Digitaaliset hoitopolut hoitohenkilöstön työnkuvan muokkaajina

Terveydenhuollon digitalisaatio muuttaa hoitotyön rakenteita, osaamisvaatimuksia ja työn organisointia. Digitaaliset hoitopolut (myöh. digihoitopolut) eivät ole vain tekninen ratkaisu palvelujen tuottamiseen, vaan ne muokkaavat hoitohenkilöstön työnkuvaa ja resurssien kohdentumista vastaten palvelujärjestelmän kasvaviin tehokkuusvaatimuksiin. Väestön ikääntyminen, palvelutarpeen kasvu ja henkilöstöpula haastavat sosiaali- ja terveydenhuoltoa etsimään uusia toimintamalleja, joissa laatu, asiakasturvallisuus ja kustannusvaikuttavuus voidaan yhdistää. Tässä artikkelissa tarkastellaan digihoitopolkujen vaikutuksia hoitotyöhön sekä elektiivisen sektion digihoitopolun kehittämistyötä esimerkkinä työn uudelleenmuotoutumisesta.

Kirjoittajat: Anu Ojala, Marjaana Vilén & Päivikki Lahtinen

Digihoitopolut osana hoitotyön muutosta

Digihoitopolut kokoavat hoitoon liittyvän ohjauksen, tiedon ja seurannan yhdeksi järjestelmälliseksi kokonaisuudeksi, jota asiakas voi käyttää ajasta ja paikasta riippumatta (Arvonen ym. 2019; THL 2023). Hoitotyössä tämä merkitsee siirtymää perinteisestä, yksittäisiin kohtaamisiin perustuvasta ohjauksesta kohti jatkuvaa ja monikanavaista hoitoprosessia. Asiakas ei ole enää vastaanottokäynnin aikana vain ohjauksen kohteena, vaan aktiivinen toimija, joka etenee hoitopolulla omaan tahtiin ja saa tarvittaessa tukea ammattilaiselta digitaalisin välinein. (Arvonen ym. 2019; Kanste ym. 2022; Kaakinen ym. 2023.)

Muutos kohti digitaalisia hoitopolkuja vaikuttaa työn sisältöön ja osaamisvaatimuksiin laajentamalla niitä. Ammattilaisilta edellytetään digitaalista osaamista, kykyä tuottaa selkeää ja saavutettavaa verkko-ohjausta sekä taitoa toimia vuorovaikutuksessa etäympäristössä. Lisäksi tarvitaan kykyä arvioida asiakkaan yksilöllistä tuen tarvetta tilanteessa, jossa osa ohjauksesta tapahtuu ilman fyysistä kohtaamista. Samalla rutiininomaisia tehtäviä voidaan automatisoida, mikä vapauttaa aikaa vaativampaan asiakastyöhön. (Kanste ym. 2022; Kaakinen ym. 2023.) Digihoitopolut eivät siten ainoastaan digitalisoi olemassa olevia käytäntöjä, vaan muuttavat työnjakoa, ajankäyttöä ja ammatillista roolia.

Työnkuvan muutos näkyy myös siinä, että hoitotyöstä tulee entistä suunnitelmallisempaa ja ennakoivampaa. Digitaalinen järjestelmä mahdollistaa esimerkiksi muistutukset, rakenteiset esitietolomakkeet ja automatisoidut viestit, joiden avulla asiakas saa oikea-aikaista ohjausta. Hoitohenkilöstön rooli painottuu sisällön tuottamiseen, prosessin seurantaan ja poikkeamien tunnistamiseen. Tämä edellyttää uudenlaista ajattelua: työ ei rajaudu yksittäiseen työvuoroon tai puheluun, vaan muodostaa osan laajempaa, jatkuvaa palvelupolkua. (Kanste ym. 2022; Harjumaa ym. 2023; Kaakinen ym. 2023.)

