia ja tilannesidonnaisia, minkä vuoksi kokonaisuudesta on mahdollisuus jättää osia pois. (Keskitalo 2015, 70.) Hankkeen simulaatioharjoitus toteutettiin mainittujen osioiden mukaisesti, joskin osittain keveämmällä otteella. Simulaatiot kuitenkin ennakoitiin, pohjustettiin, esiteltiin, toteutettiin ja purettiin yhteisesti. Purkamisvaiheessa suorituksiin tehtiin lisäyksiä sekä hoitotyön sisältöjen että suomen kielen näkökulmista. Varsinaista simulaatioympäristöä ei käytetty, eikä harjoitusta tallennettu, vaan laillistujat seurasivat toistensa harjoituksia samassa oppimistilassa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatio etenee nopeasti, ja sairaanhoitajien onkin osattava hyödyntää digitaalisia järjestelmiä hoitotyössä (Heinäsenaho 2025, 36). Tätä huomioiden SAILA-hankkeessa päädyttiin tekemään hoidon tarpeen arvioinnin harjoitus simuloiden puhelimessa tapahtuvaa arviointia. Chatissa tehtävää hoidon tarpeen arviointia käsiteltiin luento-osuuksissa, mutta harjoituksia siitä ei toteutettu. Opettajien arvioiden mukaan tämä olisi ollut liian haastava tapa hoidon tarpeen arvioinnin toteuttamiseen, sillä laillistujien kielitaito ei ollut riittävä formaalin kirjoitetun kielen muodostamiseen tai chatin vaatimaan kohtalaisen nopeatempoiseen viestintätapaan.

Suomea toisena kielenä puhuvalle hoitajalle puhelimitse tapahtuva hoidon tarpeen arviointi asettaa erityisiä haasteita paitsi asiantuntijuuden myös kielitaidon näkökulmasta. Puhelimessa tehtävän arvioinnin aikana suomea toisena kielenä puhuva hoitaja joutuu tekemään monia vaativia kognitiivisia toimintoja samanaikaisesti; hänen täytyy kuunnella asiakasta, käsitellä muulla kuin omalla äidinkielellä tuotettua puhemateriaalia, esittää aiheenmukaisia jatkokysymyksiä, tarkistaa potilaan taustatietoja, etsiä tarvittavaa lisäinformaatiota eri järjestelmistä, sulkea pois hälyttävien sairastilojen merkkejä ja pitää kommunikaatiotilanne rauhallisena sekä kohteliaana.

Kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa puutteellista kielitaitoa on mahdollista korvata eleillä, äännähdyksillä ja ilmeillä. Esimerkiksi, jos hoitaja ei osaa eritellä kehonosia riittävän tarkoilla kielellisillä termeillä, hän voi korvata tämän puutteen osoittamalla tai tunnustelemalla potilaan kehoa. Puhelimitse tapahtuvassa arviossa tällaisia täydentäviä keinoja ei ole mahdollista käyttää, mikä tarkoittaa, että hoitaja joutuu tukeutumaan entistäkin voimakkaammin kykyynsä kielentää hoidon tarpeen arvioinnin kannalta oleellisia seikkoja.

Laillistamisväylällä hoidon tarpeen arviointia integroitiin jokaiseen hoitotyön harjoitustuntiin sekä useisiin suomen kielen oppitunteihin, mutta sitä hiottiin huippuunsa tässä erillisessä simulaatioharjoituksessa. Kerätyn opiskelijapalautteen perusteella voidaankin sanoa, että laillistujat ovat kokeneet hoidon tarpeen arvioinnin erityisen tärkeänä osana opintojaan. Simulaatioharjoituksen alussa laillistujat kokivat jännitystä ja hakivat omaa sairaanhoitajan rooliaan, mutta simulaation edetessä jännitys väheni. Tämän myötä myös varmuus asiakkaan haastatteluun ja laadukkaaseen tiedonkeruuseen kehittyi. Selkeät etukäteen laaditut potilascaset tukivat laillistujien suorituksia. Lisäksi opettajan toimiminen asiakkaan roolissa edisti sitä, että systemaattinen taustatietoihin liittyvä tiedonkeruu toteutui sujuvasti.

Simulaation aikana laillistujilla oli mahdollisuus hyödyntää erilaisia tietolähteitä tukemaan hoidon tarpeen arviointia sekä vuorovaikutusta. Simulaatiotilanteessa laillistujat eivät kuitenkaan käyttäneet hoitosuosituksia hyödyksi tai he tukeutuivat niihin vain hyvin vähän. Tällä oli suora yhteys hoidon tarpeen arvioinnin laatuun sekä potilasturvallisuuteen. Simulaation jälkeen hoidon tarpeen arviointi käsiteltiin yhdessä purkukeskustelun kautta. Keskustelu tarjosi tilaisuuden laillistujalle sekä simulaatiota seuranneille reflektoida suoritusta sekä omaa oppimistaan. Tämä vaihe on erityisen tärkeä oppimisen ja oikean toimintavan sisäistämiseksi. Harjoituksia myös toistettiin tarpeen vaatiessa, jotta opiskelijat saivat varmuutta työskentelyynsä ja pystyivät osoittamaan oppimaansa toimintatapojaan korjaamalla.

Simulaatiopäivän jälkeen laillistujat nostivat esiin, etteivät he olleet ymmärtäneet, kuinka laajaa tiedonkeruuta heidän tulisi toteuttaa asiakasta haastatellessaan. Myös erilaisten hoitosuosituksien mukaiset hoitoprosessit olivat heille monilta osin vieraita, ja niiden käytön merkitys korostui yhteisessä reflektiokeskustelussa. Hoidon tarpeen arvioinnin simulaatioharjoitus vahvisti laillistujan keskeisiä taitoja ja tuki heidän valmiuksiaan siirtyä turvallisemmin todellisiin potilas- ja asiakastilanteisiin.

Lähteet

Heinäsenaho, M., Virtanen T-P., Hyttinen, H. 2025. Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation pitkän aikavälin mahdollisuudet. Työryhmän loppuraportti. STM. Viitattu 20.11.2025. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/f7131c30-dd29-463d-9051-90569f3d6f0d/content

Keskitalo, T. 2015. Developing a Pedagogical Model for Simulation-based Healthcare Education. Academic dissertation. University of Lapland, Faculty of Education. Rovaniemi. Acta Electronica Universitatis Lappoensis 167. Viitattu 27.11.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-812-1

Laitinen, U., Salvola, H., Saukkonen, S.-M., & Ålander, A. 2025. Kirjaamisopas: Hoidon tarpeen arviointi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 20.11.2025. Saatavissa https://yhteistyotilat.fi/wiki08/display/JULKIHO?preview=/215988213/242063914/Kirjaamisopas_%20Hoidon_tarpeen_arviointi_v_1_2.pdf

Terveydenhuoltolaki 13.12.2010/1326. Finlex. Viitattu 20.11.2025. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2010/1326#L6