Antti Hassi – informaation muotoilun unohdettu edelläkävijä

LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin perustajiin kuuluvan Antti Hassin vuonna 1998 julkaistu teos ”Muotoilu informaatioyhteiskunnan tuotantotaloudessa” on 2020-luvun puolivälissä luettuna radikaali näkemys muotoilusta informaation järjestämisenä ja edellä aikaansa Suomessa. Teos on nyt saatavilla digitoituna.

Kirjoittaja: Harri Heikkilä

Hassin oivallus oli ymmärtää muotoilu pohjimmiltaan informaation monikanavaisena järjestämisenä. Muotoilu on ”kaikilla aistikanavilla vastaanotetun datan järjestämistä informaatioksi kaikissa ulottuvuuksissa, myös suhteessa aikaan ja liikkeeseen” (Hassi 1989, 31). Tämä määritelmä ylitti perinteiset raja-aidat aikana, jolloin muotoilu ymmärrettiin vielä pääasiassa fyysisinä objekteina. Hassi korosti johdonmukaisesti muotoilun viestinnällistä ja moniaistista luonnetta sekä käyttökokemuksen merkitystä.

”Muotoilu on datan järjestämistä informaatioksi”

Tämä näkemys resonoi vahvasti nykyisen informaatiomuotoilun, informaatioarkkitehtuurin sekä käyttöliittymä- ja käyttökokemussuunnittelun (UX/UI) kanssa. Vaikka informaatiomuotoilun ja -arkkitehtuurin kansainväliset juuret ulottuvat 1970-luvulle, niiden vakiintuminen omiksi ammattikäytännöikseen tapahtui vasta 2000-luvun taitteessa – Suomessa vielä pidemmällä viiveellä. UX/UI-suunnittelu puolestaan muotoutui omaksi diskurssikseen vasta 2010-luvulla; aiemmin se oli osa HCI:n, käytettävyyden ja interaktiosuunnittelun kenttää. Käyttökokemus nähdään yhä keskeisenä kilpailuetuna ja jatkuvasti kasvavana tulevaisuuden alana (Nielsen 2017).

Erityisen hyvin käyttökokemuksen ja viestinnällisyyden korostaminen sopii UX/UI:n kehikkoon. Ajatellaanpa vaikka alan klassikkoa ”UI is communication” (McKay 2013) McKayn keskeinen ajatus on varsin hassilainen: käyttöliittymäsuunnittelu on pohjimmiltaan ihmisten välistä viestintää. Suunnittelun laadun arviointi perustuu siihen, kuinka hyvin suunnittelun eri elementit täyttävät tämän tehtävän.

Hassi (1998) meni kuitenkin pidemmälle sijoittaessaan viestinnän myös laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin. Hän kritisoi Suomea siitä, että tuotantoa tarkastellaan ja analysoidaan edelleenkin lähes yksinomaan teknologiakeskeisesti, vaikka talous oli ajat sitten laajentunut aineettomiin palveluihin ja ihmisten käyttäytymistä ohjaavaan viestintään. Tämä oli melko uskaliasta puhetta 90-luvulla, jolloin koko Suomi tunsi ylpeyttä Nokian menestyksestä.

Hassilla oli kuitenkin vankka filosofinen selkänoja: Niiniluodon (1989) informaatiofilosofia ja Popperin (1995) todellisuuden kolmen maailman malli. Niiniluoto määritteli informaation erilaisten todellisuustasojen välisenä suhteena, korostaen, että tiedon ymmärtäminen edellyttää sekä fyysisten ilmiöiden että niiden kognitiivisen ja kulttuurisen merkityksen huomioimista. Hassin mielestä Nokia keskittyi liikaa Popperin maailmaan “1” (fyysinen todellisuus: laitteistot, teknologia), unohtaen maailman “2” (psykologinen todellisuus: käyttäjän oma kokemus ja toimijuus) ja maailman “3” (kulttuurinen todellisuus: merkitykset, symbolit, arvot).

Apple sen sijaan ymmärsi, että älypuhelin ei ole enää puhelin, vaan informaation järjestämisen ja merkityksenannon väline, jossa käyttökokemus on ehkä jopa merkittävin kilpailuetu. Nokiassa ei huomattu, että muotoilu ei 2000-luvulla ollut enää muovin muotoilua, vaan ”digitaalisen käyttöliittymän ja käytännöllisen maailman abstrahoimista litteälle ruudulle” (Risku 2015). Hassin ajattelu tarjoaa edelleen työkaluja ymmärtää digitaalista murrosta ja muotoilun strategista merkitystä.

Hassin perintö

Hassin ajatusten jääminen kansainvälisen huomion ulkopuolelle selittyy monilla tekijöillä. Kieli oli ilmeisin este – suomenkielinen teos ei tavoittanut englanninkielistä akateemista yhteisöä. Tyylikin oli toinen: Hassin filosofinen lähestymistapa poikkesi angloamerikkalaisen designkirjallisuuden pragmaattisuudesta. Ajoitus oli kolmas tekijä. Hassi kirjoitti aikana, jolloin muotoilun ja digitaalisuuden akateeminen tutkimus oli vasta muotoutumassa. Hassi oli liian ajoissa. Konteksti oli neljäs este. 1990-luvun lopun Suomi eli Nokia-huumassa, jossa teknologia nähtiin ratkaisuna kaikkeen. Hassin teknologiakeskeisyyden kritiikki ja vaatimus laajemmasta muotoiluymmärryksestä eivät resonoineet ajan hengen kanssa. Ehkä Nokian menestys paradoksaalisesti esti näkemästä Hassin tärkeyttä?

