Arkilähtöistä digiosallisuutta mielenterveystoipujille

Digitalisaatio on muuttanut tapaa, jolla ihmiset voivat osallistua yhteiskuntaan ja käyttää palveluita. Sovellukset, verkkopalvelut, etäyhteydet ja muut digitaaliset ratkaisut tarjoavat uusia ratkaisuja mielenterveyden ja hyvinvoinnin tukemisessa. Samalla digiosallisuus ei toteudu automaattisesti: yksilön taidot, välineet ja palveluiden saavutettavuus vaikuttavat siihen, kuka pääsee hyödyntämään digitaalisia ratkaisuja ja kuka voi jäädä ulkopuolelle.

Kirjoittaja: Sofia Panula

Digitaalinen osallisuus ja sen esteet

Digitaalisten ratkaisujen lisääntyminen on tuonut mukanaan mahdollisuuksia, mutta myös haasteita osallisuuden näkökulmasta (Kukkonen 2023). Digiosallisuuden määritelmät vaihtelevat, mutta yleisesti sen ajatellaan olevan aktiivista osallistumista digitaaliseen yhteiskuntaan. Digiosallisuuteen liittyy vahvasti käsitteitä kuten digikuilu, digitaalinen inkluusio ja digilukutaito. Digikuilu liittyy teknologian saavutettavuuteen, saatavuuteen sekä käytettävyyteen, ja se syntyy, kun yksilö tai ryhmä ei halua, osaa tai voi omaksua digitaalista teknologiaa arkeensa. Digitaalinen inkluusio tarkoittaa toimenpiteitä, joiden avulla vahvistetaan digitaalisesti osattomaksi jääneiden osallisuutta. Digilukutaidolla tarkoitetaan riittävää ymmärrystä laitteistoista, ohjelmistoista ja sovelluksista sekä niissä käytetyistä kielistä. Digilukutaito edistää sosiaalista tasa-arvoa ja on sen vuoksi erityisen tärkeää vähemmistöille. (Hänninen ym. 2021, 16–21.)

Saavutettavuus ja digitaalinen yhdenvertaisuus

Etäyhteydet voivat mahdollistaa palveluiden saavutettavuuden, mutta taitojen tai laitteiden puute voi vaikeuttaa tai estää palveluiden käyttämisen (Kukkonen 2023). Puutteet digitaalisten palveluiden ja teknologian saavutettavuudessa, saatavuudessa sekä digilukutaidossa vaikuttavat osallisuuteen ja heikentävät yksilön sosioekonomista asemaa sekä sosiaalisia verkostoja (Hänninen ym. 2021, 18). Digiosallisuutta tukevat digitaitojen kehittäminen, turvallisuus, helppokäyttöisyys ja saavutettavuus. Julkisten toimijoiden vastuulla on varmistaa, ettei saavutettavuudessa tapahdu eriarvoistumista, esimerkiksi lisäämällä tietoisuutta digitaalisista oikeuksista ja tietoturvasta, tukemalla laitteiden hankintaa ja käyttöä sekä suunnittelemalla palveluita käyttäjälähtöisesti. (Kukkonen 2023.)

Mielenterveystoipujien digiosallisuus jakautuu – mutta ei iän perusteella

Syksyllä 2025 käynnistynyt Digikokemusosaaja-hanke pyrkii vahvistamaan mielenterveystoipujien digitaitoja ja sitä kautta lisäämään osallisuutta. Hankkeessa haastateltiin asiantuntijoita, jotka työskentelevät eri sektoreilla kohderyhmän kanssa. Haastatteluiden perusteella digiosallisuus toteutuu hyvin vaihtelevasti. Osa asiakkaista tai asukkaista käyttää digitaalisia palveluita ja laitteita sujuvasti, osa ei lainkaan. Mielenterveyden haasteet ja kognitiiviset taidot voivat vaikuttaa siihen, kuinka helppoa tai vaikeaa uusien taitojen omaksuminen on. Lisäksi psyykkiset haasteet voivat lisätä epäluuloa tai pelkoja digilaitteita tai -palveluita kohtaan. Usein ajatellaan, että nuoret hallitsevat teknologiaa ja digilaitteita vanhempaa väestöä paremmin, mutta haastattelujen perusteella haasteita on kaikissa kohderyhmän ikähaitareissa. Asiantuntijat toivat ilmi, että osa nuorista osaa esimerkiksi pelata sujuvasti nettipelejä, mutta heillä voi olla vaikeuksia täyttää Kelan hakemuksia tai asioida OmaVerossa. Tämä herättää kysymyksiä siitä, kuinka selkokielisiä ja ymmärrettäviä palvelumme ja järjestelmämme ylipäätään ovat? Lisäksi digilukutaitoon vaikuttaa moni asia, kuten psyykkinen vointi, elämäntilanne ja kielitaito ylipäätään. Digilukutaito tai sen puute ei ole pysyvä tila.

Digiosallisuus ei voi toteutua ilman fyysistä infrastruktuuria

Haastatteluissa korostui myös asukkaiden ja asiakkaiden laitteiden puute. Monella on joko puhelin tai tietokone, harvalla molempia. Osalla ei ole näistä kumpaakaan. Osalla asiakkaista ei myöskään ole vakituista asuntoa, mikä ymmärrettävästi vaikeuttaa laitteiden käyttöä ja opettelua. Laitteiden hankinta on myös taloudellinen kysymys. Monella kohderyhmäläisistä on hyvin pienet tulot eikä rahaa ole laitteisiin. Kuten Valtioneuvoston raportissa todettiin, puutteellinen infrastruktuuri vaikuttaa digiosallisuuteen. Haastatellut toivat ilmi, että kaupunki ja järjestöt ovat tarjonneet monenlaisia digituen palveluita, mutta usein nämä ovat olleet hankeluonteisia eivätkä ole jääneet elämään hankkeen päättymisen jälkeen. Digituen tulisi olla jatkuvaa ja kaikille saavutettavissa. Tuen tarjoamiselle pitäisi olla kiinteä paikka, jonne avun tarvitsijan on helppo saapua. Tai vaihtoehtoisesti tuki pitäisi tuoda avun tarvitsijan luokse. Digiosallisuus on arjen hallintaa ja sen vuoksi Digikokemusosaaja-hanke pyrkii jalkautumaan ja toimimaan osana ihmisen arkea.

Lähteet

LAB. 2025. Digikokemusosaaja. Viitattu 4.3.2026. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/digikokemusosaaja

Hänninen, R., Karhinen, J., Korpela, V., Pajula L., Pihljamaa, O., Merisalo, M., Kuusisto, O., Taipale, S., Kääriäinen, J. & Wilska, T-A. 2021. Digiosallisuuden käsite ja keskeiset osa-alueet: Digiosallisuus Suomessa -hankkeen väliraportti. Valtioneuvosto. Viitattu 4.3.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-287-9

Kukkonen, M. 2023. Digiosallisuuden edistäminen. THL. Viitattu 18.11.2025. Saatavissa https://thl.fi/aiheet/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/osallisuuden-edistamisen-mallit/digiosallisuuden-edistaminen

STM. 2025. Hyvinvointialueiden digitaalisten palveluiden kypsyystaso on vahvistunut. Viitattu 14.11.2025. Saatavissa https://stm.fi/-/hyvinvointialueiden-digitaalisten-palveluiden-kypsyystaso-on-vahvistunut

THL. 2025. Digitaaliset ratkaisut. Viitattu 14.11.2025. Saatavissa https://thl.fi/aiheet/mielenterveys/mielenterveyspalvelut/digitaaliset-ratkaisut