Digitalisaatio tuo mukanaan myös eettisiä ja asiakasturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. On varmistettava, että digitaaliset ratkaisut ovat saavutettavia ja että ne tukevat yhdenvertaisuutta. Kaikilla asiakkailla ei ole samanlaista digiosaamista tai mahdollisuutta käyttää sähköisiä palveluja. Tällöin hoitohenkilöstön tehtävänä on arvioida vaihtoehtoisia ohjausmuotoja ja turvata hoidon jatkuvuus. Digihoitopolkujen käyttöönotto ei siis poista perinteisen ohjauksen tarvetta, vaan täydentää sitä. (Buchert ym. 2022; Harjumaa ym. 2023.)

Elektiivisen sektion digihoitopolku työn kehittämisen välineenä

Elektiivinen sektio on ennakoitava ja ajallisesti selkeä hoitoprosessi, mikä tekee siitä hyvin soveltuvan digihoitopolulle. Prosessin vaiheet – leikkauspäätös, leikkausta edeltävä ohjaus, toimenpide ja jälkiseuranta – ovat jäsennettävissä loogiseksi kokonaisuudeksi. Digihoitopolku tukee hoidon jatkuvuutta tarjoamalla asiakkaalle oikea-aikaista tietoa ja mahdollisuuden esittää kysymyksiä turvallisen viestintäkanavan kautta. Ratkaisu on ajankohtainen myös keisarileikkausten määrän kasvaessa maailmanlaajuisesti, mikä lisää tarvetta sujuville ja resurssiviisaille toimintamalleille. (Betran ym. 2021; Kanste ym. 2022; THL 2024, 2025).

Päijät-Hämeen keskussairaalan synnyttäneiden ja naistentautien osastolla tunnistettiin tarve kehittää elektiiviseen sektioon (suunniteltuun keisarileikkaukseen) tulevien asiakkaiden leikkaushaastattelukäytäntöjä. Tavoitteena oli vähentää puhelimitse annettavaa ohjausta, tehostaa ajankäyttöä ja yhtenäistää asiakasohjausta. Ojalan ja Vilénin toteuttaman YAMK-kehittämistyön tuloksena laadittiin elektiiviseen sektioon suunnattu digihoitopolku (Ojala & Vilén 2026).

Ojalan ja Vilénin (2026) mukaan digihoitopolku mahdollistaa esitietojen täyttämisen ja ohjausmateriaaliin perehtymisen asiakkaalle sopivana ajankohtana. Asiakas voi palata sisältöihin useita kertoja, mikä tukee tiedon ymmärtämistä ja vähentää epävarmuutta ennen toimenpidettä. Kehittämistyön tulosten perusteella puhelinhaastattelujen tarve vähentyi ja henkilöstön työkuorma keveni erityisesti toistuvien ohjaustilanteiden osalta. Samalla ohjaus yhdenmukaistui ja muuttui ajasta ja paikasta riippumattomaksi.

Hoitohenkilöstön näkökulmasta digihoitopolku muutti työn rakennetta siten, että painopiste siirtyi yksittäisistä puheluista prosessin hallintaan ja sisällön kehittämiseen. Työ muuttui osittain ennakoivaksi: kun asiakkaat saivat kattavan kirjallisen ja audiovisuaalisen ohjauksen etukäteen, yhteydenotot kohdistuivat aiempaa useammin yksilöllisiin kysymyksiin. Tämä lisäsi työn mielekkyyttä ja vahvisti ammatillista roolia asiantuntijana. (Ojala & Vilén 2026.)

Kehittämistyö osoitti myös, että digihoitopolun käyttöönotto edellyttää muutosjohtamista, henkilöstön osallistamista ja riittävää perehdytystä. Tekninen ratkaisu ei yksin riitä, vaan tarvitaan yhteinen näkemys toimintatapojen muutoksesta. On tärkeää määritellä vastuut, seurata vaikuttavuutta ja kerätä palautetta sekä asiakkailta että henkilöstöltä. Näin digihoitopolku integroidaan osaksi arjen työtä, eikä se jää irralliseksi hankkeeksi. (Ojala & Vilén 2026.)

