Hankkeessa opitaan ja hyödytään työelämäyhteistyöstä - opettajan näkökulmia oppimisen ja työelämäyhteistyön rajapinnoilla

Innovointivalmiuksien vahvistaminen tukee muutoskyvykkyyttä ja jatkuvaa oppimista työelämän ja sen toimintaympäristöjen muutoksessa. Työelämäyhteistyön koko potentiaalia ei ole vielä hyödynnetty pk-yritysten ja ammattikorkeakoulujen välillä. Kehittämishankkeet ovat yksi tapa kehittää ja lisätä yhteistyötä. Tässä artikkelissa kuvataan opettajan ajatuksia ja kokemuksia yhteistyön kehittämiseen osana kehittämishanketta.

Kirjoittajat: Merja Lankinen-Lifländer & Johanna Irjala

Innovointivalmiuksia, halukkuutta ja kykyä kehittää jotakin lisäarvoa tuottavaa uutta tarvitaan niin pk- yrityksissä, kuin ammattikorkeakouluissa. Pk-yritykset tarvitsevat innovointivalmiuksia ja -osaamista pysyäkseen elinvoimaisina ja kilpailukykyisinä jatkuvasti muuttuvissa toimintaympäristöissä. Innovointivalmiudet tukevat ammattikorkeakoulun henkilöstön kykyä kehittää uusia pedagogisia menetelmiä ja oppimisympäristöjä sekä löytää uusia ratkaisuja yhteiskunnallisiin ja alueellisiin haasteisiin, jota tarvitaan vastaamaan työelämän muuttuviin tarpeisiin. Opiskelijoille innovointivalmiudet ja -kyvykkyys ovat yhä tärkeämpi osa ammatillista osaamista tulevaan työelämään. Korkeakouluyhteisön hyvät innovointivalmiudet tukevat yhteistyötä työelämän ja yritysten kanssa edistäen yhteiskehittämistä. Korkeakouluilla on myös lakisääteinen tehtävä toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa edistäen mm. tutkimustulosten yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Ammattikorkeakoululain (932/2014) neljäs pykälä määrittelee tarkemmin oppilaitoksen yhdeksi tehtäväksi harjoittaa työelämää ja aluekehitystä edistävää ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltavaa TKI-toimintaa. Yhteiskunnallinen vuorovaikutus ja aluekehityksen tukeminen ovat entistä ajankohtaisempia uudistumista edellyttävässä nopeasti muuttuvassa digitaalisessa maailmassa.

Uudistumiskyvykkyyden ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi ammattikorkeakoulujen opettajat ja TKI-asiantuntijat tarvitsevat monipuolisia innovointivalmiuksia opetuksen ja TKI-toiminnan kehittämiseen, josta hyötyvät opiskelijat ja yritykset työelämäyhteistyössä. Lahden seudun innovaatiokyvykkyys raportissa 2025 (Lundström & Nissilä 2025) todetaan, että LAB-ammattikorkeakoulu voi toimia yritysten ensimmäisenä TKI-kumppanina. Korkeakoulujen ja yritysten yhteistyö voi alkaa matalan kynnyksen projekteista, kuten opinnäytetöistä ja harjoittelupaikoista, mikä lisää luottamusta ja yhteistyökokemusta. Ajan myötä tämä voi johtaa strategisempaan hankeyhteistyöhön ja syvempiin suhteisiin. (Lundström & Nissilä 2025)

Kehittämishankkeet ovat keskeisessä roolissa yritysten ja ammattikorkeakoulujen välisen työelämäyhteistyön uusien kokeilujen edistämisessä. Kehittämishankkeet tarjoavat alustan uusien toimintatapojen nopeille kokeiluille ja vahvistavat yritysten ja ammattikorkeakoulun välistä yhteistyötä.

Co-Learn! Yritykset ja korkeakoulut yhteistyössä tutkimus- ja innovointivalmiuksia kehittämässä -hankkeessa tavoitteena on Päijät-Hämeessä osallistaa hyvinvoinnin alan pk-yrityksiä, ammattikorkeakoulun opettajia ja opiskelijoita yhteiseen innovointivalmiuksien kehittämiseen. Hankkeessa kehitetään konkreettisesti yritysten innovointivalmiuksia sekä vahvistetaan opettajien ja opiskelijoiden kykyä tunnistaa yritysten kehittämistarpeita (LAB-ammattikorkeakoulu 2024). Toimijoiden yhteisissä työpajoissa syksyllä 2024 ja kevään 2025 aikana on pohdittu ja käyty keskustelua muun muassa, innovointivalmiuksista ja eri toimijoiden odotuksista sekä tarpeista hyvälle yritysyhteistyön toimintamallille. Työpajakeskusteluissa eri osapuolet nostivat esiin hyvin samankaltaisia piirteitä kuten vuorovaikutuksen sujuvuus, selkeät prosessit ja systemaattinen yhteistyö (Hämäläinen ym. 2025). Kevään työpajoissa tutustuttiin myös hankkeessa muista korkeakouluista benchmarkattuihin toimintamalleihin, joista valittiin syksyllä 2025 pilotoitavat toimintamallit.

