Digi tuo ja digi vie työaikaa sote-palveluissa

Sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen sisältyy paradoksi. Uudet digitaaliset palvelut tuovat ratkaisuja saatavuuden ja saavutettavuuden haasteisiin, mutta samalla ne myös lisäävät henkilöstön työn kuormitusta.

Kirjoittaja: Arja-Tuulikki Malin

Sosiaali- ja terveydenhuolto on työvoimavaltainen ala, minkä takia myös tutkimus- ja kehittämistyössä kiinnitetään runsaasti työajan jakautumiseen ja käyttöön. Työvoimakustannusten osuus on lähes 70 % hyvinvointialueiden palvelujen tuottamiskustannuksista (ks. KT 2022; Lyytikäinen ym. 2022). Työvoiman saatavuuden haasteet kuitenkin lisäävät työssä olevien hoitotyöntekijöiden työkuormaa, mikä edelleen heikentää työhyvinvointia ja sairauspoissaolojen lisääntymisen kautta kerryttää edelleen lisää kustannuksia (ks. Kuusi ym. 2022). Sote-palvelujen digitalisaation odotetaan tuovan ratkaisuja työvoiman saatavuuden ja työn kuormittavuuden haasteisiin (Valtioneuvosto 2023). Samalla hoitotyötä tekevä henkilöstö on kokenut digitalisaation lisänneen muuta työtä, joka on poissa potilas- ja asiakastyöstä (YLE 2024).

Työajan jakautuminen hoitotyössä

Hoitajien työajan jakautumisen tarkastelussa huomiota on usein kiinnitetty potilaan tai asiakkaan äärellä tehtävään työhön tai niin sanottuun välittömään työaikaan. Tarkastelussa ei ole kuitenkaan kyse ole pelkästään kustannustehokkuudesta, sillä myös välillinen työaika on usein välttämätön osa hoitotyötä. Välittömällä työajalla, varsinkin sen laadulla on merkitystä varsinkin ympärivuorokautisen hoidon asukkaiden hyvinvoinnille laajemminkin.

Räsäsen (2017) tutkimuksessa selvitettiin ympärivuorokautisessa hoidossa hoitajien välittömän työajan jakautumista ja asukkaiden kokemuksia elämänlaadusta. Välittömän työajan osuus n. 46 % – 59 %. Suurin osa välittömästä hoitotyöstä (n. 31 % – 49 %) muodostui asukkaiden perushoidosta ja ohjauksesta sekä toimintakyvyn edistämisestä. Muita välittömään hoitotyöhön tehtäviä oli sairaanhoito, aktiviteetit ja viriketoiminta, voinnin tarkkailu, yhteistyö omaisten kanssa, siirtäminen ja kuljettaminen, tulo- ja lähtötilanteeseen liittyvät asiat. Välillisen hoitotyön tehtäviä oli hoitotyön kirjaaminen ja raportointi, asiakastyöhön liittyvä kommunikointi, lääkehoito. Tulokset osoittivat, että asiakkaiden kokemuksella hyvästä elämänlaadusta oli yhteys välittömän hoitotyön suurempaan määrään (vähintään 50–60 % kokonaistyöajasta). (Räsänen 2017.)

THL:n toteuttamassa Aikamittaushankkeessa selvitettiin, miten hoitohenkilöstön työaika jakautui ikääntyneiden palveluissa jakautuminen ikäihmisten palveluissa yhdistämällä laajasti myös muuta aineistoa, kuten RAI-tietoja asukkaiden toimintakyvystä ja palvelutarpeesta. Tulokset osoittivat, että välittämän asiakastyön (asiakas läsnä) suurin tarve on apu arkitoiminnoissa. Sen lisäksi henkilöstöltä kuluu n. kaksi tuntia päivittäin muuhun asiakastyöhön, jota on muun muassa kirjaaminen, hoidon suunnittelu, palvelutarpeen arviointi, lääkehuollon sekä palvelujen järjestäminen. (Pesonen ym. 2022.) Tuloksia tarkasteltaessa on syytä muistaa, että välittömän hoitotyön määrä sekä työn kuormitus vaihtelevat sekä ammattiryhmittäin että toimintayksiköittäin (ks. Kuusi ym. 2022; Räsänen 2017). Lisäksi hoitotyön tehtävät ovat toistaiseksi vielä suurelta osalta sellaisia, joita ei kokonaan voi ulkoistaa teknologian tehtäväksi.

