Autoetnografia taipuu moneen TKI-toiminnassa ja opinnäytetöissä

Autoetnografiaa on hyödynnetty vielä varsin vähän ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnassa. Päiväkirjamuotoisissa opinnäytetöissä sen soveltaminen on usein suuntautunut opiskelijan ammattitaidon kehittymiseen. Organisaationaalinen autoetnografia luo uusia soveltamismahdollisuuksia moneen tarkoitukseen.

Kirjoittaja: Arja-Tuulikki Malin

Autoetnografia

Etnografia tuottaa tulkintoja, jotka kiinnittyvät tutkittavan, autoetnografiassa tutkijan, arkeen, kokemuksiin ja ajatusmalleihin osana ympäröivää kulttuurista kontekstia. Keskeisinä piirteinä etnografisessa tutkimuksessa on tunnistettu kolme ulottuvuutta, jotka määrittävät tutkimusprosessia. Tutkimus ja aineiston kerääminen toteutetaan ensinnäkin kentällä. Sen lisäksi etnografisen tutkimuksen lähtökohtana on vuorovaikutus kentällä, mihin yhdistyy useimmiten myös tutkimuksen kokonaisvaltainen kontekstointi. Kolmanneksi ulottuvuudeksi on nimetty etnografisen tutkimuksen tavoite vaikuttaa ympäristöönsä. Etnografista tutkimusta luonnehtiikin sen käytännönläheinen toteutus, kun ihmisiä tarkastellaan osana heidän arkista toimintaansa. (Hämeenaho & Koskinen-Koivisto 2018.)

Autoetnografia on määritelty lähestymistavaksi, joka pyrkii kuvaamaan ja analysoimaan systemaattisesti (graphy), yksilöllisiä kokemuksia (auto) kulttuuristen kokemusten (ethno) ymmärtämiseksi (Ellis ym. 2011). Sitä on pidetty etnografian alalajina ja näillä lähestymistavoilla onkin paljon yhteisiä piirteitä. Niiden keskeinen ero muodostuu useimmiten havainto- ja analyysiyksikön määrittelyssä, sillä autoetnografia suuntautuu tutkijan omien kokemusten analysointiin ja kuvaukseen. (ks. Rannikko & Rannikko 2021.) Autoetnografisessa tulkinnassa tutkijan kokemuksellisuus peilautuu itsen ohella ympäröivään todellisuuteen ja kontekstiin, kuten muihin ihmisiin, kulttuuriin ja politiikkaan. Tutkija sovittaa yhteen sisäisen ja ulkoisen näkökulman välistä jännitettä, joka ilmenee sosiaalisten käytäntöjen ja rajoitusten välillä. (Adams ym. 2015.)

Autoetnografisia lähestymistapoja on jaoteltu kolmeen suuntaukseen, jotka ovat strukturaalinen, poststrukturaalinen ja kantaa ottava autoetnografia. Strukturaaliseen lähestymistapaan kuuluu analyyttinen autoetnografia, jossa tutkija on tutkittavan yhteisön täysivaltainen jäsen. (Rannikko & Rannikko 2021.) Autoetnografia mahdollistaa tiedon keruun tilanteissa, joissa laajamittainen ulkopuolisten tutkijoiden toteuttama kenttätyö ei olisi mahdollista käytössä olevilla resursseilla (Uotinen 2010). Se luo mahdollisuuden kerätä tietoa ilmiöistä, joista on muuten vaikeata tai mahdotonta tavoittaa esimerkiksi haastatteluiden tai kyselyiden avulla (Boulorn & Orbe 2014; Jones ym. 2013).

Organisaationaalisen autoetnografiassa on tunnistettu erilaisia painotuksia, joissa on korostunut pääasiassa analyyttinen, evokatiivinen tai kriittinen näkökulma. Tutkimukset voivat rakentua vahvasti teorialle, historialle tai intiimeille yksityiskohtaisille kertomuksille, jolloin myös tutkimusraporteissa voi myös painottua akateemisen kirjoittamisen lisäksi hyvinkin personaalinen ilmaisun tapa. (Herrmann 2020a.) Tutkijan henkilökohtaisen kokemuksen perusteella voidaan tuottaa korvaamatonta ja kekseliästä ymmärrystä organisaatiosta toiminnan osatekijöistä sekä näkyvistä ja näkymättömistä käytännöistä (Herrmann 2020b; Pheko ym. 2020).

Autoetnografialla voidaan lisätä ymmärrystä haasteelliseksi osoittautuneiden ilmiöiden tutkimuksella ja edistää näin myös käytännön kehittämistoimenpiteiden onnistumista. Laajoja sovellusmahdollisuuksia on tunnistettavissa myös sosiaali- ja terveyspalvelujen digitaalisen siirtymän teemoissa, kun vertailukohdaksi otetaan etnografisella tutkimuksella saadut tulokset. Esimerkkejä tästä ovat informaatiosysteemien ja teknologian kehitystä, sovellusten implementaatiota ja tietotyön luonnetta käsitelleet tutkimukset ja virtuaalietnografian menetelmien soveltaminen. Autoetnografinen lähestymistapa digitalisaation tutkimuksessa voikin luoda uutta syvällistä ymmärrystä sosioteknisestä muutoksesta organisaatioissa ja laajemmin yhteiskunnassa. (ks. Riodan 2020.)