Innovaatiokyvykkyys kasvaa työelämälähtöisessä oppimisessa

Yhteiskehittäminen on yritysyhteistyön yksi tärkeimmistä hyödyistä sekä yritykselle, oppilaitokselle että opiskelijalle. Yhteiskehittämisen ja innovaatioiden kognitiivinen perusta on erilaisen osaamisen yhdistämisessä ja oppimisessa. Yhteiskehittämisessä osapuolet tuovat mukanaan oman erikoisosaamisensa, tietonsa, taitonsa, kokemuksensa ja verkostonsa yhteisen ongelman ratkaisemiseksi. Uutta tietoa, innovaatioita ja ennalta arvaamattomia ratkaisuja syntyy parhaiten, kun ongelmia ratkotaan yhdessä tutkijoiden, yritysmaailman asiantuntijoiden ja tuoreen näkökulman tarjoavien opiskelijoiden yhteistyössä. (Hautamäki ym. 2016.)

Työelämälähtöisen oppimisen teoreettiset juuret ovat konstruktiivisessa ja sosiokulttuurisessa oppimiskäsityksessä ja kokemuksellisessa oppimisessa. Deweyn (1933) mukaan tieto rakennetaan aktiivisesti yksilön omien kokemuksiin ja toimintaan perustuen todellisessa ympäristössä, jolloin tärkeää on toiminnallisuus ja kokemuksellisuus, ongelmanratkaisu, elämyksellisyys ja yhteyden hakeminen niin käytännön työhön kuin sosiaaliseen ympäristöön, jossa työtä tehdään. Dewey painotti myös oppimista jatkuvasti kehittyvänä prosessina, joka ei pääty kouluun. (Dewey 1933.)

Myös Kolbin (1984) oppimisteorian mukaan kyse on prosessista, jossa tieto syntyy kokemuksen kautta. Työelämäyhteistyössä voidaan suoraan soveltaa Kolbin oppimisen kehämallia (Experiential learning cycle, Kolb 1984). Kehämallin neljän vaiheen mukaisesti opiskelijat saavat 1) konkreettisen kokemuksen eli pääsevät toimimaan aidossa työelämäympäristössä ja -yhteistyössä hankkeissa ja toimeksiannoissa, 2) reflektoivat havaintojaan ja kokemuksiaan palautekeskusteluissa tai oppimispäiväkirjoissa, 3) käsitteellistävät teoreettista tietoa eli yhdistävät kokemuksiaan teoriaan ohjauksen tai opetuksen avulla ja 4) kokeilevat käytännössä uutta tietoa ja soveltavat oppimaansa uusissa tilanteissa.

Työelämäyhteistyössä myös sosiokulttuurisen oppimisen näkökulma tulee todennetuksi. Osaaminen ja asiantuntijuus välittyvät sosiaalisten suhteiden ja yhteisen päämäärän edistämiseksi toimivien käytännön yhteisöjen (“community of practice”, Lave & Wenger 1991) kautta. Näihin työelämän osaamisyhteisöjen toimintoihin osallistumalla ja jäseneksi kasvamalla omaksutaan yhteisön normeja ja vuorovaikutus- ja toimintakäytänteitä, jolloin päästään teoria- ja käytännön tiedon ulkopuolisen, yhteisön hiljaisen tiedon lähteille (Hakkarainen 2020; Lave & Wenger 1991). Vygotskyn (1978) sosiokulttuurinen oppimisteoria korostaa tiedon syntyvän yhteisöllisessä vuoropuhelussa ja muiden mallintamisen kautta. Sosiokulttuurisen oppimisnäkökulman mukaan työelämäyhteistyö tukee terveydenhuollon ammattilaisten kehittymistä kohti nykypäivän tiimipohjaista, yhteistyöhön perustuvaa kliinistä työtä.