Ratkaisuja digitalisaatiosta

LAB-ammattikorkeakoulussa opetetaan sosiaali- ja terveyspalvelujen johtamista ja kehittämistä (ylempi AMK) useilla opintojaksoilla hyvinvointialalla. Digitaalisten ratkaisujen kehittäminen palvelumuotoilun menetelmillä on ollut osa opetusta useamman vuoden ajan. Kun opiskelijat ovat saaneet itse etsiä ratkaisuja sote-alan veto- ja pitovoiman parantamiseen, ratkaisuehdotukset ovat usein suuntautuneet sähköisen kirjaamisen ja raportoinnin vähentämiseen. Tulevaisuuden ratkaisujen visioinneissa esimerkiksi tekoälyyn perustuvat älylasit hoitavat puheen tunnistamisen pohjalta kirjaukset potilastietoihin sekä raportoivat työaikaan ja sen käyttöön liittyviä tapahtumia ja ehdottavat henkilöstölle hyvinvointia ja ammattitaitoa edistäviä koulutuksia.

Myös kansainvälisissä tutkimuksissa on raportoitu digitalisaation vaikutuksesta hoitohenkilökunnan ajan käyttöön ja työhön monipuolisesti (mm. Moore ym. 2020; Dillard-Wright 2019; Vehko ym. 2018). Tutkimuksissa on tunnistettu myös teknologian käyttöönottoon yhdistettyjä odottamattomia tuloksia, jotka voivat heikentää sekä henkilöstön hyvinvointia että digitalisaatiosta saatavia tuloksia (Ziebland ym. 2021). Vaikka sote-palvelujen digitalisaatio voi tuottaa hyötyä sekä potilaille ja asiakkaille että organisaatiolle, niiden käyttöönottoon voi myös aiheuttaa uudenlaista työtä henkilöstölle. Tämä työ jää usein näkymättömäksi ja tunnistamatta organisaatioiden tasolla. (Frennert ym. 2023.) Työn digitaaliseen muutokseen sisältyy useita erilaisia elementtejä kustannustehokkuuden, vaikuttavuuden ja työhyvinvoinnin sekä etiikan näkökulmista (Kalliomäki ym. 2024; Josefsson & Kehusmaa 2022; Lindén-Lahti ym. 2022; Tuomikoski ym. 2022; Särkikoski ym. 2020; Noro & Karppanen 2019; Hammar ym. 2018). Henkilöstö kokee välttämättömän asiakas- ja potilastyön kirjauksia ja palvelujen kehittämistyötä tarkeämmäksi osaksi omaa työtä.

Digitalisaation hyötyjen ja ei-toivottujen vaikutusten tutkimusta sekä kehittämistä olisi hedelmällistä toteuttaa systeeminäkökulmasta samanaikaisesti. Rinnalla tarvitaan toki uusia innovaatioita vaikkapa opiskelijoiden osallistuessa kehittämiseen. Tulevaisuuden tutkijat tunnistavat ilmiön, jossa fiktiiviset utopistisilta vaikuttavat ratkaisut ovat lopulta päätyneet toteutukseen ja hyötykäyttöön.

Lähteet

Dillard-Wright, J. 2019. Electronic health record as a panopticon: A disciplinary apparatus in nursing practice. Nursing Philosophy. 20(2). Viitattu 16.3.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1111/nup.12239

Frennert, S., Petersson, L. & Erlingsdottir, G. 2023. “More” work for nurses: the ironies of eHealth. BMC Health Services Research 23. Viitattu 16.3.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1186/s12913-023-09418-3

Josefsson. K. & Kehusmaa, S. 2022 Kotihoito toukokuussa 2022: vain puolet kotihoidon työajasta on asiakasaikaa. Tutkimuksesta tiiviisti 63/2022. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 16.3.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-007-1

Hammar, T., Mielikäinen, L. &, Alastalo, H. 2018. Teknologia tukee kotihoidon asiakkaan omatoimisuutta ja turvallisuutta – eroja käyttöönotossa maakuntien välillä. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tutkimuksesta tiiviisti 44/2018. Viitattu 16.3.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-252-9

Kalliomäki, M., Alastalo, H., Saske, S., Nousiainen, J. & Korhonen, T. 2024. Kehittämispolku vanhuspalvelujen henkilöstömitoituksen seurannan tiedonkeruun uudistamiselle: versio 1.0. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 16.3.2024. Saatavissa https://www.julkari.fi/handle/10024/148104

