Aurinkoenergian tuotannon haittavaikutuksia voidaan vähentää monihyötyisellä viherrakenteella

Aurinkoenergian tuotantoon liittyvät uudet hankkeet ovat lisääntyneet viime vuosina voimakkaasti eri puolilla Suomea. Hankkeiden kehittäminen alkaa usein yritysten ja kiinnostuneiden maanomistajien kesken, kun taas alueella asuville uusi voimala-alue saattaa näyttäytyä asuinympäristön laatua heikentävänä tekijänä. Yhtenä ratkaisumahdollisuutena on asutusta suojaavien vihervyöhykkeiden käyttäminen suunnitteluratkaisuissa.

Kirjoittajat: Valeria Kerkkä & Eeva Aarrevaara

Aurinkoenergian yleistyminen on lisännyt tuotannon sijoittamista jo rakentuneeseen ympäristöön. Tällä on lukuisia eri hyötyjä: olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntäminen, vähäisemmät luonto- ja hiilinieluvaikutukset sekä mahdollisuus osoittaa paneeleja alueille, joille ei voi osoittaa muuta rakentamista. Aurinkoenergian sijoittuminen olemassa olevaan rakennettuun ympäristöön on myös EU:n No net land take -periaatteen mukaista. Mikäli tätä periaatetta noudatetaan, ei vuonna 2050 rakentamiskäyttöön tulisi ottaa enää uusia alueita (Decoville & Feltgen 2023).

Rakennetussa ympäristössä suunnitteluun liittyy usein ristiriitaisia maankäyttöpaineita. Tämä heijastuu myös aurinkoenergian kaavoitukseen. (Brock ym. 2021; Roddis ym. 2020.) Viher- ja virkistysalueet ovat tärkeitä asukkaille, ja suunnittelualueella voi olla turvattavia ympäristöön liittyviä arvoja. Maankäyttöön kohdistuvia paineita lisää myös ilmastonmuutos, sillä ilmaston lämpenemisen myötä lajit tarvitsevat ekologisia yhteyksiä siirtymäreitteinä kohti pohjoisen viileämpiä olosuhteita (Aapala ym. 2023, 87–93).

Energiamurroksen toteutuminen on ilmastotavoitteiden kannalta kriittisen tärkeää, ja siksi tulisi laadukkaassa maankäytön suunnittelussa varmistaa hankkeiden toteutuminen tavalla, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän ympäristöhaittoja tai negatiivisia sosiaalisia vaikutuksia. Tämä on myös voimassa olevan alueidenkäyttölain tavoitteiden mukaista (Alueidenkäyttölaki 132/1999).

Luontovaikutusten hallinnalla voidaan edistää sosiaalista hyväksyttävyyttä

Aurinkoenergian tuotantoalueilla on usein merkittäviä luontovaikutuksia sekä ihmisten että elinympäristöjen kannalta. (Han ym. 2022). Kuviossa 1 havainnollistetaan näitä vaikutuksia sekä maiseman mittakaavassa että lähiympäristön tasolla. Yhdyskuntarakenteen yhteydessä aurinkoenergian aiheuttamien vaikutusten erityispiirre on, että samoilla lievennyskeinoilla on mahdollista vaikuttaa sekä sosiaaliseen hyväksyttävyyteen että ympäristöhaittoihin. (Tölgyesi ym. 2023, 6.)

Luontovaikutusten vähentämiseksi rakennetussa ympäristössä tulisi turvata kytkeytynyttä viherrakennetta sekä lisätä latvuspeitteisyyttä (Hautamäki & Ariluoma 2024; Han ym. 2022). Luonto- ja viheralueiden kytkeytyvyydellä tarkoitetaan erityyppisten alueiden liittymistä toisiinsa ja niiden verkostomaista ja jatkuvaa rakennetta. Luonnonsuojelussa haittojen lieventämishierarkian mukaisesti ensisijainen keino on välttää haitan aiheuttaminen. Mikäli haitta kuitenkin aiheutuu, hyvällä suunnittelulla voidaan minimoida vaikutus. (Hohti ym. 2022.) Aurinkoenergiahankkeissa ei haittoja voida kokonaan välttää, jolloin suunnittelussa korostuu hierarkian mukaisesti vaikutusten minimointi.