Yhteenveto

Digihoitopolut muokkaavat hoitohenkilöstön työnkuvaa siirtämällä painopistettä rutiininomaisesta ohjauksesta kohti suunnitelmallista, digitaalisesti tuettua hoitoprosessia. Ne mahdollistavat resurssien tarkoituksenmukaisemman kohdentamisen ja tukevat työn sujuvuutta, mutta edellyttävät samalla uudenlaista osaamista, pedagogista ajattelua ja vahvaa muutosjohtamista.

Elektiivisen sektion digihoitopolku osoittaa, että digitaaliset ratkaisut voivat toimia konkreettisena välineenä työn uudelleenorganisoinnissa. Digihoitopolut eivät siten ole vain asiakaslähtöinen palveluinnovaatio, vaan strateginen keino kehittää hoitotyön rakenteita, vahvistaa ammatillista roolia ja vastata terveydenhuollon tulevaisuuden haasteisiin.

Lähteet

Arvonen, S., Lehto- Trapnowski, P. (toim.). 2019. Tekemisen meininki- Virtuaalisairaala 2.0-kärkihankkeen yhteenveto. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Viitattu 4.2.2026.Saatavissa https://assets.eu.ctfas-sets.net/iikl9zq7hmux/1986C1F327C87A700E08DE4794AA393F/8bf7b88a5ed19d90b08a42923a9cf25b/Virtuaalisairaala2.0-_hankkeen_loppuraportti.pdf

Betran, A., Moller, A-B., Souza, J., Ye, J., Zhang, J. 2021. Trends and projections of caesarean section rates: global and regional estimates. BMJ Glob Health. Vol. 6(6):e005671. Viitattu 18.2.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1136/bmjgh-2021-005671

Buchert, U., Heponiemi, T., Hietapakka, L., Hörhammer, I., Kaihlanen, A., Kouvonen, A., Kujala, S., Safarov, N., Valkonen, P., Virtanen, L. 2022. Towards digital health equity – a qualitative study of the challenges experienced by vulnerable groups in using digital health services in the COVID-19 era. BMC Health Serv Res. Vol. 22, article number 188. Viitattu 18.2.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1186/s12913-022-07584-4

Harjumaa, M., Härkönen, H., Jansson, M., Kouvonen, A., Lakoma, S., Laukka, E., Leskelä, R., Martikainen, S., Pajari, I., Pennanen, P., Torkki, P., Verho, A. 2023. Digitaalisten palvelujen vaikutukset sosiaali- ja terveydenhuollossa. Valtioneuvosto. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023: 52. Viitattu 18.2.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-059-2

Kaakinen, P., Kaihlaniemi, J., Liljamo, P., Oikarinen, A., Rajala, M. 2023. Health care Professionals’ experiences of counselling competence in digital care pathways – A descriptive qualitative study. Nurs Open. Vol. 10(7), 4773-4785. Viitattu 10.2.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1002/nop2.1729

Kanste, O., Liljamo, P., Reponen, J., Tuomikoski, K. 2022. Digihoitopolkujen vaikutukset terveydenhuollon ammattilaisten toimintaprosesseihin erikoissairaanhoidossa. Finnish Journal of eHealth and eWelfare. Vol. 14(3). Viitattu 4.2.2026. Saatavissa https://doi.org/10.23996/fjhw.112648

Ojala, A. Vilén, M. 2026. Digipolku elektiiviseen sektioon: henkilökunnan näkemyksiä digihoitopolun sisällöstä. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Viitattu 20.2.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601302082

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. 2023. Sosiaali- ja terveydenhuollon digitaalisten palvelujen sanasto. Viitattu 10.2.2026. Saatavissa https://sotesanastot.thl.fi/vocabulary/4f1aed94-0cf7-40a5-abb7-8df6aa377ed5/concept/f1164f33-2d40-4a2a-af49-f6de874bfdd6

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2024. Perinataalitilasto- synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet 2023. Viitattu 18.2.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025100299256

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2025. Perinataalitilasto – synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet 2024. Viitattu 18.2.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025100299256