KT. 2022. Hyvinvointialueiden palkkaharmonisoinnin kustannukset ovat vähintään 680 miljoonaa. Viitattu 16.3.2024. Saatavissa https://www.kt.fi/uutiset-ja-tiedotteet/2022/hyvinvointialueiden-palkkaharmonisoinnin-kustannukset

Kuusi, T., Kulvik, M., Härmä, M. & Ropponen, A. 2023. Tehokkuus ja työhyvinvointi – Tiedolla kohti tasapainoista työtä. Helsinki: Elinkeinoelämän tutkimuslaitos. ETLA Raportti No 134. Viitattu 16.3.2024. Saatavissa https://www.etla.fi/julkaisut/raportit/tehokkuus-ja-tyohyvinvointi-tiedolla-kohti-tasapainoista-tyota/

Lindén-Lahti, C., Kivivuori, S-M., Lehtonen, L. & Schepel, L.2022. Implementing a New Electronic Health Record System in a University Hospital: The Effect on Reported Medication Errors. Healthcare. 10(6). Viitattu 16.3.2024. Saatavissa https://doi.org/10.3390/healthcare10061020

Lyytikäinen, T., Saxell, T., Siikanen, M & Toikka, M. 2022. Alueelliset palkkaerot sosiaali- ja terveydenhuollossa. Helsinki: Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. VATT Tutkimukset 192. . Viitattu 16.3.2024. Saatavissa https://www.doria.fi/handle/10024/184502

Moore, E. C., Tolley, C. L., Bates, D. W. & Slight, S. P. 2020. A systematic review of the impact of health information technology on nurses’ time, Journal of the American Medical Informatics Association. 27 (5). Viitattu 16.3.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1093/jamia/ocz231

Noro, A. & Karppanen, S. 2019. Ikäihmisten kotihoidon ja kaikenikäisten omaishoidon uudistus 2016–2018: Tuloksia ja toimintamalleja. Helsinki : Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2019:29. Viitattu 16.3.2024. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161532

Pesonen, T., Väisänen, V., Corneliusson, L., Ruotsalainen, L., Sinervo, T. & Noro, A. 2022. Asiakkaiden saama hoitoaika suhteessa asiakkaan palvelutarpeeseen ikäihmisten palveluissa – tuloksia Aikamittaushankkeesta. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tutkimuksesta tiiviisti 37/2022. Viitattu 16.3.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-919-1

Räsänen, R. 2017. Hoitajien työajan merkitys asiakkaiden elämänlaadulle vanhusten ympärivuorokautisessa hoidossa. Gerontologia, 31(2). Viitattu 16.3.2024. Saatavissa https://doi.org/10.23989/gerontologia.64926

Särkikoski, T., Turja, T., Parviainen, J., & Hämäläinen, A. 2020. Robotin hoiviin? Yhteiskuntatieteen ja filosofian näkökulmia palvelurobotiikkaan. Tampere: Vastapaino.

Tuomikoski, K., Liljamo, P., Reponen, J., & Kanste, O. 2022. Digihoitopolkujen vaikutukset terveydenhuollon ammattilaisten toimintaprosesseihin erikoissairaanhoidossa. Finnish Journal of eHealth and eWelfare. 14(3). Viitattu 16.3. 2024. Saatavissa https://doi.org/10.23996/fjhw.112648

Valtioneuvosto. 2023. Vahva ja välittävä Suomi : Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023. Helsinki: Valtioneuvosto. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:58. Viitattu 16.3.2024. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/165042

Vehko, T., Hyppönen, H., Ryhänen, M., Tuukkanen, J., Ketola, E. & Heponiemi, T. 2018. Tietojärjestelmät ja työhyvinvointi – terveydenhuollon ammattilaisten näkemyksiä. Finnish Journal of EHealth and EWelfare. 10(1). Viitattu 16.3. 2024. Saatavissa https://doi.org/10.23996/fjhw.65387

Ziebland, S., Hyde, E. & Powell, J. 2021. Power, paradox and pessimism: On the unintended consequences of digital health technologies in primary care. Social Science & Medicine. Vol 289. Viitattu 16.3.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.socscimed.2021.114419

YLE. 2024. Paperityöt syövät aikaa potilailta. Viitattu 16.3.2024. Saatavissa https://yle.fi/a/74-20079330

Kirjoittaja

Arja-Tuulikki Malin, opettaa LAB ammattikorkeakoulussa Hyvinvointialalla sote-palvelujen vaikuttavuuden ja kehittämisen sekä johtamisen opintojaksoilla.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/photos/business-technology-city-line-5475661/ (Pixabay Licence)

Julkaistu 27.3.2024