Haittoja voidaan minimoida vaikuttavasti suunnittelemalla viherrakennetta monitoiminnallisuuden periaattein, mikä toteuttaa samalla erilaisia ekosysteemipalveluita. Sama viherympäristö voi olla elinympäristö ja tukea luonnon monimuotoisuutta, vaikuttaa pienilmastoon, edesauttaa hulevesien hallintaa sekä tarjota virkistysmahdollisuuksia. (Lähde ym. 2023, 123.)

Kuvio 1. Aurinkoenergian tuotantoalueella on monitahoisia luontovaikutuksia sekä maisemaan ja että lähiympäristöön (Gómez-Catasús ym. 2024. CC BY 4.0)

Monihyötyinen suojavyöhyke minimoi vaikutuksia

Vaikutuksia minimoivan suunnittelun tueksi tarvitaan uudenlaisia suunnittelukäytäntöjä. Monitoiminnalliset tai -hyötyiset viherkäytävät voivat toimia tehokkaasti aurinkoenergia-alueiden kaavoituksessa. Vyöhykkeillä voidaan säästää olemassa olevaa kasvillisuutta ja puustoa sekä tarvittaessa lisätä niitä istutuksin. Näin muodostuisi aurinkoenergian monihyötyisiä suojavyöhykkeitä. Tämä on uusi käsite, joka on otettu käyttöön aihetta käsittelevässä opinnäytetyössä. (Kerkkä 2025.)

Suojavyöhyke voi lisätä sosiaalista hyväksyttävyyttä muodostamalla näköesteen sekä tarjoamalla virkistysmahdollisuuksia alueen asukkaille. Lisäksi vyöhyke toimii viheryhteytenä ja toteuttaa monentyyppisiä ekosysteemipalveluja, kuten tuotantoon liittyviä, prosesseja sääteleviä ja ylläpitäviä sekä kulttuurisia palveluja vaikutusalueelleen (Ymparisto.fi). Tätä voi verrata myös ns. mikrometsiin eli kaupunkiympäristöön sijoitettaviin pieniin metsiköihin, jotka tuottavat hiilensidonta- ja biodiversiteettihyötyjä. (Pursiainen 2023.)

Tilan osoittaminen monitoiminnalliseen käyttöön voisi jatkossa lisätä hyväksyttävyyttä ja tukea luonnon monimuotoisuutta. Tätä varten tarvittaisiin sekä käytännön kokeiluja että näihin liittyvää tutkimusta. Energiamurros on niin arvokas tavoite, että se kannattaa toteuttaa kokonaisvaltaisesti kestävällä tavalla.

Lähteet

Aapala, K., Salo, P., Aalto, J., Akujärvi, A., Anttila, S., Hällfors, M., Junttila, V., Jussila, T., Kartano, L., Kemppainen, E., Kervinen, M., Lehikoinen, P., Lehtonen, I., Leikola, N., Määttänen, A.-M., Norros, V., Pirinen, P., Rajasärkkä, A., Suppula, M., Vihervaara, P., Virkkala, R. & Heikkinen, R., 2023. Ilmasto muuttuu – pysyvätkö lajit ja luontotyypit mukana? Suojelualueverkosto muuttuvassa ilmastossa (SUMI) -hankkeen loppuraportti. Helsinki: Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 17/2023. Viitattu 6.7.2025. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-5582-6

Alueidenkäyttölaki 5.2.1999/132. Finlex. Viitattu 6.7.2025. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/1999/132

Brock, A., Sovacool, B. K., & Hook, A. 2021. Volatile Photovoltaics: Green Industrialization, Sacrifice Zones, and the Political Ecology of Solar Energy in Germany. Annals of the American Association of Geographers. Vol. 111, 1756–1778. Viitattu 11.7.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1080/24694452.2020.1856638

Decoville, A., Feltgen, V., 2023. Clarifying the EU objective of no net land take: A necessity to avoid the cure being worse than the disease. Land Use Policy 131. Viitattu 11.7.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.landusepol.2023.106722