Autoetnografia voi yhdistää opinnäytetyön ja TKI-hankkeiden tavoitteita

LAB-ammattikorkeakoulussa ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa opiskelijat suunnittelevat ja laativat 30 opintopisteen laajuisen opinnäytetyön, jossa keskeisenä tavoitteena on työelämää hyödyttävien ratkaisujen ja tiedon tuottaminen (LAB 2024). Opinnäytetyö voi olla muodoltaan myös päiväkirjamuotoinen. Vähemmän on kuitenkin hyödynnetty vielä analyyttistä ja kollektiivista autoetnografiaa, jonka tutkimustehtävän ja -kysymysten asettaminen suuntautuu esimerkiksi kirjoittajan ammatillisen kasvun sijaan organisaation kehittämistehtävän yksityiskohtaan.

Autoetnografisen lähestymistavan hyödyntäminen työelämän kehittämishankkeissa ja niihin yhdistyvissä opinnäytetöissä on vielä vähäistä hyvinvointialalla, kun menetelmäratkaisua tarkastellaan organisaationaalisesta tai analyyttisestä näkökulmasta. TKI-hankkeen tutkimustehtävän perusteella on laadittavissa myös autoetnografialla toteutettavan opinnäytetyön tutkimuskysymyksiä, jotka kohdistuvat esimerkiksi analysoitavaan toimintaan opiskelijan oman ammattitaidon kehittymisen sijaan. Houkuttelevia teemoja tällöin voisi muodostua vaikkapa digitaalisten palvelujen käyttöönoton kokemuksista asiakastyötä tekevän sote-alan ammattilaisen kokemana pidemmän aikavälillä. Tällöin soveltavan laadullisen tutkimuksen osuus tulisi jatkumaan edellä kuvatun systemaattisesti kerätyn aineiston laadullisesta analyysista sisällön analyysin soveltamisella. Tulokset tuottaisivat näin niin sanotusti ekosysteemin mikrotason näkökulmaa tarkasteltavaan TKI-hankkeeseen. Jotta tähän päästäisiin, ylemmässä ammattikorkeakoulussa voitaisiin tarjota myös autoetnografian menetelmäopetusta itsenäisenä opintojaksona hyödynnettäväksi sekä opinnäytetöissä että TKI-toiminnassa.

Lähteet

Adams, T. E., Holman Jones, S. L. & Ellis, C. 2015. Autoethnography. New York: Oxford University Press.

Boylorn, R. M. & Orbe, M. P. 2014. Introduction. Critical autoethnography as method of choice. Teoksessa Boulorn. R. M. & Orbe, M.P. (toim.) Critical autoethnogrphy: Intersecting cultural identieties in everyday life. Walnut creec: Left coast press.

Ellis, C., Adams, T. E., & Bochner, A. P. 2011. Autoethnography: An Overview. Historical Social Research 36 (4), 273–290. Viitattu 26.9.2024. Saatavissa http://www.jstor.org/stable/23032294

Herrmann, A. F. 2020a. Introduction. Organizing a handbook and how to use it. Teoksessa Herrmann. A. F. (toim.) The Routledge International Handbook of Organizational Autoethnography. Abingdon, Oxon: Routledge. 1-12.

Herrmann, A. F. 2020b. The historical and hysterical narratives of organization and autoethnography. Teoksessa Herrmann, A. F. (toim.) The Routledge International Handbook of Organizational Autoethnography. The Routledge international handbooks series. Abingdon, Oxon: Routledge. 13-41.

Hämeenaho, P. & Koskinen-Koivisto, E. 2018. Etnografian ulottuvuudet ja mahdollisuudet. Teoksessa Hämeenaho, P. & Koskinen-Koivisto, E. (toim.) Moniulotteinen etnografia. Helsinki: Ethnos ry. 2. painos. 7–31.

Jones, S. L. H., Adams, T. & Ellis, C. 2013. Introduction: Coming to know autoethnography as more than a method. Teoksessa Jones, S. H., Adams, T. E., & Ellis, C. (toim.). Handbook of Autoethnography. Walnut Creek, CA: Left Coast Press. 17-47.

LAB. 2024. Opinnäytetyö. Opintojen suorittaminen. Viitattu 26.9.2024. Saatavissa https://elab.lab.fi/fi/opintojen-suorittaminen/opinnaytetyo

Pheko, M. M., Seleke, T. L., Tauetsile, J. & Marobela, M. N. 2020. Aggression, bullying, and mobbing in the workplace. Teoksessa Herrmann, A. F. (toim.) The Routledge International Handbook of Organizational Autoethnography. Abingdon, Oxon: Routledge. 99–114

Rannikko, A. & Rannikko, P. 2021. Autoetnografia ja vaikenemisen kulttuuri. Teoksessa Ryynänen. S. & Rannikko, A. (toim.) Tutkiva mielikuvitus: Luovat, osallistuvat ja toiminnalliset tutkimusmenetelmät yhteiskuntatieteissä. Helsinki: Gaudeamus. 57–81.

Riordan, N. O. 2020. Autoethnography and information technology. Teoksessa Herrmann, A.F. (toim.) The Routledge International Handbook of Organizational Autoethnography. Abingdon, Oxon: Routledge. 147-148.

Uotinen, J. 2010. Kokemuksia autoetnografiasta. Teoksessa Pöysä, J., Järviluoma, H. & Vakimo, S. (toim.) Vaeltavat metodit. Joensuu: Suomen kansantietouden tutkijain seura. 178–189.