Digitalisaatio tuo uusia vahvuuksia ikääntyneiden hoitoympäristöön

Ikääntyneiden toimintakykyä tukeva hoitoympäristö muodostuu useasta eri tekijästä. Sen rinnalle on muodostumassa yhä voimakkaammin myös digitaalinen ympäristö, jota tulisi tarkastella perinteisten typologioiden rinnalla pohdittaessa palvelutarpeita ja niihin vastaamisen keinoja.

Kirjoittajat: Tiina Karppinen & Arja-Tuulikki Malin

Ikääntyneiden toimintakykyä tukeva hoitoympäristö

Karppinen (2015) selvitti pro gradu -tutkimuksessaan, mistä tekijöistä muodostuu ikääntyneiden toimintakykyä tukeva hoitoympäristö osastonhoitajien näkökulmasta pitkäaikaishoidossa. Tutkimuksessa sovellettiin Kimin typologian mukaista hoitoympäristön jaottelua fyysiseen, sosiaaliseen ja symboliseen hoitoympäristöön (Kim 2010). Haastatteluilla kerätyn aineiston analyysin tulokset osoittivat, että erilaiset typologian mukaiset hoitoympäristön ulottuvuudet sekoittuivat keskenään ja vaikuttivat toinen toisiinsa. Vaikutti siltä, että vaikka tilat eivät aina olleet ihanteelliset, niissä pystyttiin kuitenkin tekemään asukkaita hyödyntäviä ratkaisuja. Sekä sosiaalisen että symbolisen hoitoympäristön tuella voitiin vaikuttaa fyysiseen hoitoympäristöön. Fyysisessä hoitoympäristössä ikääntyneiden toimintakykyä tukeviksi merkityksellisimmiksi tekijöiksi tunnistetiin itsenäisen toiminnan tukeminen ja viihtyvyys. Fyysisen hoitoympäristön viihtyisyyttä oli parannettu asiakaslähtöisesti kekseliäillä ratkaisuilla. Esimerkiksi tauluja oli nostettu tai laskettu niin sanotusta normaalikorkeudesta, jotta myös pyörätuolilla tai vuoteella liikkuvat asukkaat saivat niistä iloa. Eräässä yksikössä oli tehty yhteistyötä paikallisten nuorten kanssa ja he olivat saaneet ideoida esimerkiksi väliverhojen kuoseja. Osastonhoitajat olivat valmiita panostamaan hoitoympäristöön ja kehittämään sitä aktiivisesti ikääntyneiden toimintakykyä paremmin tukevaksi. (Karppinen 2015.)

Myös sosiaalisen hoitoympäristön merkityksellisyys korostui tutkimustuloksissa. Sosiaalisessa hoitoympäristössä merkityksellisimpiä tekijöitä olivat myönteinen ilmapiiri, hoitohenkilökunnan osaaminen, yhteisöllisyys, omaisten osallistuminen ja yksilöllisyys. Osastonhoitajat kokivat, että sosiaalinen hoitoympäristö oli toimintaympäristön ulottuvuuksista merkityksellisin. Sen avulla voitiin korvata mahdollisia puutteita myös fyysisessä hoitoympäristössä. Pitkäaikaishoidossa olevien ikääntyneiden toimintakykyä tukevan sosiaalisen hoitoympäristön muodostumisessa on keskeinen ja erityisen arvokas rooli hoitohenkilökunnalla, mihin vaikuttaa henkilöstön osaaminen, pysyvyys ja jaksaminen. (Karppinen 2015.)

Digitaalinen hoitoympäristö ikääntyneiden toimintakykyä tukemassa

Ikääntyneiden hoidon järjestäminen on yksi aikamme suurimpia sosiaalisia haasteita. Digitalisaatio ja teknologian hyödyntäminen vanhusten hoidossa voivat tarjota vastauksia näihin sosiaalisiin ja taloudellisiin haasteisiin. (Pekkarinen ym. 2019.) Mielekästä onkin nyt vuonna 2024 ottaa hoitoympäristön jaotteluun mukaan digitaalinen hoitoympäristö. Digitaalinen hoitoympäristö tarkoittaa ympäristöä, missä terveyteen liittyvää informaatiota säilytetään, hallitaan ja jaetaan digitaalisilla alustoilla (Serbanati ym. 2011). Digitaalinen hoitoympäristö voidaan ajatella laajempana terminä, johon kuuluu erilaisia digitaalisia työkaluja ja menetelmiä (Demirci & Yardan 2023).