Gómez-Catasús, J., Morales, M. B., Giralt, D., del Portillo, D. G., Manzano-Rubio, R., Solé-Bujalance, L., Sardà-Palomera, F., Traba, J., & Bota, G. 2024. Solar photovoltaic energy development and biodiversity conservation: Current knowledge and research gaps. Conservation Letters. Vol. 17 (4). Viitattu 11.7.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1111/conl.13025

Han, Z., Cui, S., Yan, X., Liu, C., Li, X., Zhong, J., & Wang, X. 2022. Guiding sustainable urban development via a multi-level ecological framework integrating natural and social indicators. Ecological Indicators. Vol. 141. Viitattu 11.7.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.ecolind.2022.109142

Hautamäki, R., & Ariluoma, M. 2024. Kaupunkivihreä ilmastotekona. Arkkitehti-Finnish Architectural Review. Vol 1, 39–45. Viitattu 11.7.2025. Saatavissa https://www.ark.fi/fi/2024/01/kaupunkivihrea-ilmastotekona/

Hohti, J., Nieminen, E., Jalkanen, J., Oinonen, I., Huttunen, S., Pappila, M., Halme, P., Salokannel, V., Pietilä, K. & Kujala, H. 2022. Kunnat hidastamaan luontokatoa – Suosituksia luontohaittojen välttämiseksi, lieventämiseksi ja kompensoimiseksi kuntien maankäytössä. Wisdom Letters. Vol. 1. Viitattu 11.7.2025. Saatavissa https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/83415

Kerkkä, V. 2025. Paneelit yhdyskuntarakenteen reunoilla : aurinkoenergian kaavoitus olemassa olevan yhdyskuntarakenteen yhteyteen. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, teknologia. Viitattu 1.10.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025092925313

Lähde, E., Piirainen, P. & Hautamäki, R., 2023. Viherrakenteen monitoiminnallisuutta arvioimassa alueellisen viherkertoimen avulla. Yhdyskuntasuunnittelu. Vol. 61, 122–143. Viitattu 11.7.2025. Saatavissa https://journal.fi/yhdyskuntasuunnittelu/article/view/129145/90220

Pursiainen, A. 2023. Näe metsä puilta – mikrometsästä Keravan hiilimetsäseen. Diplomityö. Aalto-yliopisto, Arkkitehtuurin laitos, Maisema-arkkitehtuurin tutkinto-ohjelma. Espoo. Viitattu 11.7.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-202311276959

Roddis, P., Roelich, K., Tran, K., Carver, S., Dallimer, M. & Ziv, G. 2020. What shapes community acceptance of large-scale solar farms? A case study of the UK’s first ‘nationally significant’ solar farm. Solar Energy. Vol. 209. Viitattu 11.7.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.solener.2020.08.065

Tölgyesi, C., Bátori, Z., Pascarella, J., Erdős, L., Török, P., Batáry, P., Birkhofer, K., Scherer, L., Michalko, R., Košulič, O., Zaller, J. G., & Gallé, R. 2023. Ecovoltaics: Framework and future research directions to reconcile land-based solar power development with ecosystem conservation. Biological Conservation. Vol. 285. Viitattu 11.7.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.biocon.2023

Ymparisto.fi. n.d. Ekosysteemipalvelut turvaavat ihmiselämän. Viitattu 1.10.2025. Saatavissa https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/luonnon-monimuotoisuus/ekosysteemipalvelut.

Kirjoittajat

Valeria Kerkkä on valmistunut LAB-ammattikorkeakoulusta insinööriksi (YAMK) Kestävä kaupunkiympäristö -koulutusohjelmasta. Hän työskentelee alueidenkäytön ja ilmastotyön johtavana asiantuntijana elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa.

TkT Eeva Aarrevaara toimii yhdyskuntasuunnittelun opettajana ja asiantuntijana TKI-hankkeissa LAB-ammattikorkeakoulussa. Hän on ohjannut YAMK-opinnäytetyötä, johon artikkelissa viitataan.

Artikkelikuva: Marjamäen aurinkopaneelikenttä Lempäälässä (kuva: Valeria Kerkkä 2022)