Co-learn –hankkeessa opettaja on valitsemassa neljästä erilaisesta toimintamallista kehittämishaasteeseen sopivinta vaihtoehtoa yhdessä yrityksen, hanketoimijoiden ja opiskelijoiden kanssa. Hankeyhteistyössä työelämä tulee lähemmäs opettajan omaa toimintaa ja mahdollistaa vuorovaikutteisen ja jatkuvan suhteen työelämään. Opettajan on mahdollista laajentaa omaa pedagogista keinovalikoimaansa ja saada opiskelijat sitoutumaan käytännön yhteistyön kautta suoritettaviin kursseihin vahvemmin. Toisaalta opettajalta edellytetään rohkeutta ja epävarmuudensietokykyä uusien pedagogisten ratkaisujen edessä, sekä uskallusta ja luottamusta heidän vastuunkantokykyynsä ja osaamiseensa.

Työpajatyöskentely tuo mukavaa vaihtelua opettajan arkityöhön. Annettujen vaihtoehtojen pohtiminen yhdessä opiskelijoiden ja työelämäedustajien kanssa tuo uusia näkökulmia ja avaa uusia pedagogisia ratkaisuja ja ideoita. Yhdessä ratkaisujen kehittäminen auttaa ymmärtämään sekä opiskelijan että työelämän tarpeita suhteessa pedagogisiin ratkaisuihin ja oppimistavoitteisiin, ja siten kehittää hankkeen ohella myös opetusta eteenpäin.

Yritysyhteistyö on avainasemassa opiskelijoiden työelämälähtöisessä oppimisessa. Työnantajalle motivoitunut ja osaava työntekijä on kullan arvoinen. Opiskelijasta voi saada parhaimmillaan uusinta tietoa ja innovaatioita puhkuvan työntekijän, jonka perehdytys on hoidettu opiskeluprojektin aikana ja joka on valmiiksi sopeutunut organisaation toimintatapoihin ja kulttuuriin.

Lähteet

Ammattikorkeakoululaki 932/2014. Finlex. Viitattu 12.6.2025. Saatavissa https://finlex.fi/fi/lainsaadanto/2014/932

Dewey, J. 1933. How We Think: A Restatement of the Relation of Reflective Thinking to the Educative Process. Boston, MA: D.C. Heath & Co Publishers. Viitattu 8.6.2025. Saatavissa https://openlibrary.org/books/OL6295188M/How_we_think.

Hakkarainen, K. 2020. Oppiminen osallistumisen prosessina. Aikuiskasvatus 2, 84-98.

Hautamäki, A., Ståhle, P., Oksanen, K. & Tukiainen, T. 2016. Vaikuttavaa tutkimusta, Kokeiluehdotuksia tutkimuksen vaikuttavuuden ja kaupallistamisen edistämiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisusarja, Innovaatio, 2/2016.

Hämäläinen, M., Peltonen, K. & Joensuu-Salo,S. 2025 Co-Learn hankkeen tuloksia: Innovaatiopotentiaalin tarkastelu Etelä-Pohjanmaalla ja Päijät-Hämeessä. Lappeenranta: Lappeenrannan Lahden teknillinen yliopisto. LUT Scientific and Expertise Publications Raportit ja selvitykset 136. Viitattu 11.6.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-412-247-4

Kolb, D.A. 1984. Experiential learning: Experience as the source of learning and development. Englewood Cliffs, N.J.: Prentice-Hall.

Lave, J. & Wenger, E. 1991. Situated Learning: Legitimate peripherial participation. Cambridge: Cambridge University Press.

LAB-ammattikorkeakoulu. 2024. Co-Learn! -hankesuunnitelma.

Leicht, A., Heiss, J. & Byun, W. J. (toim). 2018. Issues and trends in education for sustainable development. UNESCO. Viitattu 8.6.2025. Saatavissa https://doi.org/10.54675/YELO2332

Lundström, I. & Nissilä, J. 2025. Lahden seudun innovaatiokyvykkyys raportti 2025. Lahti: Kymi Partners. Viitattu 10.6.2025. Saatavissa https://lab.fi/sites/default/files/2025-03/lahden-seudun-innovaatiokyvykkyys_raportti.pdf

Vygotsky, L. S. 1978. Mind in society: The Development of higher psychological processes. Edited by Cole, M., John-Steiner, V., Scribner, S. & Souberman, E. Cambridge, MA: Harvard University Press. Viitattu 8.6.2025. Saatavissaa https://doi.org/10.2307/j.ctvjf9vz4