Digitalisaatio on suuressa roolissa sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksissa Suomessa (Pekkarinen ym. 2019). Digitaaliseen ympäristöön voi liittyä pelkoja, että niiden käyttö vähentää inhimillistä kosketusta eikä teknologia kuulu todelliseen hoitotyöhön. Toisaalta myös todetaan, että teknologian käyttö voi lisätä vertaistukea ja yhteyttä hoitohenkilökuntaan, jos teknologia auttaa hoitotyöntekijöitä ei sosiaalisissa rutiinitoimenpiteissä ja jos se vähentää tarvetta liikkua paikasta toiseen. Näin ollen voidaan ajatella, että teknologian käytössä hoitotyössä tulee kiinnittää huomiota oikeanlaiseen työnjakoon ihmisen ja teknologian välillä. (Pekkarinen ym. 2019.)

Kohti uusia sovelluksia

Sosiaali- ja terveysministeriön laatima sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan strategia (STM 2023) korostaa digitaalisten palvelujen kehittämistä, jotka parantavat ikääntyneiden omatoimisuutta ja hyvinvointia (ks. STM 2020). Tavoitteena on tarjota helppokäyttöisiä, yksilöllisiä ja saavutettavia digitaalisia palveluita, joita voidaan käyttää ajasta ja paikasta riippumatta. Näin muun muassa lisäämään hoitohenkilöstön mahdollisuuksia henkilökohtaisiin kohtaamisiin asiakkaiden kanssa. Digitaalisen hoitoympäristön voisi ajatella näin ollen tukevan muita hoitoympäristön ulottuvuuksia ikääntyneiden toimintakyvyn ylläpitäjinä. Teknologian avulla olisi ehkä mahdollista tukea entistä enemmän ikääntyneiden toimintakykyä tarjoamalla mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen kaukana asuvien sukulaisten ja läheisten kanssa.

Lupaavien ratkaisujen rinnalla on muistettava, että teknologian monipuolinen ja tehokas käyttö vaatii aikaa ja resursseja (Pekkarinen ym. 2019). Onkin tärkeätä selvittää, miten resurssointi hoitoyksiköissä tukee digitaalisen hoitoympäristön käyttöönottoa mukanaan tuomiin kysymyksiin. Digitaalisen ja analogisen hoitoympäristön onnistuneesta yhteensovittamisesta on saatu kansainvälisiä kokemuksia Covid-19 pandemian ajalta ja tätä tutkimustietoa voidaan hyödyntää laajasti käytännön ratkaisuja kehitettäessä osana digitaalista siirtymää (ks. Gibb ym. 2024).

Lähteet

Demirci, H. F. & Yardan, E. D. 2023. Data management in the digital health environment scale development study. BMC Health Services Research. Vol. 23, 1249. Viitattu 28.10.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1186/s12913-023-10205-3

Gibb, C., Meltzer, G., Campbell, N. & Fothergill, A. 2024. Digital and analogue spaces of care: How older adults are redefining care practices in the COVID-19 pandemic. Digital Geography and Society. Vol. 6, 100091. Viitattu 28.10.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.diggeo.2024.100091

Karppinen, T. 2015. Ikääntyneen toimintakykyä tukeva hoitoympäristö osastonhoitajien näkökulmasta. Pro gradu- tutkielma. Turun yliopisto, hoitotieteen laitos. Turku. Viitattu 28.10.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201505078070

Kim, H. S. 2010. The Nature of Theoretical Thinking in Nursing: Third Edition. New York: Springer Publishing Company.

Pekkarinen, S., Melkas, H., Hyypiä, M. 2019. Elderly Care and Digital Services: Toward a Sustainable Sociotechnical Transition. In M. Toivonen & E. Saari, E. (eds) Human-Centered Digitalization and Services. Translational System Sciences. Vol. 19, 259-284. Viitattu 28.10.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1007/978-981-13-7725-9_14

Serbanati L., Ricci F., Mercurio G. & Vasilateanu A. 2011. Steps towards a digital

health ecosystem. Journal of Biomed Informatics. Vol. 44(4), 621–36. Viitattu 28.10.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j. jbi. 2011.02.011

STM. 2020. Kansallinen ikäohjelma vuoteen 2030. Tavoitteena ikäkyvykäs Suomi. 2020. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2020:31. Viitattu 28.10.2024. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-6865-3

STM. 2023. Digitaalisuus sosiaali- ja terveydenhuollon kivijalaksi: Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation ja tiedonhallinnan strategia 2023–2035. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:32. Viitattu 28.10.2024. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-9889-6