Suomessa ja LAB:ssa Hassin perintö on ajankohtaisempi kuin koskaan, sillä EU:n lanseeraamassa siirtymässä teollisuuden viidenteen aaltoon (Industry 5.0) teknologiaa ei nähdä enää synteettisenä insinööritieteenä, vaan ihmiskeskeisenä alana, joka yhdistää taiteen, tieteen ja teknologian elementtejä (European Commission 2024). Teknologiaa ja ihmistä sekä teknologiaa ja yhteiskuntaa ei haluta enää käsitellä toisistaan erillisinä.

Hassin ongelma oli, että kirjoitustensa sisältö linkittyi Industry 5.0:n visioihin Industry 3.0:n aikakaudella. EU:n hahmottelema tulevaisuuden teollisuuden visio on juuri käyttökokemusta ja inhimillisyyttä korostava, siinä missä Industry 3.0 keskittyi tehokkuuteen ja automaatioon ja koviin arvoihin (Longo ym. 2020). Hassin perintö on siis varsin ajankohtanen.

Se haastaa myös pohtimaan muotoilun roolia yhteiskunnassa. Ehkä on aika tunnustaa tämä kotimainen pioneeri laajemmin sekä oppia hänen ajattelustaan rakentaessamme inhimillisempää digitaalista tulevaisuutta. Hassin filosofinen perusta auttaa ymmärtämään miksi käyttäjäkokemus ei synny vain teknisestä toteutuksesta vaan myös informaation muotoilusta – ja tutkimuksen pohjalta. Hassi kritisoi sitä, että innovaatiot olisivat synnytettävissä ”hetken inspiraatioina”, menestyksekäs innovaatio alkaa tutkimuksesta, jossa kysytään missä asiakkaat ovat ja mitä he haluavat. (Hassi 1998, 33; 41.) Eikä hyvä muotoilu rakennu tyhjiössä, ratkaistavat ongelmat ovat Hassin mukaan niin monimutkaisia, että myös tieteen läsnäoloa tarvitaan (Ranta 1991). Kyse on tieteidenvälisyydestä.

LAB:n Muotoiluinstituutin on syytä olla ylpeä siitä, että sen keskeiseen traditioon kuuluu filosofi, jonka ajatusten päälle voi rakentaa vielä 2030-lukuakin. Hassin teos on oikeuksien omistajien suostumuksella nyt digitoitu ja saatavissa lähdeluettelon linkistä.

Lähteet

European Commission 2024. Industry 5.0. Viitattu 10.06.2025. Saatavissa https://research-and-innovation.ec.europa.eu/research-area/industrial-research-and-innovation/industry-50_en

Hassi, A. 1998. Muotoilu informaatioyhteiskunnan tuotantotaloudessa: Käsiteanalyyttinen tarkastelu. Muotoilun tutkimuslaitoksen julkaisuja 1/1998. Viitattu 05.06.2025. Saatavissa https://www.dropbox.com/scl/fi/hpyqha6cj8k63n6rp5vt8/ANTTI-HASSI-MUOTOILU-informaatioyhteiskunnan-tuotantotaloudessa.pdf?rlkey=n22q967fy39niwx4wi78as4hh&dl=0

Longo, F., Padovano, A., & Umbrella, S. 2020. Value-oriented and ethical technology engineering in industry 5.0. Applied Sciences, 10(12), 4182. Viitattu 24.8.2025. Saatavilla https://www.mdpi.com/2076-3417/10/12/4182

McKay, E. N. 2013. UI is Communication: How to Design Intuitive, User Centered Interfaces by Focusing on Effective Communication. Morgan Kaufmann.

Nielsen, J. 2017. A 100-Year View of User Experience. Nielsen Norman Group. Viitattu 10.06.2025. Saatavilla https://www.nngroup.com/articles/100-years-ux/

Niiniluoto, I. 1989. Informaatio, tieto ja yhteiskunta. Valtion painatuskeskus.

Popper, K. 1995. Arvauksia ja kumoamisia: Tieteellisen tiedon kasvu. Gaudeamus.

Ranta, I. 1991. Taiteilija joka muuttui hallintojuristin näköiseksi. Helsingin Sanomat 28.12.1991.
Taiteilija joka muuttui hallintojuristin näköiseksi

Risku, M. 2015 Vanha Nokia kuoli – eläköön uusi Nokia. Viitattu 10.06.2025. Saatavilla https://kritiikkiblogi.wordpress.com/kirja-arvostelut/ict-ja-nokia/

Kirjoittaja

Harri Heikkilä, Tat, VTM, on LAB-ammattikorkeakoulun visuaalisen viestinnän ja UX/UI:n yliopettaja, joka haluaa edistää teknologian humanistista käännettä.

Artikkelikuva: Antti Hassi 1931–2019. Kuvan käsittely Harri Heikkilä.